Minun menee skarppausenergia siihen että mis on pikarit tässä kirkossa ellen tiedä eli kun tulee kierreltyä Herättäjän kirkkopyhien mukaan vähän, kun perään on seurat, sitten, mihin rakoon ängetä, eli kuka lähtee seuraavaksi ja koska pitäis nousta pois. En ole tainnu ikinä huomata muuta. Huh, miltähän minä sitte ite näytän.
Minusta se on nopeasti toimitettu täällä pk-seudulla, hätäseen ohi, kun totuin Joensuussa siihen että ehtoollisen ajalla loppui virret ja kanttori sanoi urkuparvelta että seuraavaksi tämä' tai tuo numero.
Se vähäkin skarppaaminen ylimääräiseen oli poissa kun nuoruudessa ei ollut tuota seisovan pöydän systeemiä, vaan kattaus kerrallaan. Ei minulla olis niin kiire pois, enkä haluaisi itse itseäni häirittävän millään, toisaalta ajattelen kyllä lapsiperheitä joille tuo on varmaan parempi käytäntö.
