Aiheesta on ennekin kirjoitettu.
Jotkut ovat sitä mieltä, että Raamattu on 100% Jumalan sanaa, eli siinä on Jumalan ilmoitus ihmisille annettu.
Sen uskotaan olevan tekstiä, jonka Jumala on varjellut jumalallisena ja totuudenmukaisena.
Luterilainen teologia ymmärtääkseni lähtee suunnilleen tästä ajatuksesta.
Jotkut uskovat, että Raamattu on kirja siinä, missä mikä tahansa muukin kirja, esim. Pinokkio taikka Kalevala, tai Uka Naakka.
Näiden kahden uskon välimaastoon mahtuu monia erilaisia näkemyksiä asiasta.
Körttifoorumillakin taitaa olla aktiivikörttien keskuudessa useita eri näkemyksiä tästä asiasta.
Osa pitää Raamatun tekstejä luotettavana ja totuudenmukaisena luomiskertomuksista lähtien.
Osa taasen ei pidä tekstejä 100% luotettavina.
Minulle on tullut sellainen kuva, että keskustelijoiden joukossa on ihmisiä, jotka näyttävät sitoutuvan varsin vahvasti luterilaiseen vanhurskauttamisteologiaan siltä osin, että ihminen on pieni ja Jumala on suuri ja että Jumala armahtaa häneen turvaavaa ihmistä. Ainakin tällainen toivo näyttää monella olevan.
Samat ihmiset sitten näyttävät ajattelevan, että Raamattu ei ole 100% luotettava siinä, mitä se kirjoittaa.
Jos tunnistat itsesi tästä tekemästäni luokittelusta, niin kysyisin sinulta, että mihin perustuu uskosi hyvään Jumalaan ja että sinutkin on sovitettu Kristuksen haavoissa ilman omaa ansiotasi, teoistasi huolimatta?
Jos Raamattu ei ole erehtymätön Jumalan sana, niin jos uskosi/toivosi perustuu Raamatun ilmoitukseen, niin mielestäni uskosi on varsin hyllyvällä suolla:
mistä tietää, että Raamattu ei tässäkin asiassa erehdy?
Jos siis Raamattu ei ole erehtymätön Jumalan sana, olisi ehkä paljon turvallisempaa tällöin uskoa siihen yleisinhimilliseen käsitykseen Jumalasta (jota uskonnot pääsääntöisesti edustavat), joka opettaa, että pelastut, jos elät hyvin ja teet hyvää.
Itse en ainakaan tiedä, onko minkään muun uskonnon piirissä tulkintaa, että ihmisen hyvät teot eivät auta pelastuksessa mitään.
Jos on, en ole sitten niistä uskonnoista kuullut.
