Tänään kallistin mustaleimaista Jack Danielsin whissyä jonka sain tuliaiseksi, en nyt muista miksi. Piipsitinkö pisimmälle, vai uuden kaupan avaamisen takia,.
Noh vakavasti ajatellen tänään,, niinkuin useasti olen ajatellut körttifilosofiaa, vai onko se oppi vai mikä se nyt onkin.
Se että saa tulla seuroihin kuuntelemaan ja ei kysellä kuinka onnistunut tai epäonnistunut olet, vaan armonalle.
Tietenkään se ei tarkoittane, elä miten vaan, mutta joskus ajattelen, että jotenkin toivoisin kaikkien tehneen kuten Paavali murhan, vaikka en itsekkään ole, mutta että kaikki jotenkin tajuaisimme, että omin teoin suorituksin tai muutenkaan emme ole kelvollisia Isälle Jumalalle.
Sellainen paikka mihin voi tulla, jossa ei vaadita ja tuomita, vaan ymmärretään jotain armosta olisi paikka ihmiselle.
Nyt kun toi kaimaani Markku, siis kaimani kai maani, ni on seksuaalisesti ylilyönnyt, mitä se sitten onkin, niin pistää ajattelemaan, että millainen kristillisen yhteisön tulisi olla.
No sellaisiahan täydellisiä ei olekkaan, mutta millainen olisi ihanne?
Mua vois ahdistaa Nuukiamisso, voi siellä olla kivaakin jonkun aikaa joillakin, mutta noin muuten syvällisemmin ajatellen?
Ei tietenkään se ole hyvä, jos ihminen on pettänyt luottamuksen tai ei ole luotettava niiltä osin kuin toivoisi, mutta tuomitsemiset ja erottamiset, ne ei kuulu kristilliseen hartauden harjoittamiseen, ainakaan mun mielestä.
Miksi tollanenki asia annettiin tiedotuksena julki. Onko tarkoitus saada ihminen tallattua. Miksi ei sanottu. Ei nauti tarpeeksi luottamusta, syitä emme kerro haaskoille?
Miten mä aina sorrun harhapoluille asioissa?
Varmaankin se kun yks kaverini on filosofi, ku Havukkaaron ajattelija. Sanon sille, vaik et öö taas tyhjänä tää pullo, ni hän selittelee filosofisia ajatuksia pullon tyhjentymisistä ja sekoaa asiasta kolmanteen.
