Eikä puhu huonosti myöskään Salis. Arvostan ihmistä, joka jaksaa vastoinkäymisistä holimatta ponnistella, ajattelen että Korinttolaiskirjeen kolmastoista luku on muutakin kuin osa vihkikaavaa, ja myös, mitä Pirska on tuont esille - ei aivan näillä sanoilla, mutta ehkä ajatus tulee häneltä - ei ole väärin kysyä nuorelta ihmiseltä, joka toteaa ettei mene työhön koska "se ei vaan ole mun juttu", onko hän vakuutettu siitä että nykyinen päätös tekee hänet juuri onnelliseksi.
Olen miettinyt hyvin paljon toisen ketjun aloittajaa - de profundis- ja niitä kaikkia, jotka eivät tohdi ottaa sosiaaliturvaa vastaan, koska se on heidän mielestään arveluttavaa jotka syyllistyvät kohtuttomasti "kuluttaessaan verorahoja". Missähän se ihminen nyt on, onko jaksanut kahlata tätä läpi, ja mitä mahtaa miettiä?
Samoin yksinhuoltaja-perushoitajaa, joka tahtoi kerran elämässään matkustaa tyttärensä kanssa etelään, ihan tiettyyn maahan sen historian tähden, vaikka jotuikin sitten taloudelliseen ahdinkoon ja tiesi riskit. En voi häntä moittia. Niiltä jotka "lihovat vaikka eivät kuin haista ruokaa" voi varmaan kysyä kuinka se on mahdollista...enkä nyt tarkoita puntaria ja mittanauhaa.