"--- Makasin maassa, Kallonen potkaisi minua kylkeen ja komensi pystyyn. Se sanoi Travinille, että oli luvannut minulle pahempaa kuin kuolemalla oli tarjottavana.
---
Kallonen pakotti minut katsomaan kaikkien Krasnyi Boriin sinä päivänä tuotujen suomalaisten ja karjalaisten ampumiset.
---
En voinut vastata niihin katseisiin, joissa aina näin saman kysymyksen: mitä minä olin tehnyt päästäkseni teloittajien riviin. Kun Strang tuotiin ammuttavaksi, se huusi minua nimeltä. En saattanut katsoa sen ampumista, käänsin pääni pois, mutta Kallonen otti minua päästä kiinni ja pakotti katsomaan Strangiin juuri sillä hetkellä, kun Travinin teloituskomppanian mies osoitti Strangia pistoolilla. Strang ei sulkenut silmiään, piti ne minussa, kun sotilas laukaisi aseensa, veri lensi Strangin takaraivosta ja se kaatui selälleen kaivantoon.
---
Sofian mentyä istuin tuvassa. Katsoin jokaista esinettä, joka tuvassa oli, huonekaluja, astioita ja seinille ripustettuja työkaluja, leipävarrasta ja leipiä siinä, ja kaikki ne tuntuivat minulle tutuilta. Sofia oli tuvasta lähtiessään sammuttanut valot ja silloin tupaan oli tullut kevätaamun hämärä. Pian se valkeni täydeksi päiväksi."(s. 387, 388, 431)
Antti Tuuri: Ikitie
