Kirjoittaja Aihe: Anteeksi antamisen vaikeus!  (Luettu 7067 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33644
Vs: Anteeksi antamisen vaikeus!
« Vastaus #15 : 14.05.15 - klo:09:13 »
Onhan noita kokemuksia minullakin. Olen puurtanut asiaa monin tavoin. Hiljattain sain vastauksen Raamatusta. Jeesus sanoi opetuslapsilleen suunnilleen näin:  Jos teitä ei oteta vastaan jossakin talossa ( vai oliko kaupungissa) niin pyyhkikää tomut jaloistanne ja lähtekää sieltä.
On siis Vapahtajan lupa väistää.

Näin iällisenä on helppo olla itsekseen omissa oloissaan. Haasteena vain perhe ja satunnaiset
tuttavuudet. Rukous on ainoa lääke anteeksiantamattomuuteen.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Anteeksi antamisen vaikeus!
« Vastaus #16 : 14.05.15 - klo:21:30 »
Felixin tilanne on vaikea, kun pahanteko jatkuu. Öppiksen neuvo valittaa asiasta Jumalalle on mielestäni oiva.

Tuli mieleeni oma, vähän erilainen tilanteeni. Työpaikalla eräs tilapäinen työtoveri jotenkin ärsyyntyi minun olemukseeni, ja hän kirosi vahvoin sanoin minut ja saman tien perheeni ja sukuni. Se oli aika järkyttävä kokemus. Anteeksipyyntöä ei todellakaan ollut odotettavissakaan. Asia vaivasi minua ja oli vaikea antaa anteeksi ja yleensäkään suhtautua häneen. Kun tajusin, millainen taakka anteeksiantamattomuus itselleni oli, rukoilin siitä pääsemistä. Vastaus, sitten kun se tuli, oli käsittämätön vapautumisen tunne. Muistan hetken ja paikan selvästi vieläkin, vaikka siitä on jo yli kaksikymmentä vuotta. Asia ei enää vaivannut ja saatoin hengittää taas vapaasti. (Vuosia myöhemmin kuulin sattumalta kiroojan vaikeuksista eräällä seuraavista työpaikoistaan. Ilmeisesti hänellä oli itsellään pahoja ongelmia. Toivon hartaasti, että hän on saanut apua.)

Tästä taidan pitää aika tavalla. Vihaaminen tuottaa onnettomuutta ja epäterveellistäkin se on vaikka siihen olisi syykin. Toisinaan nimittäin on! Mutta vapautuminen tapahtukoon kullekin omassa tempossaan. Enkä ajattele että tarvitsee edustaa kynnysmattoa. Yksi uhri riitti. Kysymys on pikemminkin omasta voinnista, jota viha syö ja näivettää. On vielä vaikeaa erottaa toisistaan oikeutettu suuttumus ja maailman mustavalkoistuminen ja taantuminen jossa on suorastaan suositeltavaa vihata ja näyttääkin vihansa kaikin tavoin.

Taitaa tosin olla niin että useimmat pitävät lukua henkilöistä joiden joko pitäisi pyytää anteeksi tai antaa minulle (tarkoittaa:itsellensä ) anteeksi ja vähemmälle jää sen miettiminen voisiko keventää jonkun kuormaa korjaamalla erehdyksiään ja koettamalla solmia sovintoa. Siis edes sen yhden kerran.

Jeesus tosin neuvoo pudistamaan tomut jaloista jos evankeliumia ei oteta vastaan, eli hieman eri jutusta on kysymys.

Jos jotakuta huojentaa raivoaminen niin siitä vaan, itse en tajunnut mikä siinä auttaisi. Ihminen täällä pahanteossa tavallisesti on.

 
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Anteeksi antamisen vaikeus!
« Vastaus #17 : 14.05.15 - klo:21:38 »
Kristityillä on typerä ajatus... "kärsi, kärsi... taivaassa saat palkkasi".

Siitä luvattiin kirkkaampi kruunu... Mitä siellä semmoisella tekee?  :003: En ikinä ole ollut järin kruunuihmisiä. Painaa taatusti ja yksi lysti onko päässä mitään jos pää jotenkin retuutetaan sinne täältä kun kuolema koittaa. Muulla ei ole niin merkitystä.

Taivaspalkka sekin tiämmä kuuluu toiselle ansioistaan  :003:
« Viimeksi muokattu: 14.05.15 - klo:21:42 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.