Hohhoijaa... -ja taas kiihko nostaa päätään.
Minulle ei ole ongelma, että nainen toimii pappina.
En ole siis onnistunut vielä tulkitsemaan Raamattua siten, että vain mies voisi toimia pappina.
Jos joku uskoo, että Raamattu hyväksyy vain miehen papiksi, niin tämäkään ei ole minulle mikään ongelma.
Ongelmalliseksi koen tämän asian ympärillä vellovan suvaitsemattomuuden (mitä Jampekin taitaa pahoitella), eli sen, että ei haluta kunnioittaa/ymmärtää toisen ihmisen omaatuntoa siten, että pyrittäisiin järjestämään palikat sellaiseen järjestykseen, että molemmat näkökannat voisivat aina olla samassa yhteisössä sovussa.
Varsinkin naispappeuden kannattajien kiihko tuntuu pelottavalta, se saa välillä melkein demonista raivoa muistuttavia piirteitä.
Minusta on tuntunut, että kannattajat syyllistävät vastustajat siitä, että heidän omatuntonsa ei yllä samaan, kuin kannattajien omatunto.
Ja hulluuden huipentumana joskus vielä törmää siihen, että tällainen demonista raivoa puhkuva kannattaja julistaa kuuluvaan ääneen väitteen, että "voi kun nuo naispappeuden vastustajat ovatkin suvaitsemattomia".
Mainittakoon vielä, että minun ystäväpiiriini kyllä tuonkaltaiset fanaatikotkin mahtuvat
(olenhan mitä ilmeisimmin foorumin suvaitsevimmasta päästä oleva ihminen),
kyllä heitäkin siis siedän ja taidan ymmärtääkin heidän heidän käytöksensä taustoja jonkin verran,
vaan silti tuo fanaattinen raivo harmittaa.