Citykörtti / perinteinen herännyt?

[Kauhanen T]

körttismi ts. citykörttiläisyys on ollut ihana liike liittyä, kun ei ole tarvinnut ruoskia itsestään oikeaoppista. Tämä seikka on jopa muodostunut itselle sellaiseksi körttiläisyyden määrääväksi tekijäksi. Liittynee siihen "mentaliteettiin", mistä Kauhanen puhuu.

Juu, se lienee juuri sitä.

Henkilökohtaisesti olen iloinen, että esim. viime vuosisadan alkupuolen kummallisesta moralismista asenteista esim. punaista väriä, ja vasemman laidan politiikkaa kohtaan on päästy eroon.

Vaatteiden värin, politiikan - oikeistolaisuuden, vasemmistolaisuuden, kantaaottavuuden, kantaaottamattomuuden - tai moralismin, moraalittomuuden (niiden vaatimisen tai suosittelemisen tai kieltämisen) yms. sotkeminen körttiläisyyteen on minusta aina itse asian ohi ajamista. Minun kritiikkiini nykyherännäisyyden valtavirtaa kohtaan ei kuulu mitenkään se, että jotkut sen edustajat ovat myös "punavihreitä". Malmivaaralaista vanhapietismiäkään ei minun mielestäni tulisi arvioida sen perusteella että se oli polittisesti sekoitus sinistä, valkoista, mustaa ja maalaisliiton vihreää. Poliittinen tilanne ja poliittinen kenttä oli tuolloin aivan toisenlainen. Ei ne Malmivaarojen haukkumat "sosialistitkaan" ole enää samoja - ainakaan niiden enemmistö.

Pitäisin näitä seikkoja paljon pinnallisempina kuin mainittua mentaliteettia.

Täysin samaa mieltä! Vaikka mielestäni mentaliteettijuttu ei ole se tärkein (toisin kuin sinulle), on poliittinen suuntaus täysin merkityksetön siihen verraten - nykypäivänä. Malmivaarat olivat tietysti aikoinaan toista mieltä, ja nykyään jotkut "citykörttiläiset" pitävät poliittista aktiivisuutta hyvinkin tärkeänä.

Itselleni on jäänyt hiukan epäselväksi minkälaisesta muutoksesta Justinos puhuu, mutta tämä nyt lienee näkyvintä muutosta.

Poliittisen värin haalistuminen tai punertuminen on tietyllä tavalla näkyvintä muutosta, mutta juurihan totesimme koko kysymyksen pinnallisuuden (tai minä ymmärsin jotain väärin). Kysyt siis: mitä [muuta] eroa on niillä herännäisyyden kulta-ajoilla joiden perään Justinos ja Kauhanen T haikailevat ja rönsyilevällä monimerkityksellisellä käsitteellä "nykyherännäisyyden valtavirta"?

Esitelmöinti ei liene foorumimme tavoitteiden mukaista, joten linkitän tähän erään körttiläisen Mauno Salomäen artikkelin (erityisesti puolivälin tienoilta lauseesta "erityisesti toisesta maailmansodasta lähtien yhteiskunnassamme on eletty monella tavalla nopean muutoksen aikaa" lähtien). Enkä ota tällä linkityksellä kantaa mihinkään artikkelissa esitettyyn - paitsi että se johdattaa aiheeseen yhdeltä kannalta.

Allekirjoittaneen joitain näkemyksiä näistä eroista löytynee siellä täällä pietismi-ketjussa.

[Kauhanen T]

Vähitellen alan arvella, että minullekin ehken löytyy jokin marginaali näiden marginaalien joukossa.

Toivottavasti!

Vaikka olen itse oikeassa marginaalissa (Jaakko: ei mitään poliittista, tämä on vain esimerkki), tunnen jostain syystä enemmän mentaliteetin yhteyttä niihin jotka ovat liikkeemme vasemmassa tai ylä- tai alamarginaalissa, kuin keskellä leipätekstin valtavassa massassa seisoviin.

Tämä sivuvertaus näyttäisi toimivan, siitähän saisi enemmänkin irti marginaalien merkityksestä tekstin kehyksenä ja siitä, miten sivu on enemmän kuin sen teksti jne, mutta jätän tällaiset runolliset pohdinnat mystikoillemme.

[llwyd]

Poliittisen värin haalistuminen tai punertuminen on tietyllä tavalla näkyvintä muutosta, mutta juurihan totesimme koko kysymyksen pinnallisuuden (tai minä ymmärsin jotain väärin). Kysyt siis: mitä [muuta] eroa on niillä herännäisyyden kulta-ajoilla joiden perään Justinos ja Kauhanen T haikailevat ja rönsyilevällä monimerkityksellisellä käsitteellä "nykyherännäisyyden valtavirta"?

Tämä on olennaista keskustelua - ja sillä tavoin avomielistä, jota ei välttämättä helpolla löydy eri hengellisistä virtauksista ja liikkeistä. Voisiko sanoa, että yksi osoitus tästä "mentaliteetista", joka on eri ihmisille vaihtelevassa määrin tärkeä asia. Johtuuko sitten liberalismista että käsityksiä esitetään avoimesti niin radikaaleja kuin konservatiivisia eikä ihmisten suita suljeta oikealla doktriinilla? Minusta ero "kulta-aikoihin" - ilmeisesti et viittaa Kalistajan piiskahäihin tässä yhteydessä - on että on tapahtunut luopumus kontrolliin pyrkimisestä. Tämä on tietysti mahdollista nähdä liberaali-konservatiivi -asteikolta ja mitata miten ihmisiä enää vahditaan opillisesti ja mitkä postillat kuluvat käsissä ja mitkä tuomiot lausutaan ja mitkä ei. Eli miten ollaan muodollisesti tultu pois jostain mikä nykyhetken näkökulmasta leimautuu konservatismiksi. Toki näin. Mutta "mentaliteetti" onkin ehkä se keskeinen asia asia, mysteeri, hiljaisuus, ymmärtämättömyys Jumalan edessä, onkin ehkä jopa teologiankin ytimessä, ja jos on niin on hyvin vaikea ottaa tätä opillista, itsevarmaa mittatikkua käteen. Vaikeneminen, pienuus, on minusta nyky-herännäisyyden voimallinen viesti, voimallisempi kuin mikään "kulta-aikojen" itsevarmuus. Mutta eiköhän se myös kaikunut senkin läpi aikoinaan, näissä nuoteissa ja äänenpainoissa - Paavon hallitsemattoman viestin ytimessä. Muuten en voi tätä transformaatiota ja elävyyden säilyttämistä ja sen voimistumista selittää. Olen aiemminkin lukenut Salomäen stereotyyppisen esitelmän - oma käsitykseni siis on että herännäisyys on tällä hetkellä Suomen kirkon elävin ja kristillisesti traditionaalisin osa. No, tämä nyt on tälläistä maallikon höpötystä, ja epäilemättä teologisen, konservatiivistuvan valtavirran näkökulmasta merkityksetöntä, ei-opillista - mutta tämän liikkeen mentaliteetti on antaa ihmisten puhua koska se niin elävästi ymmärtää ihmisen pienuuden ja osaamattomuuden. Todella harvinainen uskonnollinen liike, tässäkin mielessä: vallasta ja kontrollista luopunut.

[minttu]

Minusta alkaa yhä enemmän näyttää siltä, että on luettua ja elettyä körttiläisyyttä. Osaa meistä viehättävät herännäisyyden historia ja aatteellis-kulttuurilliset pohdinnat Siionin virsien tahdittamina. Osalle meistä ei ole aatetta, on vain Siionin virret ja käsittämätön kokemus hyväksytyksi tulemisesta, joukkoon rakastamisesta tai muuten porukkaan ottamisesta. Kokemus, jota haluaa elää välittämättä tuon kummemmin siitä, mitkä ovat aatteelliset juuret, menneisyys tai edes liikkeen tulevaisuus.

Molemmissa on heikkoutensa. Kun näin yksinkertaistaen kirjoitan, huomaatte sen. Missä on Kristus? Seurapuhe ei voi olla vain elämyksen kertaamista tai historiaesitelmää. Mielellään ei vaikka kumpaakaan. Tieto ja tunteet eivät vie pitkälle. Kristus vie perille.

[llwyd]

Molemmissa on heikkoutensa. Kun näin yksinkertaistaen kirjoitan, huomaatte sen. Missä on Kristus? Seurapuhe ei voi olla vain elämyksen kertaamista tai historiaesitelmää. Mielellään ei vaikka kumpaakaan. Tieto ja tunteet eivät vie pitkälle. Kristus vie perille.

Ytimekkäästi kiteytetty!

[seppos]

. Todella harvinainen uskonnollinen liike, tässäkin mielessä: vallasta ja kontrollista luopunut.

Minusta tässä on se kruununjalokivi. Miettikääpä eräitä muita hengellisiä liikkeitä kirkossa ja sen ulkopuolella. Monissa on vallankäyttö jäseniin keskeisessä roolissa.  

Kristuksen keskeinen asema on silti tärkein.

[Jaakkoopuukkoo]

Poliittisen värin haalistuminen tai punertuminen on tietyllä tavalla näkyvintä muutosta, mutta juurihan totesimme koko kysymyksen pinnallisuuden (tai minä ymmärsin jotain väärin). Kysyt siis: mitä [muuta] eroa on niillä herännäisyyden kulta-ajoilla joiden perään Justinos ja Kauhanen T haikailevat ja rönsyilevällä monimerkityksellisellä käsitteellä "nykyherännäisyyden valtavirta"?

Jep, tismalleen tätä kyselen. En vielä joutanut lukemaan mainitsemaasi artikkelia (tentti painaa niskassa), mutta kai sitä vähän alakyntiseksi kokee itsensä kun ei voi kirjoittaa niin hienoja nimiä tähän, kuin mainitut herrat (Justinos ja Kauhanen).

Minun on vaikea lähteä arvostelemaan "nykyherännäisyyden valtavirtaa" ensinnäkin tämän historiatiedonpuutteen vuoksi, mutta myös siksi, etten osaa oikein nähdä mitään nykyherännäisyyden valtavirtaa. Missäköhän minun pitäisi käydä se löytääkseni? Sitten toisekseen: jos nykyherännäisyyden valtavirta on sitä, mitä olen tässä kaiken aikaa elänyt ja kokenut, näkisin, että se on hyvin avoin ja sisäänrakastava ja lisäksi varsin väkevän moraalinen. Moraalinen sillä tavoin, että lähdetään rakkauden periaatteista ja elämän syleilemisestä, ollaan valppaita ja arvostetaan ihmisyyttä sinänsä.

Toisaalta: kartetaan tekopyhyyttä lähes foobisesti ja revitään kulisseja ja itsensä kohottajia alas useimmiten räväkän huumorin keinoin. Tällaiseen liikkeeseen itse liityn mielelläni, kuten olen aiemminkin sanonut.

Edit: llwydiä luettuani huomasin unohtaneeni viimeisessä listassa painottaa pienuuden korostamista teologiassa. Se lienee suurimpia yhteisiä nimittäjiä körttiseurapuhujille ja körttiteologeille.

[AKUANKKA313]

Viimeaikaisten keskusteluiden innoittamana: oletko näitä liberaalin lupsakoita citykörttejä vai kaipaatko herätyksen aikoja menneiden aikojen malliin? Miten määrittelet nämä kaksi ääripäätä? Pitääkö körttiläisyyden palata takaisin alkujuurilleen, vai onko nykynuorten seuraliike luonnollinen seuraus ja jatke menneille vuosikymmenille?

Juuria on hyvä tutkia. Sitä paluulla ehkä tarkoitetaan, sillä tutkimuksen tulokset johtavat, jos johtavat, käyttökelpoisen perinteen omaksumiseen. Se on perinteen uudistumista. Se on vanhojen keinojen hyödyntämistä. Kuolleeseen kirjaimeen ja tapaan pitäytyminen kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
Tottahan toki "nykynuorten seuraliike on luonnollinen seuraus ja jatke menneille vuosikymmenille". Suunnannäyttäjiä me kaikki kuitenkin tarvitsemme, johtajia, hengellisiä isiä, mutta myös herkkää omaatuntoa itsekukin kysellä oikean tien perään.


........................................................:smt035    ..................................................

HYVIN Mennöö kunhan nykynuorten seuraliike ei ole
luonnollinen sairaus menneitten vuosikymmenien ansiosta.
Satunnainen Aholansaaressa vierailija voi olla aatoksissaan,
näitä mukavia muistoja miettiessään potentiaalinen körtti
ja vaikka potentiaalinen citykörtti. Oi ne kauniit kesäpäivät!
Elämä oli valottumassa ja myöhemmin katsottuna lähes
pelkkää auringon paistetta!
Pitäisi siis viihtyä seurapenkissä,
miten sinne saataisiin enemmän populaa vai onko tämä joku
sisäpiiri? Kulttuuri, valtavirtakulttuuri, kaukana Aholansaaresta,
vai onko? Todellisuus..aika harva körtti harrastaa pelkästään siioninwirsiä
ja rukoilemista.
Onko körttiläisyys suvun pesämuna, joka periytyy,
sille joka joukossa viihtyy?
Taidan kuulua nettikörtteihin. (salaisuus)

[PekkaV]

Viimeaikaisten keskusteluiden innoittamana: oletko näitä liberaalin lupsakoita citykörttejä vai kaipaatko herätyksen aikoja menneiden aikojen malliin?

Sekä että

Miten määrittelet nämä kaksi ääripäätä?

Cityk. asuu syntisellä pks:lla (=pääkaupunkiseudulla). Ei ne ole ääripäitä. Tosin maalla tukeudutaan vanhempaan perinteeseen, koska ollaan kiinni turpeessa, ts. maallisessa. Kyllä kyllä! Kaupungeissa ollaan maallisia myös. Siellä, siis täällä, on kuitenkin suurimmat kirjastot!

Pitääkö körttiläisyyden palata takaisin alkujuurilleen, vai onko nykynuorten seuraliike luonnollinen seuraus ja jatke menneille vuosikymmenille?

Nuoret ovat jatke kaikessa. Seurustelu vanhan kanssa lisää viisautta.

[An-na]

Kyllä kyllä! Kaupungeissa ollaan maallisia myös. Siellä, siis täällä, on kuitenkin suurimmat kirjastot!

Käy Lapuan kaupunginkirjastossa. Se kyllä vetää ihan vertoja sekä ulkoisilta fasiliteeteiltaan että kirja- yms. tarjonnaltaan mille tahansa pk-seudun kirjastolle. Se on ihan mun lempparikirjasto, oikein aarreaitta! Kirjasto ja muitakin kulttuuripalveluja löytyy Vanhasta Paukusta, check this: http://www.lapua.fi/web/?c=25&nv=13&lang=fi

[PekkaV]

Helsingin Yliopiston kirjasto!

[Atanasia]

An-na kirjoittaa

Käy Lapuan kaupunginkirjastossa. Se kyllä vetää ihan vertoja sekä ulkoisilta fasiliteeteiltaan että kirja- yms. tarjonnaltaan mille tahansa pk-seudun kirjastolle. Se on ihan mun lempparikirjasto, oikein aarreaitta! Kirjasto ja muitakin kulttuuripalveluja löytyy Vanhasta Paukusta, check this: http://www.lapua.fi/web/?c=25&nv=13&lang=fi

Voi kun tuli ihania muistoja Lapuan kirjastosta mieleen,
vietin siellä tuntikausia kesäisin kun olimme Lapulla.

Kirjasto oli silloin sellaisessa kivisessä funkkistalossa??
Mikäli muistan oikein.

[Mauno]

Hei!

Kun täällä näköjään jutellaan kirjastoasioista, niin sity- kuin muutkin heränneet, niin tekee mieli tunnustaa yks asia.

Minun ykköskirjasto on tietenkin Sievin kirkonkylän kunnankirjasto, koska se toimi 1960-luvulla samassa rakennuksessa kuin kansakouluni. Koulun keittäjä, Häkkisen Elsa, piti kirjastoa auki yhtenä tai kahtena iltana koulun jälkeen ja sunnuntaisin iltapäivällä. Kirjastossa oli oma haju, hiljaisuus ja jännä tunnelma.

Jossakin vaiheessa kansakoulupoikana minä lainasin "Tintti"-sarjakuvakirjan, en muista, mikä se tarkemmin oli.

Laina-aika meni yli! En uskaltanut palauttaa kirjaa, koska pelkäsen, että Elsa siitä ylimenemisestä moittii. Elsa oli muistini mukaan kyllä hyvin lempeä, ystävällinen ja mukava ihminen. Äiti jo muutaman kerran pyysi kirjan palauttamaan - mutta minä en uskaltanut!

Viimein äiti eräänä pyhäpäivänä ei enää pyytänyt, vaan käski mennä palauttamaan Tintin. Otin kirjan ja lähdin polkemaan pyörällä. Kun pääsin Rauhalan mäen kohdalle, menin metsään. Kaivoin kynsilläsni pienen kuusentaimen juurelle kuopan ja hautasin Tintti-kirjan sinne!

Asia oli hoidettu! Tintti ei kotona enään kummitellut. Äiti ei asiasta kysellyt. Jostakin syystä myös Elsa ei koskaan karhunnut kirjaa.

Elsa on jo pois. En koskaan kehdannut, edes aikuisena miehenä, kertoa hänelle asiasta! Lahden kirjastotoimenjohtajalle kerroin tekoni kerran valtuustoseminaarin pikkutunneilla ja hän antoi sen anteeksi (joko virkansa puolesta tai siksi, kun asia lienee vanhentunut). Äitille lienen joskus asiasta kertonut.

Joka kerta, kun käyn Sievissä ja ajan Rauhalan mäen ohi, asia on mielessä. Kuusentainta en enään tunnista - paikalla kasvaa tukkipuun kokoisia runkoja - yksi kasvaa kulttuurin voimalla!

muistelee Mauno, Tintin ystävä

[juhani]

ehdottomasti HY.n kirjasto...

[An-na]

Voi kun tuli ihania muistoja Lapuan kirjastosta mieleen, vietin siellä tuntikausia kesäisin kun olimme Lapulla.

Kirjasto oli silloin sellaisessa kivisessä funkkistalossa??
Mikäli muistan oikein.

Joo, oli, sain sinne mennä ekan kerran yksin jo 5-6-vuotiaana, kun ei tarvinnut ylittää kuin yksi suojatie : )

Ja satman, et sä nyt voi verrata mitään HY:n kirjastoa tavallisiin kirjastoihin. Sehän on Kansalliskirjasto, ja on selvää, että siellä on tämän maan oikeat aarteet.