Uskontotieteilijänä olen ollut monessa paikassa: juutalaisten, muslimien, intiaaniuskoisten. Opiskeluaikanani kävin usein ortodoksivigiliassa.
Se home kirkko on nyt aiheellista, kun ei pääse enää mihinkään, ei edes seuroihin enkä oikein jaksa kävellä edes takaisin enää muutenkaan. Uskonnollinen tarjonta tässä lyhyessä elämässä on ollut mielenkiintoinen. Isäni liittyi adventtikirkkoon 17 vuotiaana, niin sain kokea sitä aikuisuuteen asti. En sopinut siihen, kun olen luonteeltani enemmän mystikko kuin lopunajavatvoja. Toinen isoäiti oli kveekari (Ystävienseura) ja toinen oli baptisti, niin olen liikkunut niitten parissa, jopa jäsenenä baptistiseurakuntaan Amerikassa.
Kävin kerran Turussa baptistikokouksessa ja nuori mies ystävällisesti tervehti ovella sanoen "rauhaa." Vastasin "McElwain." Oli minulle liian karismaatista. Kävin kveekarikokouksissa useinkin, muttei sekään ilahtunut, kun rupesivat puhumaan zenbuddhalaisuudesta.
Herännäisyys muistuttaa sekä vanhaa baptismia että kveekarilaisuutta, niin se tuntui ihan tutulta, erityisesti kun sanoivat "ystäväkansa" aivan niinkuin olisin ollut vanhojen kveekareitten kanssa Amerikassa. Nyt on se home kirkko vaihe, niin saan muistaa menneitä kokemuksia.