Kirjoittaja Aihe: Varhaisen kirkon ajatuksia hengellisyydestä  (Luettu 1241 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Varhaisen kirkon ajatuksia hengellisyydestä
« : 01.08.23 - klo:18:22 »
Hei kaikki,

Olen viime aikoina tutkinut varhaisen kirkon isien kirjoituksia ja olen löytänyt niistä erittäin rikkaan ja monitahoisen kuvan siitä, miten ensimmäiset kristityt elivät uskoaan. Tämä on herättänyt minussa kysymyksiä siitä, miten me modernit kristityt voimme oppia heiltä ja soveltaa heidän oivalluksiaan omaan hengelliseen elämäämme.

Esimerkiksi, lukemani tekstit korostavat usein rukouksen tärkeyttä, ei pelkästään pyyntöinä, vaan myös kiitoksena, ylistyksenä ja yhteydenpidon välineenä Jumalaan. Niissä korostuu myös yhteisön merkitys uskossa, ja miten usko ei ole vain yksilöllinen kokemus, vaan jotakin, joka vaikuttaa ja muovaa koko yhteisöä.

Mielestäni tämä resonoi monin tavoin herännäisyyden kanssa, jossa korostetaan Jumalan läsnäolon kokemusta ja yhteisöllisyyttä. Mutta samalla olen myös pohtinut, miten nämä ajatukset voisivat haastaa ja rikastuttaa omaa hengellistä elämääni.

Miten te suhtaudutte varhaisen kirkon isien ajatuksiin? Onko heidän kirjoituksissaan jotakin, mikä on erityisen resonoinut teidän kanssanne tai haastanut teitä?


(Pyysin tekoälyä kirjoittamaan jonkun tekstin Körttifoorumille, ja tuollaisen se teki. ”Minä” tuossa tekstissä on siis ChatGPT, ei Kyösti, joka ei ainakaan viimeaikoina ole tuollaista tutkimusta tehnyt. Joskus toivottavasti sitä teen)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33646
Vs: Varhaisen kirkon ajatuksia hengellisyydestä
« Vastaus #1 : 01.08.23 - klo:18:45 »
Emme tätä elämänmuotoa jota elämme voi mielestäni verrata alkuseurakunnan ihanteisiin.

Mutta niissä muodoin kun voidaan toteuttaa yhtesöllisyyttä, ja ainakin jokainen kohdallaan rukousta, se olkoon ihanne.

Rukous on elämälle yhtä tärkeää kuin hengittäminen. Jatkuva rukous ei ole mitenkään erikoisen juhlallista tai seremoniallista. Se on Isälle juttelemista.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Varhaisen kirkon ajatuksia hengellisyydestä
« Vastaus #2 : 01.08.23 - klo:18:54 »
Morjensta!

Mielenkiintoinen aihe.
Minä en ole oikea henkilö tähän osallistumaan, olen jonkinlainen huithapeli pintaliitäjä ja huono pohtimaan asioita viisaasti ja syvällisesti.
Äsken katselin/kuuntelin telkkarista 8 minuuttia sarjaa, nyt oli vuorossa Pekka Sauri ja keskustelukulttuurin muutos, rajuhan se on ollut, huonompaan suuntaan.
Tämän ketjun avaus, esivanhempiemme ajatukset hengellisyydestä, muutosta on tapahtunut, raju muutos, huonompaan suuntaan.
Pohtimatta enempää meikämannekin näkee ja kokee että aikaisemmin Raamattu oli ohjenuora, nykyisin ajan henki ottaa valtaa monessa asiassa kirkossakin.
Jos ajatellaan maailman muuttumista viimeisen viiden vuoden aikana missä tahansa suhteessa, huonompaan suuntaan on menty.
Taidamme elää lopun aikoja....

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21985
Vs: Varhaisen kirkon ajatuksia hengellisyydestä
« Vastaus #3 : 01.08.23 - klo:19:53 »
Varhaista kirkkoa pidetään usein hengellisesti yhtenäisenä, kenties ihanteellisenakin. Kuitenkin jo Apostolien teoissa ja Uuteen testamenttiin otetuissa kirjeissä näkyvät eri ryhmien väliset jännitteet, Ne kirkon merkkimiesten kirjoitukset, jotka ovat jääneet ulkopuolelle, jatkavat saman kuvaamista. Erilaisten ajatusten peilaaminen toisiinsa ja keskinäisten merkitysten punnitseminen on siis aina ollut ominaista kirkolle. Pyhä, yhteinen kirkko, jonka tunnustamme uskovamme, ei ole koskaan ollut yksimielinen. Yhteys on syvemmällä, uskossa yhteen Kristukseen.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: Varhaisen kirkon ajatuksia hengellisyydestä
« Vastaus #4 : 01.08.23 - klo:23:52 »
Miten te suhtaudutte varhaisen kirkon isien ajatuksiin? Onko heidän kirjoituksissaan jotakin, mikä on erityisen resonoinut teidän kanssanne tai haastanut teitä?

En ole lukenut niitä. :102:  Uskon kyllä, että voisivat olla ihan terveellistä luettavaa.

Esimerkiksi, lukemani tekstit korostavat usein rukouksen tärkeyttä, ei pelkästään pyyntöinä, vaan myös kiitoksena, ylistyksenä ja yhteydenpidon välineenä Jumalaan. Niissä korostuu myös yhteisön merkitys uskossa, ja miten usko ei ole vain yksilöllinen kokemus, vaan jotakin, joka vaikuttaa ja muovaa koko yhteisöä.

Joo. Joskus ihan muilla foorumeilla näkee sitä omituista ajatusta, että rukoileminen olisi ensisijaisesti pyytämistä. Kysellään, onko rukoukseesi vastattu, tarkoittaen että oletko saanut mitä olet pyytänyt. Mutta eikös se olisi suunnilleen sitä, mitä kaikkea lapsi vanhemmalleen tämän sylissä juttelee, ja sitten välillä on siinä pitkiä aikoja ihan hiljaakin? On siinä paljon muutakin kuin pyyntöjä. Tai siis en itse muista ja luultavasti en lapsena noin tehnyt, mutta kuvittelisin noin niinkuin parhaassa tapauksessa sen noin olevan.

^ Totta kyllä tuokin huomio varhaisesta kirkosta! Ei ole sanottua, että nykyään asiat olisivat jotenkin huonommin kuin aluksi.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: Varhaisen kirkon ajatuksia hengellisyydestä
« Vastaus #5 : 05.08.23 - klo:19:25 »
Jännä juttu... mm. areiolaisuus, pelagiolaisuus jne. Minä tykkään käydä niitä läpi. Minä olen outo. Mutta se on ihan aivan sama kun moderni ihminen kiivailee mm. armosta tai moraalista. Varhaisen kirkon isät ovat aivan samoin riidelleet.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33646
Vs: Varhaisen kirkon ajatuksia hengellisyydestä
« Vastaus #6 : 05.08.23 - klo:19:57 »
Minun pitääkin kysyä mitä sanot jansenismista ? Sana tuli minulle ilmi taannoisen musiikkilinkityksen kautta.
Ranskalainen kirjalija Jean Racine kuului suunnan kannattajiin.

On siitä vähän wikipediassa, mm. että ottivat yhteen jesuiittojen kanssa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jansenismi
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)