Kirjoittaja Aihe: Ahdistuksemme  (Luettu 45312 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa tosikkoko

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 858
Vs: Ahdistuksemme
« Vastaus #15 : 28.08.15 - klo:22:06 »
On aina turvallisempaa puhua Jumalalle ihmisestä kuin ihmiselle Jumalasta missään muodossa.
aivan.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Ahdistuksemme
« Vastaus #16 : 28.08.15 - klo:22:07 »
Tietysti kaikki liittyy kaikkeen ja noin, mutta kyllä heitän kysymyksen ihmisen ja jumalan väleihin kietoutuvasta ahdistuneisuudesta.

Siihen vastaisi jälleen muistaakseni 1Joh 4:18 löytyi.... Pelkoa ei rakkaudessa ole, sillä täydellinen rakkaus kartoittaa pelon.

Ja edellä sitten tekstiä liittyen.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Ahdistuksemme
« Vastaus #17 : 28.08.15 - klo:22:10 »
Tämä tilttaa nyt.

Onhan ihminen kai altis saamaan väliinsä Jumalaa kohti ahdistusta tai mitä lienee. Sen kai korjaisi tuo jonka etsin, koska kuuluu niihin kuuluu sulle--  eipäs kuulu kohtiin

Pelkoa ei rakkaudessa ole sillä täydellinen rakkaus karkoittaa pelon 1 Joh 4:18
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Ahdistuksemme
« Vastaus #18 : 13.12.16 - klo:07:45 »
Sunnuntain messussa pappi pyysi alkurukouksessa Jumalaa päästämään ja auttamaan ihmistä aamuöisestä ahdistuksesta.

Se osui kohdalle, sillä usein havahdun klo 3 - 4 paikkeilla sanomattoman pahaan oloon. Siitä kyllä tokenen vessakäynnin ja pienen rukouksen ja ristinmerkin jälkeen.

Mitä tämä on ?  Muistan tälläkin foorumilla pohditus tästä jo vuosia sitten. Samoin kertoiltiin äkillisistä, vahvoista ilon hetkistä. Jumalan puhettako vai ihmisen psyykeä ?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8321
Vs: Ahdistuksemme
« Vastaus #19 : 13.12.16 - klo:14:49 »
Sunnuntain messussa pappi pyysi alkurukouksessa Jumalaa päästämään ja auttamaan ihmistä aamuöisestä ahdistuksesta.

Se osui kohdalle, sillä usein havahdun klo 3 - 4 paikkeilla sanomattoman pahaan oloon. Siitä kyllä tokenen vessakäynnin ja pienen rukouksen ja ristinmerkin jälkeen.

Mitä tämä on ?  Muistan tälläkin foorumilla pohditus tästä jo vuosia sitten. Samoin kertoiltiin äkillisistä, vahvoista ilon hetkistä. Jumalan puhettako vai ihmisen psyykeä ?

No itse tajuaisin ton, että turhaan taas Jumalaa häirittiin, kun kait vessassa voi käydä ilman esirukouksia ja sen jälkeiset ristinmerkit, en nyt tiiä.

En tiedä noin yleensäkään onko pyhimykset pyyytäneet päästä ahdingoista enempi kuin pyytäneet voimaa kestää tääkin koetus?
Tik toc.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Ahdistuksemme
« Vastaus #20 : 13.12.16 - klo:16:12 »
Tässä tämä nyt taas oli !  Luettua voi ymmärtää monin tavoin.
Vessassakäyntiin en Jumalaa tarvitse, vaan vasta sen jälkeen kun olen helpottanut itseäni ruumiin vaivasta ja asettunut uudelleen yrittämään unta.

Havahdun ilman vessahätääkin usein, en joka yö, ahdistavaan oloon, mikä ei johdu astmasta. Siihen hätään pyydän Taivaan Isältä helpotusta. Silloin rukoilen.

Kysyin, mitä tämä tällainen voisi olla. Pappimme puhui siitä kuin se olisi varsin yleistä.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Ahdistuksemme
« Vastaus #21 : 13.12.16 - klo:16:36 »
Ymmärrän että ahdistus on vakava asia, sitä ei voi eikä saa vähätellä, mitätöidä.
Itselläni sitä on myös, onneksi aika lievänä ja harvakseltaan, saan olla Jumalalle kiitollinen.
Lähipiirissä on ahdistusta.
Osaanko elää ja olla rinnalla, kuunnella, ymmärtää, tukea ja rohkaista...hiljaa kyselen
Herran edessä...
Olen saanut ystävältä apua rinnallakulkijana olemiseen, rukoukseen.
Haluan lukea, lukea ja lukea...kuunnella aiheeseen liittyviä luentoja...ym...ym...

Tuo rohkaisee toisaalta...että on yleistä...ei tarvitse olla yksin...kanssakulkijoita on...
mutta löydämmekö toisemme?
Mitähän tässä tarvittaisiin...ei ainakaan mollaamista ja vähättelyä.
Itse haluaisin saada lisää uskoa, lohdutusta, rohkaisua, lujaa luottamusta Jumalan apuun.
Olen kuullut niinkin että ahdistus usein tulee juuri ennen suuria siunauksia.
Jumala rakastaa meitä jokaista, haluaa antaa siunausta, iloa, rauhaa!

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Ahdistuksemme
« Vastaus #22 : 13.12.16 - klo:16:49 »
Tarkoitin, ja ymmärsin Kaija Jyrkän myös tarkoittaneen hetkellistä aamuyön hetkeä jolloin herää pahaan oloon. Se ei ole pitkäkestoista ahdistusta, jonka myös olen tuntenut, mutta josta pääsin kun lopetin ahdistuslääkkeen käytön.

Kun luostareissa on niitä rukouspalveluita yöllä, aamuyöllä, aamulla ja päivällä, mietin onko se viisautta pitää paha loitolla. Rukousvälit lyhyinä, Jumala lähellä niintulisi elää.

Ne merkilliset ilon hetket, pirskahtelut käsitetään lukemani mukaan ' armon vilauksiski'. Armo on samaa kuin  rakkaus. Rakkauskokemukselta sellainen ilo tuntuukin.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: Ahdistuksemme
« Vastaus #23 : 13.12.16 - klo:16:58 »
En minä ole päivällä eksistentialisti... mutta yöllä. Ahdistuneisuus painaa. Seitsemän lapsen isänä olen melkeinpä masentunut.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Ahdistuksemme
« Vastaus #24 : 14.12.16 - klo:13:37 »
Vessassakäyntiin en Jumalaa tarvitse

Tuon toisen näkökulman asiaan, jonka ei pidä turhentaa muita täällä olleita näkökulmia.

Tietyllä tapaa on niin, että emme käy edes vessassa, ellei Jumala sitä salli ja anna meille siihen valmiuksia.

Lutherilla kerrottiin kerran olleen tilanne, että virtsateihin tuli joku tukos, eikä virtsaa tullut, vaikka hätä oli kovin suuri.
Sitten tukos helpotti ja elintoiminnot normalisoituivat.
Kyllä varmaan Luther tuon kokemuksen jälkeen ymmärsi, että en edes kävele WC;hen, ellei Jumala sitä salli. Sekin on Jumalan lahja.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Ahdistuksemme
« Vastaus #25 : 14.12.16 - klo:15:21 »
Olet oikeassa. Ei ole paikkaa jossa Jumala ei olisi apuna tarvittaessa.
Vastasin terävästi kun Viisveisaaja sanoi minun häirinneen häntä turhaan yöllisin heräämisin.

Olenhan kertonutkin, ja juhani myötäili, että saunan lauteilla ja vessassa on hyvä yksityinen paikka vaikka rukoilla.

Lisään nyt tähän samaan laatikkoon pidempikestoisesta ahdistuksesta; Juuri hetki sitten luin Ristin Johanneksen Elävä Rakkauden liekki-kirjaa. Siinä kirjoittaja kertoo ahdistuksista, jotka voivat olla myös Jumalasta.
Kuten Paavo Ruotsalainenkin, ennen kun löysi sielustaan Kristuksen, ihminen kokee ahdistusta ja kelpaamattomuutta, eikä hetikään ymmärrä että se on Jumalan kutsua.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Ahdistuksemme
« Vastaus #26 : 14.12.16 - klo:15:49 »
ihminen kokee ahdistusta ja kelpaamattomuutta, eikä hetikään ymmärrä että se on Jumalan kutsua.

Minä olen juuri tuon ajatuksen paljolti omaksunut Jonas Lagukselta.
Lähden siitä, että kaikki ikävältä tuntuvat asiat ovat Jumalan kutsua ihmiselle, jotta ihminen enemmän huutaisi avukseen Herran nimeä pelastuksensa asiassa ja siinä maallisen tuskankin asiassa.
Minua usein ahdistavat omantunnon tuskat. Nykyään tämä ei enää tunnu niin toivottamalta, koska ymmärrän, että ne ovat Jumalan kutsua juuri minua varten.

Nykyään yritän lähteä myös siitä ajatuksesta, että mikä tahansa pahalta tuntuva, ahdistus tai vaikka pahalta tuntuva vatsatauti tulee Jumalalta, kuten myös hyvätkin asiat. Raamatussa tuntuu myös olevan tätä näkemystä tukevia tekstikatkelmia.
Viimeeksi kun oli vatsatauti, niin oloa helpotti ajatus, että tämä vatsatauti on Jumalan minulle päättämä asia.
Jumala on säätänyt sille alun ja myös lopun. Ei se tullut vahingossa.
Myös toivottomilta ja pahoilta tuntuvat omantunnon syytösahdistukset ovat saaneet uuden merkityksen: Jumala armossaan edelleen kutsuu minua. Tulee hyvä olo, vaikka tuntuukin pahalta.

Ja nyt, kun ei ole vatsatautia eikä fyysisellä puolella mihinkään kolota, niin tuntuu jotenkin hyvältä siinä mielessä oivaltaa, että Jumala on nähnyt hyväksi sen, että juuri tällä hetkelä minun tilanteeni on tämä.
Huomenna voi olla toisin, mutta nyt Jumala on säätänyt minun tilanteeni tällaiseksi.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Ahdistuksemme
« Vastaus #27 : 14.12.16 - klo:15:54 »
Meidän tehtävämme on tietysti käyttää saamamme järkeä ja pyrkiä siihen, että emme itseämme telo tai tuhoa, mutta silti tämä ei kumoa sitä, että se on Jumalam, joka  päättää, emme me.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8321
Vs: Ahdistuksemme
« Vastaus #28 : 12.01.17 - klo:10:18 »
Meidän tehtävämme on tietysti käyttää saamamme järkeä ja pyrkiä siihen, että emme itseämme telo tai tuhoa, mutta silti tämä ei kumoa sitä, että se on Jumalam, joka  päättää, emme me.

Aika totta.
Jos aina pistää kaiken Jumalan piikkiin, niin kait hällä hermo menisi.
Jos Jumala vaikka osoittaisi aviopuolison, vaikka jossain yöllisessä näyssä tai jotenkin ja toinen sitten menisi naimisiin.
Sitten Jumala joutuisi kuuntelemaan sitä ruikutusta joka hetki. Pooh ton puolison kanssa, miksi annoit noin vaikean ja miksi sitä ja tätä.

Sama jonkun tupakanpolton kanssa.
Jumala ota tänä tupakanhimo pois ja kun ei vaan lähde, niin sitten poltetaan ja valitetaan, kun Jumala ei auta.
Sit jos sanoo, et mitä jos vähentelisit ja ostaisit laastaria ja silleen pikkuhiljaa?
No ei eiii ihan mahdotonta.

Itte en puollustele kilvoitusta, kun se minusta vääristää Jumalasuhdetta, kun armo kasvattaa ja kilvoittelevat jotenkin mieltää Jumalan joksikin vaatijaksi.
Kuitenkin joissain asioissa ehkä ois omat niskasta itseään ottamiset ihan hyvästä?

Suurin ongelma mitä itse olen nähnyt ja kait kokenutkin on toi menestysteologien suhtautuminen raha asioihin ja velkoihin.
Että rukoillaan ja uskotaan ja ne asiat selkenee, mutta joku velkasaneeraus tai mitä niitä on onkin sitten ihan epäuskoa?
Tik toc.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: Ahdistuksemme
« Vastaus #29 : 12.01.17 - klo:11:32 »


Itte en puollustele kilvoitusta, kun se minusta vääristää Jumalasuhdetta, kun armo kasvattaa ja kilvoittelevat jotenkin mieltää Jumalan joksikin vaatijaksi.
Kuitenkin joissain asioissa ehkä ois omat niskasta itseään ottamiset ihan hyvästä?

Saatanahan on ovela. Hänhän supattelee nk. hurskaille ihmisille vaatimusten Jumalaa. Sosiaalisissa asioissa mm. ihmissuhteet, yhteiskunta-ihminen ja hyvät teot etc. Siinä on omaan niskaan tarttumista. Mutta taivaaseen ei päästä sillä.
wilhelmi niskasen jäljillä