Kirjoittaja Aihe: Rukous  (Luettu 38598 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Rukous
« Vastaus #60 : 21.05.10 - klo:19:36 »
Ei tuo kopioitunut joten tuohon tuli ainakin :003:
Siis hei miksi muuten se todella on monikossa!?
Moniko ajattelee koko ajan että minun ja minulle?
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Rukous
« Vastaus #61 : 21.05.10 - klo:19:42 »
Ei tuo kopioitunut joten tuohon tuli ainakin :003:
Siis hei miksi muuten se todella on monikossa!?
Moniko ajattelee koko ajan että minun ja minulle?

Olin niin egoni valtaama, että en ole huomannutkaan että tuossa rukouksessa onkin noita monikkoja, eikä yksikköjä.
Mielenkiintoinen havainto.
Kyseessä onkin jonkinlainen porukkarukous.

Poissa Atanasia

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2189
Vs: Rukous
« Vastaus #62 : 21.05.10 - klo:20:01 »
ekklesia=kirkko=uskovien yhteisö,
me rukoilemme yhdessä
- näin minä sen ymmärrän :102:
Herra armahda.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8382
Vs: Rukous
« Vastaus #63 : 21.05.10 - klo:20:19 »
Ai kirkko, kuten me katoliset tai lutskut?

Mun mielestä Jhesus opetti rukoilemaan yleisesti meidän kaikkien puolesta.
Anastiasiaksen kaikkien, mitä kait onkin kirkkokielellällä eli latinaksi. In on merto..., tai jotenkin meidän kaikkien jotenkin uskovien on varmaan oikein.
Mut mä en vaan tajua.

Tiedän kuitenkin sen olevan tärkeä rukous ja luen sen joka aamu... Välillä hartaammin kuin toiste. Huomenna hartaammin.
« Viimeksi muokattu: 21.05.10 - klo:20:22 kirjoittanut Viisveisaaja »
Kaikki valta tekoälylle!

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Rukous
« Vastaus #64 : 21.05.10 - klo:20:23 »
ekklesia=kirkko=uskovien yhteisö,
me rukoilemme yhdessä
- näin minä sen ymmärrän :102:

On se.

Mutta mietin, että varmaan jokainen on aina ajatellut omaa vatsaansa pyytäessään jokapäiväistä leipää (no lastensa, tietty), ja omaa anteeksisaamista.  

Tietty näin, että missä kaksi tai kolme on koolla jne.

Mutta entä vastaus. Kun toden totta, anteeksiantomme taitaa olla Jumalan silmissä lähinnä vitsi.

Joskus tahtoisi ajatella kuuluvansa kollektiiviin joka saa kollektiivina anteeksi - hieman kuin kolhoosi joka ei pysynyt viisivuotissuunnitelmassaan mutta jota siitä huolimatta ei loppusijoitettukaan Siperiaan tai peräti tundran alle. Ja olisi siellä se pieni mutta tyytyväinen karjapiika, joka olisi hyvin hiljaa siitä että koelypsykirjat ovat sekaisin ja maito vähissä...no kai joku osa selittää mitä niissä navetoissa tehdään... mutta tällä ajatuksella.  

Kun minua ei huvita tuo ajatus Jumalasta ja itsestäni nokikkain.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22043
Vs: Rukous
« Vastaus #65 : 21.05.10 - klo:21:21 »
Kristinusko on kuitenkin yhteisön, seurakunnan uskoa, vaikka meitä kehotetaankin vetäytymään yksinäisyyteen rukoilemaan. Erämaiden erakotkin olivat seurakunnan jäseniä eivätkä mitään yksinäisiä susia.

Poissa tosikkoko

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 858
Vs: Rukous
« Vastaus #66 : 21.05.10 - klo:23:03 »


Entäs tämä kohta Isä Meidän rukouksessa:
"Anna meille anteeksi ...... niinkuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan ...."

Onko tässä jotain jumalallista huumoria vai mitä lie tarkoittavan?
Jos Jumala antaa anteeksi samalla tavalla, kuin rukoilija antaa lähimmäisilleen, niin huonosti taitaa monesti tulla rukoilijan synnit anteeksi annettua Jumalan taholta.
itse olen miettinyt ihan samaa.
joskus rukoilin tuon kohdan "...niinkuin mekin yritämme antaa anteeksi..."
se tuntuu rehellisemmältä.

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Vs: Rukous
« Vastaus #67 : 22.05.10 - klo:06:58 »
Kristinusko on kuitenkin yhteisön, seurakunnan uskoa, vaikka meitä kehotetaankin vetäytymään yksinäisyyteen rukoilemaan. Erämaiden erakotkin olivat seurakunnan jäseniä eivätkä mitään yksinäisiä susia.

Isä Meidän-rukous viittaa siis siihen, että rukoilemme ihmisenä ihmisten puolesta.

Selitys:
Isä meidän -rukous ohjaa meitä toisten tarpeiden huomioon ottamiseen ja kohtuulliseen elämäntapaan. Jumalan hyvyys velvoittaa meidät jakamaan omastamme ja huolehtimaan siitä, että kaikilla on riittävä toimeentulo. Puutteenkin keskellä voimme uskoa, että Jumala on luvannut jatkuvasti pitää huolen meistä ja koko luomakunnasta.
Acta, non verba.

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Vs: Rukous
« Vastaus #68 : 22.05.10 - klo:12:01 »
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Rukous
« Vastaus #69 : 02.06.10 - klo:07:13 »
Olen tätä miettinyt. Hieman helpotti, kun huomsin selitettävän että "haluamme mekin antaa anteeksi". On joskus sarjaa tahto minulla on mutta voimaa hyvän tekemiseen ei".  Mtta anteeksiantamattomus ja katkeruus vahingittaa niitä jotka hautovat tunteita...kasvattavat ja hyysäävät niitä. Ihminen on niin etevä vihaaja, että pian ei mieleen muuta mahdukaan.

Mutta tämä on tietty tienhaara, tämä, ja aika monessa ratkaiseva. Alänko vaiks nyt siitä että pyydän anteeksi omaa kovasydämisyyttäni, ja annan itseni kasvaa siihen anteeksiantamukseen - temppu ja kuinka se tehdään jos toinen on aiheuttanut vaikka todellisen hengenvaaran tai ottanut vähän enemmän ja ajanut oman lapsen sitten humalassa hengiltä! 

Minul on yksi ystävä jol on tapana vannoa että sitä ja tätä hän ei ikinä anna anteeksi. Ehkäpä antaa kuitenkin kun saa aikansa puuskuttaa - luulen niin. Toisinaan kun yrittää dempata jotakin vakavaa järkytystä sarjassa ylläoleva, tuntee itsensä lähinnä tekopyhäksi huijariksi. Mitäs siinä muuta kuin toteamaan että kai pitäis mutta en minä vielä voi. Auta etten jumitu tähän asenteeseen.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Vs: Rukous
« Vastaus #70 : 02.06.10 - klo:11:29 »
Minul on yksi ystävä jol on tapana vannoa että sitä ja tätä hän ei ikinä anna anteeksi. Ehkäpä antaa kuitenkin kun saa aikansa puuskuttaa - luulen niin. Toisinaan kun yrittää dempata jotakin vakavaa järkytystä sarjassa ylläoleva, tuntee itsensä lähinnä tekopyhäksi huijariksi. Mitäs siinä muuta kuin toteamaan että kai pitäis mutta en minä vielä voi. Auta etten jumitu tähän asenteeseen.

On tietysti asioita, joita ei voi antaa anteeksi. Sitä saattaa ääneen sanoa, että annan anteeksi vaikka sisällä kiehuu.
Acta, non verba.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Rukous
« Vastaus #71 : 02.06.10 - klo:12:30 »
On tietysti asioita, joita ei voi antaa anteeksi. Sitä saattaa ääneen sanoa, että annan anteeksi vaikka sisällä kiehuu.
Tämä on ollut minulle aika vaikea juttu. Kerran sain semmosen pahemman näköisen kohtauksen työpaikalla aamulla ennen kuin potilaita oli edes tullut siis kun menin aina sille polille seitsemäksi että ennätin katsoa labrat ja noin - potilaathan yleensä edes ei välitä, mutta armias sairaanhoitajia joskus. Minähän en näitä huvikseni saa - tyvivaltimospasmeja siis kuka nyt mielikseen hengenvaaraan hankkiutuu - ja tämä tulee seraavana päivänä ovelle raivoamaan että anna olla viimeinen kerta. Noh, joku muistutti että tästähän on eräät kerrat puhuttu ettei se huvikseen, jolloin tämä pyysi anteeksi.

Itselläni on näistä kurja olo siksikin että mietinhän minä koko ajan kumpi nyt on pienempi paha, työssä vai poissa - kun ne kaiki oireet välillä pysyvät poissa kuukausimääriä ja potilaat nyt ihme kyllä minusta tykkää, ja kokee nuo niin että "no, sittenhän tohtori ymmärtää..." Minä EN voinut antaa heti anteeksi. Sellaiseen ei voi syöksyä!   Sanoin että annan tietenkin - heti kn pystyn, vielä on liian kurja olo muutenkin. Mutta jos hän vähän odottaisi. Ei odottanut - sai uuden raivarin muusta syystä joka oli yhtä ihmeellinen tai vielä ihmeellisempi eli jostakin mitä en ollut tehnyt ollenkaan.

No piti siten siirtää toiseen toimipisteeseen kun tämä hoitaja ei "voinut työskennellä" minun kanssani enää...sehän on niin rutiinisti ollut jo pitkään,  että se on lääkäri joka siirretään, ei hoitajaa.  Yksi lääkäripulan syy kyllä... no, se on eri asia...

Kaduttaa tietty tämä ammatinvalinta mutta kn ei tuota tautia voinut ennakoida... jostakin syystä pystyin antamaan anteeksi sen hoitovirheen, kai siksi että se kollega oli niin aidosti hädissään...sanoin että s-t-n taukki --- se sanoi että niin niin, mutta kuinka minä nyt voin...ja kuvataan hetimiten pää ettei tullut mitään vaiks aivoinfarktia...eli hän OLI pahoillaan - ja ero oli siinä että hän halusi korjata!  Luulenkin tässä nyt mietittyäni että raja on tässä. Minä annan sujuvasti anteeksi jos ihminen yrittää korjata - jos ei ole viitettäkään, niin on hirveän paljon vaikeampaa.

Mutta en tiedä onko tuohon isämeitään olemassa mitään optioita, annan anteeksi nämä ja nämä...ja tällä ja tällä ehdolla...
« Viimeksi muokattu: 02.06.10 - klo:12:35 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10388
Vs: Rukous
« Vastaus #72 : 02.06.10 - klo:12:33 »
eTTÄ SEMMOINEN TAPAUS.
Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Rukous
« Vastaus #73 : 02.06.10 - klo:12:48 »
eTTÄ SEMMOINEN TAPAUS.
Semmoinen.
Ent pomo siellä kyllä sanoi että syrjintä sukupuolen, terveydentilan yms perusteella ei olisi ihan laillista - ja hän päättää siitä voiko lääkäri terveydentilansa puolesta tulla rekrytoiduksi, mutta hän väsyi ensin itse siihen putiikkiin ja otti loparit.

Mutta se on ollut kyllä kysymys. Minten jaksan antaa anteeksi? Miten jaksavat muut vammaiset antaa anteeksi? Miten antaa cp-vammainen anteeksi sen että kohdellaan juopuneena? Tätä pyörittelen mielessäni varsin usein, sillä eihän tämä nyt hyvätihmiset yksin minua koske. Mutta potilaslääkäri/lääkäripotilas saa paremmin annettua äänen ja kasvot heille, jotka kysyvät tätä samaa. Minut kai sitten luotiin tai haluttiin tällaiseksi. Syytä ei selitetty - joskin ovella silloin tällöin ramppaa hyväntahtoista tietäjää kertomassa sitä syytä, joten ehkä toiset sitten saivat senkin tietoonsa.  Mutta se että hautoo katkeruutta ei kyllä meitä auta - ei yhtäkään. Tekee vain elämästä vaikeampaa. Ja lähtökohta on kyllä se anteeksianto, ehdoitta ja kaikille. Vanhempioeni piti antaa aikanaan anteeksi kätilölle, joka oli vähän ... no, hidas... ja no niin. Syntyessähän tämä tuli. Lukemattomien ihmisten osana on sama!  

Siitä auton alle jääneestä rattijuopon uhrista kuulin tarinan lopun. Isä takertui samaan rukouksen kohtaan - ja meni lopulta vankilaan tapaamaan sitä kuskia, kun kerta kai ei ollut ensimmäinen ja oli törkeä tämä ja häkki heilahti.  Kohtasi kai varsin tosissaan itkevän miehen, joka oli äärimmilleen järkyttynyt ja olivat itkeneet yhdessä... ja kun lapsen isä oli kuullut että syyllinen tekisi mitä vain jotta saisi tehdyn tekemättömäksi oli se merkinnyt korjauksen halua...ja antanut anteeksi.
« Viimeksi muokattu: 02.06.10 - klo:12:52 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10388
Vs: Rukous
« Vastaus #74 : 02.06.10 - klo:12:53 »
Jaa
Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024