Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: mt - 31.01.10 - klo:22:59
-
Eero Koskela kysyy Kotimaa24.fi-blogissaan (31.1.2010) herännäisyydestä: "Onko nykytrendi sitä, että pyritään kilpailemaan ja ihannoimaan siitä kuka osaa olla suurin armonkerjäläinen ja osaa valittaa parhaiten?" Muutamilla esimerkeillä P. Ruotsalaisen elämästä ja toiminnasta hän herättää keskustelun nykyisen ja entisaikojen herännäisyyden suhteesta.
Vilkas keskustelu onkin virinnyt. Lukuinnon herättämiseksi muutamia katkelmia vastauksista alkuapaloiksi, suluissa nimi(merkki) tai vast.:
"Olen samaa mieltä blogistin kanssa siitä, että armonkerjäläisyys elämäntapana on vain itsensä ja oman liikkeensä esille tuomista." (Esko Tienhaara)
"Nöyryydellä ylpeilevät nykykörtit ovat kaukana siitä herännäisyydestä, joka alkoi karismaattisena herätysliikkeenä. Ollaan niin sivistyneitä että... kelvataan kansankirkon sisäpiireihin." (Perinneliikkeeksi laimentunut herätys)
"Olen ymmärtänyt (tulkiten Lutherin käskyn mukaan parhain päin) että armonkerjäläisyydellä Puavo torjui uskonnolliset kokemukset armon mittarina ja halusi ihmisten katsovan lapsenoikeudella Kristukseen." (Elias)
"Siionin virret sinänsä ovat ihan hauskoja, mutta en ymmärtänyt esimerkiksi väheksyvää suhtautumista rukoillen Jumalalta jonkin pyytämiseen tai kielteistä suhtautumista parannuksen teon yrittämiseenkin." ( |)
"---herännäisyyden parjaaminen armon kerjäämisestä ja ikävöivästä uskosta on tietämättömien löpinää omien ennakkoluulojen vahvistamiseksi" (Pellervo Kokkonen)
"Nykyisin on tapana esittää itsestään jos jonkinlaisia portfolioita ja curriculumeita. Tämä ei ole herännäisyydessä oikein sopivaa. Siitä on näköjään seurannut käsitys, ettei körttiläinen ole mitään eikä ainakaan tee mitään." (Martti Pentti)
"Minäkin olen ymmärtänyt, että herännäisyys on kirkon herätysliikkeistä kaikkein maallistunein. Ettei siinä elämää paljonkaan enää ole." (Megan)
Ja tässä linkki blogiin ja sitä seuraaviin keskusteluviesteihin: Oliko Ukko Paavo pelkkä armon kerjäläinen (http://www.kotimaa24.fi/blogit/uusimmat/article/?bid=208&id=4986)
Mt
-
Kiinnostavaa, eli mielipiteitä körttiläisyydestä laidasta laitaan. Aivan samoin varmasti löytyy eri näkemyksiä mistä tahansa (uskon)yhteisöstä. Omasta näkemyksestä, kokemuksesta ja tulkinnasta poikkeavaa joutuu sulattelemaan, tai ehkä helpointa on tuomita ja nähdä ne eriävät puolet, joskus kuvitellut sellaiset. Totuus on, että ihmisinä olemme erilaisia, iloitsemme, lohdutumme, koemme eri tavoin. Onneksi ei ole pakko mennä saman putken läpi, vaan Jumala on suurempi ja ymmärtävämpi, jos näin sanoisin asian.
On tietysti hyvä aika ajoin pysähtyä miettimään, mihin olen, olemme menossa. Onko suunnassa tarkistamisen varaa? :eusa_think: Katto korkealla, seinät leveällä.. Onko se hyvä, huono.. Millaiset rajat, ei rajoja.. Kalastellaanko mahdollisimman paljon jäseniä.. Mikä on tärkeintä? Tai ylipäänsä tärkeää?
-
Just luin tuon ketjun ja ahdistuin niin, etten saanut sanaa näppiksestäni. Piti tulla tänne pakoon, mutta täällä olikin jo luettu kyseinen ketju. Kaksi ajatusta heräsi kommentteja lukiessani:
1) Ilmeisesti körttiläisen uskontulkinnan ydin jää ihan vieraaksi monelle, jotka eivät siihen pääse sisälle. Tarkoitan tällä, että se näyttäytyy jotenkin kammottavasti omana vastakohtanaan, piittaamattomuutena, kalpeana ja laimeana yleiskirkollisuutena, hengellisenä laiskuutena ja maailman kosiskeluna. Jumalattomana, kun ei sen puheessa ja veisuussa edes Jeesuksen läsnäolo kuulu. Koko jutun täytyy näyttäytyä ulkopuoliselle niin erilaisena kuin sille, jolle se on henki ja elämä, ettei sitä sisälle päässyt edes tajua.
2) Se "körttiläisyys", joka ulospäin näyttäytyy liberaalina, hengettömänä ja vastauksettomana, ärsyttää ja ahdistaa joitakin kristinuskon kuvioissa pyöriviä aivan tolkuttomasti. He eivät mitenkään sallisi, että meidän tavallamme ajattelevia on edes olemassa, tai ainakin meidän tulisi vaieta uskonkokemuksistamme. Tulee mieleen, että onhan näitä omistavan uskon liikkeitä jo vaikka miten paljon - miksei meillä saisi olla pudokkaille edes tämä yksi viimeinen turvaverkko ennen putoamista vakaumukselliseen ateismiin tai nihilismiin? Keneltä se on pois? Tämä on vaihtoehto - eikö vaihtoehtoja saisi olla? Ei kukaan pakota herättäjäjuhlille. Uskovaisille on omat juhlansa.
-
Minulla on vahva aavistus, ettei se omistava uskokaan ole aina aitoa ja rehellistä. Hymy vaikuttaa monta kertaa jokseenkin kireältä. Hengen täyteyttä pitää lietsoa ilta illan jälkeen, että maljan ylitsevuotavaisuus ei pääsisi vajenemaan. Vaikka aavistus on vahva, ei se ole vielä tieto. Toivottavasti olen enimmäkseen väärässä.
-
Minulla riittäisi vaikka kuinka todistamista mitä körttiläisyyden löytäminen on tehnyt esin. loputtomalle yrittämiselle Jeesuksen yhteyteen. Kaikissa entisissä kokouksissa pauhattiin Jeesuksen nimeä, ylistettiin, rukoiltiin. Tunteita oli (suggeroituja), mutta sydämen parannusta ei tapahtunut.
Seuroissa ei Herran nimeä puheissa huudella, mutta virsissä rukoillaan. Hiljaisuuskin puhuu. Ja ennenkaikkea Kristus on vaikuttanut mm. perhe-elämässä, omassa jaksamisessa ja tyytymisessä olevaan. Ja odottamisen taitoa olen vähän oppinut.
Hunajanpisaroita silloin tällöin juhlaruoaksi. Siinä se.
Tämä todistus vastoin körttiperinettä kiukustuneena perinteen maallistumista väittäneille.
-
Noin minäkin olen kokenut. En ole vartavasten kiertänyt eri liikkeiden tilaisuuksia, mutta silloin tällöin olen ajautunut niihin. Voisin yksinkertaistaa, että monella taholla puhutaan Jumalalle paljon ja kovaan ääneen, mutta harvoin ollaan hiljaa ja koetetaan kuulostella, onko Jumalalla jotain minun korvaani kuiskattavaa, Körttiseuroissa on usein tällainen hyvää tekevän kiusallinen odottava hiljaisuus.
-
Ei mitään uutta auringon alla. Tämän kaltaisissa, niin myötäisissä kuin vastaisissa, tuulissa olen ollut vuosikymmeniä. Näkemyksiä on moneen lähtöön. En anna niiden kuitenkaan häiritä, enkä pilata päivieni kulkua. Pitäydyn siis omiin näkemyksiini. Kun täydellisyyttä ei ole omassa itsessäni, en voi sitä muiltakaan enkä herätysliikkeeltäni vaatia.
Erheitä teen itse, mutta niin tekee toisetkin...
-
Uskovaisille on omat juhlansa.
(http://www.cosgan.de/images/smilie/konfus/d010.gif) ...mitä tarkoitat? (http://www.cosgan.de/images/more/bigs/c024.gif)
-
'Uskovainen' on monilla merkityksillä ladattu sana. Jollekin se viittaa tiukkaan nutturaan, jollekin toiselle traktaattien tyrkyttämiseen kotiovella. Tarkoittiko eeva-kaisa 'omistavan uskon' liikkeiden seuraajia? Niin ymmärsin.
-
En minäkään koe uskovainen olevani, uskonnollinen kylläkin käsittääkseni olen. :kahvi:
-
No nyt iski kirijootusripuli, vai miten se Mörtti tämän ilmaisisi?
Minä olen aina pitänyt körttejä uskovaisina, yhtä uskovaisina kuin itseään uskovaiseksi sanovat. Uskovaisuuden tähden herättäjäjuhlillekin osallistutaan - ainakin melkein, jokunen ehkä kiinnostuksen vuoksi. Ei kai sinne tule ihmisiä tanssimaan, kuuntelemaan tangoja, jazzia, kansanmusiikkia jne. Minäkin aion osallistua ensi kesän herättäjäjuhlille uskovaisuuteni tähden - jos Herra sen suo? Asuntoautokin on tilattu ja sen vuokraennakko maksettu. Pääsen invakorttini ansiosta aivan juhlakentän laidalle. Kait me uskovaiset foorumilaiset siellä tavataan?
Niin...uskovaisuus käsitetään monelle eri tavalla. Minullakin siitä on oma käsitykseni. Kun uskon mittaria ei ole keksitty, on määrittelykin peräti vaikeata - oikeastaan aivan mahdotonta.
-
Onpas, onpas hupaisaa keskustelua. Jos puu tunnetaan vastustajistaan niin aika hyvältä näyttää. Aika epämairitteleva kuva siellä tulee aika monesta "kriitikosta", suorastaan vihan täyttämää mesoamista välillä. Jotain elämänmerkkiä tässä liikkeessä täytyy siis olla...
-
Ka, siellähän oli tuttuja!
-
'Uskovainen' on monilla merkityksillä ladattu sana. Jollekin se viittaa tiukkaan nutturaan, jollekin toiselle traktaattien tyrkyttämiseen kotiovella. Tarkoittiko eeva-kaisa 'omistavan uskon' liikkeiden seuraajia? Niin ymmärsin.
Huomautan että myös käsitteellä "omistava usko" voi olla monia merkityksiä. Minulle kun tuo evankelisuuskin on aika lähellä sydäntä, vaikken evankelinen olekaan, niin siellä "omistava usko" merkitsee aivan eri asiaa kuin niille jotka tekevät uskonratkaisuja ja muita hengellisiä urotekoja. Ei siis pidä tässäkään kohtaa lyödä liian yleisluontoista leimaa. Omistava usko on ihan asiaa kunhan se ymmärretään oikein.
-
Huomautan että myös käsitteellä "omistava usko" voi olla monia merkityksiä. Minulle kun tuo evankelisuuskin on aika lähellä sydäntä, vaikken evankelinen olekaan, niin siellä "omistava usko" merkitsee aivan eri asiaa kuin niille jotka tekevät uskonratkaisuja ja muita hengellisiä urotekoja. Ei siis pidä tässäkään kohtaa lyödä liian yleisluontoista leimaa. Omistava usko on ihan asiaa kunhan se ymmärretään oikein.
Omistava usko... Ihminen haluaa omistaa uskon, ottaa sen itselleen Jumalalta? Eikös se anneta ihan ilman?
Vai ymmärränkö taas väärin?
Ei vaineskaan, ei meillä yleensä taida olla halujakaan ymmärtää mitä toinen sanoo. Kiire on päästä näyttämään, että juuri oma porukka on oikeassa. ehken sitä osoittaa, että jo nyt oli kommentteja kertynyt kymmenisen sivua.
Mutta olihan siinä asiaakin. Vuosikymmeniä herättäjuhlilla käyneet sukulaiseni ovat puhuneet jo vuosia, kuinka on puheiden sisältö mennyt laimeammmaksi. Kukaan ei tunnut haluavan ottaa voimakkaasti kantaa edes omissa nimissään. En halua paluuta mihinkään karismaattisuuteen, mutta kyllä saisi olla taas enemmän "herättelyä", erityisesti keskustelun.
-
Omistava usko... Ihminen haluaa omistaa uskon, ottaa sen itselleen Jumalalta? Eikös se anneta ihan ilman?
Vai ymmärränkö taas väärin?
Tämä voi todella olla vähän vierasta körttiläisyydessä, mutta omistava usko ei minusta oikein ymmärrettynä tarkoita tuota miten sen ilmaisit.
Mitenkähän tätä nyt oikein selittäisi... :017:
No koitetaas näin: Ihmisellä täytyy olla lupa omistaa itselleen evankeliumissa tarjottu armo! Jos evankeliumi sen tarjoaa, niin onko toisella ihmisellä esim. valtuudet tulla ilmoittamaan että:
"ei se niin ole; -ei armo sinulle kuulu, etkä saa uskoa syntejäsi anteeksi!, et saa olla iloisella mielellä siitä että Jumala teki sinulle hyvin vaan sinun tulee olla kuin armoa ei olisikaan annettu; surkua kuten olisit edelleenkin Jumalan silmissä pelkkä vailla toivoa oleva kirottu ja sinun tulee uskoa joutuvasi kadotukseen koska et saa omistaa Kristusta uskollasi etkä Hänen armoaan! Epätoivoon sinun on vaivuttava sillä kellään ei ole lupa omistaa niitä armon lupauksia itselleen jotka evankeliumissa luvataan!"
Jos nyt ajatellaan että olisi joku sellainen ihminen joka ihan oikeasti surisi syntejään -ja hän vaipuisi syvään epätoivoon kun ei olisi lupaa olla varma siitä että armo riittää hänenkin kohdalle niin eikö olisi väärin sanoa tuolle raukalle ettei hän saa omistaa niitä lupauksia jotka Jumala itse on hänelle antanut: että synnit ovat anteeksi ja että hän(kin) saa olla Jumalan lapsi ilman omaa ansiotaan?
Minusta omistava usko siis on uskoa joka tarttuu Jumalan lupauksiin ja pitää niitä varmoina sekä on luottavaisella mielellä siitä että synnit ovat anteeksi; YKSIN armosta, YKSIN uskon kautta,YKSIN Kristuksen tähden!
Sitten taas tämä körttiperinne joka vierastaa "omistavaa uskoa"... -luulen että se on pietismin peruja kun mistään ei saanut olla varma. -Siis tietenkään itsestään ei saakaan olla varma, mutta Jumalan lupauksia ei sovi panna epäilyksen alaisiksi.- Pietismin ihanne oli kokea mahdollisimman kovat kamppailut armonjärjestyksen portaikossa jotta olisi ikäänkuin ansainnut paikkansa kristittynä, erotuksena suruttomista.
Nykyäänhän ei enää ole pietismin painoa sillä tavalla mutta vanha perinne on muuntunut siten että nyt tuo "omistava usko" tulkitaan negatiivisesti ja ajatellaan sen koskevan karism. viidesl. yms. oppeja. Sinänsä ihan hyvä asia mutta lapsi menee pesuveden mukana kun ei osata tehdä erotusta armoon perustuvan "omistavan uskon" ja omiin töihin perustuvan "omistavan uskon" välillä. Luulen että tässä on käynyt niin etteivät lapset ole ymmärtäneet mitä isät ovat tarkoittaneet. Isät olivat kyllä enemmän väärässä lapsiin verrattuna jos lopputulosta katsotaan! Joten sanoisinko että körttiläisyys on ikäänkuin sokeana mennyt askeleen parempaan suuntaan tässä kysymyksessä.
Mutta kuten sanoin; lapsi menee pesuveden mukana kun koko puhe omistavasta uskosta hylätään eikä pohdita mitä omistavalla sukolla olisi tarjottavanaan tulkittuna nimenomaan luterilaisen uskonkäsityksen pohjalta.
Omistava ja varma usko ei aina tarkoita varmuutta itsestä ja omasta uskosta vaan varmuutta Jumalan antamista lupauksista! Mielestäni tämä asia on se, mitä juuri evankelisuudella olisi annettavanaan körttiläisyydelle, jos nämä vain kuuntelisivat.
Lopuksi vielä siteeraan katekismusta: "...syvenevää synnin ja armon tuntoa..." => Syvenevää tietoutta omasta syntisyydestä ja mahdottomuudesta mutta samalla syvenevää varmuutta siitä ettei Jumala jätä heikointakaan, vaan antaa armonsa huonoimmallekin kulkijalle.
-
Omistava ja varma usko ei aina tarkoita varmuutta itsestä ja omasta uskosta vaan varmuutta Jumalan antamista lupauksista! Mielestäni tämä asia on se, mitä juuri evankelisuudella olisi annettavanaan körttiläisyydelle, jos nämä vain kuuntelisivat.
Jaa, no omistava sana tuossa varmaa hämää. Sehän nyt kuitenkin viittaa omistamiseen, minän toimimiseen. Sitä ei saa selitettyä pois. Sitä paitsi, minusta P. Ruotsalainen selitti tätä asiaa aika hyvin. (esim. Karjalainen "Mitä meiltä puuttuu? Paavo Ruotsalaisen paradoksi")
Kielennetään miten kielennetään. Mutta kuuntelun paikkaa olisi itse kullakin moneen suuntaan...
-
Omistava usko... Ihminen haluaa omistaa uskon, ottaa sen itselleen Jumalalta? Eikös se anneta ihan ilman?
Vai ymmärränkö taas väärin?
Iliman, iliman, muttei ilimanaikojaan. Nyt näyttää pöntiönään vaivaavan minua tuo nettiholismi, siispä nyt on syytä...
(http://www.cosgan.de/images/more/bigs/a037.gif)
-
Iliman, iliman, muttei ilimanaikojaan. Nyt näyttää pöntiönään vaivaavan minua tuo nettiholismi, siispä nyt on syytä...
(http://www.cosgan.de/images/more/bigs/a037.gif)
Ilimanaekojjaan ei tuu muuta ku pikkulapsija.
(Vanha pseudosavolainen sananlasku)
Valloo tullo ku tulloo, sitten ku tulloo ja ku haluaa tulla. Vuotellaan tässä kaekki yhessä?
-
En minäkään koe uskovainen olevani, uskonnollinen kylläkin käsittääkseni olen.
Tähän voisin lisätä itselleni olevani "uskoton" ja uskomatan :icon_cool:
-
Omistava ja varma usko ei aina tarkoita varmuutta itsestä ja omasta uskosta vaan varmuutta Jumalan antamista lupauksista!
Mitä lupauksia Jumala on Sinulle antanut?
Jos jollakulla on varma usko, niin mistä sen tietää, kuinka varma se on? Takuuvarma, teräksenvarma, vakuutusvarma?
Ei ole varmaa uskoa, on vain usko ja sekin huono. Kellä on varma usko, on mukavarma myös itsestään.
-
Mitä lupauksia Jumala on Sinulle antanut?
Ne samat mitkä kaikille muillekin eli saan synnit anteeksi Jeesuksen tähden.
Jos jollakulla on varma usko, niin mistä sen tietää, kuinka varma se on? Takuuvarma, teräksenvarma, vakuutusvarma?
Ei ole varmaa uskoa, on vain usko ja sekin huono. Kellä on varma usko, on mukavarma myös itsestään.
Hur så?
Jos tämä oli tarkoitettu kommentiksi edellisiin viesteihini, niin et tainnut oikein tarkaan lukea mitä kirjoitin? Nimenomaan yritin painottaa ettei pidäkään olla varma uskostaan vaan Jumalan lupauksista. Tuohan on juuri sitä oman uskomisen kimpussa pehtarointia jota vierastan.
-
Nimenomaan yritin painottaa ettei pidäkään olla varma uskostaan vaan Jumalan lupauksista.
Näinhän se menee.
Minä pidän Jumalan lupauksia ihan salettina. Se vaan sitten on eri asia, kuulunko mihinkään niistä porukoista, joille Jumala lupauksensa osoittaa. En tiedä, mitä nykypäivänä tarkoitettaisiin esimerkiksi Israelin kansalla ja uskovaisuutenikin kiistän... :102: :icon_wink:
"Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran..."
-
No nyt iski kirijootusripuli, vai miten se Mörtti tämän ilmaisisi?
Minä olen aina pitänyt körttejä uskovaisina, yhtä uskovaisina kuin itseään uskovaiseksi sanovat. Uskovaisuuden tähden herättäjäjuhlillekin osallistutaan - ainakin melkein, jokunen ehkä kiinnostuksen vuoksi. Ei kai sinne tule ihmisiä tanssimaan, kuuntelemaan tangoja, jazzia, kansanmusiikkia jne. Minäkin aion osallistua ensi kesän herättäjäjuhlille uskovaisuuteni tähden - jos Herra sen suo? Asuntoautokin on tilattu ja sen vuokraennakko maksettu. Pääsen invakorttini ansiosta aivan juhlakentän laidalle. Kait me uskovaiset foorumilaiset siellä tavataan?
Niin...uskovaisuus käsitetään monelle eri tavalla. Minullakin siitä on oma käsitykseni. Kun uskon mittaria ei ole keksitty, on määrittelykin peräti vaikeata - oikeastaan aivan mahdotonta.
Uskovaisina minäkin olen körttejä aina pitänyt, vaikka vierastankin sitä sanaa. Isältäni oli joku lestadiolainen kysynyt, onko hän uskovainen. Isällä oli tuolloin jakaus keskellä päätä, niin kuin siihen aikaan monella körttiläisellä. Varmaan siitä johtui tuokin kysymys. Isä kertoi vastanneensa myöntävästi kysyjälle. Mitä todennäköisimmin kysyjä ei pitänyt körttiläisiä ainakaan oikeina uskovaisina.
-
Uskovaisina minäkin olen körttejä aina pitänyt, vaikka vierastankin sitä sanaa. Isältäni oli joku lestadiolainen kysynyt, onko hän uskovainen. Isällä oli tuolloin jakaus keskellä päätä, niin kuin siihen aikaan monella körttiläisellä. Varmaan siitä johtui tuokin kysymys. Isä kertoi vastanneensa myöntävästi kysyjälle. Mitä todennäköisimmin kysyjä ei pitänyt körttiläisiä ainakaan oikeina uskovaisina.
Lestadiolaisten oppi rakentuu siten, että me muut emme voi olla oikeassa, koska he ovat. En tarkoita tällä sanoa, että asiassa olisi huonoa tai hyvää, näin asia vain on. Itse olen sen eräältä vanhoillislestadiolaiselta kuullut. Meillä muilla on vielä parannuksen armo saamatta. Ja kun sen saamme, liitymme varmasti SRKn jäseniksi, sillä ymmärrämme totuuden. Näin menee johtopäätösketju VLL:n osalta.
Tosiasioihin nyt saa suhtautua kuten haluaa, mutta minusta tuntuu, että Kotimaan keskustelussa meni vähän välillä puurot ja vellit sekaisin.
Uskovainen sanaa vierastan itse kuin ruttoa, sillä siitä kalskahtaa jotenkin itsensä esiin tuomiselta: "Minä olen uskossa, minä olen uskovainen" Minä olen aktiivinen toimija uskossa. Sanalla kristitty voisi hyvinkin korvata koko roskan. Kuten Tarvo Laakso jossain vanhassa renkutuksessaan hoilaa: "Jeesukselle kuulun / kristityksi ristitty / ei voi luottaa muuhun." Siinä tulee ilmi se, että ihminen on aina Jumalan edessä jokin muu, kuin aktiivinen uskonsa toimittaja. Tai ainakin oman uskon työn summan raja-arvo lähestyy oleellisesti nollaa.
Ei niin kuin vanhassa renkutuksessa: "I'm on faith, I'm believer..."
Tietysti eri sanoilla on erilaisia merkityksiä eri tilanteissa ja ajoissa. Ehken uskovainen kuuluu näihin. Minulle sillä on hyvinkin negatiivinen konnotaatio. Ehken jo siksi, että miellän sen denotaationkin hiukan epämieluisaksi.
-
minä olen vastaanottanut henkilökohtaisesti Kristuksen 5.9.1963 klo 13.16... :icon_wink: ... minä omistan Kristuksen pitkänperjantain työn uskovaisena, ei-uskovaisena, epäuskoisena, agnostikkona ja ateistina... minä olen läpipaska (lainaus Lutherilta), mutta Jumala on kaikki...
-
minä olen vastaanottanut henkilökohtaisesti Kristuksen 5.9.1963 klo 13.16... :icon_wink: ... minä omistan Kristuksen pitkänperjantain työn uskovaisena, ei-uskovaisena, epäuskoisena, agnostikkona ja ateistina... minä olen läpipaska (lainaus Lutherilta), mutta Jumala on kaikki...
Niinpä, mitäpä väliä nimityksillä lopulta on? Väsyneelle se on yksi ja sama, mikä sana siihen laitetaan. Kuulostaa yhtä ilkeälle kun on juuri nukahtamassa, kun tullaan sörkkimään.
-
'Uskovainen' on monilla merkityksillä ladattu sana. Jollekin se viittaa tiukkaan nutturaan, jollekin toiselle traktaattien tyrkyttämiseen kotiovella.
Kristitty, uskova, uskovainen.. Aina jotenkin hätkäyttää tämä "uskovaisille on omat juhlat", "en ole uskovainen", "en ole kiinnostunut pelastuksestani" tms. maininnat tällä foorumilla. Omalla kohdallani yksinkertaistan asian niin, että jokainen noista nimityksistä käy, jos sillä tarkoitetaan, että uskon Jumalaan ja siihen, että Jeesus Kristus sovitti minunkin syntini. Usein tosin 'uskovainen' kuulostaa siltä traktaattityypiltä, joka utelee vaikeita keskellä katua :021:
-
Näkyy särähtäneen korvaan kristiveljille ja -sisarille tuo "uskovaisille on omat juhlat". Tarkoitukseni ei ollut loukata niitä, joille sanalla on hyvä kaiku. Itselleni ei ole, noin arkikäytössä. Veisaan silti kakistelematta vaikkapa jouluvirttä SV8, ei se semmoisissa häiritse. Käytin tosiaankin sanaa joltisenkin kuohuneessa mielentilassa ja omaan hengenliikkeeseemme kohdistuneen arvostelun aiheuttamassa ahdistuksessa. Siinä yhteydessä uskovainen on minulle se, jolla on jo kaikki, joka ei tarvitse toisia, ei halua muuttua eikä kasvaa, ei oikeasti kohdata toisia. Toiset ovat hänelle oman pelastuksen heijastelun väline, käännytyskohde tai luopio ja kieltäjä. Niille on omat juhlansa. Olen semmoisiin välillä eksynyt, käynyt ihan vain tutustumassa, enkä ole siellä nähnyt rakkautta ja hyväksyntää, en kokenut oloani tervetulleeksi sellaisena kuin olen. Puhetta näistä on kyllä riittänyt, mutta joku tökkii aina. Mieluummin sitten vaikka ihan rehellisesti maallisiin pippaloihin.
-
Näkyy särähtäneen korvaan kristiveljille ja -sisarille tuo "uskovaisille on omat juhlat".
...
Käytin tosiaankin sanaa joltisenkin kuohuneessa mielentilassa ja omaan hengenliikkeeseemme kohdistuneen arvostelun aiheuttamassa ahdistuksessa. Siinä yhteydessä uskovainen on minulle se, jolla on jo kaikki, joka ei tarvitse toisia, ei halua muuttua eikä kasvaa, ei oikeasti kohdata toisia. Toiset ovat hänelle oman pelastuksen heijastelun väline, käännytyskohde tai luopio ja kieltäjä. Niille on omat juhlansa. Olen semmoisiin välillä eksynyt, käynyt ihan vain tutustumassa, enkä ole siellä nähnyt rakkautta ja hyväksyntää, en kokenut oloani tervetulleeksi sellaisena kuin olen.
Tätä samaa taustaa vasten ymmärrän minäkin tuon uskovainen-sanan useimmiten, ja juuri omien kokemusteni perusteella, kun kierrostani eri piireissä tein. Ollaan niin oikeassa ja tiedetään paremmin ja siinä innossa halutaan väkisin muille tyrkyttää samaa. Kyllä se ahdistaa ja karkottaa, jos ei mitenkään voi olla osallisena noissa tunnoissa.
Minusta tekee hyvää saada välillä osakseen arvostelua, sekä yksilönä että ryhmänä. Sittenhän voidaan miettiä, onko kritiikki joiltain osin aiheellista vaiko ei. Sehän on selvä, että erilaisuus ärsyttää.
-
Olen samaa mieltä kritiikin tarpeellisuudesta, Sadetta. Minulla on taipumusta tuudittautua sellaiseen uskoon, että kaikkihan me ollaan körttiläisiä, kaikki ei vain tiedä olevansa. Tästä piti nyt näköjään tulla ravistelluksi. Löysät pois. Ei olla kaikki, ei. Toiset on hirmu eri. Aivan siis toisia. Ne ymmärtää nämä jutut kerta kaikkiaan toisella lailla, eivätkä ilmeisesti lainkaan sitä, miten körttiläiset itse omansa ymmärtävät.
-
Olen samaa mieltä kritiikin tarpeellisuudesta,
Jeps, mutta, kun kritiikkiä esittää ex-vankilalähetti, ex-evankelista, ex-liikemies ja luterilaiseksi itseään kutsuva hellarien piirissä kulkeva pappi, joka tuli uskoon 13.7.1973 Pelson keskusvankilassa, niin väkisin tulee "salaliitto" mieleen. Että miksi juuri luterilainen pappi, joka tietää körttien tukevan voimakkaasti kirkkoa, alkaa kirjoittelemaan kriittisiä kommentteja. Suomessa on toki sananvapaus, mutta itse jäin kummeksumaan herra Koskelan motiivia.
-
Se on demokratiaa, vallan kontrollia, vallattoman vallanhalua, pyrkyä vihreälle oksalle ja eteenpäin elämässä.
-
Se on demokratiaa, vallan kontrollia, vallattoman vallanhalua, pyrkyä vihreälle oksalle ja eteenpäin elämässä.
...miellyttääkseen joita kuita.
-
...uskovainen on minulle se, jolla on jo kaikki, joka ei tarvitse toisia, ei halua muuttua eikä kasvaa, ei oikeasti kohdata toisia. Toiset ovat hänelle oman pelastuksen heijastelun väline, käännytyskohde tai luopio ja kieltäjä. Niille on omat juhlansa. Olen semmoisiin välillä eksynyt, käynyt ihan vain tutustumassa, enkä ole siellä nähnyt rakkautta ja hyväksyntää, en kokenut oloani tervetulleeksi sellaisena kuin olen. ...mutta joku tökkii aina.
Joissakin tilaisuuksissa olen yrittänyt joskus käydä mutta kokemus on hyvin samankaltainen kuin eeva-kaisalla. Pahiten tökkii se ulkopuolisuuden tunne, joka siellä tulee hetkessä ja jonkinlaista nenänvartta pitkin katsomista tunsin aina. En mene enää, olen löytänyt kotini :eusa_angel:
-
Toiset on hirmu eri. Aivan siis toisia. Ne ymmärtää nämä jutut kerta kaikkiaan toisella lailla, eivätkä ilmeisesti lainkaan sitä, miten körttiläiset itse omansa ymmärtävät.
Tästäkin olen niiiin samaa mieltä kuin vain voi olla. Ja samalla jotenkin surullinen kun tuntuu että körttiläisyys ymmärretään ja nähdään niin kovin väärin :icon_sad:
-
Toiset ovat hänelle oman pelastuksen heijastelun väline, käännytyskohde tai luopio ja kieltäjä.
Olipa nappiin sanottu! Jos on itse tullut "uskovaiseksi", seuraa siitä kova tarve arvioida muiden uskon aitoutta, syvyyttä,pyhittyneisyyttä jne. Ja jos olet eri mieltä jostain, olet tietenkin luopio, kieltäjä jne.
Sen takia on parempi ettei tulla uskovaiseksi. Armahdetuksi syntiseksi mieluummin. Uskovainen korostaa omaa uskovaisuuttaan.
-
Olipa nappiin sanottu! Jos on itse tullut "uskovaiseksi", seuraa siitä kova tarve arvioida muiden uskon aitoutta, syvyyttä,pyhittyneisyyttä jne. Ja jos olet eri mieltä jostain, olet tietenkin luopio, kieltäjä jne.
Sen takia on parempi ettei tulla uskovaiseksi. Armahdetuksi syntiseksi mieluummin. Uskovainen korostaa omaa uskovaisuuttaan.
Lapsena ja nuorenakin hautausmailla kävellessäni välillä (kenties aina) arvuuttelin eri hautojen äärellä, että tulikohan tuokin uskoon elämänsä aikana, vaiko ei.
Jos tuli, hänen kävi hyvin, jos ei, huonosti kävi.
Tälläistä se nuoren uskovaisen elämä oli.
-
Niin... -eipä ne meidän mietinnöt ketään helvettiin paina, eikä toisaalta sieltä ketään nostakaan joten turhaa hommaahan se on. Tyhjää täynnä. Yleensäkin "uskovaiset" taitaa kuvitella että heidän puheillaan on suurtakin merkitystä. Todellisuudessa ei ole. Aivan yhtä tyhjän kanssa.
-
Olen samaa mieltä kritiikin tarpeellisuudesta, Sadetta. Minulla on taipumusta tuudittautua sellaiseen uskoon, että kaikkihan me ollaan körttiläisiä, kaikki ei vain tiedä olevansa. Tästä piti nyt näköjään tulla ravistelluksi. Löysät pois. Ei olla kaikki, ei. Toiset on hirmu eri. Aivan siis toisia. Ne ymmärtää nämä jutut kerta kaikkiaan toisella lailla, eivätkä ilmeisesti lainkaan sitä, miten körttiläiset itse omansa ymmärtävät.
Voi, voi..siinä liberaali puhuu, vääntää ja kääntää, olla vai eikö.
No niin, jatkakaa,kyllä se siitä. :icon_wink:
Oma polku räätälöityy ennemmin tai myöhemmin. :icon_cool:
-
Voi, voi..siinä liberaali puhuu, vääntää ja kääntää, olla vai eikö.
No niin, jatkakaa,kyllä se siitä. :icon_wink:
Oma polku räätälöityy ennemmin tai myöhemmin. :icon_cool:
No nyt meni yli ja korkeelta. Liberaali toki olen, pelkistävällä liberaali-konservatiivi-akselilla mitattuna, mutta miten ihmeessä se näkyi em. kommentistani tai edes liittyi siihen?
-
Nyt näyttää pöntiönään vaivaavan minua tuo nettiholismi, siispä nyt on syytä...
(http://www.cosgan.de/images/more/bigs/a037.gif)
...lipes, mutta yritän uudestaan.
-
että kaikkihan me ollaan körttiläisiä, kaikki ei vain tiedä olevansa. Tästä piti nyt näköjään tulla ravistelluksi. Löysät pois. Ei olla kaikki, ei. Toiset on hirmu eri. Aivan siis toisia. Ne ymmärtää nämä jutut kerta kaikkiaan toisella lailla, eivätkä ilmeisesti lainkaan sitä, miten körttiläiset itse omansa ymmärtävät.
No nyt meni yli ja korkeelta. Liberaali toki olen, pelkistävällä liberaali-konservatiivi-akselilla mitattuna, mutta miten ihmeessä se näkyi em. kommentistani tai edes liittyi siihen?
Kaikki mikä "uunista tulee" kelpaa Sinulle, ja jos nyt henkilökohtaisesti sanon oman mielipiteeni, kun olen lukennut viestejäsi, mitkä ovat vielä hyvin pitkiä vielä. Menevät kyllä yli hilseenkin, kaikella kunnioituksella.
Vai mitä, budhat ja nuhdat jne. :icon_wink:
Mutta, mutta päivän jatkoja, elämän mielenkiintoisilla poluilla. :icon_wink:
-
Kaikki mikä "uunista tulee" kelpaa Sinulle, ja jos nyt henkilökohtaisesti sanon oman mielipiteeni, kun olen lukennut viestejäsi, mitkä ovat vielä hyvin pitkiä vielä. Menevät kyllä yli hilseenkin, kaikella kunnioituksella.
Vai mitä, budhat ja nuhdat jne. :icon_wink:
Mutta, mutta päivän jatkoja, elämän mielenkiintoisilla poluilla. :icon_wink:
Vaikea ymmärtää, kuinka ylimielisesti suhtaudut toisten kirjoittamiin teksteihin. Olen tämän päivän aikana nähnyt jo kolme eri kommentia, jossa osoitat olevasi meidän yläpuolellamme. Väittelyn minä ymmärrän, mutten toisen yläpuolelle asettumista.
Ja mitä vikaa on vapauksia ja moniarvoisuutta korostavassa liberalismissa. Pitäisi körttien olla ahdasmielisiä konservatiiveja?
-
Vaikea ymmärtää, kuinka ylimielisesti suhtaudut toisten kirjoittamiin teksteihin. Olen tämän päivän aikana nähnyt jo kolme eri kommentia, jossa osoitat olevasi meidän yläpuolellamme. Väittelyn minä ymmärrän, mutten toisen yläpuolelle asettumista.
Voi , voi jos nyt katsoisit hyvä Salis itse peiliin kuka haluaa istua korkealla.
Siksi minua kiinnostaa suunnattomasti vähän potkaista sitä oletettua valta istuinta mitä esimerkiksi Sinä uskot edustavasi.
Se on ihan hyvä että olet hereillä ja Sinua närkästyttää.
Väitän myös pyyteetömän rehellisesti että Sinulla saa olla aivan minkälainen kuva tahansa minusta se ei minua haitta.
Minä ja Sinä ollaan aivan eri planeetalla. :icon_wink:
ps. koita jaksaa "ylimielisiä"
-
Voi , voi jos nyt katsoisit hyvä Salis itse peiliin kuka haluaa istua korkealla.
Siksi minua kiinnostaa suunnattomasti vähän potkaista sitä oletettua valta istuinta mitä esimerkiksi Sinä uskot edustavasi. Se on ihan hyvä että olet hereillä ja Sinua närkästyttää. Väitän myös pyyteetömän rehellisesti että Sinulla saa olla aivan minkälainen kuva tahansa minusta se ei minua haitta. Minä ja Sinä ollaan aivan eri planeetalla.
ps. koita jaksaa "ylimielisiä"
Olen samaa mieltä siitä, että olemme eri planeetalla. Ottaisitpa vastaan joskus kriittisiäkin näkemyksiä. Minua ei närkästytä, mutta minua närkästyttää kuin ohitat toisten mielipiteet leimaamalla ne vääriksi perusteetta.
-
Niin... -eipä ne meidän mietinnöt ketään helvettiin paina, eikä toisaalta sieltä ketään nostakaan joten turhaa hommaahan se on. Tyhjää täynnä.
Onko näin?
-
Miksi tämä keskustelu menee Kotimaa.fi keskustelun aloittajaan pastori Eero Koskelan persoonaan, eikä hänen esiinnostamaansa aiheeseen???
On hän siellä Kotimaa palstalla nostanut monta muuta aihetta esiin ja kriittiseen tarkasteluun....
Uskovainen sanalla taitaa olla aivan eri merkitys körttiläispiireissä, kuin yleiskielessä tai muiden hengellisten liikkeiden piirissä...
Määritteleekö körttiläinen itsensä, "kyllä minä kirkkoon kuulun, mutten mikään uskovainen ole". Eli maksaa veronsa, muttei muuten ole tippaakaan kiinnostunut kirkon sanomasta, kirkon tilaisuuksiin osallistumisesta ja henkilökohtaisesta uskonharjoituksesta.
Toisen uskon määrää emme voi kyllä mitata, mutta jos kristillisyys ei kiinnosta, voiko sellaista pitää uskovaisena?
Toisaalla täällä mitattiin hautaustoimituksen papin osallisuutta, juuri sillä mittarilla maksoiko kirkollisveroa vai ei.
Ystäväpiiriini kuuluu uskovaisia, jotka tunnustautuvat myös körttiläisiksi ja joista ulkopuolisetkin havaitsevat jotain samarialaisen mieltä.
-
Määritteleekö körttiläinen itsensä, "kyllä minä kirkkoon kuulun, mutten mikään uskovainen ole". Eli maksaa veronsa, muttei muuten ole tippaakaan kiinnostunut kirkon sanomasta, kirkon tilaisuuksiin osallistumisesta ja henkilökohtaisesta uskonharjoituksesta.
Toisen uskon määrää emme voi kyllä mitata, mutta jos kristillisyys ei kiinnosta, voiko sellaista pitää uskovaisena?
Minulla ei ole ongelmaa kutsua itseäni tilanteen mukaan uskovaksi, uskovaiseksi, kristityksi, luterilaiseksi tai körttiläiseksi. Olen myös kiinnostunut kirkon tilaisuuksiin osallistumisesta, henkilökohtaisesta uskonharjoituksesta ja seuroista.
-
Kuten tuolla muualla sanoin olen allerginen uskovainen sanalle. Samoin en luonnollisestikkaan käytä VL ilmaisua olla uskomassa, kun en kuulu heidän porukkaansa. Muuten ei ole ongelmaa kertoa mikä minä olen. Itsetunto riittää siihen hyvin ja jää vähän ylikin. En kuitenkaan koe sitä todistamiseksi ja vaan tilannnekuvaukseksi. Suhtaudun todistamisiin vähän skeptisesti historiallisista ja kokemus syistä. On parempi katsoa Kristukseen kuin itseensä.
-
On parempi katsoa Kristukseen kuin itseensä.
Joten onkin ihan sama, miksi itseään kutsuu. Sillä ei liene hirveästi merkitystä Kristukselle.
Uskovainen sanalla taitaa olla aivan eri merkitys körttiläispiireissä, kuin yleiskielessä tai muiden hengellisten liikkeiden piirissä...
Määritteleekö körttiläinen itsensä, "kyllä minä kirkkoon kuulun, mutten mikään uskovainen ole". Eli maksaa veronsa, muttei muuten ole tippaakaan kiinnostunut kirkon sanomasta, kirkon tilaisuuksiin osallistumisesta ja henkilökohtaisesta uskonharjoituksesta.
Toisen uskon määrää emme voi kyllä mitata, mutta jos kristillisyys ei kiinnosta, voiko sellaista pitää uskovaisena?
Jos körteillä on erilainen näkemys sanasta uskovainen, niin mitähän se muualla tarkoittaa?
Ja mitä on "kristillisyyden kiinnostaminen"? Jos teet hyvää, tee niin ettei oikeakaan käsi siitä tiedä. Miksi sitten muitten pitäisi?
Kuten O. Kares hyvin kiteytti aforismiinsa: "On kahdenlaisia ihmisiä: Uskonnollisia ja ei-uskonnollisia. On parempi kuulua jälkimmäisiin, sillä he eivät pidä armoa itsestäänselvyytenä..."
En muista loppua sanatarkasti, mutta ajatus oli siinä, ettei tässä mitään tule omasta ansiosta. Ei nöyristelemällä eikä ilman.
Ei vaikka kuinka olisi "uskovainen", VL, körtti, karismaatikko tai helluntailainen. Nimiä on monta syntiselle.
-
Eli maksaa veronsa, muttei muuten ole tippaakaan kiinnostunut kirkon sanomasta, kirkon tilaisuuksiin osallistumisesta ja henkilökohtaisesta uskonharjoituksesta.
"henkilökohtainen uskonharjoitus" on paskaa isolla P:llä!
-
Sitähän kasvaminen tarvitsee, lannoitetta.
-
Niin tuntuu olevan. Olen tehnyt huomion... :017: Samaan käsitykseen edellisen kanssaen onneksi ole päässyt heidän kanssaan, jotka yrittävät kerran kuussa kokoontua siionin virsiä veisaamaan ja hei´morahastolle kolehtia keräämään....
Varsinainen aihe tänään oli tuo Runebergin päivä..... Eilen kun lähetyskahvilassa veisasimme monen kirkkokunnan ja luterilaisen kuppikunnan edustajien kanssa jonkun Runebergin monisäkeistöisen virren.... Ei siitä kukaan väärä-oppiseksi tunnustanut.
Onkos Ruotsalaisen ja Runebergin välirikko vielä voimissaan, eli onko yhtään J.L virttä päässyt Siionin virsiin .... Mulla kun on vain pieni painos, jossa ei ole nuotteja.
Eli laajemminkin päivän juhlakalu liputuksineen ja körttiläisyys, joka ei kuvia kumartele. Odottelen mielipiteitä.
-
"henkilökohtainen uskonharjoitus" on paskaa isolla P:llä!
??? Nyt tipuin minä. Yleensä skippaan tän tyyliset kommentit mutta nyt en jostain syystä voi. Selitä edes mitä tarkoitat, jookos?
Eikös Raamatun lukeminen, (Siionin) virsien veisaaminen, rukoileminen, kaikenlainen hiljentyminen Sanan äärellä, (hengellisen) musiikin kuunteleminen ja kirjallisuuden lukeminen, kirkossa ja seuroissa käyminen ym. ym. ole juuri henkilökohtaista uskonharjoitusta? Joitain mainitakseni ja jokaisellehan on just ne omat jutut tärkeitä. Ja niistä kai uskonelämämme koostuu.
Terminäkö tuo tökkii vai mikä on?
-
Niin tuntuu olevan. Olen tehnyt huomion... :017: Samaan käsitykseen edellisen kanssaen onneksi ole päässyt heidän kanssaan, jotka yrittävät kerran kuussa kokoontua siionin virsiä veisaamaan ja hei´morahastolle kolehtia keräämään....
Varsinainen aihe tänään oli tuo Runebergin päivä..... Eilen kun lähetyskahvilassa veisasimme monen kirkkokunnan ja luterilaisen kuppikunnan edustajien kanssa jonkun Runebergin monisäkeistöisen virren.... Ei siitä kukaan väärä-oppiseksi tunnustanut.
Onkos Ruotsalaisen ja Runebergin välirikko vielä voimissaan, eli onko yhtään J.L virttä päässyt Siionin virsiin .... Mulla kun on vain pieni painos, jossa ei ole nuotteja.
Eli laajemminkin päivän juhlakalu liputuksineen ja körttiläisyys, joka ei kuvia kumartele. Odottelen mielipiteitä.
Siionin Virsissä ei ole yhtään Runebergin virttä. Se johtuu Siionin Virsien syntyhistoriasta eikä Runebergin ja Paavon erimielisyyksistä. Toisekseen Siionin virsiin ei ennen tätä uutta lisävihkoa otettu yhtään virttä virsikirjasta vaan suunta oli toisin päin. Uusia virsiä ilmestyi Siionin virsiin, mistä ne hyvinä virsinä poimittiin virsikirjaan.
-
Niin tuntuu olevan. Olen tehnyt huomion... :017: Samaan käsitykseen edellisen kanssaen onneksi ole päässyt heidän kanssaan, jotka yrittävät kerran kuussa kokoontua siionin virsiä veisaamaan ja hei´morahastolle kolehtia keräämään....
Varsinainen aihe tänään oli tuo Runebergin päivä..... Eilen kun lähetyskahvilassa veisasimme monen kirkkokunnan ja luterilaisen kuppikunnan edustajien kanssa jonkun Runebergin monisäkeistöisen virren.... Ei siitä kukaan väärä-oppiseksi tunnustanut.
Onkos Ruotsalaisen ja Runebergin välirikko vielä voimissaan, eli onko yhtään J.L virttä päässyt Siionin virsiin .... Mulla kun on vain pieni painos, jossa ei ole nuotteja.
Eli laajemminkin päivän juhlakalu liputuksineen ja körttiläisyys, joka ei kuvia kumartele. Odottelen mielipiteitä.
Käsi pirtää laajan kaaren ja pienistä kysymyksistä tulee maailmanlaajuisia.
Onko Johan Ludvig Runeberg säveltänyt enemmänkin virsiä? Minä vaan kysyn!
Ja entäs tuo sanoituspuoli? Otetaan esim. virsi 124, sanat på svenska J. L. ja suomeksi Maria Joutsen.
-
Kyllähän Ruuneperi säveltelikin, taisi tehdä kaksikin melodiaa Maamme-lauluun. Toinen niistä taitaa olla ihan laadukaskin.
-
Kyllähän Ruuneperi säveltelikin, taisi tehdä kaksikin melodiaa Maamme-lauluun. Toinen niistä taitaa olla ihan laadukaskin.
Kysymys olikin virsistä. Sävelsihän Runeberg yhden Maamme-laulun melodian. Kaksi muuta olivat Paciuksen ja oisko toinen ollut Erstöm tai Ehnström tai joku semmonen?
-
Eikö tämä voisi olla Siionin virsi, VK 124?
http://areena.yle.fi/audio/730032 kohta 0.06.10
-
Siionin Virsissä ei ole yhtään Runebergin virttä. Se johtuu Siionin Virsien syntyhistoriasta eikä Runebergin ja Paavon erimielisyyksistä. Toisekseen Siionin virsiin ei ennen tätä uutta lisävihkoa otettu yhtään virttä virsikirjasta vaan suunta oli toisin päin. Uusia virsiä ilmestyi Siionin virsiin, mistä ne hyvinä virsinä poimittiin virsikirjaan.
Lisävihkossa on Runebergin sanoittama virsi 283 "Ylistä Herraa sieluni".
Paavolla ja Runebergilla taisi olla myös poliittista skismaa. Paavon hengellinen oma-aloitteisuus ei sopinut kansalliseen herätykseen eikä herrojen metkut Paavon herätykseen. Näin olen antanut itseni ymmärtää.
-
Lisävihkossa on Runebergin sanoittama virsi 283 "Ylistä Herraa sieluni".
Paavolla ja Runebergilla taisi olla myös poliittista skismaa. Paavon hengellinen oma-aloitteisuus ei sopinut kansalliseen herätykseen eikä herrojen metkut Paavon herätykseen. Näin olen antanut itseni ymmärtää.
Olet oikeassa. Minulla oli sellainen tunne, mutta en tarkastanut. Olisi pitänyt.
-
Eikö tämä voisi olla Siionin virsi, VK 124?
http://areena.yle.fi/audio/730032 kohta 0.06.10
Toi oli eilen aamuhartauden virsi. Tän aamuinen oli virsi 577, joka on yks mun kännykän soittoäänistä :)
-
Eikö tämä voisi olla Siionin virsi, VK 124?
http://areena.yle.fi/audio/730032 kohta 0.06.10
Sopisi hyvin. Armosta puhutaan eiku lauletaan.
-
Poliittista skismaa Paavolla oli Snellmannin ja Lönnrothinkin kanssa, kun muistaakseni oikein Helsinkiin Paavo kutsuttiin neuvottelemaan....
Remeksen historiateos on nyt toisessa kerroksessa, joten en voi edes ylimalakisesti tarkistaa...
Aiemmin jo kyselin tuota Paavon jälkeistä aikaa historiassa, mitä siitä on kirjoitettu ennen Hengellisen Kuukausilehden aikaa?
Siinä on noin 3-vuosikymmentä, Lähetyusseuran perustaminen, lestadiolaisuuden siirtyminen suomeen ja evankeelisuuden järjestäytyminen mm.
-
Lönnrotilla näkyy olevan eniten, sitten Malmivaaran Wilhelmillä, kolmantena taitaa olla Runeberg.... Äkisti tuota runoilija rekisteriä vilkaistuani...
Pois lukien nämä Raittilat, Rauhalat ja Kaskiset, jotka ovat suurelta osin tilaustöitä ja myöhempää runoutta.
-
Poliittista skismaa Paavolla oli Snellmannin ja Lönnrothinkin kanssa, kun muistaakseni oikein Helsinkiin Paavo kutsuttiin neuvottelemaan....
Remeksen historiateos on nyt toisessa kerroksessa, joten en voi edes ylimalakisesti tarkistaa...
Aiemmin jo kyselin tuota Paavon jälkeistä aikaa historiassa, mitä siitä on kirjoitettu ennen Hengellisen Kuukausilehden aikaa?
Siinä on noin 3-vuosikymmentä, Lähetyusseuran perustaminen, lestadiolaisuuden siirtyminen suomeen ja evankeelisuuden järjestäytyminen mm.
Ilkka Huhta on kirjoittanut väitöskirjan aiheesta "Körttiläisyyden julkisuuskuva 1880-1919".
Paremmin teos tunnetaan nimellä "Täällä on oikea Suomen kansa."
Tuo kyllä taitaa mennä vähän jo ohi ajasta. Jotain löytyy ainakin Urpo Karjalaisen ja Petri Järveläisen kirjasta "Täällä lounatuulen alla - näkökohtia armonkerjäläisten aatehistoriaan".
-
Poliittista skismaa Paavolla oli Snellmannin ja Lönnrothinkin kanssa, kun muistaakseni oikein Helsinkiin Paavo kutsuttiin neuvottelemaan....
Skisma lienee puitteiltaan ollut samanlainen kuin Aleksis Kiven ja helsingin herrojen välillä (Ahlqvist yms).
-
Skisma lienee puitteiltaan ollut samanlainen kuin Aleksis Kiven ja helsingin herrojen välillä (Ahlqvist yms).
Tulkinta lienee se, että Ruotsalainen vierasti Runebergia ja Snelmannin korkealentoisia ajatuksia, mutta ystävystyi ajan oloon Lönnrotin ja Topeliuksen kanssa. Lönnrot on mitä ilmeisimmin toiminut Paavon "sihteerinäkin". Ero näin "suurmiesten" ja Ruotsalaisen välillä oli valtava. Elettiin aivan toisenlaisessa yhteiskunnassa kuin nyt.
-
Tulkinta lienee se, että Ruotsalainen vierasti Runebergia ja Snelmannin korkealentoisia ajatuksia, mutta ystävystyi ajan oloon Lönnrotin ja Topeliuksen kanssa. Lönnrot on mitä ilmeisimmin toiminut Paavon "sihteerinäkin". Ero näin "suurmiesten" ja Ruotsalaisen välillä oli valtava. Elettiin aivan toisenlaisessa yhteiskunnassa kuin nyt.
Myös Nilsiän suntio Aatami Möykkynen toimi Paavon sihteerinä. :icon_wink: PR välillä tulistui häneen, koska Möykkynen lisäili Paavon mukaan välillä omiaan hänen sanelemiinsa kirjeisiin.
-
??? Nyt tipuin minä. Yleensä skippaan tän tyyliset kommentit mutta nyt en jostain syystä voi. Selitä edes mitä tarkoitat, jookos?
Eikös Raamatun lukeminen, (Siionin) virsien veisaaminen, rukoileminen, kaikenlainen hiljentyminen Sanan äärellä, (hengellisen) musiikin kuunteleminen ja kirjallisuuden lukeminen, kirkossa ja seuroissa käyminen ym. ym. ole juuri henkilökohtaista uskonharjoitusta? Joitain mainitakseni ja jokaisellehan on just ne omat jutut tärkeitä. Ja niistä kai uskonelämämme koostuu.
Terminäkö tuo tökkii vai mikä on?
Minä olen sitä mieltä ettei uskoa pidä "harjoittaa"! Uskon "harjoittaminen" on väkisin tehtyä. Olen aina yrittänyt korostaa ettei kenenkään tarvitse uskoa, mutta jokainen SAA uskoa jos haluaa. uskon pitää olla asia jota ei erityisesti "harjoiteta" ja pumppaamalla pidetä olemassa vaan se saa olla luonnollinen ja pakottamaton osa itseä.
En myöskään pidä siitä että uskoa "harjoitetaan" tietyin, määritellyin muodoin. tai jollekin se voi sopia muttei minulle. En varsinaisesti edes miellä "uskovani", vielä vähemmän "harjoittavani uskoa". Oikeastaan jos rehellisiä ollaan niin kukaan meistä ei oikeasti usko, luulee vaan uskovansa!
Eikä sillä ole merkitystäkään. Ei meidän "uskoillamme" ole mitään merkitystä. Merkitystä on vain Kristuksen armotyöllä. Meidän "uskomme" tai uskomattomuutemme on yhtä tyhjän kanssa. Uskon tietoinen harjoittaminen on minusta liian suurta optimismia.
-
Vaan , jos ei usko Kristuksen armotyöhön? Tai sen koskettavan uskomatonta? Vaikka olisi kastettu ja konfirmoitu?
-
sinänsä tuohon Jampen kirjoittamaan ajatukseen käsitteeseen "uskosta"... valtavan hienoa Jampe... usko- sanan yhteydessä voi olla sodankäyntiä ja naiset ja lapset jää tykinruoaksi... Lutherhan ja Pate aivan erilaisen ajattelukaavion käsittivät uskon... nykyisyydessä "minä, minä, minä" uskon... hienoina ihmisinä Martin ja Pate veivät "uskon" Jumalan käsiteltäväksi ja he antoivat rääsyt elämänoloisesta ajasta...
-
Vaan , jos ei usko Kristuksen armotyöhön? Tai sen koskettavan uskomatonta? Vaikka olisi kastettu ja konfirmoitu?
Kysymys on perimmältään luottamuksesta Jumalaan. Heittäydymme Jumalan eteen sellaisina kuin olemme ja luotamme (joku sanoisi kerjäämme) Hänen armoonsa.
-
Valittelu ja voivottelu on Kotimaa24 keskustelun mukaan tullut herännäisyydessä suorastaan kilpailulajiksi. Pitäisikö foorumin urputusosioon laittaa joku pisteytys, että tietäisimme kuka johtaa kisaa. Kerran kuussa voisi olla ruikuttamisen kiritaipale ja vuoden lopussa palkitaan 'Tour de Körtin' paras vaikertaja.
-
Valittelu ja voivottelu on Kotimaa24 keskustelun mukaan tullut herännäisyydessä suorastaan kilpailulajiksi. Pitäisikö foorumin urputusosioon laittaa joku pisteytys, että tietäisimme kuka johtaa kisaa. Kerran kuussa voisi olla ruikuttamisen kiritaipale ja vuoden lopussa palkitaan 'Tour de Körtin' paras vaikertaja.
Aloitan heti Tourin: Aiaiai, voivoivoi, voi minä pieni maanmatonen, kurjaa on, tosikurjaa, kamalan kauheaa, voi,voi,voi, aiaijai, ei tästä tuu mitään, mikään ei ole mitään, maanantai ei mittää, tiistai ei mittää, keskiviikko, torstai ei mittää, perjantai ja launtai, sunnuntai ja maanantai, mikään ei oo yhtään mittää, voi, voi, kyl on kauheeta ja kamalata, pelkkää vastoinkäymistä, elämä on jatkuvaa nöyristelyä, kumartelua ja köykistelyä, voi, voi, voi, ai, ai, ai.
-
??? Yleensä skippaan tän tyyliset kommentit mutta nyt en jostain syystä voi.
Eikös Raamatun lukeminen, (Siionin) virsien veisaaminen, rukoileminen, kaikenlainen hiljentyminen Sanan äärellä, (hengellisen) musiikin kuunteleminen ja kirjallisuuden lukeminen, kirkossa ja seuroissa käyminen ym. ym. ole juuri henkilökohtaista uskonharjoitusta? Joitain mainitakseni ja jokaisellehan on just ne omat jutut tärkeitä. Ja niistä kai uskonelämämme koostuu.
Ois pitänyt voida skipata (http://www.cosgan.de/images/midi/boese/a095.gif)
En ole tekemässä mitään edellä mainittua väkisin enkä henkseleitä paukutellen. Tuo kaikki on osa minua ja hengelliseen elämääni kuuluu vielä paljon muutakin. Mielestäni ei oikeastaan ole hengellistä elämää vaan aitoa arkista tavallista elämää jonka luonnollinen osa hengellisyys ja 'uskon harjoittaminen' on. (Edelleen olisin taipuvainen ajattelemaan että termikö saa kiipeilemään seinille, en tiedä, enkä enää halua tietääkään) Yritin vain kuvata ja kertoa jotain ja epäonnistuin siinä, mutta enivei, elämä jatkuu, hengellinenkin.
Joten lähden tästä vaikkapa suunnittelemaan viikon treeniohjelmaa ja laskemaan tunteja; sen ja sen verran rukousta, niin ja niin monta kertaa kirkkoon että virsikiintiö varmasti täyttyy. Joo ja taidan repäistä lukemalla kokonaisen luvun Raamatusta vai lukisko samantien kaksi...
(http://www.cosgan.de/images/smilie/boese/k075.gif)
(http://www.cosgan.de/images/smilie/boese/u055.gif)
-
En ole tekemässä mitään edellä mainittua väkisin enkä henkseleitä paukutellen. Tuo kaikki on osa minua ja hengelliseen elämääni kuuluu vielä paljon muutakin. Mielestäni ei oikeastaan ole hengellistä elämää vaan aitoa arkista tavallista elämää jonka luonnollinen osa hengellisyys ja 'uskon harjoittaminen' on. (Edelleen olisin taipuvainen ajattelemaan että termikö saa kiipeilemään seinille, en tiedä, enkä enää halua tietääkään) Yritin vain kuvata ja kertoa jotain ja epäonnistuin siinä, mutta enivei, elämä jatkuu, hengellinenkin.
Komppi käytössä eli kompataan. :023:
-
Vaan , jos ei usko Kristuksen armotyöhön? Tai sen koskettavan uskomatonta? Vaikka olisi kastettu ja konfirmoitu?
Kuka ei usko? Miksi ei usko? Kuka niin sanoo ettei usko ja millä lihaksilla?
Mitä "koskettavan uskomatonta"? kuka on "uskomaton"? Ja kuka ja millä lvaltuuksilla väittää sen olevan "uskomaton"? Mitä se "koskettaminen" on?
Mitähän tuo yläoleva kysymyksesi mahtaa oikein tarkoittaa?
-
Kuka ei usko? Miksi ei usko? Kuka niin sanoo ettei usko ja millä lihaksilla?
Mitä "koskettavan uskomatonta"? kuka on "uskomaton"? Ja kuka ja millä lvaltuuksilla väittää sen olevan "uskomaton"? Mitä se "koskettaminen" on?
Mitähän tuo yläoleva kysymyksesi mahtaa oikein tarkoittaa?
1) Jos ei usko Jumalan armoon, niin ei usko.
2) Uskomaton viittaa siis ihmiseen, joka ei usko.
3) Jumalan armo tuskin koskettaa ihmistä, joka ei usko.
4) Koskettaa = koskea, puuttua johonkin (asiaan), käsitellä jotakin (asiaa), vaikuttaa johonkin (Esimerkiksi: Hänen sanansa Jumalan armosta koskettivat sydäntäni), liittyä johonkin (asiaan)
-
Niin, ajoin tällä kysymyssarjalla takaa sitä että mitä helevatin hyötyä vaivata päätä sellaisilla että uskooko joku vai eikö usko?
Mitä se meille edes kuuluu? Ja mistä moinen kiinnostus toisten uskomisiin ylipäätään juontaa?
-
...Ja tässä linkki blogiin ja sitä seuraaviin keskusteluviesteihin: Oliko Ukko Paavo pelkkä armon kerjäläinen (http://www.kotimaa24.fi/blogit/uusimmat/article/?bid=208&id=4986) Mt
Luin koko blogin sekä viestit.
Voin vain todeta että eipä ollut paljon eroa körttifoorumin ja keskustelulla Kotimaa24.fi.
Vääntöä, vääntöä... :icon_wink:
-
Kyselijöitä, ihmettelijöitä, epätietoisia, kaikki tietäviä, arvostelevia, epäileviä ja aidosti kiinnostuneita...
Linkki, josta saa aika hyvää tietoa tähänkin aiheeseen liittyen: http://www.h-y.fi/herannaisyys/index.html
Käy sisään (http://www.cosgan.de/images/smilie/froehlich/c030.gif)
pikoskörde
-
Niin, ajoin tällä kysymyssarjalla takaa sitä että mitä helevatin hyötyä vaivata päätä sellaisilla että uskooko joku vai eikö usko?
Mitä se meille edes kuuluu? Ja mistä moinen kiinnostus toisten uskomisiin ylipäätään juontaa?
Olisit heti sanonut. Samaa mieltä.
-
Olen samaa mieltä, ettei toisten usko tai sen HARJOITUS kuulu mulle pätkän vertaa, mutta pidätän silti itselläni uskonnonvapauden eli vapauden uskoa - ilman mitään väkinäisyyttä tai henkseleiden paukuttelua, kuten hippiäinen ilmaisi. Viimeksi tänään multa kysyttiin (kysyjänä vanhempi sukulaisen hautajaisissa), että olenko uskossa, enkä kieltänyt, vaikka tunsin itseni hiukan tekopyhäksi.
Hippiäinen, jatkakaamme elämäämme, ymmärrän sua. Me ei olla nihilistejä.
-
...ja minä ymmärrän, että te ette ole "henkseleiden paukuttelijoita"! :kahvi:
tarkoitan niillä jotain muunlaista...
-
Oikein korkealta norsunluutornista, eikä miltään jakkaralta...
Minä en oleta, että kaikki jotka eivät osoita minkäänlaista kiinnostusta hengellisiin asioihin ovat körttiläisiä.
Itse käytän useimmiten eräästä luterilaisesta seurakunnasta saatua vuodenajan mukaista päähinettä... A-men.
Siinä on ihan tarpeeksi julkista uskonharjoitusta....Kysyköön ketä kiinnostaa. Vastaan, jos kysytään... :icon_eek:
-
Oikein korkealta norsunluutornista, eikä miltään jakkaralta...
Minä en oleta, että kaikki jotka eivät osoita minkäänlaista kiinnostusta hengellisiin asioihin ovat körttiläisiä.
Itse käytän useimmiten eräästä luterilaisesta seurakunnasta saatua vuodenajan mukaista päähinettä... A-men.
Siinä on ihan tarpeeksi julkista uskonharjoitusta....Kysyköön ketä kiinnostaa. Vastaan, jos kysytään... :icon_eek:
Tai sitten: Vvastataan kun ei kysytä, eikä vastata, kun kysytään. :icon_biggrin:
-
Voimme omasta mielestämme olla uskonnollisia, uskovaisia, uskossa olevia, uudestisyntyneitä, hurkaita, jumalisia, Jumalaa pelkääväisiä jne. Todellisuudessa on vain yksi joka tietää, mitä todella olemme - emme siis itsekään, saati sitten joku muu.
Näin ajatteli aikoinaan muuan Påhl Henrik, "Löyhkä-Paavoksikin" kutsuttu. Syntiseksi ja armon kerjäläiseksi hän itsensä teki. Siitä hän puhui ja siitä hän antoi mm. eräillä markkinoilla näytteen, kun otti pitkiä ryyppyjä paloviinapullosta kaikkien nähden. Syntisiksi hän uskalsi muitakin kanssakulkijoitaan tituleerata ja palauttaa itsestään liikoja luulevat maanpinnalle. Omasta mielestään hurskaat, omaan uskoonsa luottavaiset ja hengellisesti ylpeät hän pyrki aina viipymättä palauttamaan "pienelle paikalle - murhehuoneeseen". Ehkä sen voisi ilmaista myös niin, että Paavo halusi sattaa kanssakulkijansa vaivatulle mielelle - herättää omantunnon tutkistelemaan omaa todellista tilaansa.
Edellä mainitut seikat tulivat esiin varsinkin kahdenkeskeisissä sielunhoidollisissa keskusteluissa. Paavo halusi tehdä "siivo-suruttomasta" syntejään surevan ja riisutun. Siihen hän hän käytti joskua koviakin otteita. "Sielunhoitokeskus" Aholansaaressa sai joskus tulijoita pappissäädystäkin. Pappeja hän kohteli muiden tavoin. Historian "havinaan" on piirtynyt eräskin kohtaaminen, joka kertoo Paavon tyylistä. Ennen kuin pappistulija pääsi pirtin puolelle, hevonen riisuttiin valjaista. Paavon kerrotaan kääntäneen hevosen peräpään pappia kohti ja tokaisseen: "Tämä ruunakin tietää uskosta enemmän kuin sinä". Siitä päästiin jatkamaan sielunhoidollista keskustelua pirtin rahille. Syvennyttiin Kristuksen sisäiseen tuntemiseen ja armonvilauksiin, niihin hetkiin, joissa hoidettava sai tuntea armon, toivon ja elämän ilon todellisuutta.
Historia tietää kertoa siitäkin, että moni jätti sielunhoitokeskuksen aralla tunnolla, Paavon petäjävapriikin koulussa saamat opit ja "tärkein asia" iskostettuna sydämen sopukoihin - yksin Kristus.
Tällä foorumilla riittää tietäjiä, niin oman itsensä, kuin muidenkin suhteen. Minäkin olen yksi heistä. Niin on ollut ja niin tulee olemaankin aina.
-
Voimme omasta mielestämme olla uskonnollisia, uskovaisia, uskossa olevia, uudestisyntyneitä, hurkaita, jumalisia, Jumalaa pelkääväisiä jne. Todellisuudessa on vain yksi joka tietää, mitä todella olemme - emme siis itsekään, saati sitten joku muu.
Allekirjoitan mielipiteesi Lars Mikael.
..."tärkein asia" iskostettuna sydämen sopukoihin - yksin Kristus.
Tällä foorumilla riittää tietäjiä, niin oman itsensä, kuin muidenkin suhteen. Minäkin olen yksi heistä. Niin on ollut ja niin tulee olemaankin aina.
Allekirjoitan myös tämän mielipiteesi Lars Mikael.
:kahvi:
-
Tuota edelläkirjoittamaasi lukiessani nousi jälleen mieleeni kysymys: Kuinka Paavo rohkeni, kuinka uskalsi sanoa suorat sanat itseään oppineemmille. Kulki ja puhui siellä ja täällä. Herätti pahennusta tarkoituksellakin, jotta syntinen ihminen esiintyisi sinä mikä hän on. Avuttomana syntisenä ilman Kristusta ja Armotyötään.
Olihan hän silloin saatavia kirjoja lukenut. Kuitenkin lähinnä Raamattua, mutta sieltäkin tietääksemme vain valittuja paikkoja. Sillä: "vain vähän on sinulle tarpeen. Kristuksen sisällinen tunteminen". Ja kuka sen hänelle neuvoi. Ei pappi eikä piispa. Vain seppä Högman.
Ihmeellisen voimakas oli Paavon vaikutus kulkemillaan teillä. Silloin ei ollut opillisia kilpailijoita, eikä opin levittämisen välikappaleita kuten tänä päivänä. Nyt saamme lehdistä, kirjoista , internetistä tietoa liian kanssa. Mitä enää uskoa?
Se minkä Paavo löysi, on yhtä arvokasta tänä päivänä vaikka millä kaunisteltaisiin tai karsittaisiin. Tällaisten foorumikeskustelujen vaara piilee siinä, että oppi sekavoituu. Toisaalta on mielenkiintoista lukea miten eri tavoin, kukin tarpeidensa mukaan, eri persoonat käsittelevät samoja itselle tärkeitä opinkappaleita.
Seurojen muoto on ehkä parhaiten säilyttänyt alkuperäisen ajatuksen. Herättäjäjuhlillakin on niin paljon oheistapahtumia, että siellä ollaan ikäänkuin markkinoilla, joita itse Paavo ei suinkaan vierastanut.
-
Paavon tyyli lytätä aralla tunnolla oleva lähimmäänen ei uppoosi muhun, varsinkaan jos sanat viälä haisis vanhalta viinalta. >:(
Niilo Yli-Vainiota pirän oman aikani Paavona , joka sai suuren herätyksen aikahan helluntailaisten keskuuresta Lapualta. Hän käsitteli tuata Kristuksen sisäästä tuntemista vaan ihimisen uuresti syntymisenä.
"Uuresti syntyminen on sitä, että ihiminen on tullu syntiseksi Jumalan eressä. Tullu tiatooseksi, että minä olen syntinen, että minä olen karotuksen ihiminen ja ottaa vastahan Jeesuksen Kristuksen omakohtaasena vapahtajana. Ei mummon vapahtajana, eikä paapan vapahtajana. Ei isän tai äitin vapahtajan, mutta OMAKOHTAISENA vapahtajana." http://www.youtube.com/watch?v=2FIVPJRFLcY
Siihen kuinka pääsöö tähän henkilökohtaasehen yhteytehen Jumalan kanssa tarvitahan useen näitä Paavoja, Niiloja ym. arjen enkeleitä, kuten Yhteesvastuukeräyksen avaukseses hianosti sanottihin.
-
Niilo Yli-Vainiota pirän oman aikani Paavona , joka sai suuren herätyksen aikahan helluntailaisten keskuuresta Lapualta. Hän käsitteli tuata Kristuksen sisäästä tuntemista vaan ihimisen uuresti syntymisenä.
Minä taas pidän Niilo Yli-Vainiota hengellisten tunteiden hyväksi- ja väärinkäyttäjänä. Yli-Vainio soitteli toisten kielillä viuluaan. Mammat kirkuivat, molottivat siansaksaa ja kaatuilivat. Suggestiivinen esitys oli hyvin mitoitettu: Rauhallista ja kiivasta puhetta, musiikkia, kiivasta ja rauhallista puhetta, musiikkia, oikein tiukkaa ja kiivasta puhetta. Säilytin järkeni hänen massakokouksessaan ja jossain välissa alkoi naurattamaan kokoa touhua. Esiin nousi kysymys, ettei täällä ainakaan Kristus vaikuta.
-
Voimme omasta mielestämme olla uskonnollisia, uskovaisia, uskossa olevia, uudestisyntyneitä, hurkaita, jumalisia, Jumalaa pelkääväisiä jne. Todellisuudessa on vain yksi joka tietää, mitä todella olemme - emme siis itsekään, saati sitten joku muu.
Näin on.
Syntiseksi ja armon kerjäläiseksi hän itsensä teki. Siitä hän puhui ja siitä hän antoi mm. eräillä markkinoilla näytteen, kun otti pitkiä ryyppyjä paloviinapullosta kaikkien nähden. Syntisiksi hän uskalsi muitakin kanssakulkijoitaan tituleerata ja palauttaa itsestään liikoja luulevat maanpinnalle. Omasta mielestään hurskaat, omaan uskoonsa luottavaiset ja hengellisesti ylpeät hän pyrki aina viipymättä palauttamaan "pienelle paikalle - murhehuoneeseen". Ehkä sen voisi ilmaista myös niin, että Paavo halusi sattaa kanssakulkijansa vaivatulle mielelle - herättää omantunnon tutkistelemaan omaa todellista tilaansa.
Persoonia tarvitaan. Jotkut varmasti kääntävät selkänsä, mutta jotkut saavat uutta ajateltavaa ja tekevät löytöjä.
Tällä foorumilla riittää tietäjiä, niin oman itsensä, kuin muidenkin suhteen. Minäkin olen yksi heistä. Niin on ollut ja niin tulee olemaankin aina.
Totta tämäkin. Tiedän, luulen, arvailen, kyselen, ihmettelen, yllätyn. Joskus löydän, joskus olen ihan pihalla.
-
Voimme omasta mielestämme olla uskonnollisia, uskovaisia, uskossa olevia, uudestisyntyneitä, hurkaita, jumalisia, Jumalaa pelkääväisiä jne.
"Vasta kun luovumme kaikesta tällaisesta - olemasta "parannuksen tehnyt syntinen" tai mitä se kulloinkin lienee" - vasta kaiken täydellisessä tämänpuolesudessa, tämän elämän ilossa, murheessa, hämmennyksessä, voimme oppia uskomaan" Bonhoefferilta. Totuuden lähteelle löytää vilpitön etsijä, olkoon seppä tai teologian dosentti, jollakin lailla siihen luotan. Kuka sitten tulee mitäkin tietä ja minkäkin mutkan kautta rapakuntoisena rämmittyään löytyy.
-
...nousi jälleen mieleeni kysymys: Kuinka Paavo rohkeni, kuinka uskalsi sanoa suorat sanat itseään oppineemmille. Kulki ja puhui siellä ja täällä. Herätti pahennusta tarkoituksellakin, jotta syntinen ihminen esiintyisi sinä mikä hän on. Avuttomana syntisenä ilman Kristusta ja Armotyötään.
Onneksi Jumalalla on käyttöä meille jokaiselle, erilaisille ihmisille. Näkyville persoonille yhtä lailla kuin maan hiljaisille. Kaikkia tarvitaan.
Toinen ajatus.. :eusa_think: Mitä siitä tulisi, jos me vain keskinäisen kehumisen pumpulipilvessä omaan tilaamme tyytyväisinä lepäisimme? Välillä on hyvä joutua pysäytetyksi, jopa yllätetyksi omassa sokeudessa. Itse koen näin. Vaikka ensin loukkaantuisin ja hätkähtäisin. Mutta sitten minulla on mahdollisuus harkita uudelleen, pysähtyä miettimään ja tarvittaessa muuttaa suuntaa. Ellen sitten pidä itseäni 'paremmin tietävänä'.
-
Toinen ajatus.. :eusa_think: Mitä siitä tulisi, jos me vain keskinäisen kehumisen pumpulipilvessä omaan tilaamme tyytyväisinä lepäisimme? Välillä on hyvä joutua pysäytetyksi, jopa yllätetyksi omassa sokeudessa. Itse koen näin. Vaikka ensin loukkaantuisin ja hätkähtäisin. Mutta sitten minulla on mahdollisuus harkita uudelleen, pysähtyä miettimään ja tarvittaessa muuttaa suuntaa. Ellen sitten pidä itseäni 'paremmin tietävänä'.
Tiukkaa asiaa.Komppaan!
-
Empä ota kantaa siihen, että "sammuttiko" Niilo Yli-Vainio väärin ihmisten uskonjanoa. :taistelu:
Paavon Ruotsalaisen syränääniä jutusta löytyy enemmän asiaa seppä Högmanin ja Paavon juttutuakiosta.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/PaavoRuotsalainen.htm
"Usko on sekä kääntymistä Vapahtajan sovitustyön puoleen että Pyhän Hengen vakuutusta armosta: ”Oikia usko ei ole mikään muu, kuin se totisen kääntymisen kautta saatu sovinto Vapahtajan kanssa, jonka päälle pitää oleman Pyhän Hengen todistus, josta Raamattu sanoo: jolla ei ole Kristuksen henkeä, se ei ole Hänen omansa (Room. 8: 9)” (Ruotsalaisen kirjeet)."
-
Minä olen sitä mieltä ettei uskoa pidä "harjoittaa"! Uskon "harjoittaminen" on väkisin tehtyä. Olen aina yrittänyt korostaa ettei kenenkään tarvitse uskoa, mutta jokainen SAA uskoa jos haluaa. uskon pitää olla asia jota ei erityisesti "harjoiteta" ja pumppaamalla pidetä olemassa vaan se saa olla luonnollinen ja pakottamaton osa itseä.
En myöskään pidä siitä että uskoa "harjoitetaan" tietyin, määritellyin muodoin. tai jollekin se voi sopia muttei minulle. En varsinaisesti edes miellä "uskovani", vielä vähemmän "harjoittavani uskoa". Oikeastaan jos rehellisiä ollaan niin kukaan meistä ei oikeasti usko, luulee vaan uskovansa!
Eikä sillä ole merkitystäkään. Ei meidän "uskoillamme" ole mitään merkitystä. Merkitystä on vain Kristuksen armotyöllä. Meidän "uskomme" tai uskomattomuutemme on yhtä tyhjän kanssa. Uskon tietoinen harjoittaminen on minusta liian suurta optimismia.
On ollut kauan mielessä, että olisi kiva, jos harjoittaisin uskoa lukemalla Raamattua enemmän. Nykyään en sitä juuri ole lukenut. TOivottavasti saisin mahd.pian. jonkinlaisen Raamatun-luku herätyksen.
-
Paavon tyyli lytätä aralla tunnolla oleva lähimmäänen ei uppoosi muhun, varsinkaan jos sanat viälä haisis vanhalta viinalta. >:(
Niilo Yli-Vainiota pirän oman aikani Paavona , joka sai suuren herätyksen aikahan helluntailaisten keskuuresta Lapualta. Hän käsitteli tuata Kristuksen sisäästä tuntemista vaan ihimisen uuresti syntymisenä.
"Uuresti syntyminen on sitä, että ihiminen on tullu syntiseksi Jumalan eressä. Tullu tiatooseksi, että minä olen syntinen, että minä olen karotuksen ihiminen ja ottaa vastahan Jeesuksen Kristuksen omakohtaasena vapahtajana. Ei mummon vapahtajana, eikä paapan vapahtajana. Ei isän tai äitin vapahtajan, mutta OMAKOHTAISENA vapahtajana." http://www.youtube.com/watch?v=2FIVPJRFLcY
Siihen kuinka pääsöö tähän henkilökohtaasehen yhteytehen Jumalan kanssa tarvitahan useen näitä Paavoja, Niiloja ym. arjen enkeleitä, kuten Yhteesvastuukeräyksen avaukseses hianosti sanottihin.
Näin meillä ihmisillä on tapana kiinnittää huomiomme johonkin yksityiseen tapaukseen ja muodostaa käsityksemme sen perusteella - kokonaisuutta huomioon ottamatta. Jo kauan sitten tapahtuneista seikoista meillä ei ole konkreettista kosketuspintaa. Sen ajan kulttuurin, ihmisten näkemysten ja kokemusten siivittämina tapahtumat eivät enää tänä päivänä näytä samansisältöisiltä. Samaa pätee Raamatunkin tapahtumien suhteen. Emme elä enää Mooseksen, Daavidin tai Paavalin aikakaudella, elämme tällä aikakaudella ja tämän päivän haasteiden sekä käytäntöjen keskellä - saneleminakin.
Sekä Paavo, että Niilo olivat aikoinaan kiisteltyjä persoonia. Heidän työnsä tuottama "saldo" on vain yhden tiedossa. Miksi siitä väittelemään?
-
”Oikia usko ei ole mikään muu, kuin se totisen kääntymisen kautta saatu sovinto Vapahtajan kanssa, jonka päälle pitää oleman Pyhän Hengen todistus, josta Raamattu sanoo: jolla ei ole Kristuksen henkeä, se ei ole Hänen omansa (Room. 8: 9)” (Ruotsalaisen kirjeet)."
Anteeksi nyt että suhtaudun skeptisesti mutta kun täällä niin kauheasti lyödään rumpua "Ukko-Paavon" uskonkäsityksen armokeskeisyydestä, niin mm. ylläoleva lainaus kuvastaa erittäin osuvasti Paavon käsitystä. Aivan samaa kuulee nykypäivän helluntailaisten ja karismaatikkojen suusta!
Ensinnäkin uskoa ei saada "kääntymisen kautta", vaan lahjana, armosta! Toiseksi vielä vähemmän sovinto Vapahtajan kanssa on seurausta kääntymisestämme! Paavo opettaa paljasta teko-oppia! Sovinto Vapahtajan kanssa ei ole seurausta meidän teoistamme, ei edes kääntymisestämme vaan A R M O A! Se tulee meille ilmaiseksi jo ennen kääntymistämme!
Toiseksi tuo "Pyhän Hengen todistus" josta kunnaianarvoisa patriarkka puhuu, selittyy hyvin hänen muiden hengellisten tuotostensa kautta. Mutta sanotaanahan se tuossakin: pitää kokea jokin sisäinen "todistus", kuten Paavo teroitti: "Kristuksen sisällinen tunto".
Paavon opissa pitää kokea tiettyjä vaiheita armojärjestyksen portaikossa ennen kuin on "oikia usko". Pitää konttia polvet verillä, ryömiä, anoa, inistä kitistä ja pinnistellä saadakseen "oikian" uskon ja "sisällisen totistuksen", muuten on väärä "aivun usko" ja matkalla helevettiin.
En ymmärrä mitä ihailemista moisessa tyypissä on? Pavon oppi ei vastaa nykykäsitystä körttiliikkeessä, ainakaan valtavirta se ei ole.
Minä näen Paavon miehenä joka sai suhteettomasti vaikutusvaltaa ja opettajan asemaa vaikkei ollut käsittänyt kristillisyyden keskeisintä sanomaa: Sovinto tulee ARMOSTA, ilman edelläkäyviä kipuiluja, ponnisteluita ym. valmistelutöitä.
Enpä oikein jaksa uskoa että tänä päivänä moisilla käsityksillä varustautunut kaveri saisi nousta herättäjuhlilla puhujanpönttöön kovinkaan monta kertaa.
-
Körttiläisyys on elävä kansanliike, Paavo ei ole sen kummempi pyhimys kuin kukaan muukaan. Ja kuten rippipappini U. Karjalainen ilmaisi Lutherista: "Mitä kirkkaammat valot, sen syvemmät varjot." Tällä hän viittasi Lutherin käsitykseen juutalaisista.
"Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki: Jeesuksen Kristuksen sisällinen tunto." Tämä lausahdus on kuulemma myöhempää perua kuin Ruotsalaisen muotoilemat lauseet.
Pääpointti on kuitenkin, jos olen oikein ymmärtänyt, ettei varmuutta tai tuntoa todella tule. Ei ainakaan ennen kuin Jumala sen antaa, siinä ei ole ihmisellä mitään tekemistä. Ei Paavo nähnyt sen nopeutuvan sen kummemmin ryömimällä. Tulee kun tulee, ihmisen osa on tyytyä, odottaa ja hyväksyä oma syntisyytensä, syyllisyytensä ja vajavuutensa.
Missä tässä on teko-oppi? Mörtin esittämä katkelma esittää vain yhden osan Paavon kirjeistä. Sen tulkinta on vähän sama kuin sanoisin, että naiset eivät saa laulaa kirkossa, koska Paavali sanoi: "Nainen vaietkoon seurakunnassa."
Toisaalta Paavo oli "piilokatolilainen", ainakin U. Karjalaisen "Mitä meiltä puuttuu? - Paavo Ruotsalaisen paradoksi" -kirjan mukaan. Jos olen oikein ymmärtänyt, teko-opin väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ja jos pitää, niin miksi sitä pitäisi noudattaa? Paavolla oli kyllä muita hienoja ajatuksia, jos osa olikin huonoja. Kelläpä ei?
-
. Ei ainakaan ennen kuin Jumala sen antaa, siinä ei ole ihmisellä mitään tekemistä. Ei Paavo nähnyt sen nopeutuvan sen kummemmin ryömimällä. Tulee kun tulee, ihmisen osa on tyytyä, odottaa ja hyväksyä oma syntisyytensä, syyllisyytensä ja vajavuutensa.
Missä tässä on teko-oppi?
No juuri siinä kun pitää "odottaa", ryömiä ja ruoskia itseään! Ei luterilaisen käsityksen mukaan tarvitse mitään "odottaa" eikä tuntea erikoisia kokemuksia. Saa uskoa armosta! Paavo korosti omassa syntisyydessä piehtaroimista "oikian" uskon löytämisen välikappaleena. odottamista hän korosti että pitää odotella jotain ihmeellisempiä kokemuksia ja sisällisiä tuntoja. Paavon oppi ei eroa tässä suhteessa helluntailaisten opista.
-
Sekä Paavo, että Niilo olivat aikoinaan kiisteltyjä persoonia. Heidän työnsä tuottama "saldo" on vain yhden tiedossa. Miksi siitä väittelemään?
Pappa sä puhut asiaa, mä haluun tsennaa Sut.
Sä oot hyvä äijä, Lars Mikael.
Ajatuksella Bengt
-
Paavo oli lapsikasteen kannalla ja helluntailaiset eivät ole.
-
Paree myähään, ku ei milloonkaan. :icon_wink:
-
Anteeksi nyt että suhtaudun skeptisesti mutta kun täällä niin kauheasti lyödään rumpua "Ukko-Paavon" uskonkäsityksen armokeskeisyydestä, niin mm. ylläoleva lainaus kuvastaa erittäin osuvasti Paavon käsitystä. Aivan samaa kuulee nykypäivän helluntailaisten ja karismaatikkojen suusta!
Ensinnäkin uskoa ei saada "kääntymisen kautta", vaan lahjana, armosta! Toiseksi vielä vähemmän sovinto Vapahtajan kanssa on seurausta kääntymisestämme! Paavo opettaa paljasta teko-oppia! Sovinto Vapahtajan kanssa ei ole seurausta meidän teoistamme, ei edes kääntymisestämme vaan A R M O A! Se tulee meille ilmaiseksi jo ennen kääntymistämme!
Toiseksi tuo "Pyhän Hengen todistus" josta kunnaianarvoisa patriarkka puhuu, selittyy hyvin hänen muiden hengellisten tuotostensa kautta. Mutta sanotaanahan se tuossakin: pitää kokea jokin sisäinen "todistus", kuten Paavo teroitti: "Kristuksen sisällinen tunto".
Paavon opissa pitää kokea tiettyjä vaiheita armojärjestyksen portaikossa ennen kuin on "oikia usko". Pitää konttia polvet verillä, ryömiä, anoa, inistä kitistä ja pinnistellä saadakseen "oikian" uskon ja "sisällisen totistuksen", muuten on väärä "aivun usko" ja matkalla helevettiin.
En ymmärrä mitä ihailemista moisessa tyypissä on? Pavon oppi ei vastaa nykykäsitystä körttiliikkeessä, ainakaan valtavirta se ei ole.
Minä näen Paavon miehenä joka sai suhteettomasti vaikutusvaltaa ja opettajan asemaa vaikkei ollut käsittänyt kristillisyyden keskeisintä sanomaa: Sovinto tulee ARMOSTA, ilman edelläkäyviä kipuiluja, ponnisteluita ym. valmistelutöitä.
Enpä oikein jaksa uskoa että tänä päivänä moisilla käsityksillä varustautunut kaveri saisi nousta herättäjuhlilla puhujanpönttöön kovinkaan monta kertaa.
Mikä ihmeen tarve sulla on osoittaa körttien/Paavon ajatukset vääriksi. Tartut yhteen lauseeseen ja yleistät sitten, että hänen koko ajattelunsa oli väärä. Ei näin pidä tehdä vaan on nähtävä kokonaisuus. On myös ymmärrettävä, että eletään aivan toisenlaista aikaa kuin nykyään. Puhe/teksti on ymmärrettävä kontekstissaan. Paavo ei ollut mikään akateemikko, joka osasi esittää asiansa fiksusti ja filmaattisesti. Paavo oli kansan mies, joka sai herätyksen ja vei sitä eteenpäin niinkuin meidän on vietävä eteenpäin evankeliumia. "Pitää konttia polvet verillä, ryömiä, anoa, inistä kitistä ja pinnistellä saadakseen oikian uskon ja sisällisen totistuksen kertoo hänen ja monen postmoderninkin ihmisen uskonkamppailusta. Jumalan edessä alistuminen, Jumalan armon varaan heittäytyminen vaatii luonnetta. Ei se ole helppoa.
Mielipiteesi, ettei ihminen käy tai tarvitse käydä uskonkamppailua, on jostain muusta kuin elävästä elämästä. Valtaosalla on kipuilua, kamppailua, ponnistelua ennenkuin voi Jumalan eteen heittäytyä syntisenä ja tyhjänä. Jos usko on ollut sinulle helppoa, ei siitä seuraa, että se olisi kaikille helppoa.
Paavo Ruotsalainen joutui käymään samanlaista kamppailu kuin Aleksis Kivi hieman myöhemmin. Hänkin oli takametsäläinen, joka joutui rikkaan ja akateemisesti koulutetun eliitin hampaisiin. Ottaisin mielelläni nukkavierun, synnintunnossa kamppailevan Paavon juhlapuhujaksi seuroihin ja herätysjuhlille.
-
Jampen tekstejä lukiessa on huomioitava hänen taustansa.
Hän on ollut ymmärtääkseni innokas helluntalainen, ahdistunut vapaiden suuntien piirissä ja viimein löytänyt uskonpuhdistuksen ajan evankeliumin.
Minulla on sama tausta ja ahdistuin ja kun löysin körttisävytteisen luterilaisen pelastusopin, kävi minulle samoin, kuin Jampelle.
Helluntalaisen NetMissionin keskustelufoorumilla sitten paljonkin kirjoittelin samoista asioista (kuin Jampe täällä) aika kauankin.
Räväkkää haukkimistakin sain välillä osakseni, vaan ei se haitannut - päinvastoin.
Minun taasen piti yrittää olla mahdollisimman ystävällinen, koska se oli ainut keino, jolla pystyin kirjoittelemaan toisuskoista materiaalia sinne.
Vaan sama piirre on täälläkin: toisuskoista materiaalia kirjoittaessa pitää olla kieli keskellä suuta, samanuskoista materiaalia kirjoittaessa saa hyökätä jopa toisuskoisen kirjoittajan henkilöä vastaan, jos ei asiasta halua kirjoittaa.
Tämä on minun (ja ehkä parin muun henkilön) näkemys ja suvaitsevaisena ihmisenä minun on äärimmäisen hyvin mahdollista hyväksyä vastakkainen näkemys asiasta.
Mainittakoon vielä, että tämä körttifoorumin ja NetMissionin tyylinen toisuskois-samanuskois -jaottelu ja siihen liittyvät ilmiöt löytyvät muualtakin ja se ei taida olla mikään harvinainen ilmiö.
Ps.
Tämä tekstini ei ole körttiläisten haukkumista, ja koska tämä ei myös ollut körttiläisten kehumista, on tämä tekstini körttiläisten laittamista samalle viivalle kaikkien muiden ideologian edustajien kanssa.
-
on tämä tekstini körttiläisten laittamista samalle viivalle kaikkien muiden ideologian edustajien kanssa.
...samalla viivalla täällä ja samassa yhdessä karsinassa siellä perilläkin, mikäli Jumala armossaan sen sallii.
-
Minusta tuntuu siltä, että suuri osa eri-uskoisten ihmisten välisistä riidoista johtuu puhtaasti väärinkäsityksistä ja väärin tulkinnoista - eli ovat näinollen turhia riitoja.
-
Minusta tuntuu siltä, että suuri osa eri-uskoisten ihmisten välisistä riidoista johtuu puhtaasti väärinkäsityksistä ja väärin tulkinnoista - eli ovat näinollen turhia riitoja.
Ja noista väärintulkinnoista moni johtuu siitä, että puhutaan eri kieltä. Olemme tottuneet sanomaan saman asian eri tavalla ja siksi väärinymmärrämme toisen, joka käyttää sanomassaan ilmaisua, jota meille merkitsee eri asiaa.
-
Ja noista väärintulkinnoista moni johtuu siitä, että puhutaan eri kieltä.
Totta.
Tuli tuosta muuten mieleeni se, että kun ajatellaan eri kieliryhmistä tulleita ihmisiä, niin jotenkin vain suomea puhuva henkilö tuntuu luotettavammalta, kuin vierasta puhuva.
Hassua ja pitäisi yrittää päästä irti tuollaisesta ajatuksesta.
-
Vaan sama piirre on täälläkin: toisuskoista materiaalia kirjoittaessa pitää olla kieli keskellä suuta, samanuskoista materiaalia kirjoittaessa saa hyökätä jopa toisuskoisen kirjoittajan henkilöä vastaan, jos ei asiasta halua kirjoittaa.
Tämä on minun (ja ehkä parin muun henkilön) näkemys ja suvaitsevaisena ihmisenä minun on äärimmäisen hyvin mahdollista hyväksyä vastakkainen näkemys asiasta.
Tämä tekstini ei ole körttiläisten haukkumista, ja koska tämä ei myös ollut körttiläisten kehumista, on tämä tekstini körttiläisten laittamista samalle viivalle kaikkien muiden ideologian edustajien kanssa.
Syntisenä ja vajavaisena ihmisenä sisälläni kiehuu tätä viisastelua lukiessani. Kuten varmaan olet huomannut, monet körtitkin ajattelevat keskenään eri tavalla. Ei ole olemassa auktoriteettia, joka säätelisi körttien uskoa, kristillistä tai maallista elämäntapa. Ei ole yhtään tarkalleen samanuskoista körttiä vaan pääpiirteissään samalla tavalla ajattelevia körttejä. Jos keskustelu on kiivampaa eri näkemystä edustavien kanssa, se johtuu siitä, että olemme ajatuksiltamme erilaisia. Keskustelu on tällaista: Rajoituksetonta, jos pysytään asiassa. Toisen näkemyksiä ei tarvitse hyväksyä, mutta on hyväksyttävä toisen oikeus esittää vapaasti oma näkemyksensä.
-
Kaksi hienoa kirjoitusta Salikselta. Olen samoilla linjoilla, vaikken uskaltanutkaan siitä yrittää kertoa.(taas piti yrittää!) Kiitos Salis !
uuskörtti-mummi, perinteen kannalla.
-
Kaksi hienoa kirjoitusta Salikselta. Olen samoilla linjoilla, vaikken uskaltanutkaan siitä yrittää kertoa.(taas piti yrittää!) Kiitos Salis !
uuskörtti-mummi, perinteen kannalla.
Samaa mieltä täällä. Pitäisikö Salis pistää Herättäjäjuhlien puhujapönttöön? :icon_wink:
-
Syntisenä ja vajavaisena ihmisenä sisälläni kiehuu tätä viisastelua lukiessani. Kuten varmaan olet huomannut, monet körtitkin ajattelevat keskenään eri tavalla. ......
Ei ole yhtään tarkalleen samanuskoista körttiä vaan pääpiirteissään samalla tavalla ajattelevia körttejä. Jos keskustelu on kiivampaa eri näkemystä edustavien kanssa, se johtuu siitä, että olemme ajatuksiltamme erilaisia.
On varsin OK kokea tekstini viisasteluksi. Sellaiseksi niitä ei kuitenkaan ole tarkoitettu.
Minä taasen koen itsestäänselvyyksien avulla vastakkainasettelun luomista viisasteluna: "ei ole yhtään tarkalleen samanuskoista xxxx" ... pääpiirteissään samalla tavalla ajattelevia "xxx".
Tuon merkkijonon "xxx" voi korvata esim. merkkijonolla "helluntalainen" tai melkein millä muulla tahansa jotain ryhmää kuvaavalla sanalla.
Lauseesi pitää kutakuinkin kaikkien järjestöjen kanssa paikkansa.
Mikä oli tuon lainaamani tekstisi sanoma?
Mainittakon vielä, että minun sanomani oli se, että ei ole körttiläisyys kummempi, kuin joku muukaan ideologia.
Minusta kun näyttää siltä, että täällä kirjaimen tasolla tätä samaa sanomaa toistetaan koko ajan, mutta ajatuksen tasolla sitä ei tunnuta hyväksyvän.
Näin tulkitsen täällä teksteja.
MAinittakoon vielä, että sama ilmiö (sanojen ja rivien välien ristiriita) löytyy muualtakin.
Ei ole olemassa auktoriteettia, joka säätelisi körttien uskoa, kristillistä tai maallista elämäntapa.
Tällainen ajatus körttiläisistä on tosiaankin välillä varsin vahvasti esillä eri kristillisissä piireissä: körttiläisiä pidetään uskonnollisessa mielessä maallistuneina.
Yleensä kirkon herätysliikkeillä uskon auktoriteettina on Raamattu.
-
Tällainen ajatus körttiläisistä on tosiaankin välillä varsin vahvasti esillä eri kristillisissä piireissä: körttiläisiä pidetään uskonnollisessa mielessä maallistuneina.
Yleensä kirkon herätysliikkeillä uskon auktoriteettina on Raamattu.
Tuolla auktoriteetilla tarkoitettiin ihmistä tai ryhmää niitä. Raamattun asema on itsestäänselvyys. On kiva pitää muita itseään jollain tavoin huonompina tai vajavaisina. Silloin voi nostaa oman rinnan rottingille.
-
Tuolla auktoriteetilla tarkoitettiin ihmistä tai ryhmää niitä. Raamattun asema on itsestäänselvyys.
Kiitos tarkennuksesta.
On kiva pitää muita itseään jollain tavoin huonompina tai vajavaisina. Silloin voi nostaa oman rinnan rottingille.
Minustakin on kiva tehdä tuota.
Väärin, mutta kivaa.
-
KOtimaa24 on jatkanut keskustelua tänään uudella otsikolla Herätysliikkeet osa 1 körttiläisyys... (tai jotenkin noin)
Käykäähän tutustumassa.
Myös Heikki Hilvon aloitus oli hyvä..... :icon_lol:
Yleisesti huomiona, että suomalaisissa kristillisissä keskustelupalstoissa ei ymmärretä toisesta uskonyhteydestä tulevaa, eikä hänen tuntemiaan ilmaisuja....
-
Mainittakon vielä, että minun sanomani oli se, että ei ole körttiläisyys kummempi, kuin joku muukaan ideologia.
Minusta kun näyttää siltä, että täällä kirjaimen tasolla tätä samaa sanomaa toistetaan koko ajan, mutta ajatuksen tasolla sitä ei tunnuta hyväksyvän. Näin tulkitsen täällä teksteja. MAinittakoon vielä, että sama ilmiö (sanojen ja rivien välien ristiriita) löytyy muualtakin.
Herättäjä-Yhdistyksellä ei ole luterilaisuudesta erottuvaa ajatustapaa. Körtit ovat niitä, jotka arvostavat yksinkertaista uskoa ja heittäytymistä Jumalan armon varaan. Mutta uutta, luterilaisesta opista, erottuvaa "periaatteistoa" ei ole. Periaatteellisella tasolla erilaiset kristilliset liikkeet ovat yhdenvertaisia niin kauan, kun ihminen voi itse valita mihin liikkeeseen haluaa leimautua tai liittyä. Körttien mielestä herännäisyys on meille tarkoitettu, paras liike. Helluntailaiset saavat olla liikkeemme arvosta eri mieltä.
Ihmiset yrittävät aina uumoilla mitä perimmäisiä tarkoituksia sanojen takana on. Kysymyksessä on luuleminen, ei tietäminen. Monet lukevat myös KPR-periaatteella (kuin piru raamattua) eli tartutaan yksityiskohtiin kokonaisuuksia näkemättä. Olemmehan kaikki ihmisiä ja johdamme itseämme helposti harhaan.
Tällainen ajatus körttiläisistä on tosiaankin välillä varsin vahvasti esillä eri kristillisissä piireissä: körttiläisiä pidetään uskonnollisessa mielessä maallistuneina. Yleensä kirkon herätysliikkeillä uskon auktoriteettina on Raamattu.
Yleistää ei pitäisi. Eikä herättää turhanpäivästä keskustelua siitä, onko Raamattua körttien uskon auktoriteetti. Mutta tiedän kyllä herätysliikkeen, jossa uskon auktoriteettina ovat liikkeen johtajat.
Mitä körttien kohdalla maallistuminen voisi tarkoittaa? Sitäkö, ettemme mittaa uskon määrää tai että harvempi myöskään tulee uskoon määrätyllä kellonlyömällä. Sitäkö, ettemme usko uskontekojen emmekä hyvien tekojen pelastavan ketään tai osoittavan hänen uskonsa määrää. Sitäkö, ettemme usko synnistä puhtaaseen ihmiseen vaan ihmisen syntisyyteen uskosta riippumatta? Sitäkö, että pelastumme vain ja ainostaan Jumalan armosta. Sitäkö, että körteillä on siionin virret, seurat ja herätysjuhlat?
Ehkäpä kevyt puhe maallistumisesta onkin tapa mustaleimata körttejä?
-
Jampen tekstejä lukiessa on huomioitava hänen taustansa.
Hän on ollut ymmärtääkseni innokas helluntalainen, ahdistunut vapaiden suuntien piirissä ja viimein löytänyt uskonpuhdistuksen ajan evankeliumin.
Minulla on sama tausta ja ahdistuin ja kun löysin körttisävytteisen luterilaisen pelastusopin, kävi minulle samoin, kuin Jampelle.
Helluntalaisen NetMissionin keskustelufoorumilla sitten paljonkin kirjoittelin samoista asioista (kuin Jampe täällä) aika kauankin.
Voisitko pysyä asiassa ja olla menemättä henkilöön? Ei ole sinun asiasi esittää arvioita taustoistani ja vaikuttimistani.
-
Mikä ihmeen tarve sulla on osoittaa körttien/Paavon ajatukset vääriksi. Tartut yhteen lauseeseen ja yleistät sitten, että hänen koko ajattelunsa oli väärä. Ei näin pidä tehdä vaan on nähtävä kokonaisuus.
En minä tartu "yhteen lauseeseen", vaan olen tutustunut körttiläisyyden historiaan sen verran että voin muodostaa omankin käsityksen siitä. Enkä ole myöskään väittänyt että KOKO hänen ajattelunsa oli väärä. kannattaisi lukea enemmän ajatuksella toistenkin viestejä, eikä vain kiirehtiä vastaamaan!
On myös ymmärrettävä, että eletään aivan toisenlaista aikaa kuin nykyään. Puhe/teksti on ymmärrettävä kontekstissaan. Paavo ei ollut mikään akateemikko, joka osasi esittää asiansa fiksusti ja filmaattisesti. Paavo oli kansan mies, joka sai herätyksen ja vei sitä eteenpäin niinkuin meidän on vietävä eteenpäin evankeliumia.
Kyllä Paavon perusmesitsi on ihan löydettävissä aikaerosta huolimatta. En kritisoi hänen tapaansa esittää asioita tai oppimattomuuttaan vaikka hänellä kieltämättä aika persoonallinen esitystapa olikin. Ulkonainen hiomattomuus on kuitenkin pahempi kui nsisäinen hiomattomuus! Lutherkin oli ulkonaisesti karkea vaan ei sisäisesti.
"Pitää konttia polvet verillä, ryömiä, anoa, inistä kitistä ja pinnistellä saadakseen oikian uskon ja sisällisen totistuksen kertoo hänen ja monen postmoderninkin ihmisen uskonkamppailusta.
varmaan kertookin..., -ainakin sellaisten jotka luulevat kristillisyyden olevan kaikkea tuota!
Mielipiteesi, ettei ihminen käy tai tarvitse käydä uskonkamppailua, on jostain muusta kuin elävästä elämästä. Valtaosalla on kipuilua, kamppailua, ponnistelua ennenkuin voi Jumalan eteen heittäytyä syntisenä ja tyhjänä. Jos usko on ollut sinulle helppoa, ei siitä seuraa, että se olisi kaikille helppoa.
Jokaisella on kipuiluja! Se on kuitenkin kokonaan eri asia kuin Paavon armonjärjestys-oppi jossa piti ryömiä ja pinnistellä ja kokea erilaisia asteita saavuttaakseen "oikian" uskon. Esim. Hedbergin Paavo väittä "ajavan vaunuilla taivaaseen, -ohi järjestyksen..." -Voi kauhistus sentään! Ohi järjestyksen! :107:
-eihän sellainen käy päinsä?
-
Voisitko pysyä asiassa ja olla menemättä henkilöön? Ei ole sinun asiasi esittää arvioita taustoistani ja vaikuttimistani.
Näin puhuu mies, joka ei ole minua ja helluntalaisuutta yhdistäessään tuollaiseen syyllistynyt.
Yritän ainakin jonkun aikaa käsitellä sinua silkkihansikkain.
ps.
Minua saa edelleenkin arvioida, arvostella sekä kritisoida ja koen aina hengenheimolaisuutta, kun kohtaan muita samankaltaisia ihmisiä - samanlaisuus luo jonkinalista yhteenkuuluvuutta.
-
Herättäjä-Yhdistyksellä ei ole luterilaisuudesta erottuvaa ajatustapaa.
Ei ole Luthersäätiölläkään, eikä muillakaan kirkon herätysliikkeillä - ainakaan heidän omasta mielestään.
Silti kyseisiä ryhmittymiä vertaamalla löytyy valtavia eroja keskeisinäkin pidetyistä käsitteistä.
-
Näin puhuu mies, joka ei ole minua ja helluntalaisuutta yhdistäessään tuollaiseen syyllistynyt.
Yritän ainakin jonkun aikaa käsitellä sinua silkkihansikkain.
ps.
Minua saa edelleenkin arvioida, arvostella sekä kritisoida ja koen aina hengenheimolaisuutta, kun kohtaan muita samankaltaisia ihmisiä - samanlaisuus luo jonkinalista yhteenkuuluvuutta.
On eri asia arvioida jonkun puheita ja väitteitä kuin ruveta ruotimaan itse henkilöä. Kyllä tämä raja pitäisi minusta tajuta ilman erikseen sanomistakin.
-
En minä tartu "yhteen lauseeseen", vaan olen tutustunut körttiläisyyden historiaan sen verran että voin muodostaa omankin käsityksen siitä. Enkä ole myöskään väittänyt että KOKO hänen ajattelunsa oli väärä. kannattaisi lukea enemmän ajatuksella toistenkin viestejä, eikä vain kiirehtiä vastaamaan!
Kyllä Paavon perusmesitsi on ihan löydettävissä aikaerosta huolimatta. En kritisoi hänen tapaansa esittää asioita tai oppimattomuuttaan vaikka hänellä kieltämättä aika persoonallinen esitystapa olikin. Ulkonainen hiomattomuus on kuitenkin pahempi kui nsisäinen hiomattomuus! Lutherkin oli ulkonaisesti karkea vaan ei sisäisesti.
varmaan kertookin..., -ainakin sellaisten jotka luulevat kristillisyyden olevan kaikkea tuota!
Jokaisella on kipuiluja! Se on kuitenkin kokonaan eri asia kuin Paavon armonjärjestys-oppi jossa piti ryömiä ja pinnistellä ja kokea erilaisia asteita saavuttaakseen "oikian" uskon. Esim. Hedbergin Paavo väittä "ajavan vaunuilla taivaaseen, -ohi järjestyksen..." -Voi kauhistus sentään! Ohi järjestyksen! :107:
-eihän sellainen käy päinsä?
Mesitsisi tuli selväksi. Kun kerran ymmärrät kaiken muita paremmin - jopa Paavo Ruotsalaisen - mitä tässä keskustelemaan.
-
Mesitsisi tuli selväksi. Kun kerran ymmärrät kaiken muita paremmin - jopa Paavo Ruotsalaisen - mitä tässä keskustelemaan.
joka suuttuu, on jo pelin menettänyt...
-odotin sinulta vähän enemmän.
-
joka suuttuu, on jo pelin menettänyt...
-odotin sinulta vähän enemmän. :icon_wink:
-
Tällainen ajatus körttiläisistä on tosiaankin välillä varsin vahvasti esillä eri kristillisissä piireissä: körttiläisiä pidetään uskonnollisessa mielessä maallistuneina.
Maallistuneina, vain uskonnollisen ulkokuoren omaavina, ulkoa ohjautuvina...Pyhän Hengen kosketuksen saamattomina...vain isiltä ja äideiltä uskonnollisuuden periminä...vain ja vain. Taisin jo itsekin ajatella joskus samalla tavalla.
Tuhanesti väärin, väärin ja vieläkin väärin.
Sain kulkea useita vuosia kahden ihmisen rinnalla, heidän viimeiseen elinpäiväänsä saakka. Körttien körttejä olivat - henkeen ja vereen. Toisen körtin te jotkut opittekin tuntemaan; Juho Malkamäen (juhoma 4) tällä foorumilla. Toinen oli Katri Taanila. Tällaisia "hengenjättiläisiä", vaatimattomia, mutta paljon kokeneita, paljon lukeneita, uskallanpa sanoa viisaita, en ole tavannut muissa hengellisissä piireissä. Uskoa ei puuttunut, sitä oli jakaa minunkin syntiseen sydämeeni. Sain uskon vahvistusta, koin toisen rinnalla kulkemista, rakkautta ja rohkaisua. Eikä ne ihmiset jää näihin kahteen. Voisin luetella heitä lukemattoman määrän körteissä.
Ja tiedän mistä puhun. Hehkutanko liikaa? Korostanko ihmistä? Niin teen - rohkenen kuitenkin.
Liikuin 20 vuotta vesillä, jotka jäivät loppujen lopuksi vieraaksi ja usein arvoituksellisiksi. Toimin aivan "johtopaikoilla". Opin paljon, mutta sain kokea myös raskaita pettymyksiä. Ihmettelin, oudoksuin, kunnes tajusin meidän kaikkien olevan puutteellisia, syntisiä, vaikka tiesin heidän luulevan itseään oikeiksi uskovaisiksi ja pyhimmistäkin pyhimmiksi.
Ei pidä yleistää. Ei pidä lähteä arvioimaan kenenkään uskoa, ei sen perusteita eikä suuntaa. Silloin kun suunta on Kristukseen päin, olemme oikealla tiellä ja olemme tehneet valintamme oikein.
Kirjoituksestani saa myös loukkaantua ja esittää vastaväitteitä.
Aamen, halleluja...
-
En minä tartu "yhteen lauseeseen", vaan olen tutustunut körttiläisyyden historiaan sen verran että voin muodostaa omankin käsityksen siitä. Enkä ole myöskään väittänyt että KOKO hänen ajattelunsa oli väärä. kannattaisi lukea enemmän ajatuksella toistenkin viestejä, eikä vain kiirehtiä vastaamaan!
Kyllä Paavon perusmesitsi on ihan löydettävissä aikaerosta huolimatta. En kritisoi hänen tapaansa esittää asioita tai oppimattomuuttaan vaikka hänellä kieltämättä aika persoonallinen esitystapa olikin. Ulkonainen hiomattomuus on kuitenkin pahempi kui nsisäinen hiomattomuus! Lutherkin oli ulkonaisesti karkea vaan ei sisäisesti.
varmaan kertookin..., -ainakin sellaisten jotka luulevat kristillisyyden olevan kaikkea tuota!
Jokaisella on kipuiluja! Se on kuitenkin kokonaan eri asia kuin Paavon armonjärjestys-oppi jossa piti ryömiä ja pinnistellä ja kokea erilaisia asteita saavuttaakseen "oikian" uskon. Esim. Hedbergin Paavo väittä "ajavan vaunuilla taivaaseen, -ohi järjestyksen..." -Voi kauhistus sentään! Ohi järjestyksen! :107:
-eihän sellainen käy päinsä?
Paavon opin ytimessä oli ihmisen pienuus ja kelpaamaamattomuus. Omavanhurskaus oli hirveintä mitä Paavo tiesi. Polvet verillä konttaamisella ei armoa tullut, vaikka kuinka kinusi.
Tekemällä ei parane, niin olen Paavon idean ymmärtänyt. Ehken vain olen liian nuori ymmärtämään, suurin piirtein samoja ikiä kuin Paavo Högmannin luo taivaltaessaan.
Ja eikö järjestykselläkin viitata enemmän siihen, että se on Jumala, joka antaa, ei ihminen, joka ottaa. Ottaminen ja omat eväät vievät harhaan.
Paavo oli hiukan ristiriitainen opissaan, mutta sehän ei ollutkaan "oppi" vaan maallikon mietteitä omasta jumalasuhteestaan. Ehkä tässä on yksi olennainen ero. Missä siis on perussanoma? Jos olet sen löytänyt, varmaan haluat jakaa sen kanssamme?
Ja mitä SeppoS sanoi kielestä, kannattaisi muistaa useamminkin. Nykyisessä historiantutkimuksessa painotetaan usein, että eri käsitteet ovat tarkoittaneet eri aikoina varsin eri asioita. Paavo puhui ehken samoista asioista toisin sanoin kuin me, ja tarkoitti samoilla sanoille eri asiaa kuin me. Hänen maailmansa oli aika lailla erilainen kuin meidän.
-
Paavon opin ytimessä oli ihmisen pienuus ja kelpaamaamattomuus. Omavanhurskaus oli hirveintä mitä Paavo tiesi. Polvet verillä konttaamisella ei armoa tullut, vaikka kuinka kinusi.
Ja eikö järjestykselläkin viitata enemmän siihen, että se on Jumala, joka antaa, ei ihminen, joka ottaa. Ottaminen ja omat eväät vievät harhaan.
Voi kun viitsisin, niin ottaisin kirjahyllystäni Paavon kirjoituksia ja sitteraisin tänne piitkiä pätkiä siitä miten hän itse uskonkäsityksensä määritteli, ja millaisia rajankäyntejä hän teki eri käsityksen omaavien kanssa kuten vaikkapa juuri em. Hedberg.
Mutta kun en viitsi!
Oikeastaan oitin jo kirjan esille ja voisin tosiaan siteerata täydellisesti asiayhteydessä pysyen vaikka miten paljon Paavon tekstiä ja kumota esim. nuo ylläolevat väitteesi paikkansa pitämättöminä.
Mutta kun en viitsi enkä enää jaksa. Kiinnostus asiaa kohtaan ei ylitä sitä kynnystä että niin tekisin sillä siitä on vaivaa.
Paavo ei opettanut luterilaista "yksin armosta" -uskoa vaan kipuilun ja kilvoitusharjoituksen kautta saatavaa rauhaa Kristuksen kanssa. Siitä löytyy minunkin kirjahyllyssäni niin suoraa tekstiä ettei siihen ole minkäänlaista vastaansanomista etteikö asia niin olisi!
Ja "armonjärjestys" ei todellakaan Paavon käsitteistössä tarkoita tuota mitä luulet!
-
Miksi tästä nyt turhaan tapellaan? Ei kai se tule kenellekään yllätyksenä, että herännäisyys on pietismin lapsi. Paavo Ruotsalainen sai ison läjän sekalaisia herätyksiä muuttumaan yhdeksi liikkeeksi ja onhan se aika hyvä juttu. Mutta nykyään ei herännäisyydessä armonjärjestyksestä opeteta. Asiat muuttuvat. :icon_rolleyes:
-
. Mutta nykyään ei herännäisyydessä armonjärjestyksestä opeteta. Asiat muuttuvat. :icon_rolleyes:
Näinhän se on! :icon_wink:
Mutta moni haluaa näköjään kieltää selvät ja todistettavissa olevat tosiasiat...
-
Näinhän se on! :icon_wink:
Mutta moni haluaa näköjään kieltää selvät ja todistettavissa olevat tosiasiat...
Se voi johtua siitä että ne on sitä mieltä ettei Paavo Ruotsalainen ihan turha jätkä ollu vaikka jotaki semmosta onki kirjotellu mikä nähdään nykyään eri tavalla. Niin väitän minäki mutta en silti ymmärrä, mitä tapeltavaa tässä on.
-
Hyvä Sanneli, että saat tänne sopua aikaan. Minä jo harkitsin lähtemistä Hedbergin matkaan, jos vaikka siellä olisi paremmat pidot.
-
Hoh, hoijaa on se kova pähkinä kun on Körttiläisyys puheenaiheena.
Körttiläinen / Ihminen = Ihminen / Körttiläinen
Puheenaiheena kuka? Minäpä kerron lyhyesti vastauksen: Ihminen
Ei ollut vaikeata.
ps. Jampe,karjalaisenkyösti... jatkakaa :icon_wink:
-
Ei pidä yleistää. Ei pidä lähteä arvioimaan kenenkään uskoa, ei sen perusteita eikä suuntaa. Silloin kun suunta on Kristukseen päin, olemme oikealla tiellä ja olemme tehneet valintamme oikein.
Kirjoituksestani saa myös loukkaantua ja esittää vastaväitteitä.
Aamen, halleluja...
Tuo loppu kuulostaa varsin kotoisalta. Ja minuahan ei ole kovin helppo loukata: en ole sokerista tehty.
Kirjoitit myönteisiä näkemyksiäsi körttilläisyydestä, eikä sellainen minua loukkaa.
Tarkoitukseni ei ole loukata, vaan yritän vain kertoa asioista, jotka itse koen tärkeiksi: minusta on tärkeää huomata, että vaikka körttiläisyys koetaan suureksi hyveeksi körttiläisyyden piirissä ja siihen on valtavasti myös hyviä perusteita, muissakin ryhmittymissä koetaan omaa ryhmittymää kohti samoin ja heisän hyvä perusteensa ovat monesti varsin samanoloisia, kuin körttiläisyydessä. Eli sanomani on se, että eri uskonnollisissa ryhmittymissä vallitsevat varsin samanoloiset lainalaisuudet ja toimintatavat.
-
Eli sanomani on se, että eri uskonnollisissa ryhmittymissä vallitsevat varsin samanoloiset lainalaisuudet ja toimintatavat.
Tarkennan mystistä lausettani.
Yhteisöstä riippumatta yhteistä uskonnollisille järjestöille on seuraavat:
- Ollaan leppeitä niille, jokta uskovat samoin, toisuskoisille ollaan nurjia ja heitä vastaan käytetään välillä alatyylisiä sanallisia ilmauksia
- Oma yhteisö nähdään huomattavasti paremmassa valossa, kuin ulkopuoliset näkevät
- Oma julkisuuskuva on äärimmäisen tärkeä (meistä puhutaan roskaa, jne...jne...)
- Täytyy alka alähteä töihin, mutta jatkanen listaa myöhemmin
Jos joku kokee, että arvostelen körttiläisyyttä, niin on hyvä ymmärtää, että siinä samassa tulen arvostelleeksi kaikkia muitakin uskonnollisisa järjestöjä. Arvostan toki monia asioita körttiläisyydestä, silti en halua liiallista vastakkainasettelua eri uskontojen välillä.
-
Ollaan leppeitä niille, jokta uskovat samoin, toisuskoisille ollaan nurjia ja heitä vastaan käytetään välillä alatyylisiä sanallisia ilmauksia
Jos mikään ei olisi mitään, niin mitä sitten?
- Oma yhteisö nähdään huomattavasti paremmassa valossa, kuin ulkopuoliset näkevät
Oma tunnetaan omaksi.
- Oma julkisuuskuva on äärimmäisen tärkeä (meistä puhutaan roskaa, jne...jne...)
Paljon puhutaan roskaa körteistä. Se on aivan totta.
Jos joku kokee, että arvostelen körttiläisyyttä, niin on hyvä ymmärtää, että siinä samassa tulen arvostelleeksi kaikkia muitakin uskonnollisisa järjestöjä. Arvostan toki monia asioita körttiläisyydestä, silti en halua liiallista vastakkainasettelua eri uskontojen välillä.
Jos arvostamme kaikkea, emme arvosta mitään. Minäkin olen sitä mieltä, ettei pidä lietsoa esimerkiksi islamin ja kristinuskon vastakkainasettelua.
-
On eri asia arvioida jonkun puheita ja väitteitä kuin ruveta ruotimaan itse henkilöä. Kyllä tämä raja pitäisi minusta tajuta ilman erikseen sanomistakin.
Ihmisen tausta vaikuttaa paljon puheisiin ja sanoihin, eli sanojen merkitykseen.
Pyrin käsittelemään sinua vähän hellävaroisemmin ainakin helmikuun ajan.
-
minulla on ystäväpiirissä körtti-islamilaisen uskon tunnustajia...
-
Minulla on uskonnoton vasemmistoliittolainen. Hänellä on hyvät körtti-periaatteet.
-
Tuo loppu kuulostaa varsin kotoisalta. Ja minuahan ei ole kovin helppo loukata: en ole sokerista tehty.
Kirjoitit myönteisiä näkemyksiäsi körttilläisyydestä, eikä sellainen minua loukkaa.
Tarkoitukseni ei ole loukata, vaan yritän vain kertoa asioista, jotka itse koen tärkeiksi: minusta on tärkeää huomata, että vaikka körttiläisyys koetaan suureksi hyveeksi körttiläisyyden piirissä ja siihen on valtavasti myös hyviä perusteita, muissakin ryhmittymissä koetaan omaa ryhmittymää kohti samoin ja heisän hyvä perusteensa ovat monesti varsin samanoloisia, kuin körttiläisyydessä. Eli sanomani on se, että eri uskonnollisissa ryhmittymissä vallitsevat varsin samanoloiset lainalaisuudet ja toimintatavat.
No, kuule Kyösti. Et ollut millään tavalla mielessäni kirjoittaessani viestiäni, johon vastasit - ihan oikeesti!
Olet herkkä reagoimaan kirjoituksiini, saat sitäkin olla.
-
Olet herkkä reagoimaan kirjoituksiini, saat sitäkin olla.
Voit olla vain iloinen, että kirjoituksiisi reagoidaan.
Se osoittaa, että kirjoituksiasi luetaan.
Kirjoituksesi oli hyvä.
Laitan korvan taakse tuon, minkä sanoit reagoimisesta ja pyrin ottaman opikseni niin, että vastaukseni eri kirjoittajien teksteihin olisivat entistä ystävällisempiä.
Opintie on kivinen, mutta sitä kannattaa yrittää käydä.
Vainoharhaisuus on inhimillinen piirre, johon silloin tällöin syyllistyn.
Tiedostan tämän vaaran, ja yritän päästä siitä enemmän eroon.
-
Vainoharhaisuus on inhimillinen piirre, johon silloin tällöin syyllistyn.
Tiedostan tämän vaaran, ja yritän päästä siitä enemmän eroon.
Ei paranoia niin hirveän yleistä ole.
-
Ei paranoia niin hirveän yleistä ole.
Ongelmani täällä on se, että omien ajatusteni pukeminen tekstimuotoon tuntuu välillä jopa täysin mahdottomalta.
-
Taisi tulla tämä täyteen eli jatkakaa osassa 2