Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: PekkaV - 08.04.12 - klo:06:43
-
herättäjäjuhlaopas
Puhujissa on kymmenen tuttua nimeä.
Messun alkuvirtenä on Runebergin Yö synkkä on jo hälvennyt, numero 541:
1.
Yö synkkä on jo hälvennyt,
taas valo varjot voittaa.
Suo, Herra, että meille nyt
myös uusi armo koittaa,
myös uusi armo koittaa.
2.
Oi Kristus, valo ainoa,
näin sydämeemme loista!
Kun päivä koittaa ulkona,
yö sisältäkin poista,
yö sisältäkin poista.
3.
Pois synnin sumu hälvennä
ja murhe rinnastamme.
Taas uuden ilon säteillä
valaise sieluamme,
valaise sieluamme.
4.
Maailman olet valkeus,
pois torju turmiomme.
Tuo kuolemaankin lohdutus,
oi Jeesus, aurinkomme,
oi Jeesus, aurinkomme.
5.
Jos kuinka käykin, tiedämme:
tien päässä taivas hohtaa.
Öin päivin, Kristus, tietämme
suo Pyhän Hengen johtaa,
suo Pyhän Hengen johtaa.
Aattoseuroissa ensimmäisenä puhuu Isonkyrön kirkkoherra Artturi Kivineva.
Aholansaari Sinfonietta konsertoi Vanhassa kirkossa lauantaina 7.7. klo 22. Solistina baritoni Ville Rusanen.
Herättäjäjuhlaopas tietää kertoa, että Aholansaari Sinfonietta on kamariorkesteri, johon kuuluu 30 ̶ 45 lahjakasta nuorta soittajaa eri puolelta Suomea. Orkesterin perustivat 15 vuotta sitten Aholansaaressa rippikoulunsa käyneet muusikot. Sen jälkeen se on kasvanut valtakunnalliseksi ja kansainväliseksi yhteisöksi.
Orkesteri toimii kausiluonteisesti ja soittaa vuosittain 2 ̶ 5 konserttia eri puolilla maata. Pääkonsertit ovat herättäjäjuhlilla.
Jyri Nissilä on ollut orkesterin kapellimestari vuodesta 1999 lähtien. Samana vuonna hän suoritti kapellimestaridiplominsa Sibelius-Akatemiassa. Nissilällä on myös klarinettidiplomi.
Baritoni Ville Rusanen voitti vuonna 2002 pianisti Ilmari Räikkösen kanssa lied ̶ duo -sarjan Erkki Melartin –kamarimusiikkikilpailussa. Kaksi vuotta myöhemmin Rusanen voitti Lappeenrannan laulukilpailun.
Kansainvälistä uraa luova baritoni debytoi kaudella 2012 ̶ 2013 Milanon La Scalassa.
-
Näinä kahtena pääsiäispyhänä sanomalehti ei ilmesty. Korviketoimintola täytin kaksi kuvaristikkoa viikonlopun Iltasanomista. Sitten luin parikymmentä runoa Tämän runon haluaisin kuulla 2-kokoelmasta. Varsinaista pääsiäisrunoa en selailusta huolimatta löytänyt.
Pieni maistiainen. Aaro Hellaakoski, Niin pieneksi.
Niin pieniksi kasvoimme äskettäin,
olit vaahteranlehdellä vierelläin.
Niin väljästi mahduimme
sekunnin rakoon
kuin aika ois antaunut onnemme jakoon.
Ei silmäni kanna
ilon laidasta laitaan.
Kuin pieniksi joskus
tulla taitaan? Jääpeili 1928
-
PÄÄSIÄISEN AIKA
Neljänkymmenen päivän ja neljänkymmenen yön katumustuohukset ovat sammuneet
suruverhoja ei ole alttarilla
narsissin kukkatorvet läikkyvät valoa
tuoksua puroveden kaltaista.
Maria Magdaleenan tulenpunainen pääsiäismuna
on kuolleitten muistopöydällä
ja se toinen,johon vieraan maan luostarissa
ikävöivät kädet
laativat helmistä lemmikin ja mataraheinän Mantsin hietikoilta.
Aamukellot heläjävät puoliyön kynnyksellä,
kuorosaatto kevätpuiden keskellä
laulaa taivaan enkeliriemusta;
ja vielä joku
lapsenmielisenä
kuin talitiaisen lumitiuku
tai pajunkukka sinisessä varjossa.
Aari Surakka, Sielulitania 2979
-
On tullut luettua ja katseltua lehtiä näinä päivinä. Lukekaa uusimmasta Askel-lehdestä (4/12) Kalistajan juttu Simo Juntusesta.
-
Maksim Gorkin Äiti on aluillaan. Luin sen jo alle 20-vuotiaana kuten monia muitakin venäläisiä suuria mestareita.
-
Dosentin :026: Etiikka uusiksi. Hän saa minut epätoivoiseksi.
-
John Dickie: Cosa Nostra - Sisilian mafian historia :icon_cool:
-
Tätä olen ajatellut lukea seuraavaksi.
Läsnäolon taito : johdatus kiireettömään elämään / Owe Wikström
-
Kaiho Niemisen romaaneja . Kirjat sijoittuvat etupäässä Lappeenranta- Suomenniemi-Ristiina-Savitaipale seuduille.
Kirjailija on entinen maalari(lankku) ja tyyli on miehekkään rosoista. Murretta myös piisaa ja Suomen historian hetkiä.
Kirjoista sanotaan nuorehkojen miehien pitvän. Kuulun ilmeisesti heihin.
Olen jotakuinkin tuotantonsa puolivälissä, Lovistoori on vielä lukematta.
-
Alexander McCall Smith: The Importance of Being Seven. Otsikko taitaa olla viittaus Oscar Wilden näytelmään The Importance of Being Ernest. Kirjan seitsemänvuotias Bertie on hyvin 'ernest'.
-
Luin uusimman Merete Mazzarellan ja nyt uusinta (postuumia) Veikko Huovista.
-
Viimeisiä sivuja Päätalon Iijokisarjan yhdeksännestä osasta Ukkosen ääni. Ääni on sodan. Kallen komppania ei ole vielä saanut kosketusta viholliseen. Kymmenennessä osassa Liekkejä laulumailla sitten varmaan pyöritään ja taistellaan vainolaisen torjuntahommissa. Yhdennessätoista osassa Kalle on Tuulessa ja tuiskussa, seuraavassa Tammerkosken sillalla.
-
Tänään olen ajatellut lukea Raamatusta Jesajan kirjaa.
-
Lueskelin Kotimaa24 uutisia ja sieltä linkittäydyin Jukka Hautalaan jonka kirjoitukset eivät vielä ole minulle kovinkaan tuttuja. Nyt mitä luin körttiläisyydestä hänen blogeistaan oli juuri niin kuin itsekin "laittomana" alkanut ajatella.
Tässä linkki jos kiinnostaa : http://www.kotimaa24.fi/oma-sivuni?uid=496
-
Aika järkyttyneenä vihreiden eutanasia-asenteesta virinnyttä keskustelua naamakirjassa ja linkeissä. Olen hyvin onnellinen siitä että aika moni valpastui, ja sanoi suoraan, että se ei jää siihen, että kivuliaista taudeista kärsivät tapetaan. Jo nyt on - minä tiedän koska kaksi äitini läheistä ystävää ja koko perheen, siis, ja siskon kummi - kuolivat syöpään. Heiltä kysyttiin, haluavatko he niin voimakkaan kipulääkityksen että ovat sitten jokseenkin unessa koko ajan, vai ovatko mieluummin virkeitä ja pitävät kivun. Ja mieltä saa muuttaa.
Hyvä kuolema voidaan antaa siis tappamatta ketään. Useimmat hoitivat asiansa kuntoon, ja pyysivät sitten kivunlievityksen maksimoinnin. He olivat unisia kun heitä käytiin tapaamassa, mutta ihan herätettävissä.
..........................................
Toiseksi Paulo Coelhon "Pyhiinvaellusta" josta suuresti pidän.
-
Ilkka Ahtokivi: Joten me päätimme tappaa hänet - mafian historia :icon_cool: :icon_eek:
(osuu sattumalta yhteen eutanasia keskustelun kanssa, mutta ei liity siihen mitenkään)
-
Heikki Turunen: Hongan tarina
Vierailenpa taas siis lapsuuteni Pielisjärvellä!
-
Nykyisin Pielisjärvi sykähdyttää...
Poikani asuu Ahvenisen kylällä. On hienoja maisemia ja paikkoja...Heikki Turusen ja Eva Ryynäsen seudut.
Ehdottomasti suosittelen kaikille Paaterissa käyntiä, hieno paikka, hienoja puuveistoksia...
itseäni puhuttelee rajusti se että 85-vuotiaalta taiteilijalta jäi myös keskeneräisiä töitä...
ihmisen näkövinkkelistä elämä, elämäntyö jää aina kesken.
-
Vapaamuurariloosin vuosikirjan 1990-luvun alusta - kesämökin kirjaston eccentria-osastoa. Sisälsi mm. englantilaisen rituaalin kolme astetta 1700-luvun loppupuolelta sekä pitkän artikkelin siitä, mitä järjestöjä voidaan pitää vapaamuurarillisina, mitä valevapaamuurarillisina ja mitä ei lainkaan vapaamuurarillisina. Vaikuttaa olevan paljon tarkempaa touhua kuin kirkon sisäiset ja kirkkojen väliset kärhämät.
Lisäksi viisi sanomalehteä.
Mt
-
”---
Olen maannut viikon päivät sairaalassa, kun iltapuolella päivää kuulen tutun äänen ovelta:
̶ Onkohan tässä huoneessa semmosta kun Kalle Päätalo?
̶ Alikersantti Päätalo! On kyllä, kuuluu Hilkka sanovan.
̶ Sitä justiin olen hakemassa. On minun poikani ja . . .
Kuulen äidin äänen sammuvan värähtelyyn. Hilkka sanoo:
̶ Päätalo on tuolla takaseinällä. Viides sänky perältäpäin. Makaa vatsallaan.
Kuullessani äidin äänen ovat sisimpäni herkät tunnot muuttuneet kuin viulun kieliksi. Äiti on minulle yhä äiti, ja viime näkemämme jälkeen on tapahtunut paljon. Liikutuksen ja hyvän mielen kantapäillä hiipii sisälleni myös varuillaan olon pelko siitä, että näyttäisin herkistymiseni ja että äiti aiheuttaisi noloja tilanteita puheillaan ja käytöstavoillaan. Jo sukunimeni leveä venkaisu oli karskahtanut korvaani. Ja lisää tulee: Lähtiessään kävelemään sänkyäni kohti äiti nostaa oikean kätensä Hitler-tervehdystä muistuttavaan asentoon ja sanoo raikkaalla äänellä:
̶ Jumalan terve kaikille!
Suljen silmäni ja minulta karkaa väkisin kähähdys:
̶ Tietenni! Voisss . . . na . . .
Hieman helpottaa kun vedossa oleva kersantti vastaa kuuluvalla äänellä:
̶ Jumalan terve, emäntä!
Myös muualta luokasta kuuluu:
̶ Päivää.
̶ Terve . . .
Kiukkua pihisten käännän kasvoni kohti lähestyvää äitiä. Kuitenkin sisältäni pulpahtelee myös
päinvastaisia tuntoja. Äidillä on jaloissaan kippurakärkiset ruojutkengät, päällään pitkä, vesiläimäreitten
kirjavoittama leninginloihkana, villatakki ja huivi. Kädessään äiti roikottaa suurta ja kulunutta
käsilaukkua. Sade on kastellut paitsi äidin vaatteet myös hänen kasvonsa.
Äiti tulee sänkyni viereen ja hänen suunsa alkaa mutruilla. Hän kaivaa nenäliinan ja painaa sen silmiensä
eteen.
̶ Siinäkö sinä . . . Vielä näin . . . poikani . . .
̶ Elä nyt ala kollottaa . . . ! kuiskin, vaikka minunkin on pakko koukkia sormimutkalla silmäkuoppiani. ̶
Kele tässä mitää . . . hätää . . .
En tiedä häpeänkö vai olenko kiitollinen Hilkalle, kun kuulen hänen laskevan jakkaran äidin viereen ja
sanovan:
̶ Istukaa, emäntä, tähän jakkaralle!
̶ Paljo kiitoksia . . .
Äidin kiitos tulee itkunpillahdusta enteilevänä nyyhkäisynä. Itse pääsen liikutukseni isännäksi ja käännyn
sanomaan:
̶ Istu! Kun tuotiin tuoli valmiiksi allesi.
Äiti istuu ja kuivailee silmiään. Käännyn kähisemään: ̶ Ja oliko heti tarpeen toitottaa Jumalan tervettäsi!
̶ Sanonko minä?
Äiti laskee nenäliinan ja jää katsomaan minua niin vilpittömästi, että uskon tervehdyksen lipsahtaneen
häneltä huomaamatta. Kuiskaan:
̶ Sanot, koko luokan väelle kailotit!
̶ Oliko tuo nyt maankaato käytösrike?
̶ Liekö luokassa ensimmäistää lestatiolaista, murahdan.
̶ Eikö kaikilla ihmisillä ole sama Jumala! Ainaski suomalaisilla . . . Niin minun yksinkertanen tuntoni on
assian käsittänny . . .
̶ Elä niin isolla äänellä! suihkin. ̶ Sinutko tänne laittovat tulemaan?
̶ Laittovat . . .! Enkö minä oisi sitte saanu tulla?
̶ En sitä tarkota . . . Muuten vain kysäsin.
̶ Isäsi tänne oli jo tulossa. Kävi kirkolla asti, mutta kun Hermannilla ei ollu valokuvvaa, ei saanu
nimismieheltä henkilöllisyyspaperia. Piti palata kottiin niine hyvineen.
̶ Sinustako löyty valokuva?
̶ Leikattiin siitä kuvasta, jossa olen Kestilän Tiinan ja Viijan ja Aunen kansa. Se kuva jossa olen laiha ja
pitkäkaulanen kuikeli. Etkö muista . . . ?
̶ Millä kyytillä pääsit Taivalkoskelta?
̶ Sotilaihen autossa. Oli kylmä kyyti kun rietas. Käyrötin lavalla, ja kun sato, rytistyvät ja tääräytyvät
vaatteet. Olen kun variksenpelätti . . . Mitä vasten köyrötät mahallasi?
̶ Haavotun selkään. Tänne, sanon ja näytän kädelläni. Mietin hetken sanonko totuuden. Kuitenkin
lisään: ̶ Haavotun kaksi kertaa ja jäin linjain väliin. Tuli vielä venäläinen tankki ja ampu tykillä jaloille . . .
̶ Sullako on, poikarukka, jalatki mäskinä, äidiltä karkaa.
̶ Elä nyt karju! Ei kumpikaa mäskinä. Vasemmassa nilkassa vain reikiä.
̶ Sulla mahtaa olla kovat tuskat. Olet muuttunu kalaposeksi kasvoltasi ja vaikutat kärsimättömältä.
̶ Tässä enää niin tuskiakaa. Haavakuume kun alkaa olla jo mennyttä. Kipeät tietenni ovat.
̶ Sinunko on oltava jatkuvasti mahallasi? Nukuttavahi . . .
̶ Pääsen puoleksi kylkeni päälle . . . Paremmin oikealle kylelleni. Se räjähtävä kuula kun meni vasemmasta
kylestä sisälle . . .
Äiti alkaa jo rauhoittua. Jossakin keskustelumme vaiheessa hän havahtuu:
̶ Terviisiä laittovat kantajaksen! Meinannu muistaakkaa.
̶ Ketkä?
̶ Ylleesä kaikki . . .
̶ Ainaskaa isä ei laittanu vielä tähän hätään!
Meiltä molemmilta pääsee naurahdus ja äiti sanoo:
̶ Ei tosipuhheessa Hermannilla tullu vieläkää semmosta vahinkoa. Muuten isäsi on hermostuksissaan
haavoittumisesi vuoksi. Muistathan miten Hermanni hermostu jo siitä, jos joku teistä penskosta lankesi ja
rupesi itkemään . . . Tosijaan niitä terviisiä. Ensinnähi laittovat kumpanenni opettaja, Vainikainen ja
Nikkinen. Hilturannan tyttäretki järkejään. Ja tietenni Hilturannan akat . . .
Vilkuilen ympärilleni. Jalkaansa ampunut tuijottaa kattoon, ja Käylän mies on kääntynyt kyljelleen selkä
meihin päin. Kun äiti kuitenkin puhuu täyteen ääneen, sanon:
̶ Kyllä niitä terviisiä olet luvetellu jo piisalle asti! Minkä verran tuli ohrantäppeitä?
̶ Ei ole vielä puitu. Mutta vissiin tulloo ne kolome nelejä pussukaista kun muinahi kesinä . . .
Tiedän puheemme kuuluvan kaikkien potilaiden korviin, ja yritän pitää keskustelumme ’turvallisissa’
asioissa. Koska makaan mahallani ja tuijotan etupäässä tyynyä, en näe äitiä ellen käänny katsomaan. Kun
taas käännän kasvojani, istuu äiti väärävartinen piippu suupielessään ja availee kaikessa rauhassa
villatakkinsa lakkarista kaivamaansa massia.
̶ No jo, jumaliste, on piipunkänä ja massi käsillä! karkaa vuorostaan minulta täyteen ääneen. Jatkan
kähähtelemällä: ̶ Pane äkkiä ne lakkariisi! Eikö tätä aikaa pärjää ilman piipun kansa touhustamista . . .
̶ Eikö täällä saa vieraat polttaa? sanoo äiti vilpittömän hämmästyneenä. ̶ Ajattelin vain vetästä
piipullisen, kun sairaatki näkyy tupakoivan . . .
̶ Polta sitte ulkona vaikka jatkuvasti, jumalauta . . . !
̶ Anna, Kalle, äidin vetää savut! puuttuu Hilkka kähähtelyyni. ̶ Kyllä täällä voi polttaa . . .
̶ Vetäkää pois, emäntä! sanoo uskovainen kersantti.
̶ Emäntä lataa vain piipun, sanoo Käylän mies. ̶ Minä kyllä tarjoan mielelläni paperossinkin jos kelpaa.
Täältä!
̶ En välitä paperossista. Ovat niin nievoja tupakkia, ettei piippuihminen saa niistä kun mielesä pahaksi.
Kiitos vaan tarjouksesta!
Minua ärsyttää yhä niin että sanon:
̶ Nievojapa tietysti . . . !
Loppujen lopuksi äidin tupakointipuuhat vapauttavat koko luokan tunnelman. Kuusamon miehille piippua
polttava nainen on tietysti tuttu näky, mutta muille luokassa oleville, etenkin Etelä-Suomen miehille, on
nainen savuava väärävarsi suupielessään vähintään harvinainen ilmestys. Vänrikki kohoaa sängyssään
istumaan nähdäkseen äidin piipputouhuja, ja päitä kohoilee muuallakin huoneessa. Aletaan kysellä, onko
naisten piiputtelu yleistäkin näillä seuduilla. Kuulen ettei kukaan kysele pilkalla tai ylimielisenä, mutta silti
kärsin tästä äidin herättämästä huomiosta. Äiti on puhelias ihminen, ja on pian keskustelussa useamman
potilaan kanssa. Ja koska äiti on luonnostaan osaaottava, hän alkaa heti kysellä miten kukin on
haavoittunut, mistä mies on kotoisin ja onko perhettä.
Alan jo päästä häpeilystäni, kun äiti tekee jälleen oloni tukalaksi. Eikä vain minun oloani, vaan kaikkien
huoneessa olijoitten. Äiti kääntyy hiljaista sänkykaveriani (mies oli haavoittanut itseään tahallaan [sai
kuitenkin kunniamerkin samalla kun muutkin huoneessa!], minun huom.) kohti ja piippu kourassa savuten
kysyy:
̶ Kuinka pahasti tämä mies on haavottunu?
Vedän ilmaa hampaitteni läpi, mutta kaikki on jo myöhäistä. Sänkynaapurini alkaa urahdella:
̶ Jalka vähän . . . Ei ole täysin . . . kunnossa . . .
̶ Sepä hyvä ettei ole hengen paikolle sattunu! Ajattelin että onko koko mies seulana, kun on vaiti ja
tuskasan näkönen . . .
̶ Annapa se pussi siitä pöyvän alahyllyltä! syöksähdän sanomaan. ̶ Se ruskea pussi. Laitan sikijöille
tulijaisija . . .
̶ Tulijaisia tosijaan! Toin sinulle tulijaisiksi puolikkaan juustoleipää . . .
̶ Toit suotta! Minulla ei ole ollut ruokahaluja sen jälkeen kun haavotun . . .
̶ Silittiinni maistuu tämä juusto! äiti sanoo ja kaivaa käsiveskastaan voipaperiin käärityt kaksi juustoleivän
neljännestä ja jatkaa: ̶ Martta kävi sieltä lottahommastaan kotona ja leipo. Tiijät että on herkkujuustoa.
Martta kun osovaa tehä harvinaisen hyvviä juustoja.
̶ No vaihetetaan sitte näitä tulijaisia, sanon ja alan kaivella omaa pussiani. ̶ Keittiömiehet, minun
työkaverini, toivat tämän eväspussin kun maattiin Kiestingin kankaalla outtamassa linja-autokuletusta . . .
Nostan äidin syliin kaksi kolmesta pussista olevasta keksipaketista, lasipurkin jossa on marmeladia,
suklaalevyn ja milkkipurkin . . .
̶ Elä nyt, herran nimessä, kaikkia anna! äiti sanoo.
̶ Ei näistä penskat ole pahollaan, sanon puolestani.
Äiti on istunut vierelläni ehkä runsaan tunnin, kun puheenaiheemme alkavat olla hakemisessa. Minun
ja äidin välit ovat aina olleet läheiset. Kuitenkin tunnen, että vaikka olisimme huoneessa kahden ja
voisimme puhua vapaasti, emme enää tavoittaisi samaa läheistä, toinen toistamme tukevaa tunnelmaa,
joka välillämme oli usein ollut vielä sotaväkeen lähtöni edellisinä vuosina. Tietysti herkkävaistoinen ja
luonteeni tunteva äiti aavistaa äreyteni johtuvan pitkälle paikasta jossa olemme. Tunnen sen kun äiti
ympärilleen vilkaistuaan painaa kämmenensä otsalleni ja sanoo hiljaa:
̶ Ei tunnu olevan ennää kuummetta.
̶ Haavakuumme meni jo sivu, kuiskaan tyynyä katsellen.
̶ Eikö täällä sairaalassa ole hivusten tuppaajaa? Niskasi on kuin ukonkoiralla.
Puhuessaan äiti siirtää kämmenensä sivelemään niskaani ja jatkaa: ̶ Poikamiehen pitäsi olla vorskun
näkönen, kun täällä näkkyy olevan sieviä lottia . . .
̶ Ole nyt vaiti! sähähdän, vaikka äidin puhe tulee nauruisena kuiskintana.
Isääni olin häpeillyt usein hänen mielisairautensa aikana, joskus itkuun asti. Äitiäni olen hävennyt harvoin.
Siksi ihmettelen itsekin, miksi tällä kertaa olen jo edeltä käsin jännittynyt äidin puheista. Vaikka äidin
polttama piipullinen oli herättänyt luokassa enemmän kiinnostusta kuin nyreilyä, minun on vaikea olla
ärähtämättä, kun äiti alkaa taas kaivaa villatakkinsa taskua ja sanoo:
̶ Tempasen vielä savut ja lähen sitte kyselemään kyytiä Taivalkosken kirkolle.
Äiti täyttää piippunsa. Minua kiusaavat äidin sauhujen pussauttelut, enkä osaa puhua. Vastailen vain äidin
kyselyihin.
̶ Onko sulla rahhaa että pärjäät? äiti kysyy.
̶ On. Ja mitä rahalla tien. Täysi ylöspito enkä polta ehki tupakkia!
̶ Sinä olit niin viisas mies, että et langennu tähän riettaan pahheeseen . . . Kyllähän minua harmittaa, kun
Manne on ruvennu ihan julukisesti polttamaan . . .
̶ Niin Manne polttaa tupakkia! minulta karkaa että itsekin säikähdän. ̶ Helvetissä, että mies ei ole
seitentätoista ja tonottaa tupakki hampaissa . . . Onko Kallioniemessä loppunu kotikuri tykkänää! Eikö sulla
ole enää sitä remmirullaa vyöliinasi lakkarissa?
̶ Minkä minä voin isolle miehenkarhulle. On isääsi vankempi voimiltaan . . . Töitä se kyllä on kova
tekemään . . .
̶ Oisipa minä eli Martta poltettu penskona, niin oisi remmirulla purkautunu, suhahtelen. ̶ Ja siitä rahasta
vielä: ̶ Minähän laiton päinvaston kotiin Kiestingistä, kun tuli tieto että jouvutaan etulinjaan. Onko kirje ja
rahat tulleet?
Kun käännän kasvojani nähdäkseni miksi äidin vastaus viipyy, pyyhiskelee äiti huivinsa reunoilla
silmäkuoppiaan.
̶ Sanon heti kun se . . . rahakirje tuli, että tämä ei ole hyvän eillä. Että Kalle on aavistannu ett . . .
haavottuu . . . kaatuu . . .
̶ Elä nyt taas ala kollottaa! sanon. Otan pöydältä kelloni, vien sen äidin kasvojen eteen ja jatkan: ̶ Et
meinaa itkuiltasi hoksia, että esikoisestasi on tullu kellomies! Paina korvaasi ja kuuntele, onko monikivi-
nen silinterikello!
Äiti yrittää jo naurahtaa, kun ottaa kellon ja sitä katsellen sanoo:
̶ Liekö ihan hoppeakuorinen kello?
̶ Ei. Kirkasta terästä.
̶ Miten olet niin rahhoin päässy! Ostat kellon ja laitat vielä kuusin savon rahoja kottiin.
Tiedän kuinka sydämensä pohjasta asti äiti inhoaa korttimiehiä. Kuitenkin sanon, tosin hieman totuutta
kierrellen:
̶ Sen voitti kortilla se rovaniemeläinen automies, joka kuletti muoniani ja oli hyvä kaverini. Se automies
möi minulle kellon puolella hinnalla, kun pelasivat minun korttipakalla.
Ihmeekseni äiti ei tartu ”minun korttipakkaani”, vilkaisee vain minua nauruisin ilmein ja sanoo:
̶ Kunhan et tie tämän kellosi kansa samalla lailla mitä teit pikkupoikana sille avvaimella veittävälle kellolle,
jonka Hermanni voitti sulle lotilla Harjajoen savotassa!
̶ Olin sillon vasta yheksän ikänen, sanon.
Elina oli alkanut täytellä potilaitten juomalaseja ja tulee pöytäni viereen. Äiti kysyy ilman esipuheita:
̶ Mistä tämä lotta on kotosi?
̶ Helsingistä.
̶ Ja lähteny tänne asti lottahommiin! äiti sanoo.
̶ Sotasairaaloissa tarvitaan nyt työntekijöitä, ja Helsingissä on paljon tyttöjä, Elina sanoo. Täytettyään
lasini hän jää seisomaan vesikannu käsissään ja jatkaa: ̶ Emäntäkö on lähtenyt poikaansa katsomaan?
̶ Lähin . . . Kun kuulin että näkkee vielä . . . elävänä . . .
Häpeän jälleen hampaitten kiristelyyn asti kuullessani, että äiti on pillahtamassa itkuun. Sentään hän
voittaa itsensä ja jatkaa: ̶ Helsingin tyttäriä ja siivoushommatki tapahtuu tottuneesti ja riskisti!
̶ Työ tekijänsä neuvoo, naurahtaa Elina.
̶ Vaikka lienöö herrastyttäriä sieltä . . .
̶ Sinun piti lähteä kyselemään sitä kyytiä!
Vaikka sanon äidin puheen katkaistakseni, yritän puhua Elinan takia maltillisella äänellä. Lisään niin
tunnollisesti kuin pystyn: ̶ Iltamyöhäsellä lähtee autoja harvemmin merimaita kohti.
̶ Emännän kysymykseen vielä: Isäni on insinööri, mutta kyllä meitä lapsia on opetettu työntekoon . . .
Saanko minä puolestani kysyä, montako lasta Päätalon emännällä on?
̶ Ei meillä ole kovin iso lapsijoukko. Seihtemen hengissä. Kaksi poikaa ja viisi tytärtä. Tämä Kalle vanhinta.
̶ Onko velimies yhtä friski kuin tämä esikoinen? Elina kysyy.
̶ Tavallisissa olloissa Manne näyttää köntykseltä Kallen rinnalla. Mutta kun haluvaa, ja varsinni suuttuu,
löytyy Manneltahi liikettä. On sillon riski kun tulenliekki . . .
Joudun taas vetämään ilmaa hampaitteni läpi. Äidin lopetettua ehätän sanomaan:
̶ Minun täytyy ruveta tulkiksi! Äiti käsitti Elinan kysymyksen väärin. Nissä meijän selkosissa kun sanotaan
nopeaa . . . vikkelää ihmistä riskiksi. Velimiehestä tulee minua isompi ja väkevämpi mies kun pääsee
täysiaikaseksi . . .
̶ Jaa, tämä neiti ajjaa takkaa vankkaa miestä! äiti innostu. ̶ Manne on jo nyt mahoton voimiltaan, vaikka
on vasta seihtemällätoista.
Elina kääntyy jatkamaan kierrostaan ja sanoo:
̶ Hyvää matkaa emännälle! Kyllä Kalle terveeksi hoidetaan.
̶ Kiitoksia! Ja Jumalan siunausta teijän ja kaikkiin sairaalan ihmisten työlle.
Äiti kiristää huivinsa solmut leuan alla, kiinnittää villatakin napit ja laskee kämmenensä olkapäälleni
samaan tapaan kuin lestadiolaiset toisiaan hyvästellessään. Pelkään äidin vahingossa toivottavan minulle
Jumalan rauhaa. Sentään äiti sanoo:
̶ Kirjoita ehki. Jos viivyt täällä pitkään, käyvään kahtomassa.
Olen sanonut äidille, että Kuusamosta evakuoidaan potilaita Ouluun rintamalta tuotavien alta. Siksi äiti
tietää jatkaa: ̶ Jos siirtävät Ouluun, laita kirjelappu sisar-Vapulle. Vappu käypi sinnua mielellään sairaalassa
kahtomassa . . . Tekisinkö juustoleivän ja laittasin postissa tänne?
̶ Elä rupea semmosia rätäämään! Johan sanon että olen enää varjo entisestäni syömämiehenä.
̶ Mutta kyllä ruokalystit vielä palovaa.
̶ Kirjotan sitte kun palaavat.
̶ Kait lähen tästä kyselemään kyytiä. Sanonko Jokijärvellä terviisiä . . . ?
̶ Elä tuommosia puhu täyteen ääneen! ehätän kuiskaamaan. Kun äiti alkaa pureksia huuliaan, jatkan sipiä:
̶ Sano, mutta elä häpäse isä-Hermannia!
Äidillä alkaa pukkia naurua, jonka hän vaivoin käärii huivinsa riippuviin kulmiin.
̶ Hermanni on jo alakanu pehmitä luonteeltaan, hän sanoo ja kääntyessään menemään jatkaa: ̶ Parane,
ja elä huolehi kotiolloista eläkä sotarintaman hommista.
̶ Näkemiin, ja sano penskoille että laiton heille ne tulijaiset.
Kaikesta huolimatta tulvahtaa haikeus sisälleni. Se ei ehdi kuitenkaan juurtua, sillä oven edessä äiti
kääntyy, nostaa jälleen kätensä ja sanoo kirkkaankuuluvalla äänellä:
̶ Jumalan rauhaan . . . kaikki!
̶ Jumalan rauhaan! sanoo kersantti äidin vieressä.
̶ Näkemiin, emäntä . . . !
̶ Näkemiin, ja hyvää matkaa! sanoo Elina jo toisen kerran.
---”
Kalle Päätalo: Liekkejä laulumailla, 1980, s. 370 ̶ 379 (Iijokisarja 10/26)
-
Rupesin Ajmelaeuksen Kristinuskon syntyyn vaikka lapsi numero yksi ilmoittikin että se on huono. Katsotaan. On kummallista kun ne kasvaa ja niillä on mie-li-pi-tei-tä! Tajutonta. Sama nyytti jonka kannoin kasteelle. Vastahan se oli äsken? Fanittaa Kari Kuulaa...
-
Raamatun lukuni on menossa 1. korintolaiskirje 12 luku.
-
Rupesin Ajmelaeuksen Kristinuskon syntyyn vaikka lapsi numero yksi ilmoittikin että se on huono. Katsotaan. On kummallista kun ne kasvaa ja niillä on mie-li-pi-tei-tä! Tajutonta. Sama nyytti jonka kannoin kasteelle. Vastahan se oli äsken? Fanittaa Kari Kuulaa...
Kansakoulukavereinani oli kaksi Aejmelaeusta. Siispä huomasin yhden E:n puuttuvan. Opettaja sai taas käyttää punakynää. Jee!
-
Kansakoulukavereinani oli kaksi Aejmelaeusta. Siispä huomasin yhden E:n puuttuvan. Opettaja sai taas käyttää punakynää. Jee!
Hankalan nimen takana on perisuomalainen äimä, ks. Wikipedian artikkeli (http://fi.wikipedia.org/wiki/Aejmelaeus).
Mt
-
Kansakoulukavereinani oli kaksi Aejmelaeusta. Siispä huomasin yhden E:n puuttuvan. Opettaja sai taas käyttää punakynää. Jee!
:icon_biggrin: Mitä piirsit?
-
Kaksi edellistä Kaiho Niemisen kirjaa: Hännikäisen tapaus Ja Maijun baari
http://www.kiiltomato.net/kaiho-nieminen-hannikaisen-tapaus/
Nyt on luvun alla Marja-Liisa Vartion Kaikki naiset näkevät unia. Taannoin luin häneltä Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö.
Kaksi aikalaiskirjailijaa, Vartio jo edesmennyt, suomalaisia elämänkuvia. Autioituvaa maaseutua ongelmineen ja ihmisineen. Vartiolla naisen sisäinen maailma. Toinen nainen on nuori ja itsenästyvä, toinen keski-ikäinen ja lähes hysteerinen.
-
Tein heräteostoksen ja ahmin heti melkein puolet:
Ikkyuu: Riehaantunut pilvi ja luurankouni, Basam Books 2010
Tuhat vuorta, kymmenentuhatta jokea:
tämän munkkiräähkän koti.
Tänä rotan vuonna olen jo yli viidenkymmenen;
loikoilen vuoteellani, mutta vanhuus ei tunnu tulevan,
unohdan kaiken muun ja luen lapsuusaikani kirjoja.
-
Kiitos Pena. Googlettamalla saa makupaloja. Esim. Olkihattu ja sadetakki on kiva ja muutakin... aika rohkeaakin.
Aloititko nyt kesäloman ? On aikaa lukemiseen ja luomiseen ? :eusa_think:
-
Tein heräteostoksen ja ahmin heti melkein puolet:
Ikkyuu: Riehaantunut pilvi ja luurankouni, Basam Books 2010
Tuhat vuorta, kymmenentuhatta jokea:
tämän munkkiräähkän koti.
Tänä rotan vuonna olen jo yli viidenkymmenen;
loikoilen vuoteellani, mutta vanhuus ei tunnu tulevan,
unohdan kaiken muun ja luen lapsuusaikani kirjoja.
Ei ihme.
-
Kiertelin pitkästä aikaa kolmessa Helsingin keskustan kirjakaupassa. Kyllä on ulkomaisen taskukirjavalikoiman monipuolisuus romahtanut muutamassa vuodessa. Jopa englanninkielinen (asiaa, ei kaunoa) valikoima oli heiveröinen, saksankielisistä puhumattakaan. Osansa asiassa oli tietysti sekavalla "asiakasystävällisellä" järjestyksellä.
Kampin keskuksen Suomalaisen talous- ja yhteiskuntaosasto oli sentään asiallinen. Sieltä tarttui mukaan Eric Hobsbawm'n How to change the world. Tales of Marx and marxism. Meneillään olevan Hobsbawm-projektin lopurutistus.
Mt
-
Olen itsekin pettynyt, sillä kaunopuolella dominoi kotimainen - laatu tosi heikko käännöskirjaöllisuuteen verraten. Tosin ostan pääasiassa netistä ja antikvariaateista (ellen tukehdu pölyyn) ja koetan muutoinkin hillitä kirjanostelua. Jos mennään jussiksi Anttolaan, siellä päästän itseni irti, kylällä on suurenmoinen antikvariaatti.
-
Luin psalmia 119
-
Luin psalmia 119
Mein Favorität... :026:
-
Mielenkiintoinen kokemus kirjastossa tänään.
Tutkiskelin alimmaista hyllyä, jonka kirjat kuuluivat luokkaan "Poliittiset ideologiat". Yhtäkkiä havaitsin niiden joukossa pienen lipareen. Vilkaisin sitä, ja huh, se oli täsmälleen sellainen kirja, jota olisin etsinyt juuri tänään, jos olisin tiennyt sen olemassaolosta. Mutta väärässä paikassa se kyllä oli, koska se ei käsitellyt ideologioita eikä politiikkaa ollenkaan.
Tarkistin luokan, ja todellakin, kyllä se luokkanumeron mukaan oli oikeassa paikassa. Kirja oli siis luokiteltu väärin, ja sen ansiosta löysin sen.
Tässäpä olisi ollut jollekin sananjulistajalle saarnanjuurta, eikä tarvittaisi evankelistalisää yhtään! Tosin sattumuksen käyttökelpoisuutta julistustyössä vähentäisi se, että kyseinen kirjanen ei liity mitenkään hengelliseen elämään, vaan on melkoisen kuiva työ- ja elinkeinoministeriön julkaisu, Työllistämisen esteet, mahdollisuudet ja aikeet pk-yrityksissä.
Koska en ole sananjulistaja, tyydyin raportoimaan luokitusvirheestä virkailijalle, joka kävi takahuoneessa muuttamassa luokan ja kiinnittämässä uuden luokkatarran kirjan selkämykseen. Tämän operaation takia lainausautomaatti ei tunnistanut kirjaa, vaan se piti käydä lainaamassa tiskiltä.
Illansuussa löysin sitten kirjan sähköisen version netistä sekä sen lähdeluettelon perusteella vielä pari muuta asiaan liittyvää tutkimusta, joten lainaamani painettu kirja siirtyi välittömästi palautettavien pinoon.
Mt
-
Olen lukemassa Minna Lindgrenin kirja Sivistyksen turha painolasti. Vähän väliä naurattaa ääneen!
-
Matkaan tarttui tänään:
Polanyi: Suuri murros
Habermas: Julkisuuden muodonmuutos
Teologisk Tidskrift 1896 (sis. mm. artikkelin "Nykyisten heränneiden sielunhoitometoodista")
El Coyote -nide (1954)
Ex Libris 96
Agapetus: Hilman päivät.
Elämää Suomessa 1800-luvulla
Ei liene vaikea arvata, missä tuli käydyksi...
Mt
-
Viljo Remes: Herännäisyyden nousu ja hajoaminen.
Kiinnostava kirja vanhasta herännäisyydestä; sen alkuajoista, tapahtumista, henkilöistä ja heidän välisistä suhteistaan ynnä muusta. Suosittelen lämpimästi.
PS. vanhalla herännäisyydellä tarkoitetaan Ukko-Paavon aikoja, miten kaikki alkoi...
-
Mielenkiintoinen tuo Myyrän mainitsema teos. Miten siitä edettiin vuosisadan vaihteen Malmivaaraan????
Körttiläisyyden historia teossarja, kun juuttui mielestäni yksityisiin ihmisiin ja jäi joka sivulta lukematta....Kun en ole tutkija niin ihan kaikki vaiheet eivät kiinnosta....
Yöpöydälläni on pitkään ollut Antti Mäkisen Vapaakirkollisuuden historia vuodelta 1910 Fraktuuraa ja turhan paljon uskonnollisia ylisanoja... Sinänsä mielenkiintoinen teos "Ehdottoman raittiuden seurojen" Sosiaalisen avustuksen ja vankila-evankelioinnin ja pyuhäkoulutyön aloittamisen historiasta. Menee siinä sivussa myös Pelastusarmeijan saapuminen maahamme. Suomen Viikkolehden, Hengellisen kuukausilehden ja Sanansaattajan alkaminen ajoittuvat myös vuoteen 1888.
Jokohan ne ovat digitoituina kansallisarkistossa?
-
Kiitos myyrä vinkistä. Otin vaarin ja varasin sen heti itselleni. Samoin varasin toisen Remeksen kirjan. Paavo Ruotsalainen viisas puhuja, veikea lähimmäinen . Nimi on sinnepäin. Luen mielelläni näistä vanhoista ajoista ja etenkin Paavosta joka tuntuu läheiseltäni.
-
Varasin kirjastosta Mauri Leivo: Kuikka : alkulintu
Ehdin ehkä vain selata, on upeita kuvia, luin arvostelusta. Jonkun sanan sieltä täältä. Päätalon Kallen seikkailut vievät muun lukuajan vielä vuoden, pari näillä tietämin. Varsinkin jos luen koko tuotannon.
-
Kiitos myyrä vinkistä. Otin vaarin ja varasin sen heti itselleni. Samoin varasin toisen Remeksen kirjan. Paavo Ruotsalainen viisas puhuja, veikea lähimmäinen . Nimi on sinnepäin. Luen mielelläni näistä vanhoista ajoista ja etenkin Paavosta joka tuntuu läheiseltäni.
Taas tuli hauska lyöntivirhe läpi silmien. Paavo: ei veikeä, vaan vaikea.
-
Suomen Viikkolehden, Hengellisen kuukausilehden ja Sanansaattajan alkaminen ajoittuvat myös vuoteen 1888.
Jokohan ne ovat digitoituina kansallisarkistossa?
Vuoteen 1911 asti on paljon lehtiä luettavana. Tässä pieni valikoima:
Hengellinen kuukauslehti (http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/secure/browse.html?action=years&identification=0783-4284&mnemonic=Hengellinen+kuukauslehti+&searchType=allJournalTitles)
Suomen Viikkolehti (http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/secure/browse.html?action=years&identification=0355-5976&mnemonic=Suomen+Viikkolehti&searchType=allJournalTitles)
Kristillisiä sanomia (http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/secure/browse.html?action=years&identification=fk00994&mnemonic=Kristillisi%e4+sanomia+%3a+hengellinen+ja+kirkollinen+viikkolehti&searchType=allJournalTitles)
Ecclesiastikt litteraturblad (http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/secure/browse.html?action=years&alphabet=&publisher=&identification=fk00207&mnemonic=Ecclesiastikt+litteraturblad.+&searchType=allJournalTitles)
Evangelisk tidning (http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/secure/browse.html?action=years&identification=fk00254&mnemonic=Evangelisk+tidning&searchType=allJournalTitles)
Sanansaattaja (http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/secure/browse.html?action=years&identification=0355-8347&mnemonic=Sanansaattaja&searchType=allJournalTitles)
Kolkuttaja (http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/secure/browse.html?action=publications&identification=fk00907&alphabet=&publisher=&mnemonic=Kolkuttaja+%3a+totisen+parannuksen+ja+el%e4w%e4n+uskon+kannatuslehti.+&searchType=allJournalTitles&year=1901)
Suomen kirkon julkisia sanomia (http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/secure/browse.html?action=publications&identification=fk01520&alphabet=&publisher=&mnemonic=Suomen+kirkon+julkisia+sanomia&searchType=allJournalTitles&year=1907)
Suomen lähetyssanomia (http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/secure/browse.html?action=years&identification=fk03945&mnemonic=Suomen+l%e4hetyssanomia&searchType=allJournalTitles)
Sändebudet (http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/secure/browse.html?action=years&identification=0356-0694&mnemonic=S%e4ndebudet&searchType=allJournalTitles)
Teolooginen aikakauskirja (http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/secure/browse.html?action=years&identification=0040-3555&mnemonic=Teologinen+aikakauskirja&searchType=allJournalTitles)
Tidningar i andeliga ämnen (http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/secure/browse.html?action=years&identification=fk01742&mnemonic=Tidningar+i+andeliga+%e4mnen&searchType=allJournalTitles)
Runsaasti muuta mielenkiintoista löytyy Kansalliskirjaston digitoitujen aikakauslehtien luettelosta (http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/secure/browse.html?action=allJournalTitles).
Mt
-
Vuoteen 1911 asti on paljon lehtiä luettavana. Tässä pieni valikoima:
Hengellinen kuukauslehti (http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/secure/browse.html?action=years&identification=0783-4284&mnemonic=Hengellinen+kuukauslehti+&searchType=allJournalTitles)
Suomen Viikkolehti (http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/secure/browse.html?action=years&identification=0355-5976&mnemonic=Suomen+Viikkolehti&searchType=allJournalTitles)
Kristillisiä sanomia (http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/secure/browse.html?action=years&identification=fk00994&mnemonic=Kristillisi%e4+sanomia+%3a+hengellinen+ja+kirkollinen+viikkolehti&searchType=allJournalTitles)
Ecclesiastikt litteraturblad (http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/secure/browse.html?action=years&alphabet=&publisher=&identification=fk00207&mnemonic=Ecclesiastikt+litteraturblad.+&searchType=allJournalTitles)
Evangelisk tidning (http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/secure/browse.html?action=years&identification=fk00254&mnemonic=Evangelisk+tidning&searchType=allJournalTitles)
Sanansaattaja (http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/secure/browse.html?action=years&identification=0355-8347&mnemonic=Sanansaattaja&searchType=allJournalTitles)
Kolkuttaja (http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/secure/browse.html?action=publications&identification=fk00907&alphabet=&publisher=&mnemonic=Kolkuttaja+%3a+totisen+parannuksen+ja+el%e4w%e4n+uskon+kannatuslehti.+&searchType=allJournalTitles&year=1901)
Suomen kirkon julkisia sanomia (http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/secure/browse.html?action=publications&identification=fk01520&alphabet=&publisher=&mnemonic=Suomen+kirkon+julkisia+sanomia&searchType=allJournalTitles&year=1907)
Suomen lähetyssanomia (http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/secure/browse.html?action=years&identification=fk03945&mnemonic=Suomen+l%e4hetyssanomia&searchType=allJournalTitles)
Sändebudet (http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/secure/browse.html?action=years&identification=0356-0694&mnemonic=S%e4ndebudet&searchType=allJournalTitles)
Teolooginen aikakauskirja (http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/secure/browse.html?action=years&identification=0040-3555&mnemonic=Teologinen+aikakauskirja&searchType=allJournalTitles)
Tidningar i andeliga ämnen (http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/secure/browse.html?action=years&identification=fk01742&mnemonic=Tidningar+i+andeliga+%e4mnen&searchType=allJournalTitles)
Runsaasti muuta mielenkiintoista löytyy Kansalliskirjaston digitoitujen aikakauslehtien luettelosta (http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/secure/browse.html?action=allJournalTitles).
Mt
Suurkiitos! :eusa_clap:
Hyvin kiinnostavaa. Juuri luen hengellisen kuukausilehden ensimmäistä painosta vuodelta 1888, avaussanat Wilh. Malmberg. (= Wilhelmi Malmivaara) Sitä aikaa ei saa enää takaisin mutta häivähdys menneisyydestä on tavoitettavissa noiden rivien kautta.
Ihanaa että näitä digitoidaan, mistäpä muualta suurempi yleisö näitä enää tavoittaa.
-
Kiitos mt vinkistä... Vuosi sitten, kun sanomalehdet olivat tulleet katselin joitain juttuja....
Aina on oltu huolestuneita kirkon tilasta ja syntisyyden määrästä, toisia liikkeitä on purtu melko rumin sanoin.....
Pitänee ryhtyä selaamaan.... :039: :039:
-
Varasin kirjastosta Mauri Leivo: Kuikka : alkulintu
Ehdin ehkä vain selata, on upeita kuvia, luin arvostelusta. Jonkun sanan sieltä täältä.
Mauri Leivo (kotoisin Outokummusta) on saanut selville, että kuikat voi tunnistaa yksilöinä selkäpuolen pilkutuksen perusteella.
-
Miten sen pilkutuksen näkee, kun kuikkakin näkyy Koljonselällä pienenä pilkkuna?
-
Kiitos myyrälle ja muillekin, sillä syksymmällä rupean kaivelemaan myyränreikiä suomalaiseen sotien aikaiseen ja 1930-luvun hengelliseen ja kirkolliseen lehdistöön. Aika hyvän referaatin löytää tosin jo niistä "Risti hakaristin varjossa" ja "veljeyttä viimeiseen saakka" -Murtorinteistä. Haluan kuitenkin lukea ne itse.
Kansallisarkistossakin voisi käydä, niin tulisi ehkä todella tehtyä se homma. Lista kotona, ja Helsinkiin (Malmihan on oikeastaan kylä, josta ei tarvitse matkustaa niin kauas... viulunkieletkin ostin Kouvolan Musiikista kun sinne oli muuten asiaa.
-
Näitä aion lukea, jos jostain löytyy. En ole vielä katsonut kirjastosta.
Hyvärinen Hannes: Muistoja Paavo Ruotsalaisesta (1924)
Kortelainen Tuomas: Hiilloksesta liekkiin. Ylä-Savon herännäisyyttä 1880-luvulta 1920-luvulle (1986)
Kortelainen Tuomas: Ukko-Paavon jäljillä Pielisen Karjalassa. Pohjois-Karjalan herännäisyyttä 1800- ja 1900-luvuilla (1992)
-tämän olen kyllä lukenut kahdestikin, mutta nyt kun kirjassa kuvatut paikannimet on enemmän tuttuja niin kerta vielä
Koskimies Kalervo: Aitoviereltä temmattu. Herännäisyyden muistoja Savosta 1800-luvulta (1980)
-kertoo Juhana Poikosen elämästä, itselläni on Tuure Vapaavuoren Huutolaispoika, joka myös kertoo Poikosesta.
Kuurne Juhani: Hengen tuulta Karjalasta (1946)
Kyander E.G.: Paavo Ruotsalainen eli herännäisyys Pohjois-Savossa (1882)
Laasonen Pentti: Pohjois-Karjalan luterilainen kirkollinen kansankulttuuri Ruotsin vallan aikana (1967)
Laasonen Pentti: Vanhan kirkollisuuden hajoaminen Pohjois-Karjalassa (1971)
Moilanen Olavi: Elämän puhuteltavana. Tutkimus ahdistuksen käsittelystä herännäisyyden alkuvaiheissa ja tämän vuosisadan Kainuussa (1987)
Möykkynen Adolf: Muistelmia Paavo Ruotsalaisen elämästä (1856)
Niskanen Kusti: Elämänkertomuksia herännäisyyden alalta. Lauri Juho Niskanen (1888)
Ollikainen Eila: Kiuruveden herännäisyyden taustaa ja vaiheita 1800-luvulla n. vuoteen 1880 (?)
Paalanen Anja: Leppävirran seurakunta Savon herätyksen aikana (1808-1867) (1970)
Pentikäinen Elina: Kansanhurmoksista herätysliikkeeksi. Pohjois-Savon herännäisyyden muodostuminen 1790-1820-luvuilla (1982)
Rosendal Mauno: Suomen herännäisyyden historia XIX:llä vuosisadalla I-IV (1902-1915)
Santti Kaija: Herännäisyyden alkuvaiheet Pohjois-Karjalassa vuosina 1805-1832 (1986)
Svärd Eero: Herännäisyys Kiuruvedellä (1985)
Taipale Pentti: Mainintoja Wilhelmi Niskasesta. Armos halki aikain riittää. H-Y:n vuosikirja 1987 (1987)
-tiedän, ettei näistä ikinä puoliakaan löydy :'(
-
-tiedän, ettei näistä ikinä puoliakaan löydy :'(
Kansalliskirjastossa periaatteessa pitäisi olla kaikki painettu aineisto pieniä mainoslippuja ja -lappuja myöten, mutta kyllä niissäkin kokoelmissa puutteita on. Kokeile Fennican (https://fennica.linneanet.fi/vwebv/searchBasic?sk=fi_FI) hakua. Kirjojahan myös kaukolainataan. Ehkä listasi kanssa voisi kävellä Joensuun kaupunginkirjastoon eli Pohjois-Karjalan maakuntakirjastoon; siellä joskus 30 vuotta sitten järkkäilin kaukolainoja :039:
Kuurneen teos löytyi, kun muutin viimeisen sanan sijamuotoa Karjalasta -> Karjalassa. On kyllä noita teoksia, jotka Kansalliskirjaston kokoelmasta saa vain lukusaliin luettavaksi. Lukulomamatka Helsinkiin? (Olisipa määräraha, jolla tuommoisen kirjallisuuden voisi skannata verkkoaineistoksi. Miksei yksityinen taho voisi lahjoittaa jonkin tietyn aineiston digitointiin varoja?)
Toki osa noita löytyy "tavallisempienkin" kirjastojen kokoelmista.
-
Rosendahl oli aikoinaan Helsingin kaupungin kirjastossa, mistä olen sen kaikki osat lukenut. Kannatan öppiäisen ehdotusta, listan kanssa maakuntakirjastoon ja tytöt töihin. Nykyään on niin hyvät tietokannat, että niillä löytyy missä kukin kirja seilaa.
-
Rosendahl oli aikoinaan Helsingin kaupungin kirjastossa, mistä olen sen kaikki osat lukenut. Kannatan öppiäisen ehdotusta, listan kanssa maakuntakirjastoon ja tytöt töihin. Nykyään on niin hyvät tietokannat, että niillä löytyy missä kukin kirja seilaa.
Olisihan se tietysti hyvää harjoitusta etenkin kesäharjoittelijalle, mutta mitenkäs te vanhat nörtti
Seppos ja Öppiäinen olette niin antiikkisia!
http://monihaku.kirjastot.fi/fi/frank/search/
Sieltä löytyy.
Toinen hyvä kirjalähde on antikvariaatti. Sieltä olen tuosta listasta ostanut melkoisen määrän.
Yhden Kortelaisen kirjan löysin stadin Kierrätyskeskuksesta. Eikä maksanut paljon.
Mt
-
Nolo tunnustaa kuinka vähän olen viime vuosina ehtinyt muilta töiltä kirjoja lukea. Makuuasennossa en pysty silmieni vuoksi lukemaan, joten se on istumatyötä kuten muukin. Toisekseen suurin osa lukemastani on yhä ammattikirjallisuutta.
-
http://monihaku.kirjastot.fi/fi/frank/search/
Toinen hyvä kirjalähde on antikvariaatti. Sieltä olen tuosta listasta ostanut melkoisen määrän.
Yhden Kortelaisen kirjan löysin stadin Kierrätyskeskuksesta. Eikä maksanut paljon.
Monihaku toimii minulla hyvin hitaasti. Kokeilin paria opusta, mutta en malta odottaa. Divareissa olen listan kirjoista joitain nähnytkin, joten ne on hyviä vaihtoehtoja, jos ei kirjastosta löydy. Listassahan on myös gradu- ja lisensiaattitöitä, joita voisi etsiä yliopistojen kirjastoista.
-
Tuosta mainitsemastani Remeksen kirjasta muuten selvisi vihdoinkin, mitä on ollut toistupalaisuus, mutta en viitsi jäljentää tähän montaa sivua kirjasta.
Olen, ainakin osittain, toistupalainen :eusa_angel:
-
Tuosta mainitsemastani Remeksen kirjasta muuten selvisi vihdoinkin, mitä on ollut toistupalaisuus, mutta en viitsi jäljentää tähän montaa sivua kirjasta.
Olen, ainakin osittain, toistupalainen :eusa_angel:
Selvisikö Uppi-Niskaiset samalla?
-
Selvisikö Uppi-Niskaiset samalla?
:) ei, tämä Iisalmen seudun "rautakaartilaisuus" taitaa olla myöhempää perua. Niskaslaisuus kyllä selvisi ja Wilhelmi Niskasta eivät Paavo ja Jonas Lagus silkkihansikkailla käsitelleet. Malmberg meni Niskasen puolelle.
-
Tuomas Kyrön Miniä oli mainio näkökulma Mielensäpahoittajan sielunmaisemaan. Suosittelen.
-
Tutkija Maria Suutala kirioottaa nykyysen herännääsyyren olevan hengellistä pikaruakaa entisehen evääsehen verrattuna. Pitääpä ettiä hänen kiriansa luettavaksi. https://dl-web.dropbox.com/get/Public/Kaikkien%20el%C3%A4vien%20onnea%20palvellen..jpg?w=d1f82892
https://dl-web.dropbox.com/get/Public/Scan0001.jpg?w=0f1bd14c
-
Tutkija Maria Suutala kirioottaa nykyysen herännääsyyren olevan hengellistä pikaruakaa entisehen evääsehen verrattuna. Pitääpä ettiä hänen kiriansa luettavaksi. https://dl-web.dropbox.com/get/Public/Kaikkien%20el%C3%A4vien%20onnea%20palvellen..jpg?w=d1f82892
https://dl-web.dropbox.com/get/Public/Scan0001.jpg?w=0f1bd14c
Olisi kiinnostava tuo Mörtin linkki kun vaan aukeaisi :icon_sad: . Lieköhän kyseessä tämä Maria Suutala, joka meni naimisiin päärynäpuun kanssa :icon_eek:
www.kaltio.fi/vanhat/index4f4a.html?404
-
Minäpä yritän uurestaan public-linkittää :-\
http://dl.dropbox.com/u/94488535/Kaikkien%20el%C3%A4vien%20onnea%20palvellen..jpg
http://dl.dropbox.com/u/94488535/Scan0001.jpg
-
Lukumaraton on edennyt 15. osaan Nouseva maa. Maa nousee sodan alhosta. Päätalon Kalle on päässyt oppipojaksi kirvesmiesten porukkaan kolmanneksi korjaamaan tamperelaisen pukutehtaan pommitusvaurioita ja laajentamaan kangaskysynnän tarpeisiin. Kalle on väkivahva 25-vuotias ”lappalainen”, kuten työkaverit nimittelevät, työhullu vähän hosumiseen asti, mutta ahkeruudellaan varmistelee työnantajansa suosiota ja vastaista työnsaantia.
Rakennustyöt ovat viiden sotavuoden tauon jälkeen yleinen ammattitaidottoman työvoiman, sodan aikana työikään ehtineen väestön työllistäjä, koska rakennuksilla oli tarjolla monentasoista tekemistä siivoojasta ja lautapojasta huippukirvesmiehiin.
Edellisessä osassa 14 Nuorikkoa näyttämässä päähenkilömme lomaili tekomaisemissaan vanhempiensa ja vielä kotona asuvien veljensä ja pikkusiskojensa luona. Palatessaan Tampereelle hän toi mukanaan yhden työikään ehtineen siskonsa, joka asettui asumaan heidän kanssaan. Eeti-siskosta oli apua jos haittaakin. Avioelämä hankaloitui pienessä asunnossa, mutta Laina-vaimo sai kaverin siivoamaan ja ruuanlaittoon.
Seuraava osa 16 on Ratkaisujen aika. Olen arvaillut, mitä Kalle joutunee ratkaisemaan ja tullut tulokseen, että kyse on sekä yksityiselämästä että kirjailijuudesta – niinkun ne nyt olisivat toisistaan erotettavissa kuin vain pieneltä osin. Appiukoltani sain kuulla, kun kerroin lukuprojektistani, että Päätalo oli kerran eronnut. Tapahtuuko ero tässä osassa, ja saavuttaako hän lopultakin varmuuden elämäntyöstään kirjailijana?
Kirjoittajakurssilla olin niin Päätalon maailmassa, että kurssin teema Novellin rakentaminen muodostui kohdallani Päätalo-pastissiksi [Pastissilla (ransk. pastiche, ital. pasticcio) on muun muassa kirjallisuudessa, kuvataiteessa, musiikissa ja elokuvissa kaksi toisistaan poikkeavaa merkitystä. Se voi olla joko mukaelma tai yhdistelmä(teos) http://fi.wikipedia.org/wiki/Pastissi]. Opettajamme kirjailija Irja Sinivaara Kotkasta toi termin Claes Anderssonin runon Andersson pitää pirunmoista meteliä (Under 1984) kautta. Opettaja antoi tehtävän: "kirjoita Anderssonin runon kaavaa seuraten itsestäsi ja omalla nimelläsi vastaava runo käyttäen niitä kommentteja mitä olet kuullut lapsena, koulukavereilta, vanhemmilta, opettajilta, rakastetuilta, esimiehiltä, työkavereilta, naapureilta, puolisolta, lapsilta jne.
Tehtävän tarkoitus: ilahduttaa itseä ja saada materiaalia elämäntarinaan”
-
Nyt puolessavälissä Juha Siltalan Suomalaista ahdistusta (Otava, 1992, 560s, joista pelkästään lähdeviittauksia yli sata sivua ja monta sivua lähdekirjallisuutta.
Melko huikaiseva lukukokemus. Ihme, ettei ole tullut aikaisemmin luettua - moni täällä varmasti onkin. Erikoinen lähestymistapa, psykologinen tai joku, joka ei aina aukene ja jotkut sivut menee pelkästään vilkaisulla. Aihepiiri on tietenkin sitä, mikä kiinnostaa eli vanha herännäisyys ennen W.Malmivaaraa ja Herättäjä-Yhdistystä. Kyllä tuosta ajasta vaimeita kaikuja tämänkin päivän körttiläisyydessä vielä kumahtelee, mutta hyvin vähän.
Melkoisen työn on kirjoittaja tehnyt jo pelkästään sen ajan herännäispappien kirjeenvaihtoa eri arkistoissa tutkiessaan.
-
Graham Greene, Voima ja kunnia. Tarttui matkaani divarista Joensuussa.
-
Graham Greene, Voima ja kunnia. Tarttui matkaani divarista Joensuussa.
Hamassa nuoruudessa tuli luettua monta Greenen kirjaa. Ne on hyviä ja monta niistä on myös filmattu.
-
..."Opillisesti uudesta herännäisyydestä tuli evankelisempi ja suvaitsevampi, mutta ulkoisesti pyhitystä vaativampi. "Viallisia kyllä kohdeltiin edelleenkin säälivällä rakkaudella, mutta 'vikoja' entistä ankarammin" (Rosendal). Wilhelmi Malmivaaran ahdas psyykkinen elintila näkyi siinä ankaruudessa, jolla rajoja maailmaan valvottiin - säännöistä poikkeamista seurasi Jumalan rangaistus (esim. Malmivaara)...
...Uuden polven herännäistalonpoikien kanssakäyminen keskittyi puolestaan "seura elämään ja ulko puoliseen itsensä valmistamiseen, vaurauden esittelyyn ja matkusteluun: Ei siellä kuulu valitusta synti murheesta eikä nähdä raskas mielisiä" ("Muistiinpanoja Muinais ajoilta" Juhani Aholle 1893 koonnut Wille Korpela). Kuopion lääninrahastonhoitajan, herännäisveteraani C.A.Malmbergin mielestä uusi herännäisyys oli massaliikettä eikä hiljaista kanssapuhetta Kristuksen kanssa. Hän ei luottanut siihen sen enempää kuin "pelastusarmeijan meluisaan jumalisuuteen" (C.A.Malmberg Mauno Rosendalille 23.9.1897)...
Siltala: Suomalainen ahdistus s.417-418
;)
-
Luin loppuun jäljellä olevat muutamat sivut Siltalan ahdistuksesta sekä tutkailin lähdeluetteloa. Mietin, miten paljon heränneisiin/körttiläisiin ja muihin uskonnollisiin suuntauksiin ovatkaan vaikuttaneet/vaikuttavat tiettyjen johtohenkilöiden mielipiteet ja uskonnolliset kokemukset? Ruotsalainenhan painotti omaa uskonnollista kokemustaan milteipä ainoana oikeana jokaiselle ja lähes suuttui, jos joku oli eri mieltä tai jonkun kokemus oli erilainen. Esim. ei ruotsinkielisen säätyläisen kokemus voinut mielestäni mitenkään olla sama kuin metsäpolkujen samoilija Paavo Ruotsalaisen.
Jotenkin tuo ihmisen alkukokemus tulee luultavasti määräämään paljon hänen myöhäisemmässä elämässään, joskin saattaahan se kyllä myöhemmin jonkin verran muuttua.
En tiijjä.
*
Lisäksi luen myös Aku Ankkaa.
-
Scott, James : Himalajan vanki Kirjavaliot
Tosi tarina Himalajalla vaeltaneesta miehestä, joka jää loukkuun kiivetessään kallion väliselle kielekkeelle.
Taistelu elämästä ja kuolemasta alkaa. Hän pärjää ennätyspitkän ajan ilman ruokaa lunta sulattamalla.
Lopulta sitkeä etsintäpartio löytää hänet.
-
Olen lueskellut Eino Leinon runoja.
Tähtitarha
Kuljen, kuljen kummallista
tietä tähtitarhan,
sadan saanut surman suitse,
haavehen ja harhan.
Täällä eivät piikit pistä,
polta haavat okaan,
täällä voi vaan nousta, nousta,
eikä mennä lokaan.
Tääll' on käydä turvallista
tuollapuolen vihan,
yläpuolla yön ja hallan,
taivastietä ihan.
Päätä huimaa katsellessa
maailmoita alla,
hurmaa kahta kaunihimmin
toiset korkealla.
Ensi kerran elämässä
elän rinnan rauhaa,
sopusoinnun suurta unta,
laulun mieltä lauhaa.
(1912)
-
Pekka Niiranen: Martti Simojoki - kirkon ääni. Saa nähdä, jaksanko melkein 500 sivua! Noin 50 olen jaksanut vielä ihan hyvin.
-
Luin uuden Siipirikon.
-
Löytyi googlettaessa vanhoja juttuja Karjalasta, aika kivoja. http://www.kurkijoki.fi/perinne/katripuputti.pdf
Tätä ennen jokunen aika takaperin luin "Kiihtelysvaara-lukemistoa" -jossa myös vanhoja juttuja ja outoja tapoja Karjalasta. Tarina mustalaisten kaappaamasta pikkupojasta oli kiehtova, miten hän pääsi ihmeen kaupalla juosten pakoon ja joutui lopulta orjaksi sukulaistaloon, jonka olisi aikanaan perinyt. Taloa hän ei kuitenkaan saanut. Kovat kokemukset olivat antaneet hänelle nöyrän ja ahkeran mielen, ja hän turvasi Jumalaan kaikessa. Lopulta ahkeruus ja säästeliäisyys tuottivat hänelle omaisuutta ja hän sai myös rakastavan perheen. (Perinteinen "ryysyistä rikkauksiin" kertomus siis)
-
Löytyi googlettaessa vanhoja juttuja Karjalasta, aika kivoja. http://www.kurkijoki.fi/perinne/katripuputti.pdf
Tätä ennen jokunen aika takaperin luin "Kiihtelysvaara-lukemistoa" -jossa myös vanhoja juttuja ja outoja tapoja Karjalasta.
Kurkijoesta olen minäkin lukenut kun isän suku sattuu olemaan sieltä lähtöisin. Äiti oli Kiihtelysvaarasta ja olen lukenut Kiihtelysvaaran seurakunnan historian.
-
Tämä kirjailija-toimittaja Heikkisen kirja täytyy kyllä lukea :109:
www.yle.fi/uutiset/suomen_pohjoinen_ja_etela_sotivat_kirjassa/6257809
-
Kurkijoesta olen minäkin lukenut kun isän suku sattuu olemaan sieltä lähtöisin. Äiti oli Kiihtelysvaarasta ja olen lukenut Kiihtelysvaaran seurakunnan historian.
No jopas sattui Myyrä-aiheista lukemistoa!
Karjalasta itsekin ja K-vaara työn kautta tuttu, kirja löytyi lapsuuskodin hyllyistä.
-
Luin loppuun jäljellä olevat muutamat sivut Siltalan ahdistuksesta sekä tutkailin lähdeluetteloa. Mietin, miten paljon heränneisiin/körttiläisiin ja muihin uskonnollisiin suuntauksiin ovatkaan vaikuttaneet/vaikuttavat tiettyjen johtohenkilöiden mielipiteet ja uskonnolliset kokemukset? Ruotsalainenhan painotti omaa uskonnollista kokemustaan milteipä ainoana oikeana jokaiselle ja lähes suuttui, jos joku oli eri mieltä tai jonkun kokemus oli erilainen. Esim. ei ruotsinkielisen säätyläisen kokemus voinut mielestäni mitenkään olla sama kuin metsäpolkujen samoilija Paavo Ruotsalaisen.
Jotenkin tuo ihmisen alkukokemus tulee luultavasti määräämään paljon hänen myöhäisemmässä elämässään, joskin saattaahan se kyllä myöhemmin jonkin verran muuttua.
En tiijjä.
*
Lisäksi luen myös Aku Ankkaa.
Kyllä minäkin luen sekularista Aku Ankkaa, mutta luen tätä monituisia kertoja Siltalaa läpi. Hän on näkökulmissaan antanut enemmän kuin jotkut kuivakat herännäisyyden historiaa kuvailevat teokset. Hyvä Siltala!
-
Ruth Heil
Hyvässä tallessa päivittäin.
Jokaiselle päivälle Raamatun jae ja pieni ajatus kirjoittajalta. :eusa_angel:
-
Ludmila Ulitskaja, Medeia ja hänen lapsensa.
Ortodoksit, juutalaiset, tataarit, kommunistit, vallankumous, karkoitukset, suku,naapurit. Kaikki Krimin kiehtovassa ja minulle oudossa miljöössä.
-
Lueskelin enkelitäti Lorna Byrneä...
-
Kalle Päätalon elämä jatkuu 16. osassa Ratkaisujen aika. Alun perusteella ratkaisu tarkoittaa päätöstä opiskella rakennusmestariksi.
-
Ajatuksen voima.
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9525734153
-
Pirjo Rissasen Kevätniemi-trilogiaa
-
Syksyn seurakalenteria, ja minulla olisi pyyntö, toivomus, haave, maksaisin maltaita jos joku Helsingin Seuratuval sunnuntaina 28.10 klo 16 koettas saada jollain vempeleellä tallennettua Tomi Karttusen luennon jonka hän pitää herännäisyyden ja ortodoksisuuden joistakin, mitä he oli. Siksi että Dosentin :026: ekklesiologias on juuri ortodoksisia piirtei ja me emme ehtine sieltä Israelista takaisin tuohoksi ajaksi. Ja siksi kun minä oitis Dosenttiin :026: tutustuttuani tunnistin körtin hänessä ja liityimme H-Y:n jäseniksi, eli heillä on nyt myös Aito Aave jäsenluettelossa.
-
Martti Simojoki -kirjan hauskin kohta tähän asti:
Simojoen antama lausunto sisälsi tahatonta komiikkaa: pastorin ero ei johtunut "poliittisista syistä, sopimattoman elämän vuoksi hänen kodissaan tai kesänviettopaikallaan, kotkalaisille naisille jaeltujen avioliittolupausten vuoksi tai homoseksuaalisen yhteyden vuoksi paikkakunnan ortodoksisen pastorin kanssa".
-
Mistä sais potkua suorittaa akateemiset kirjallisuusopinnot loppuun?
Ei näytä pelottavan opintoajan loppuminenkaan.
nimim. ikuinen opiskelija
-
Mistä sais potkua suorittaa akateemiset kirjallisuusopinnot loppuun?
Nyt vain vikkelästi kohti laakeriseppelettä:
(http://www.sherv.net/cm/emoticons/fighting/ass-kicking.gif) (http://www.sherv.net/ass.kick-emoticon-568.html)
Kirjoitustyö tietysti puuttuu, muuthan ovat trivialiteetteja.
Nyt on jo myöhä, mutta huomenna kun aloittaa, niin työsuunnitelma on maanantaihin mennessä jo kohtalaisessa kunnossa. Torikahvila on suositeltava käynnistyspaikka. Kahvi, munkkipossu ja muistiinpanovälineet, niin hyvä tulee. Selkeitä ohjeita en osaa antaa tarkempien tietojen puutteessa, mutta ammattikirjoittajana tiedän, että teksti syntyy, kun alkaa kirjoittaa, ei alusta, vaan palasina, joista sitten kokonaisuus parsitaan. Kun niitä aikansa on väsännyt, niin huiskis, hommahan onkin jo loppusuoralla.
No, minä jätin saman urakan aikoinaan puoliväliin, ja jotenkin tässä on työelämässä sätkytelty ilmankin. Opinnoista on ollut kylläkin iloa, viimeksi muutama viikko sitten saunassa, kun pohdittiin M. Lassilan erään teoksen kirkkohistoriallisia lähteitä. Pääsin oikeille jäljille, ja lopulta löysin ammattitutkijan asiasta laatiman kirjoituksen, joka vahvisti hypoteesini oikeaksi.
Mt
-
Syksyn seurakalenteria, ja minulla olisi pyyntö, toivomus, haave, maksaisin maltaita jos joku Helsingin Seuratuval sunnuntaina 28.10 klo 16 koettas saada jollain vempeleellä tallennettua Tomi Karttusen luennon jonka hän pitää herännäisyyden ja ortodoksisuuden joistakin, mitä he oli. Siksi että Dosentin :026: ekklesiologias on juuri ortodoksisia piirtei ja me emme ehtine sieltä Israelista takaisin tuohoksi ajaksi.
Seuraavat toimenpiteet tarvitaan:
1. Sopiminen Karttusen kanssa tallentamisesta - luennointsijan lupa on välttämätön.
2. Yhteys Seuratupayhdistyksen toimihenkilöihin asiasta sopimiseksi (yhteystiedot painetussa seurakalenterissa ja HY:n aluetoiminnan sivuilla)
3. Mikäli asiasta sovitaan, muistuttaminen noin viikkoa ennen tilaisuutta.
Mt
-
Kirjoitustyö tietysti puuttuu, muuthan ovat trivialiteetteja.
Nyt on jo myöhä, mutta huomenna kun aloittaa, niin työsuunnitelma on maanantaihin mennessä jo kohtalaisessa kunnossa. Torikahvila on suositeltava käynnistyspaikka. Kahvi, munkkipossu ja muistiinpanovälineet, niin hyvä tulee. Selkeitä ohjeita en osaa antaa tarkempien tietojen puutteessa, mutta ammattikirjoittajana tiedän, että teksti syntyy, kun alkaa kirjoittaa, ei alusta, vaan palasina, joista sitten kokonaisuus parsitaan. Kun niitä aikansa on väsännyt, niin huiskis, hommahan onkin jo loppusuoralla.
No, minä jätin saman urakan aikoinaan puoliväliin, ja jotenkin tässä on työelämässä sätkytelty ilmankin. Opinnoista on ollut kylläkin iloa, viimeksi muutama viikko sitten saunassa, kun pohdittiin M. Lassilan erään teoksen kirkkohistoriallisia lähteitä. Pääsin oikeille jäljille, ja lopulta löysin ammattitutkijan asiasta laatiman kirjoituksen, joka vahvisti hypoteesini oikeaksi.
Mt
Hyviä käytännöllisiä potkuja :icon_biggrin:
-
Olen lueskellut Aku Rädyn kirjoja ja hänestä tehtyjä kirjoja. Paljon olisi hänellä hyviä ajatuksia tännekin lainattaviksi. Aku Räty näki Jumalan työtä sielläkin, missä muut eivät nähneet.
-
olen tutustunut kulttuuriantropologiaan :109:
-
Hain eilen tilaamani Minna Nikkasen kirjoittaman kirjan ukistaan Akusta. Aku Räty, Maan ja taivaan matkamies on helppolukuinen henkilöhistoria, kiinnostava sinänsä. En ole Akun "aikalaisia", joten on jo körttisivistykseen kuuluva teos. Paljon valokuvia on aina elävöittävä lisä.
-
Luin viimeksi Jerry Cottonia.
-
Luin viimeksi Jerry Cottonia.
Millä vuosikymmenellä?
-
Luin viimeksi Jerry Cottonia.
Juhani on vannoutunut korkeakulttuurin ystävä.
-
Hain eilen tilaamani Minna Nikkasen kirjoittaman kirjan ukistaan Akusta. Aku Räty, Maan ja taivaan matkamies on helppolukuinen henkilöhistoria, kiinnostava sinänsä. En ole Akun "aikalaisia", joten on jo körttisivistykseen kuuluva teos. Paljon valokuvia on aina elävöittävä lisä.
Olet tainnut Riitta-mummi katsoa melko paljon urheilua viime aikoina :039: Minna Nikkanen hyppää seivästä, mutta tuon kirjan on kirjoittanut Minna Kettunen.
-
Pitää paikkansa. Ilmankos Pekka kysyi että Kettunen vai Nikkanen. :icon_wink:
-
No nyt on vaikea, voi kamalaa... :icon_eek:
H y t t y n e n
Kettunen vai Nikkanen?
-
Aivan. Myyrä se oli.
Olet paljon ajatuksissasi, alitajunnasta se nousi, tai keskittymättömyydestä.
Antakaa anteeksi ikä-(vyyteni). Virheitä pukkaa vaikka priimaa yritän ! :icon_lol:
-
Luin viimeksi Jerry Cottonia.
Nokitan vaikuttavalla aloituksella:
"Sheriffi, jonka tehtäväksi oli langennut Gort Gallagherin kuolemaantuomion täytäntöönpano, seisoi vaiteiliaana, raskain sydämin hirttolavan kaiteeseen nojaten."
Mallorqui, Jose: Rouva Kreiderin kuolema. Suom. Maija Westerlund. El Coyote -sarja 5. Kustannusliike Sarjakirja Oy. Helsinki 1954.
Mt
-
Aku Räty, maan ja taivaan matkamies:
Joillekin papeille Akun kontaamisella oli ratkaiseva merkitys. Eräs kohtaaminen tapahtui junassa, jossa nuori opiskelija vastasi Akulle opiskelevansa teologiaa ja toivoi samalla, ettei körttipukuinen ukko ymmärtäisi koko sanaa. Akun ihastellessa papin virkaan pyrkimistä opiskelija kuitenkin torjui, ettei hänestä tulisi pappia. Hän oli tullut luvut alkaneeksi, mutta aikoi ne jättää, sillä hän ei voinut uskoa. Aku naurahti hyväntahtoisesti:
" Vai että voi uskoo. Ompa se sommoo tavata mies, joka luuloo, että ihminen vois uskoo. Kukapa meistä vois kerskua voivansa uskoo? Vuoriahan myös siirreltäis, jos meillä sinapinsiemenen verrankaan uskoo ois. Sen verran vuan voi uskoo kun Herra on nähnyt hyväks kullekin antoo. Kahtokeepa, hyvä veli, sieltä se usko tulloo samalta Herralta, miltä kaikki muukii. Ja tulloo niin paljon kun annetaan. Ei sitä kukkaan ite ota eikä miäree. Sellanen se on Herra, antaa kenelle antaa ja minkä antaa. Pitelöö meitä, miten ite parraaks näkköö. Eikä siinä auta rimpuilla. Pittää vuan tyytyä ossaansa ja oottoo. Kyllä sitä aekanaan annetaan kaikki,mitä tarvitaan. Päevä vuan kerrallaan, eikä sitäkään omilla evväillä. Eekä se piästä, kun on kerran suanu kiinni, ei piästä teitäkään. Papin se teistä tekköö ja mieleisensä papin, ee semmoista , jommoinen itse olisitta. Sellainen se on Herra, salattu ja tutkimaton, mutta kaiken tekköö hyvin. "
Miehestä tuli pappi.
-
Kuukkeli-lehteä :kahvi:
-
Pohjois-Karjalan Osuuskauppa 0168170-9
S-Market Rantakatu puh. 0107622430
8 K8 M00004/3691 13:30 10-09-2012
LIHAPASTEIJA 0.93
0,085 KG 10.90 EUR/KG
PIKKU JAUHELIHAPIZZA 1.67
0.105 KG 15.95 EUR/KG
TOSI RUKIINEN HALKAISTU 0.69
BALLERINA VADELMA 1.55
WIENINLEIKE JA MUUSI 4.90
WC-PAPERI 2.75
MUOVIKASSI 40L UUSIO 0.18
LIHAMAKARONILAATIKKO 4.16
0.420 KG 9,90 EUR/KG
TÄYSMAITO 1.10
TÄYSMAITO 1.10
---------
YHTEENSÄ 19.03
KÄTEINEN EUR 20.00
TAKAISIN 0.95-
Bonukseen kirjattu 65058 19.03
ALV VEROTON VERO VEROLLINEN
1 23.00% 2.39 0.54 2.93
4 13.00% 14.24 1.86 16.10
YHTEENSÄ 16.63 2.40 19.03
Palvelemme:
Ma-pe 7-21, la 7-18 su 12-18
Tervetuloa uudelleen!
-
Kova on yritys lukea Agatha Christien Mord på ljusa dagen. Saa nähdä jaksanko.
-
miten myyrä on tuon kauppalapun saanut tuohon?
skannannut vai kirjoittanut käsin?
Luen kaikkea Armeniasta.
-
miten myyrä on tuon kauppalapun saanut tuohon?
skannannut vai kirjoittanut käsin?
Käsityötähän se.
-
Martti Simojoessa olen päässyt puoleen väliin. Viimeksi hän otti kantaa yhteiskunnalliseen vanhurskauteen. Kekkonenkin piti siitä.
-
Netistä koirien rasvapateista, ja pahemmistakin.
Themis menee tänään eläinlääkärikirurgille. Saa muistaa.
-
Tänään tuli kirjastosta textari että varaamani Helena Ruuskan Marja-Liisa Vartio, kuin linnun kirkaisu on noudettavissa. Hain sen heti, sillä se on palautettava kahdessa viikossa.
Luin Vartiolta alkukesästä kaksi romaania ja kirjailijan persoona alkoi kiinnostaa. Nyt olen lukenut vajaat 100 sivua, rippikouluikään. Hän kävi sen Pieksämäellä ja samaan aikaan konfirmoitiin Aila Meriluoto ja Kirsti Ortola.
Vartio kuoli vajaan 42 vuoden ikäisenä aika erikoisissa olosuhteissa. Hän oli silloin naimisissa Paavo Haavikon kanssa.
-
Pohjantähden kakkososaa, kielitaidon virkistelyn vuoksi englanniksi. Pohjantähti on aina yhtä vaikuttava lukukokemus, niin ensi kertaa lukioiässä kuin paljon vanhempanakin luettuna. Asiat, joihin noilla kerroilla on kiinnittänyt huomiota, ovat erilaisia ja vanhempana ymmärtää monia kohtia joita ei nuorena lukiessaan ymmärtänyt
-
Lähiseuturetkeilyn innoittamana päädyin lukemaan netistä maakunnan historiaa. Löytyi myös roomalaiselta rautakaudelta oleva kuvaus fenneistä, jotka on yhdistetty suomalaisten esivanhempiin. Tacitus kirjoittaa:
»Fennit ovat ihmeen villejä, viheliäisen köyhiä. Ei heillä ole aseita, ei hevosia, ei asuntoja. Ravintona ovat kasvit, vaatteina nahat, makuusijana maa. Ainoa varallisuus on nuolissa, joita he raudan puutteessa terästävät luilla. Metsästys elättää yhtäläisesti sekä miehiä, että naisia. Nämä näet seuraavat miehiä kaikkialle ja pyytävät osan saaliista. Lapsillakaan ei ole muuta suojaa villieläimiltä ja rajuilmoilta kuin jonkinlainen oksista punottu katos. Sinne palaavat nuoret, se on vanhojen turvapaikka. Mutta tämä on heistä onnellisempaa elämää kuin pelloilla huokaileminen, vaivalloinen talojen rakentaminen sekä milloin toiveikas, milloin pelokas huolenpito omasta ja vieraasta omaisuudesta. Rauhassa jumalilta ja rauhassa ihmisiltä he ovat saavuttaneet sen vaikeimman päämäärän, ettei heidän tarvitse edes mitään toivoa.»
(Lähde: Tacitus: Germania. Käännös Tuomo Pekkanen. Yliopistopaino 1988)
Kiehtovaa. :)
-
Miroslav Sasekin kolme kirjaa: (children's classics) This is London
This is New York
This is San Francisco
Onko kukaan muu tutustunut? Sarjassa on muitakin kaupunkeja, taisi olla jokin maakin. Varsin viehkot 50-60-lukujen taitteessa tehdyt kirjat.
-
Tässä linkki Sasekiin.
http://www.miroslavsasek.com/index.html
Tykkään hänen tyylistään kuvittaa ja kertoa.
Tilasin suomalainen.comin verkkokaupasta nuo kolme kirjaa.
-
Olen lukenut Raamatusta eilenillalla Elian elämästä 1. kuningasten kirjasta.
Mielenkiintoinen profeetta. :icon_exclaim:
-
Kirjasto on varannut minulle tämän:
http://www.ortodoksi.net/index.php/Jeesuksen_rukous_%28kirja%29
Ajattelin tutustua opetukseen sillä isät ortodoksikirkossa ovat neuvoneet käyttämään ohjausta .
-
Koetan kahlata Metaxasin Dosentti :026: biografiaa. Se käy hitaasti, koska sisältää hölynpölyisyyttä, niin että tukehduttaa, mutta välillä sellaista tietoa paljon jonka Bethge piti takanaan, kun hän ei muuta voinut, oli :026: sielunhoitajakin vielä siellä Finkenwaldessa jossa oli tapana. Ja otti vastaanm testamentin kun alkoi näyttää pahalta, ja takuulla on puhuttu siitä mistä pidät sitten turpasv rullalla.
Dosentti :026: oli aika taval erilainen ja minä teen suur-suur-suurtyötä nyt.
Minul on sekä Suuri Ekklesiologinen Havainto, jolla jo ehdin tyrmistyttää Tomi Karttusenkin luiulen, ja sepä on jotakin se, ja toinen jolla tyrmistytän psykoanalyytikkoja sillä minä Väitän että spiritualiteetti on osa tervetträ persoonallisuutta, ja sitä tulee hoitaa kanssa, se on subiomaationa aikuinen ja peräsin kastraatioahdistuksesta kuten Karl Barth jankuttaa että on täällä jokin joka on "etwas ganz anderes". Vähän kuten terve isänmaanrakkaus on peräisin primaarinarsismista... No niin no niin... Siksi kun se sisältää moraalikoodeksin, niin, mutta se saattaa yhtäläisesti pervertoitua ja neurotisoitia ja... ja... Siksi on suurta riistoa viedä se lapsilta, eli uskonnonopetus takaisin! Ja dynaamista tutkimusta, Hyrck on vähän liian luokitteleva.
-
Olen kahlannut Martti Simojokea jo sivulle 358. Nyt puhutaan kärsimyksestä. Edellinen aihe oli profetiat, josta itsekin muistan jotain. Pelon sekainen kunnioitukseni katosi kertaheitolla, kun yhdessä suttuisessa vahamonisteessa lukivat nämä 'Herran sanat': "Kuten minä, Herra Sebaot, jo sivulla 2 sinulle lausuin, oi Suomen kansa ..."
-
Ja dynaamista tutkimusta, Hyrck on vähän liian luokitteleva.
Läjäilmiö. Ensin pitää sorteerata läjä pienempiin pinoihin, sitten vasta voi istahtaa miettimään, mistä oikein on kysymys.
Mt
-
Hyrck on vähän liian luokitteleva.
Analyysissä on se vika, että kun asia on eritelty osiinsa, toimiva kokonaisuus on kadotettu. Fileroitu siika ei enää ui.
-
Olen aika polleana. Meikäläinen nelosen oppilas ruotsissa ja kerran sen takia uokankin tuplannut. Sain luettua Agatha Christien Mord på ljusa dagen.
Löysin sen paikallisesta divarista. :eusa_angel:
-
Olen aika polleana. Meikäläinen nelosen oppilas ruotsissa ja kerran sen takia luokankin tuplannut. Sain luettua Agatha Christien Mord på ljusa dagen.
Löysin sen paikallisesta divarista. :eusa_angel:
Kertaus on opintojen äiti. Valitettavasti peruskoulu on tässä suhteessa jokseenkin orpo. Tuplaaminen niin kovin harvinaista ettei taida toimia pelotteenakaan.
-
Olen aika polleana. Meikäläinen nelosen oppilas ruotsissa ja kerran sen takia uokankin tuplannut. Sain luettua Agatha Christien Mord på ljusa dagen.
Löysin sen paikallisesta divarista. :eusa_angel:
Ruotsin ja suurelta osin englannin ja saksan olen opetellut dekkareista. Ne ovat didaktisesti parasta mahdollista oppimateriaalia. Juonen jännittävyys pitää huolen lukemisen ripeästä etenemisestä eli kehittää sujuvuutta ja kokonaisuuksien hallintaa. Ymmärtämisen riittävyys taas testataan sillä, pystyykö seuraamaan juonta ja ymmärtääkö, miksi hovimestari pidätettiin. Koska kyseessä on laajoille kansalaispiireille suunnattu kirjallisuus eikä mikään taiteellinen egotrippi, kieli on riittävän tavanomaista. Lisäksi parhaat dekkarikirjailijat kirjoittavat sarjoja. Kun löytää mieluisan kirjoittajan, voi lukea samalta kirjoittajalta tusinan tai pari. Kirjailijan sanavarasto tulee silloin kerratuksi.
Nyt kun olet alkuun päässyt, suosittelen siirtymistä ruotsinmaalaisiin dekkarikirjoittajiin. Onneksi niitä riittää. Minun oppimestarini oli kirjoittajapari Sjöwall & Wahlöö, mutta onhan niitä vaikka miten paljon muitakin.
Tanskaa yritin työn takia opetella samalla menetelmällä, mutta divarissa oli vain kaksi tanskankielistä kirjaa: äärettömän tylsä dekkari ja Praktisk teologi, joka sekään ei ollut mielenkiintoisuudella pilattu.
Mt
-
Luen Panu Rajalan Senaatin ratsumies nimistä romaania. Siinä hämeenkyröläinen torpanpoika, rakuuna liittyy 1907 Helsingin ratsastavaan poliisiin.
Komennus Vesilahden Laukon kartanon torpparien vastarintaa kukistamaan on kuin suoraan Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla kirjasta. Luulen
että tapahtumasta on niin paljon historiankirjoitusata että molemmille on riittänyt kuvattavaa.
Kirjaan on kaksi jatko-osaa.
Minua viehättää tuttu hämäläismurre. Samoin puhutaan niin Tampereella kuin Padasjoella.
-
Ajokortti muuttuu määräaikaiseksi:
Kannattaako vanha kortti nyt kiireesti uusia?
Miten nuo ä:n pisteet Aamulehden otsikoista lukiessani putosivatkin riviä alemmas...
-
Bob Dylan oik. Robert Zimmerman on yhtenä ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Muistaakseni olen lukenut häneltä yhden runokirjan. Laulujen tekstejä sitten enemmänkin.
Hamassa nuoruudessa minulla oli yksi kaveri, joka opiskeli Dylanin levyjä niin innokkaasti, että lähti lukemaan kieltä yliopistoon Jyväskylään. Hän oli todellinen dylanologi.
Vanhat Dylanin biisit on huippuja, mutta nykypäivänä hän on lässähtänyt mitäänsanomattomaksi pikkuporvariksi!
-
Vanhat Dylanin biisit on huippuja, mutta nykypäivänä hän on lässähtänyt mitäänsanomattomaksi pikkuporvariksi!
Kenellepä ei noin kävisi!
-
Kenellepä ei noin kävisi!
useimmille
-
Ai hitsi tein tänään oivallisen kirja/kirjailijalöydön!
Maltillisen hutun ja kulttuurin sekakäyttäjän Olli Löytyn!
...esittelyn mukaan taitaapi olla "meidän poikia"...
(http://www.cosgan.de/images/smilie/liebe/k040.gif) (http://www.cosgan.de/smilie.php)
-
Olin 1986 Helsingin jäähallissa. Siellä oli Bob Dylan. Hän mutisi 35 minuuttia. Ei laulanut. Se oli siinä. Minä olin 31.7.2012 Helsingin Olympiastadionilla. The Boss (=Bruce Springsteen) esiintyi. Hän veisasi neljä tuntia kolmekymmentäseitsemän minuuttia. The Boss on 62-vuotias.
-
Lainasin Publius Cornelius Tacituksen kaksi teosta, kun en löytänyt sitä yhtä mitä hain. (Olavi Peltosen suosittelema "Keisarillisen Rooman historia") Mielenkiintoista lukea historiateosta aikalaisen näkökulmasta, ei tarvitse miettiä mikä on tulkintaa, mikä teoriaa ja mikä arvailua. (teokset on Germania ja Taistelu keisarivallasta; Rooman historia 69-70jKr.)
-
Ai hitsi tein tänään oivallisen kirja/kirjailijalöydön!
Maltillisen hutun ja kulttuurin sekakäyttäjän Olli Löytyn!
...esittelyn mukaan taitaapi olla "meidän poikia"...
Minua ei kai ole kukaan kehunut niin tieteellisen pätevästi kuin Olli Löytty väitöskirjassaan 'Ambomaamme'.
-
Lainasin Publius Cornelius Tacituksen kaksi teosta, kun en löytänyt sitä yhtä mitä hain. (Olavi Peltosen suosittelema "Keisarillisen Rooman historia") Mielenkiintoista lukea historiateosta aikalaisen näkökulmasta, ei tarvitse miettiä mikä on tulkintaa, mikä teoriaa ja mikä arvailua. (teokset on Germania ja Taistelu keisarivallasta; Rooman historia 69-70jKr.)
Voi ole kiltti, mistä sait ne hankittua, minä tarvitten jotakin dosenttiaineiston oheislukemistoksi! Luonnollisesti minä vain täydentelen dosentti- :026:
visiotani. Elämme Lontoon aikaa, ja olemme juuri heittäneet Karl Barthin haukkumakirjeen mappiin Ö, Donnerwetter-noch-einmal! :026: fahre heimat immer es möglich est... Nächste Woche... Meine Telefonböne sei... etwa... etwa... Ich... tage... Hand... um--- Kirchenkampf... hier... mit jeden deutscen Pfarren, ja... ins facebook... alle wissen um der Wahrheit wenn ich um es so freilich sprechen kann! Ich (Dosentti :026: unohtaa sanojen suvut kiihtyessään, Aidot Aaveetkin ikääntyvät)
...............................................
Tiliotetta, hyvin huolellisesti. >:(
-
Voi ole kiltti, mistä sait ne hankittua, minä tarvitten jotakin dosenttiaineiston oheislukemistoksi!
Pääkaupunkiseudulla klassinen sivistys ei ole cool, joten valikoimaa löytyy, mm. mainituista teoksista lukuisia kappaleita kirjastoissa:
http://tinyurl.com/8o5trm2
Tosi harrastaja lainaa Germanian Hidénin, Pekkasen ja Linkomiehen käännöksinä. Latinankielinen alkuteos on käytävä hakemassa Pasilasta, jossa se on kirjavarastossa. Siitä vaan vertailemaan.
Jos Tacitus-innostus oikein kovaksi äityy, lääkettä löytyy 5 - 10 euron hintaan esim. seuraavista antikvariaateista (http://antikvaari.fi/haku.asp?pikahaku=1&stype=full&haku=tacitus&Submit=Hae).
Mt
-
Elinkeinoverolaki, kirjanpitolaki ja -asetus, kirjanpitolautakunnan ohjeet kirjanpidon aineistoista ja menetelmistä ynnä eräitä näihin liittyviä selitysteoksia.
Mt
-
Ai hitsi tein tänään oivallisen kirja/kirjailijalöydön!
Maltillisen hutun ja kulttuurin sekakäyttäjän Olli Löytyn!
Kuuntelin viime vuoden kirjamessuilla Olli Löytyn haastattelua ja pidin kovasti! Ambomaamme-kirja oli myös erittäin kiinnostava. Viime vuonna esitelty kirja on aikeistani huolimatta toistaiseksi edelleen lukematta.
-
Ihan vain kaupunginkirjastosta löysin molemmat. Googlettamalla taisi löytyä Tacituksen Germania latinaksi ja englanniksi. Kiinnostavaa ja hassua huomata miten jotkut piirteet ne ei vaan muutu vuosituhansien aikana, niinkuin kaljan kittaaminen. :) 42 sivua, painos on vuodelta 1904, joten kieli tuo oman pikku lisäsäväyksen käännökseen. (toim. K.J. Hiden ) Odotan sitä kohtaa missä kerrotaan alkukantaisista fenneistä, suomalaisten/saamelaisten esivanhemmista.
-
Ihan vain kaupunginkirjastosta löysin molemmat. Googlettamalla taisi löytyä Tacituksen Germania latinaksi ja englanniksi. Kiinnostavaa ja hassua huomata miten jotkut piirteet ne ei vaan muutu vuosituhansien aikana, niinkuin kaljan kittaaminen. :) 42 sivua, painos on vuodelta 1904, joten kieli tuo oman pikku lisäsäväyksen käännökseen. (toim. K.J. Hiden ) Odotan sitä kohtaa missä kerrotaan alkukantaisista fenneistä, suomalaisten/saamelaisten esivanhemmista.
Juuh, ostin Hilja Haahden romaaneja kerran kun puol ilmatteeks antoivat Joensuussa yhdes antikvariaatis, ihan nautiskellakseni satavuottavanmhasta kielestä ja toisekseen, aika hyvä ikkuna ovat hänen ajatteluunsa, etenkin kauhukirja punikeista - mikä sen nimi nyt olikaan - olisko "Todistaja" ja sitten "Kotini puhuu" eivät todellakaan mitään mainittavaa kirjallisuutta, mutta ajankuvallisesti ältsyn kiehtovia... osa ihan rimanalituksia jopa hyvältä laululyriikan tekihjältäkin, osa hyvää uskonnollismielistä viihdettä, mutta Kotini puhuu on verenhimossaan aika karmaiseva. Hän ei ymmärtänyt miksi kansa kapinoittiu, kansallahan oli kaikki niin hyvin, ja hänkin oli aina niin ymmärtäväisesti kääntynyt "syvien rivien" puoleen ja jopa kutsunut kotiinsa hartaushetkeen, pappilaan peräti, kuvitelkaa nyt, ja teetä tarjonnut.
.................................
-Mutta olen minä ääliö, pitäähän nuo täältäki löytyä!
-
Työpaikkailmoituksia: "Tarjoamme Sinulle nuorekkaan ja nykyaikaisen työympäristön". Jaa että ihan minulle? Vaan mitä minä nuorekkaalla työympäristöllä tekisin?
Entä mitä sanoo ammatikseen "Tulevaisuuden testiautomaation ohjastaja"? Lyhentääkö ohjastajaksi?
Tilastokeskuksella olisi ollut ihan asiallinen ja asiallisesti ilmoitettu homma joka olisi sopinut juuri minulle, vaan kun oli määräaikainen niin enpä sitten hakenut.
-
Oman katon alle, sanoi Taivalkosken Kalle. [(Kalle Päätalo: Iijoki-sarja, osa 19/26) Päätalo kuin taipaleella koski]
-
Mark Ovenden, Great Railway Maps of the World
-
Mark Ovenden, Great Railway Maps of the World
Onko tuollainenkin olemassa? Miksi minulle ei le kerrottu? Kartat ja rautatiet ovat molemmat parantumattomia hullutuksiani. Hienoin rautatiekarttani on isän jäljiltä Standard Railway Map of South Africa / Standaard Spoorvegkaart van Suid-Afrika. Olisikohan se 1940-luvun lopulta?
-
Kiva kun muillakin on sama tauti. Kartat ovat intohimoni ja meillä on sähköjuna, puolitusinaa veturia ja pari tusinaa vaunua, mutta kiskot ovat kasaamatta.
-
Luin lounasruokalassa tyrkyllä ollutta lehteä ja opin, että vasemmistoliiton tamperelainen kansanedustaja Anna Kontula (http://annakontula.fi/) on kirjoittanut kirjan uskosta. Ilmestyy marraskuussa ja sen aion lukea. Toiveena kuulema olisi rakennella siltoja ja saada niin vasemmiston kaappikristityt kuin kristityt kaappivasemmistolaiset ulos niistä kaapeistaan.
Kirkkoon 18-vuotiaana liittynyt Kontula on käsittämättömän aikaansaava tyyppi, jonka kirjoituksista olen usein samaa mieltä, mutta en nyt ajatellut kunnallisvaaleissa äänestää kumminkaan. Jos riittäisi lukeminen eikä tarvittaisi tukemista.
-
Kahlaan edellen Panu Rajalan trilogian toisen osan viimeisiä sivuja. Kirja etenee hitaasti kun hyppään jatkuvasti googlettamassa ajakuvaan liittyviä tosiaisoita.
Nyt ollaan Nikolai II ainoassa virallisessa Suomen verailussa 10.3.1915.
Niimpä tarkistelin ja löysin samalla ehkä jotakuta muutakin kiinnostava sivuston jossa on tsaariperheestä tarinaa ja paljon valokuvia .
http://www.tunturisusi.com/romanov/nikolai.htm
p.s. Muuten en mokomaa kirjaa lukisikaan, sillä se on kirjoitettu poimimalla historialliset tosiasiat toisensa jälkeen ja sidetarinaksi roskaromantiikkaa.
No, hämeenkyröläinen Raipalan Jalmari on mainio. Kirjassa mainittu Antti-poikansa oli Lahden Lyseon uskonnon opettajana vsta 1935, ja rehtorina 1952-1972. Hän kuoli 99-vuotiaana v. 2007.
Antti Raipala toimi seurakunnallisissa luottamustehtävissä ja kulttuurielämässä.
-
Onko tuollainenkin olemassa? Miksi minulle ei le kerrottu? Kartat ja rautatiet ovat molemmat parantumattomia hullutuksiani. Hienoin rautatiekarttani on isän jäljiltä Standard Railway Map of South Africa / Standaard Spoorvegkaart van Suid-Afrika. Olisikohan se 1940-luvun lopulta?
Kirjassa on tekstiä ja kuvia. Karttakuvia, piirroksia, kuvia vanhoista matkaamiseen liittyvistä julisteista. Namibiasta on n. 10x10 cm kokoinen kuva "Unofficial map of Namibia's current railway networks, 2010." Kartat ovat enimmäkseen pieniä, suurennuslasilla luettavia, jos meinaa saada selville paikannimet. Olisivat laittaneet enemmän sivuja, ettei olisi tarvinnut sijoittaa yhdelle sivulle monta pientä karttaa. Tai isompi kirjan koko. Ja yllärinä olisi voinut olla ihka oikea avattava kartta valinnaisesta maanosasta :icon_eek:
Onko tuo Etelä-Afrikan vanha rautatiekartta ihan oikea taitoksilta avattava kartta?
-
Moi
Kurkkasin Googlesta railway maps ja niitähän löytyy uskomattoman paljon. Täytyy syventyä.
-
Luin tänään loppuun Erkki Kujalan Sodan pitkä varjo. Sota-ajan lasten elämä (Kirjapaja 2007).
Se oli tosi kiinnostava, kertoi vanhempieni ikäluokan kokemuksista sota-aikaan ja niiden vaikutuksista seuraaviinkin sukupolviin. Kirja perustuu Kujalan vuonna 2003 tekemään väitöskirjaan ja sisältää paljon haastatteluja. Kertomukset kuulostivat tutuilta omankin sukuhistoriani kautta.
-
Luin tänään loppuun Erkki Kujalan Sodan pitkä varjo. Sota-ajan lasten elämä (Kirjapaja 2007).
Se oli tosi kiinnostava, kertoi vanhempieni ikäluokan kokemuksista sota-aikaan ja niiden vaikutuksista seuraaviinkin sukupolviin. Kirja perustuu Kujalan vuonna 2003 tekemään väitöskirjaan ja sisältää paljon haastatteluja. Kertomukset kuulostivat tutuilta omankin sukuhistoriani kautta.
Kujalan Erkki on samasta pitäjästä kuin vaimoni, mutta ei ole lukenut tätä kirjaa.
Seuraavat lukemiset osassa 5