Soittivat, milloin sopisi tulla työhön...
sanoin että panos on pieni... totesivat että ihan julmetun suuri niiden mukaan, joiden hommat otin tehdäkseni. Että olin onnellinen.
Ajattelin pitäiskö yrittää nyt tenttiä eksegetiikkaa. Kerta olen maksanut siitä lystistä, niin pitää kai se hyödyntää. Runo-oppikurssi maksaa sairaasti, mutta alkaa kumminkin, uhka vaani ettei ala, koska niin harva ilmoittautui. Se on onneksi lyhyehkö nettikurssi; ei rasita järin. Uusi tarina elelee ja voi hyvin ja henkilöt elävät. Se kasvaa hauskasti, eikä rasita minua. Pääsin ohessa tarttumaan Dosenttiin, vihon viimmein. Minulla on suunnitelmia
hänen varalleen itämässä. Ja alan oppia säännöstelemään kirjoittamisen määrää, niin etten tikahdu, vaikka olisin miten sitä mieltä että täytyy tehdä...
Sisaren kanssa piti puhelu keskeyttää, sillä nuorimmat kultamurut äläköivät toista päivää peräjälkeen ajankohtaisesti. Kyllä niistä lähtee ääntä. Ne on näöltään kuin kaksoset, mutta ovat tapelleet niin pitkään kuin tupsahtivat maailmaan.
Myivät edullisesti parvekekrysanteemeja. Sataa, sytytin muutamia kynttilälyhtyjä, jos ne ilahduttais naapureita.
Polvi on peruuttamattomasti hajalla kyllä,
ja minua riivaa ortopedikauhu, oikeasti. Onneksi jono on pitkä!
Uutisia ja Amerikan ihme vakoiluorganisaatiota katseltuani jäin miettimään, miten voin saada niin paljon elämän rikkautta, kun maailma on niin täynnä uhkaa, pelkoa, kärsimystä. Jos voisin tehdä ne kirjalliset työt seuraavassa toimipisteessä uskollisesti ja huolella, muistaen tämän, kuin Jumalalle pikku kiitoksena kaikesta, jos voisinkin...
Päivää lähempänä kotia, kaverit! Tartu niskavilloista, rakas Hyvä Tahto, enhän minä näitä armahduksia ymmärrä, armahda kaikesta, mikä jäi tekemättä... pahuus oletettavasti jäi väliin vain siksi, ettei tullut vastaan ketään, jolle olla paha... Rakas Hyvä Tahto, pitele kiinni minusta, pitele, kun itse olen tällainen... sanotaan, että hengellinen talidomidilapsi, ei ole käsiä joilla tarttua armoon, edes. Armon täytyy tarttua minuun, yksin Kristuksen tähden, mutta olipa jotakin huomata että tuo kuuluu maailmanhistoriaan... nyt Leena vetää peiton korviin.
