Kirjoittaja Aihe: Onko Suomen kirkko siirtynyt moralismiin?  (Luettu 28761 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Onko Suomen kirkko siirtynyt moralismiin?
« : 07.05.05 - klo:16:38 »
Mä tykkään Eino Sormusen käsitteestä "armon ja rakkauden etiikka" ja nykyinen kirkko ei pidä siitä.  8)
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Soopeli

  • Puheen mittainen pastilli on huvennut
  • Viestejä: 174
Onko Suomen kirkko siirtynyt moralismiin?
« Vastaus #1 : 07.05.05 - klo:19:10 »
Hieman laajempi alustus voisi selventää tätä asiaan vihkiytymättömille? :)

Lainaus lähteestä http://www.teolinst.fi/luennot/mk041110.html

Armon etiikka on Eino Sormusen suosittama luterilaisen etiikan luonnehdinnaksi ja Tiililä siihen osin liittyy. Sormunen voi sisällyttää nimitykseen yhtäältä rakkauden, kiitollisuuden ja nöyryyden, jotka nousevat armon pohjalta ja kuuluvat uuteen elämään, yhtäältä hän voi torjua jumalasuhteesta ja eettisyyden perusmotiiveista tehokkaasti armon vastakohdat, joita ovat Sormusen mukaan teot, ansio ja arvo.

Jos tuolla kohdalla tarkoitetaan, että Jumalan armo ja rakkaus ihmistä kohtaan aikaansaa ihmisessä rakkautta, kiitollisuutta ja nöyryyttä, niin olen samaa mieltä. Mutta teot, ansio ja arvo armon vastakohtia? Vanhurskautuksessa armo ja ihmisen omat teot ovat toki vastakkain, mutta mielestäni vain tässä yhteydessä. Kristitty on toki osallinen Jumalan armosta, mutta ei se tarkoita sitä, että olisi sama, mitä ihminen tekee tai jättää tekemättä. Ihmisen teot eivät ole armon vaatimus, vaan seurausta siitä. Voisiko myös ihmisen ansion ja arvon käsittää siten, että ne ovat seurausta armosta?

Poissa myyräpartio

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 437
Onko Suomen kirkko siirtynyt moralismiin?
« Vastaus #2 : 07.05.05 - klo:22:16 »
Lainaus käyttäjältä: "Soopeli"
Voisiko myös ihmisen ansio ja arvo käsittää siten, että ne ovat seurausta armosta?


Ööh. Enpä muuta sano kuin gg.

t. nimim myyrä van hurskanen

Kauhanen T

  • Vieras
Sormusen "armon etiikka"
« Vastaus #3 : 08.05.05 - klo:10:47 »
Lainaus käyttäjältä: "juhani"
Eino Sormusen käsitteestä "armon ja rakkauden etiikka"


Pääsin Soopelin löytämän linkin avulla Sormusen oman kirjan jäljille.

Piispa Sormunen (Lutherin siveysoppi ja nykyaika. Porvoo: WSOY 1936. s. 61-62.) pohtii sopivaa nimitystä kuvaamaan luterilaisen etiikan omalaatuisuutta. Hän hylkää nimitykset "henkietiikka" ja "vanhurskauttamisen" tai "uskon etiikka", ja ehdottaa, että (kursivoinnit Sormusen, hakasulkeissa olevat huomautukset minun):

Voitaisiin käyttää myös nimitystä armon etiikka. Tämä nimityshän ensinnäkin ilmaisee sitä paradoksia, jonka pohjalta siveellinen [=eettinen] rakkaus, kiitollisuus ja nöyryys nousee jatkuvasti. Lisäksi nimityksellä Lutherin yhteydessä on se suuri etu, että se ilmaisee arimman kohdan, minkä Luther ihmisen toiminnassa tunsi: ettei vain armon vastakohta, teot, ansio, arvo, pääsisi hiipimään jumalasuhteeseen.

Sormunen jatkaa armosta rakkauden ja uskon merkitykseen etiikassa.

Toinen luterilaisen etiikan perustuntomerkki on, että se on sanan täydessä mielessä uskonnollista etiikkaa. Se ei, kuten filosofinen etiikka, rakenna ihmisen myötäsyntyisiin kykyihin ja luontovarustukseen, ei myöskään, kuten katolinen etiikka, armon kerta kaikkiaan vapauttamaan tahtoon. Kristityn ihmisen vapaus, hänen siveellinen toimintansa, vuotaa joka hetki ja yksinomaan jumalasuhteesta, elämän perustapahtumasta: syntien anteeksiantamuksesta. Ilman uskoa syntyy vain kuolleita tekoja, ei elävää, vapaasti Jumalan agapeesta [=pyyteettömästä rakkaudesta] vuotavaa toimintaa. Henki merkitsee kokonaan Jumalasta riippuvaisena olemista. Ilman Jumalaa ei ole siveelliseen tekoon tarvittavaa hyvää tahtoa. ... Emme voi lähteä tekoon rakkauden omistajina, vaan uskovina. Uskossa eikä rakkaudessa on evankelisen [merkitsee tässä: protestanttisen] etiikan ydin.

Juhani todennäköisesti ajaa takaa sitä, että meidän kirkkomme etiikassa on nähtävissä sellaisia moraalia korostavia elämää ohjaavia, normatiivisia, piirteitä, jotka pohjautuvat suoraan esim. Raamatun käskyyn. Niiden soveltaminen näyttää joskus vaativan sivuuttamaan armollisuuden ja rakkauden kanssaihmistä kohtaan.

Kun meissä olisikin niin paljon rakkautta, kun voisimme "lähteä tekoon rakkauden omistajina" (Sormunen), ei mitään normatiivista etiikkaa eli sääntöjä tarvittaisikaan. Mutta minun ja ilmeisesti Sormusenkin mielestä me olemme rakkauteenkin ja armoonkin pohjautuvissa ratkaisuissamme Jumalan varassa: "Ilman Jumalaa ei ole siveelliseen tekoon tarvittavaa hyvää tahtoa."

Siksi jos vaikkapa jokin Raamatun eettinen ohje halutaan kumota tai korvata uudella, paremmin meidän mieleemme sopivalla ohjeella, on hyvin nöyrästi ja herkästi kyseltävä, että nouseeko tämä halu todella siitä rakkaudesta, joka on lähtöisin uskosta. Raamatun ja Jumalan rakkauden laki on täynnä vaatimuksia ja tuomioita, ja Jeesus on korvannut sen armon etiikalla. Mutta uudestaan lain alle joudutaan kun korvataan Jumalan rakkauden laki maailmanrakkauden lailla. Sormunen: "idealistis-humanistinen tie luterilaisesti katsoen on pääasiassa samojen tuomioitten alainen kuin on uskonnollisen etiikan piirissä lain tie."

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Onko Suomen kirkko luisumassa moralismiin?
« Vastaus #4 : 08.05.05 - klo:21:44 »
Minulla körttipötkyllä on moraalinen esikuva - ystävä, joka on saanut sudanilaisen hurskaan muslimikasvatuksen 8)
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Kysmys Juhanille
« Vastaus #5 : 08.05.05 - klo:22:16 »
Mihin tarvitaan moraalista esikuvaa??
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
moraalinen esikuva??
« Vastaus #6 : 08.05.05 - klo:22:57 »
Useita moraalisia esikuvia on ollut minulle. Isä ja äiti, mummut ja paapat, hyvät ystävät, mutta... ei Jumalaa. Jumppu on jättänyt etiikan meidän käsiin. Ei ole kristillistä etiikkaa. 8)
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Onko Suomen kirkko siirtynyt moralismiin?
« Vastaus #7 : 09.05.05 - klo:08:43 »
Joo meni ohi.
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Kauhanen T

  • Vieras
Re: moraalinen esikuva??
« Vastaus #8 : 10.05.05 - klo:21:37 »
Lainaus käyttäjältä: "seppos"
Mihin tarvitaan moraalista esikuvaa??


Kysymys on Juhanille, mutta sallinet että minäkin kommentoin. Ehkä "esikuvasta" puhuminen tuo vääriä mielleyhtymiä. Puhuisin mieluummin toisten ihmisten esimerkistä, joka ainakin minua rohkaisee luottamaan, että nämä ja nämä virheet voi välttää, tai puutteellisuuksistaan huolimatta voi elää jotenkin säädyllisesti. Että hyvä elämä, jolla ei ihan hirveästi vahingoita toisia eikä itseään, on mahdollista. Ei niin, että sillä jotain ansaittaisiin tai että moraalisesti kyseenalainen elämä olisi huonompaa tai vähäarvoisempaa.

Moraali on elämää varten, ja se on opittava ihan samalla tavalla kuin muutkin elämän asiat. Yksi oppimista edistävä asia on esimerkki, ja miksei moraalisesti esimerkillistä ihmistä voisi jossain suhteessa pitää esikuvana.

Lainaus käyttäjältä: "juhani"
Jumppu on jättänyt etiikan meidän käsiin.


Niin valitettavasti on, ja hyvin tietäen, että meidän käsityksemme hyvästä ja pahasta ja varsinkin siitä, mikä kulloinkin on oikein ja mikä väärin, ovat puutteellisia synnin aiheuttaman turmeluksen vuoksi. Siksi Hän joutuu ohjaamaan meitä näissäkin asioissa edelleen.

Lainaus käyttäjältä: "juhani"
Ei ole kristillistä etiikkaa.


Tällä Juhani viittaa siihen nykyään suosittuun ajatukseen, ettei ole olemassa erityisesti kristillistä etiikkaa, vaan etiikka on yleismaailmallinen asia. Sama etiikka sitoo kristittyä ja ei-kristittyä.

Tämän mukaan kaikkia ihmisiä ohjaa luonnollinen moraalilaki, ja kristittyjenkin tulisi perustaa oikean ja väärän ratkaisut siihen, ei esimerkiksi Raamattuun.

Käsityksen taustalla näen kolme ideologista lähtökohtaa.

1. Lutherin ylitulkinta. Luther piti 10 käskyä edelleen tärkeinä, mutta näki niissä "elämän oman lain". Hän ei kuitenkaan sanonut, että se vielä riittää. Jeesus opetti etiikkaa, ja siitä Sormunen (katso edellä) puhuu "armon etiikkana". Jumala vaikuttaa ihmisen etiikan muodostukseen omatunnon kautta, ja se taas Lutherin mukaan toimii oikein vain Raamattuun sidottuna. Tässä astuu usko kuvaan mukaan (Sormunen: "Emme voi lähteä tekoon rakkauden omistajina, vaan uskovina. Uskossa eikä rakkaudessa on evankelisen etiikan ydin.") Kristillistä (tai nykyaikana: muuta eettistä) opetusta saamattoman ihmisen omatunto ei välttämättä toimi oikein.

2. Uskonnollisen suvaitsevaisuuden nimissä ei nykyaikana julkisuudessa voitaisi puolustaa kristinuskon erityislaatuisuutta missään, myöskään eettisessä suhteessa. Toisaalta erityisen kristillisen etiikan kieltäminen pyrkii takaoven kautta ujuttamaan kristillistä arvomaailmaa muille "yleisenä etiikkana" ja luonnollisena moraalilakina.

3. Kristillisyyden ja etiikan erottaminen tekee mahdolliseksi uskoa ja jopa opettaa toisin, kuin itse elää. Raamatun eettiset vaatimukset on helpointa kuitata sanomalla, ettei tässä ole mitään, mitä minun järkeni ei jo minulle kertoisi. Silti Raamatulle voi edelleen antaa tilaa uskoa koskevissa asioissa, kun nämä jaetaan kätevästi kahteen "uskon ja rakkauden koriin". Tässä voi hairahtua kahdessa kohtaa: ensiksi pannaan Raamatun oikein tai väärin tulkittu opetus väärään koriin, sitten valitaan tilanteeseen sopimaton kori, eli vedotaan rakkauteen kun pitäisi luottaa uskoon tai toisinpäin. En ymmärrä mihin tällainen uskon ja rakkauden toisistaan erottaminen perustuu.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Se oli Juhanille, mutta vapaasti vastattavissa
« Vastaus #9 : 10.05.05 - klo:22:45 »
Monesti tulee osoitettua jollekulle, joka on antanut syötin, mutta täällä saa vapaasti kaikki vastata. Täällä ei ole henkilökohtaista osastoa. Kiitos vaan vastauksestasi. Olen teknologi enkä eksegeetti ja käytän useinmiten minimalista kieltä. Se sopii parhaiten minulle, mutta ei keskusteluihin. On ihan kiva olla erilainen täällä. Pidän klassisesta musiikista, en ole sitten tippaakaan humanisti jne., mutta viihdyn körttiseuroissa, kun ne ovat niin yksinkertaiset.

Se mikä hämmästyttää tässä eniten on Jumalan suuruus ja se ettei Jumala suutu, vaikka Hän joutuu kuuntelemaan meidän ihan älyttömiä, itsekkäitä ja omaa etua tavoittelevia huolia, kun emme usko ja luota häneen tarpeeksi.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

usko-moralismi

  • Vieras
Onko Suomen kirkko siirtynyt moralismiin?
« Vastaus #10 : 12.05.05 - klo:09:39 »
Nöyrimmät kiitokset Seppos, Tuukka, Soopeli, Myyräpartio etc. 8)

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Vs: Sormusen "armon etiikka"
« Vastaus #11 : 31.08.18 - klo:09:16 »


Pääsin Soopelin löytämän linkin avulla Sormusen oman kirjan jäljille.

Piispa Sormunen (Lutherin siveysoppi ja nykyaika. Porvoo: WSOY 1936. s. 61-62.) pohtii sopivaa nimitystä kuvaamaan luterilaisen etiikan omalaatuisuutta. Hän hylkää nimitykset "henkietiikka" ja "vanhurskauttamisen" tai "uskon etiikka", ja ehdottaa, että (kursivoinnit Sormusen, hakasulkeissa olevat huomautukset minun):

Voitaisiin käyttää myös nimitystä armon etiikka. Tämä nimityshän ensinnäkin ilmaisee sitä paradoksia, jonka pohjalta siveellinen [=eettinen] rakkaus, kiitollisuus ja nöyryys nousee jatkuvasti. Lisäksi nimityksellä Lutherin yhteydessä on se suuri etu, että se ilmaisee arimman kohdan, minkä Luther ihmisen toiminnassa tunsi: ettei vain armon vastakohta, teot, ansio, arvo, pääsisi hiipimään jumalasuhteeseen.

Sormunen jatkaa armosta rakkauden ja uskon merkitykseen etiikassa.

Toinen luterilaisen etiikan perustuntomerkki on, että se on sanan täydessä mielessä uskonnollista etiikkaa. Se ei, kuten filosofinen etiikka, rakenna ihmisen myötäsyntyisiin kykyihin ja luontovarustukseen, ei myöskään, kuten katolinen etiikka, armon kerta kaikkiaan vapauttamaan tahtoon. Kristityn ihmisen vapaus, hänen siveellinen toimintansa, vuotaa joka hetki ja yksinomaan jumalasuhteesta, elämän perustapahtumasta: syntien anteeksiantamuksesta. Ilman uskoa syntyy vain kuolleita tekoja, ei elävää, vapaasti Jumalan agapeesta [=pyyteettömästä rakkaudesta] vuotavaa toimintaa. Henki merkitsee kokonaan Jumalasta riippuvaisena olemista. Ilman Jumalaa ei ole siveelliseen tekoon tarvittavaa hyvää tahtoa. ... Emme voi lähteä tekoon rakkauden omistajina, vaan uskovina. Uskossa eikä rakkaudessa on evankelisen [merkitsee tässä: protestanttisen] etiikan ydin.

Juhani todennäköisesti ajaa takaa sitä, että meidän kirkkomme etiikassa on nähtävissä sellaisia moraalia korostavia elämää ohjaavia, normatiivisia, piirteitä, jotka pohjautuvat suoraan esim. Raamatun käskyyn. Niiden soveltaminen näyttää joskus vaativan sivuuttamaan armollisuuden ja rakkauden kanssaihmistä kohtaan.

Kun meissä olisikin niin paljon rakkautta, kun voisimme "lähteä tekoon rakkauden omistajina" (Sormunen), ei mitään normatiivista etiikkaa eli sääntöjä tarvittaisikaan. Mutta minun ja ilmeisesti Sormusenkin mielestä me olemme rakkauteenkin ja armoonkin pohjautuvissa ratkaisuissamme Jumalan varassa: "Ilman Jumalaa ei ole siveelliseen tekoon tarvittavaa hyvää tahtoa."

Siksi jos vaikkapa jokin Raamatun eettinen ohje halutaan kumota tai korvata uudella, paremmin meidän mieleemme sopivalla ohjeella, on hyvin nöyrästi ja herkästi kyseltävä, että nouseeko tämä halu todella siitä rakkaudesta, joka on lähtöisin uskosta. Raamatun ja Jumalan rakkauden laki on täynnä vaatimuksia ja tuomioita, ja Jeesus on korvannut sen armon etiikalla. Mutta uudestaan lain alle joudutaan kun korvataan Jumalan rakkauden laki maailmanrakkauden lailla. Sormunen: "idealistis-humanistinen tie luterilaisesti katsoen on pääasiassa samojen tuomioitten alainen kuin on uskonnollisen etiikan piirissä lain tie."


 :icon_eek:

Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8321
Vs: Onko Suomen kirkko siirtynyt moralismiin?
« Vastaus #12 : 01.09.18 - klo:17:05 »


Aika vanha ketju.

Olen kyllä juhanin kanssa samalla aaltopituudella tästä asiasta, vaikka en kaikesta hänen tuumailuistaan.

Hermo menee mullakin moralistien kanssa.

En nyt sano, ettäkö ei saisi siitä puhua, mutta jos puhutaan, niin kyselevällä mielellä.
Eli jos joku alkaa, että ei maahanmuuttaji tai nuorisolta kiellettävä jotain, niin tulisi seuraavana tulla kysymys miksi ja sitten tulisi sitä diskuteerata puolin ja toisin.

Pahinta on, kun joku alkaa moralisoimaan ilman, että edes kuuntelee toisen argomentteja asiasta.

Toi seksuaalinen tasa joku juttu, niin miksi siitä ei voi keskustella ilman kauheaa paatosta, niin homojen kuin heteroiden puolelta.
EI vaan hampaat irvessä, niin ollaan puolta ja toista.

Moralismi on kyllä aika kaukana Jeesuksen evankeliumeista ja Hänen vaelluksestaan, vaikkakin hänellä paloi käämi joskus ja hän vastasi joillekkin moralisteille aika kovasti, mutta lisäsi myös aina, että isäinne lakeja te vaaditte, mutta kumpi on parempi laki vai laupeus, kuka teistä ei mene hakemaan määkivää lammasta rotkosta sapattina, tai jotain sinnepäin.

Jeesus ei minusta ollut lain ja moraalin vaatija, vaan ihan muuta.
Sellainen ihmistä rakastava ensisijaisesti ja sitten vasta jotain moraalisia neuvoja antava, mutta ei hän niitä vaatinut ja tuominnut, vaikka joku hölmö teki just vastoin, kuin hän neuvoi. Esimerkiksi joku paranneetu, niin Jeesus sanoi, et älä nyt ala toitottaa, en mä tänne oo tullut miksikään paranjaksi tullut, mullla on toi ihmisen kohtaaminen vähän isommalti,
Tik toc.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Onko Suomen kirkko siirtynyt moralismiin?
« Vastaus #13 : 07.11.18 - klo:16:36 »
Toisaalla käydyssä keskustelussa arveltiin, että spn-neutraali avioliitto on saatanan juoni, jolla se haluaa hävittää Suomen kirkon. Taidettiinpa niputtaa mukaan vielä vanha kysymys naisista kirkon virassa.

Jos kyseessä on saatanan juoni, se lienee pirun ovela harhautus, jolla saadaan moralistit kinaamaan epäolennaisista pikkuseikoista, kun isompiakin asioita on kirkon edessä. Tarkoitan sotia, riistoa, pakolaisia, väkivaltaa, ilmastonmuutosta, luonnonkatastrofeja, nälkää, sairautta...

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8321
Vs: Onko Suomen kirkko siirtynyt moralismiin?
« Vastaus #14 : 27.11.18 - klo:20:18 »

Toi SPN ? Sukupuolineutraali avioliitto oli siitä kiva, että Räsänen sai sillä tavalliset ihmiset huomaamaan kuinka kaukana todellisista arjen kysymyksistä kirkon jengi on.

Virossa oli joku kohu jostain nuorison seksikäyttäytymisestä ja siellä nuoret sanoi, että tehkää lakejanne, mutta ette tiedä mitään seksihullusta ajastamme jossa elämme.

Kumpa kirkko ei alkaisi moraalinvartijaksi, vaan pysyisi siinä mitä Jeesus opetti, armahtaminen ja lähimmäisen rakastaminen.
Kirkon vaatimuksen moraaliseen, opilliseen ja muuhun menee ihan ohi nykyihmisten tason.

En haluaisi, että kirkko lakkaisi olemasta kirkko, mutta josko pitäytyisi siinä mihin se on kutsuttu.
Mitähän Jeesus sanoi Pietarille, kun antoi ne avaimet? Tai kyseli.
Vastaukset oli ainakin ruoki lampaitani ja jotain.
Tik toc.