Mietin, että on parempi olla peti-kirkossa, jos siinäkään, kuin yrittää jaksaa, sairauden tai muunkin esteen sattuessa. Tavan noudattinen ei aina ole oikein.
Kun käy pienehkön seurakunnan messuissa, saa aina joskus kohdata utelun: Miksi sinua ei ole näkynyt kirkossa ?
Painotan tuota n ä k y n y t -sanaa. En halua käydä siksi että nähdään. Silloinhan on hurskastelusta kysymys.
Toinen juttu kun on halu ja ikävä päästä messuun ja srk-yhteyteen, eikä voi, kykene tai ehdi. Silloinkin Jumala on sama kuin kirkonpenkissä , vain ehtoollinen jää kohtaamatta.