Tytär onnellistutti . Käytiin hänen luonaan äitienpäiväkahvilla. Lahjaksi pyysin ja sain hyvin palanutta hevosenlantaa kymmenkunta muovikassillista.
Olisihan sitä ollut vaikka traktorikuormallinen, mutta minun syreeneilleni riittää nämä.
Samalla tarkastettiin viime syksynä istuttamamme valkoisten syreenien aidan talvehtiminen. Hyvin oli käynyt. Vain yksi taimi oli kuoleva, muut parikymmentä lykkäsivät lehtiä.
Syreenit ovat padasjokelaista lajia, meille kolmekymmentä vuotta sitten tänne siirrettyjä.
Luonto elpyy. Minäkin, vähitellen. Lääkkeet on kovat, kuin hevoselle.