Kiitos joka tapauksessa luterilaiselle sillä tuon tekstin kirjoittamisessa oli takuulla iso työ. Siitä voi. kukin lähteä kehittelemään ajatuksiaan aivan omaan suuntaansa. Mikäli kommentoi jonkin puolueen agendaa, sen voi varmasti mainita, tai voi kommentoida mikäli sen hyvin tuntee ja sitten kertoa oman näkemyksensä.
Minulla on tuttavia, jotka ehdottomasti kieltävät koko ilmaston lämpenemisen. Sitten niitä, jotka ovat sitä mieltä ettei ihmisellä ole siihen osaa ei arpaa. Jääkausikin tuli ja niin edelleen.
Mietin tässä, etten jaksa rähjätä siitä mitä tuli tehtyä, mutta mitä ilmeisimmin me voimme vaikuttaa tulevaisuuden ilmastoon.
Siitä voimme riidellä, hyödyttääkö se, vai jätettäisiinkö hiilidioksidin ja metaanin ja muiden selvästi ilmastoon ja sitä kautta säähän ja maapallon elinolosuhteisiin vaikuttavien kaasujen mittaaminen ja asian tutkiminen vaikka kokonaan.
Siis unohdetaan nielut ja metsät ja tehdään vaikka brexitit ellei täällä saa edes puitansa kaataa. Ei se tutkimuskaan ole ilmaista, nimittäin. Sitä en ihan käsitä, miksi mitata mitään jos tuloksia täytyy vimmatusti vääristellä.
Tai otetaan asia mietinnän alle.
........................
60-lukukeskustelut isän kanssa, milloin hän vielä jaksaa, ovat tehneet minusta hyvin rikkaan, sillä näinä viimeisinä aikoinaan ennen sulkeutunut ihminen on muuttunut avomieliseksi ja minulla on isä aivan toisin kuin koskaan ennen. Tiedän äitini kertomasta, että se perhe eli äärimmäisessä köyhyydessä, ja kun valitin kaipaavani sitä elintasoa joka meillä oli 60-luvulla kun saisin sen elämisen tason takaisin, isä sanoi, voi niin!
Talvet. Puhelimen, joka oli siksi että vanhemmat tarvitsivat työssä eli meille piti voida soittaa. Ei mitään, että soitettaisiin kaverille luvatta. Jos halusin seuraa menin hakemaan. Ei autoa. Ei kouluruokaa, eväät, kansiksessa oli. Ei ulkomaanmatkoja.
Mutta rauhallisempi elämisen tempo, säännöllisyys, jonka sisällä itse elämä lopulta kukoisti ja säilytti monimuotoisuutensa ja yllätti joka aamu, kuin tankaruno, joka ei toistu samana vaikka vaikuttaa kaavaan pakotetulta.
Elämä, sitä ei voi peruuttaa. Oikeastaan me ajattelimme, ettei elintason lasku vielä aikoihin tekisi ainakaan meistä onnettomia ja tyytymättömiä. Arvelen ettemme voi saada kaikkea, jatkuvaa kasvua ja aina vain vauraampia sukupolvia sillä ekosysteemin kantokyky tulee väistämättä vastaan.
Jos olemme realisteja, olemme ilman muuta pahan edessä. Metsien hakkuita täytyy jarruttaa, sen seurauksia arvioida sillä tiedetäänhän jo, että kaadetun puun jatkokäsittelyllä on merkitystä. Mietin ettei tässä kai nyt tarvitse puuhun kiivetä paniikki päällä vaan kaiketi katsella, kuinka edetään. Selluksi keitetty haaskaa sidotun hiilidioksidin sen tien, puurakentamisen käytetty sahatavara säilyttää ainakin sen menetetyn puun jo sitomaan hiilidioksidin. Toisaalta tahtoisin tietää missä määrin se kartonki joka korvaa muovin, on arvokas itsessään.
Muistathan minä miten turpeesta intoiltiin, siitä piti tulla jotain öljyn veroista vähintään lämmitykseen. No niin, silloin ei tiedetty niin paljon jos mitään koko ilmastosta. Katselin jonkin ajankohtaisjutun, turpeen tilalle kelpaa rahkasammal, se uusiutuu, eli suolta saatiin sentään jotain.
............................
Isälle sanoin pikku varauksen. Jos kaikilla olis niin hyvin kuin meillä. Eli viemäri ja vesijohto ja keskuslämmitys. Oltais kaikki keskiluokkaa.... Ja opparissa syötäis omia eväitä ja...... vaatteet nyt olis ne hiihtarit ja anorakki.
Ensilumen aika. Ei se vielä jäänyt maahan, mutta se satoi rannikolla pyhäinpäivänä. Ihan joka pyhäinpäivä. Olis kauppahalli. Mentäis salaa yöllä purkaan se Halosen tavaratalohirvitys ja.... paljon muuta. Puuta kouluiskuun rakennettaisiin... pysyvästi. Ihan pikkusen vaan.
