Minun tarttiskin kammeta itteni sinne Pokstaaviin. Löytyisi ehkäö muutakin mitä tarvisin. Tunnustan kaipaavani jo vähitellen muuta, viihteellisempää. En tiedä miksi en ole ikinä saanut makua dekkareihin, Hirvisaareen, Kaari Utrioon... mitä heitä on. Kuka se olikaan kun kirjoitti Weckroothin perheen, hänen viihteestään pidin ja viihdyinkin.
Tarvitsen jonkin joka vie kunnolla ajatukset pois! Sanokaa joku. Ei Dostojevski nyt.
On olemassa Ursule Schleicher Bonhoefferin kirjoittama The portrait of Bonhoeffer children.
tai jotain.
...........................
Minua suututtaa suunnattomasti, että tiedän tuollaisia kirjoja olleen joskus, ja kadonneen ja häipyneen unholaan. Alan lisäksi kyllästyä itseeni. Tahdon toiseen psykoanalyysiin!
Näemmä kuulun heihin jotka pohdiskelevat Bonhoefferia loppuikänsä. Arkkipiispa Juvakin fanitti siinä määrin että kun tyttärens yhdessä kongressissa kuuli että esitelmöimaan astuu Kölnin anestesiologian professori Karl Bonhoeffer, ja auditoirio meni sekaisin ja esitelmä käsitteli aihetta sivuten ja vastarintaliikeiden merkitykseen keskittyen ja koko sali oli noussut, hurrannut, paukuttanut käsiään ja noin, hän oli tuntenut vähän tympeyttä.
-Onko meillä - tai heillä - henkilökultti? Haluan
pois.
Ehkä hänellä on vielä jotakin opetettavaa minulle, sitten. Kyllä kyllä, tämä on selitetty Jumalalle monta kertaa.
