Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: karjalaisenkyösti - 06.01.10 - klo:23:53
-
Aiheesta on ennekin kirjoitettu.
Jotkut ovat sitä mieltä, että Raamattu on 100% Jumalan sanaa, eli siinä on Jumalan ilmoitus ihmisille annettu.
Sen uskotaan olevan tekstiä, jonka Jumala on varjellut jumalallisena ja totuudenmukaisena.
Luterilainen teologia ymmärtääkseni lähtee suunnilleen tästä ajatuksesta.
Jotkut uskovat, että Raamattu on kirja siinä, missä mikä tahansa muukin kirja, esim. Pinokkio taikka Kalevala, tai Uka Naakka.
Näiden kahden uskon välimaastoon mahtuu monia erilaisia näkemyksiä asiasta.
Körttifoorumillakin taitaa olla aktiivikörttien keskuudessa useita eri näkemyksiä tästä asiasta.
Osa pitää Raamatun tekstejä luotettavana ja totuudenmukaisena luomiskertomuksista lähtien.
Osa taasen ei pidä tekstejä 100% luotettavina.
Minulle on tullut sellainen kuva, että keskustelijoiden joukossa on ihmisiä, jotka näyttävät sitoutuvan varsin vahvasti luterilaiseen vanhurskauttamisteologiaan siltä osin, että ihminen on pieni ja Jumala on suuri ja että Jumala armahtaa häneen turvaavaa ihmistä. Ainakin tällainen toivo näyttää monella olevan.
Samat ihmiset sitten näyttävät ajattelevan, että Raamattu ei ole 100% luotettava siinä, mitä se kirjoittaa.
Jos tunnistat itsesi tästä tekemästäni luokittelusta, niin kysyisin sinulta, että mihin perustuu uskosi hyvään Jumalaan ja että sinutkin on sovitettu Kristuksen haavoissa ilman omaa ansiotasi, teoistasi huolimatta?
Jos Raamattu ei ole erehtymätön Jumalan sana, niin jos uskosi/toivosi perustuu Raamatun ilmoitukseen, niin mielestäni uskosi on varsin hyllyvällä suolla:
mistä tietää, että Raamattu ei tässäkin asiassa erehdy?
Jos siis Raamattu ei ole erehtymätön Jumalan sana, olisi ehkä paljon turvallisempaa tällöin uskoa siihen yleisinhimilliseen käsitykseen Jumalasta (jota uskonnot pääsääntöisesti edustavat), joka opettaa, että pelastut, jos elät hyvin ja teet hyvää.
Itse en ainakaan tiedä, onko minkään muun uskonnon piirissä tulkintaa, että ihmisen hyvät teot eivät auta pelastuksessa mitään.
Jos on, en ole sitten niistä uskonnoista kuullut.
-
Itse en ainakaan tiedä, onko minkään muun uskonnon
Tarkoitan, että en tiedä, onku muuallakin, kuin kristillisen uskon piirissä uskoa, että ihminen pelastuu ilman omaa ansiotaan.
Kaikki kristitytkään eivät näytä tätä uskoa edustavan.
Väitän siis, että luonnostaan ihminen ei voi edustaa tätä näkemystä, vaan jos hän omaa järkeään käyttää, ihminen tulee siihen näkemykseen, että jos on olemassa Jumala, minun tulee häntä teoillani lepyttää.
-
osa luterilaisesta teologiasta on tällaista massaa... suurin osa ei ole...
-
Jos Raamattu ei ole erehtymätön Jumalan sana, niin jos uskosi/toivosi perustuu Raamatun ilmoitukseen, niin mielestäni uskosi on varsin hyllyvällä suolla:
mistä tietää, että Raamattu ei tässäkin asiassa erehdy?
Eihän sitä kukaan tiedäkään, sitä vain toivoo.
-
Eli siis lyhyesti tiivistäen:
1) Onko Raamattu erehtymätön Jumalan ihmisille antama ilmoitus?
Jos vastauksesi on "ei" taikka "en tiedä" taikka "tuskin", seuraa tällöin lisäkysymys:
2) Uskotko/toivotko, että Jeesukseen luottamalla sinä pelastut?
Jos vastaat kysymykseen 2 "kyllä", seuraa lisäkysymys:
3) Mihin uskosi perustuu?
-
Eli siis lyhyesti tiivistäen:
1) Onko Raamattu erehtymätön Jumalan ihmisille antama ilmoitus?
Höh. Kaikenlaisia kysymyksiä. Jos tarkastelee Raamatun suomennoksia, on niissä jo merkittäviä eroja.
Määräsikö Jumala uudenlaiset suomennokset? Vai ovatko ne ihmisten tekoa?
2) Uskotko/toivotko, että Jeesukseen luottamalla sinä pelastut?
Luotan Kristukseen, mutta pelastun vain Jumalan armosta.
Jokaisen ihmisen usko on horjuva ja heikko. Ei uskosta vaan armosta.
-
Joonan kirja on mielenkiintoinen esimerkki Raamatun totuudellisuudesta. Jeesus piti selvästi arvossa tuota merimiestarinaa, jossa on samoja piirteitä kuin tuhannen ja yhden yön satujen Sindbad Merenkulkijan seikkailuissa (tai Kyöstin mainitsemassa Pinokkiossa). Tärkeää ei ole uskoa siihen, että mies säilyisi hengissä kalan nielaisemana (tai uskoa niin suureen kalaan), vaan kuulla kertomuksen viesti Jumalan ja ihmisen suhteesta. Minulle se kertoo ankarasta Jumalasta, jota ei pääse pakoon. Se kertoo myös hellästä Jumalasta, joka peruu ankaran tuomionsa ja opettaa ihmistäkin armahtamaan.
-
Luotan Kristukseen, mutta pelastun vain Jumalan armosta.
Jokaisen ihmisen usko on horjuva ja heikko. Ei uskosta vaan armosta.
Mihin tuo uskosi perustuu?
-
Tärkeää ei ole uskoa siihen, että mies säilyisi hengissä kalan nielaisemana (tai uskoa niin suureen kalaan), vaan kuulla kertomuksen viesti Jumalan ja ihmisen suhteesta.
Tärkeää ei myös olle se, että Kristus oikeasti kuoli taikka nousi ylös, vaan tärkeää on se viesti (mikä se nyt sitten ikinä onkaan), joka evankeliumien teksteihin on ympätty?
-
Tärkeää ei myös olle se, että Kristus oikeasti kuoli taikka nousi ylös, vaan tärkeää on se viesti (mikä se nyt sitten ikinä onkaan), joka evankeliumien teksteihin on ympätty?
Luet kirjoituksiamme nyt KPR-periaatteella.
Tärkeintä lienee se, että Kristus kuoli syntiemme tähden.
Tärkeää on myös itse viesti: Rakasta vihamiestäsi niinkuin itseäsi.
-
On useampia ajattelutapoja, jotka kaikki ovat mahdollisia. Voi ajatella kuin tietokone, jossa on vain ykkösiä ja nollia tai sitten, niin että väliltä löytyy kaikki likiarvot.
-
Digitaalinen ja desimaalinen ajattelu, niinkö?
-
Digitaalinen ja desimaalinen ajattelu, niinkö?
kyllä
-
On useampia ajattelutapoja, jotka kaikki ovat mahdollisia. Voi ajatella kuin tietokone, jossa on vain ykkösiä ja nollia tai sitten, niin että väliltä löytyy kaikki likiarvot.
Digitaalinen ja desimaalinen ajattelu, niinkö?
Teen harharetken aiheesta.
Tietokone tosiaankin uskomukseni mukaan ajattelee "ykkösillä" ja "nollilla", eli tietokoneelle asiat ovat aina joko tosia taikka epätosia.
Menemättä tarkemmin yksityiskohtiin, joista en ole paras asiantuntijakaan, niin riittävän paljonnäitä ykkösiä ja nollia yhdistelemällä saadaan aikaan myös kaikki nuo Sepposin mainitsemat likiarvotkin.
Binääriluvuilla (tietokoneen kaksijärjestelmä, jonka luvut siis 1 ja 0) pystytään esittämään myös kaikki Penan mainitsemat desimaaliluvut.
Ja sitten varsinaiseen asiaan.
Jos Raamatun teksteihin ei voi välttämättä luottaa, niin millä perusteella esim. se vallan uskomattoman epäloogiseen seikkaan, kuten siihen, että Jumala Poikansa uhrasi, voidaan luottaa?
Toki tällöin on mahdolista sekin, että juuri tuo Kristuksen uhri olisikin totta ja voimassa, mutta paljon todennäköisempää olisi mielestäni se yleisinhimillinen ymmärrys, että ihmisen tulee hyvillä teoillaan pelastus ansaita.
Tällaisessa tilanteesa (=Raamattu ei ole kaikilta osin luotettava) ihmisen tulisi valita se todennäköisin pelastustie, eli teot, toki mielessään pitää, että on häviävän pieni mahdollisuus, että teot eivät pelastaisikaan.
Koska molempia teitä ei voi valita, niin kannattaisi valita se luonnollisimmalta tuntuva ylivoimaisesti yleisin ja eri uskonnoissa käytetyin tie.
-
Aiheesta on ennekin kirjoitettu.
No jokunen kymmeniä tai satoja hyllymetrejä ainakin...
Jotkut uskovat, että Raamattu on kirja siinä, missä mikä tahansa muukin kirja, esim. Pinokkio taikka Kalevala, tai Uka Naakka.
No onhan se kiistämättä kirja siinä missä muutkin, ainakin kielitieteen, kirjallisuustieteen, perinnetieteiden, kirjahistorian, kirjapainotekniikan ja tuotemarkkinoinnin näkökulmasta.
Osa taasen ei pidä tekstejä 100% luotettavina.
Avaapa vähän konkretisoimalla ilmaisuja 100% luotettava ja erehtymätön. Entä tarkoitatko Raamatulla esim. nykyistä suomenkielistä käännöstä kokonaisuudessaan vai vain niiltä osin, kun se on yhtäpitävä joidenkin muiden käännösten kanssa. Kaikki Raamatuthan ovat ainakin joiltain osin käännöksiä.
Tämäntyyppisessä keskustelussa on tärkeää määritellä keskeiset käsitteet, jotta kaikki tietävät, mistä puhutaan. Etenkin kielellisen esityksen suhde todellisuuteen on hankalasti määriteltävissä. Esimerkiksi joku saattaa pitää Väinö Linnan esitystä jatkosodasta joiltain osin erittäin totena, vaikka samalla ymmärtääkin, että osa tapahtumista on kirjailijan mielikuvituksen tuotetta eikä todellisuuden kuvausta esim. sanomalehtireportaasin tapaan.
Toinen esimerkki Linnan tekstistä. Kirkkoherra Lauri Salpakarin saatetaan hyvin perustein katsoa olevan jossain määrin tosi kuva tietystä pappityypistä. Näin siitä huolimatta, että kirkkohistorian ammattitutkija on vastaansanomattomasti todennut, että taustaltaan sellaista pappia ei ole Suomessa ollut ("tiedän, koska olen tutkinut ne kaikki...").
Kyösti, sinähän olet väsymätön käsitteiden ja ilmaisujen erittelijä. Näytäpä nyt taitosi!
Mt
-
Eikö kaiken järjen mukaan pitäisi lähteä siitä (mikäli siis osa Raamattua ei ole totta), että koska kutakuinkin kaikki uskonnollinen ajattelu ympäri maailman lähtee siitä, että ihminen pelastuu teoillaan taikka teojen ja jumalan/jumalien yhteisvaikutuksesta,
tällöin mitä todennäköisimmin Raamatun muista lähteistä poikkeava käsitys olisi juuri tässä pelastusasiassa väärä?
Miksi Raamattu olisi tässä asiassa oikeassa ja kaikki muut väärässä?
-
Kyösti, sinähän olet väsymätön käsitteiden ja ilmaisujen erittelijä. Näytäpä nyt taitosi!
Nyt Mt laittoi minulle jauhot suuhun niin täydellisesti, että en voi mitään enää asiasta puhua pieneen hetkeen.
Mietiskelen rauhassa ja katson, josko voisin selkeyttää esitystapaani.
Tod.näk. palaan vielä asiaan myöhemmin, mutta aikaisintaan kuitenkin iltapäivällä.
-
Kyösti, sinähän olet väsymätön käsitteiden ja ilmaisujen erittelijä. Näytäpä nyt taitosi! Mt
Turhaan epäilet Mt...Kyösti on "kovaluu" :icon_cool:
-
(http://www.cosgan.de/images/smilie/haushalt/e035.gif) Arkana ja tietoisena närkästyksistä uskallan väittää, että meidän ei tule lähteä mestaroimaan omaan järkeemme ja näkemyksiimme vedoten Raamatun ilmoitusta ja sen tuomaa arvovaltaa. Siihen meillä kenelläkään ei riitä viisautta. Meidän Herramme vetosi aina kirjoitettuun Jumalan sanaan: "On kirjoitettu...". Mikään ei ole tässä suhteessa muuttunut aikojen saatossa.
-----------------------------------------------------------
Edelleen uskallan tänä Akun nimipäivänä muistella kunnioittaen ystävääni Aku Rätyä, joka minutkin siunasi elämän tielle. Ei voi olla totta, ajattelee nyt joku, kun taas tuodaan esiin vanhaa hapatusta ja jo aikansa elänyttä körttiläisyyttä - muistellaan menneitä. Niin tehdään ja ilman katumusta, sillä ilman menneisyyttä ei ole tulevaisuutta, sanovat minua viisaammat.
pinkokörde
-
Tarkoitan, että en tiedä, onku muuallakin, kuin kristillisen uskon piirissä uskoa, että ihminen pelastuu ilman omaa ansiotaan.
Esim. japanissa yleinen Puhtaan maan buddhalaisuus opettaa, että ihminen perustuu yksin Amida-buddhan armosta, täysin ilman omia tekoja. Kerrotaankin, että kun sittemmin pyhimykseksi julistettu jesuiittasaarnaaja F. Xavier rantautui Japaniin ja sai yhteyden paikallisiin, hän olisi todennut: "Luther ehti tänne ensin." (Aiheesta lisää esim. Smart, Ninian (2004): Uskontojen maailma)
-
Ja sitten asiaan.
Jos tunnistat itsesi tästä tekemästäni luokittelusta, niin kysyisin sinulta, että mihin perustuu uskosi hyvään Jumalaan ja että sinutkin on sovitettu Kristuksen haavoissa ilman omaa ansiotasi, teoistasi huolimatta?
Jos Raamattu ei ole erehtymätön Jumalan sana, niin jos uskosi/toivosi perustuu Raamatun ilmoitukseen, niin mielestäni uskosi on varsin hyllyvällä suolla:
mistä tietää, että Raamattu ei tässäkin asiassa erehdy?
"Herra, mihin me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat."
En minä usko Raamattuun. Minä uskon Jumalaan. Raamattu on kuitenkin osa sitä sukupolvien ketjua, jota kutsutaan joskus "isien uskoksi", ja johon uskontunnustus kristityn liittää. Raamatussa on kirjoitettuna ihmisten kokemuksia Jumalasta. Ja on varmasti totta, että ne on kirjoittanut (useampi, tietysti) ihminen, ja on myös varsin todennäköistä, että kirjoittaja on pitänyt kirjoittamaansa jossain mielessä totena. Se, että näin on, ei kuitenkaan velvoita minua uskomaan, että Raamattu (mikään niistä) olisi mitenkään erityisen luotettava tai varsinkaan "100% oikeassa." Se on kuvausta ihmisten uskonnollisista tunteista - ja minulla on toisinaan samankaltaisia tunteita. Tietysti uskoni on "hyllyvällä suolla." Eikö usko juuri ole sitä? Silloin täytyy vain toivoa, että jossain sen suon alla on luja kallio, Jumalan rakastava syli.
Usko ja tieto ovat toisensa pois sulkevia asioita. Jos siis saisin äkkiä tietää Raamatun olevan totta, lakkaisin uskomasta. Eikö siis ole parempi, että minulla ei ole mitään taetta mistään, ja että en edes yritä järjellä vääntää uskon asioita helpommin ymmärrettäviksi? On vain toivo siitä, että Raamatussa kuvatut, ihmisten kirjoittamat, kirjoittajien tosiksi kokemat Jumalan lupaukset ovat tosia. Muulla ei ole väliä, eikä voikaan olla.
-
Eikö kaiken järjen mukaan pitäisi lähteä siitä (mikäli siis osa Raamattua ei ole totta), että koska kutakuinkin kaikki uskonnollinen ajattelu ympäri maailman lähtee siitä, että ihminen pelastuu teoillaan taikka teojen ja jumalan/jumalien yhteisvaikutuksesta, tällöin mitä todennäköisimmin Raamatun muista lähteistä poikkeava käsitys olisi juuri tässä pelastusasiassa väärä? Miksi Raamattu olisi tässä asiassa oikeassa ja kaikki muut väärässä?
Tämä väitteesi tarviksee taakseen faktaa. Väität implisiittisesti, että kaikkien uskontojen ajatus lähtee siitä, että pelastukseen vaikutetaan teoilla? Suurin aukko perusteluissa on siinä, että pelastus ei välttämättä ole kaikkien uskontojen ydintä. Miten voi pelastua teoilla, jos pelastusta ei tarvitse? Minä vaan kysyn.
Täällähän on toistettu kenties useaan otteeseen, että ihminen ei pysty pelastukseensa vaikuttamaan vaan Jumala pelastaa - armosta. Olisi ihmisen nostamista jalustalle, jos kuvittelee, että pystyy vaikuttamaan omnipotentiaaliseen Jumalaan. Mutta kuten niin useasti olen toistanut, tätä ketjua pidän tärkeänä: Usko - rakkaus - teot. Vaikkei hyvillä teoilla pääse taivaaseen, voi kristillinen usko, jonka keskeinen sanoma on rakkaus, johtaa hyviin tekoihin.
-
Katselin ja luin kahteen kertaan ensi sunnuntain vanhan- ja uudentestamentin tekstit. 1.sunnuntai loppiaisesta. Kasteen lahja:
Jesaja 42: 1-4 ja Kirje Tiitukselle 3: 4-7. Mielelläni luen nämä ja uskon tässä Raamatun erehtymättömyyteen.
-
Niin tai näin, mutta sellaisiakin ihmisiä löytyy kosolti, jotka ovat saavinaan taivaasta lyhytaaltolähetyksiä suoraan päähänsä ja julistavat niitä toisille Jumalan sanana!
Lutherilaiselle riittää sana ja sakramentit. Muita näkyviä merkkejä ei tavoitella!
-
Arkana ja tietoisena närkästyksistä uskallan väittää, että meidän ei tule lähteä mestaroimaan omaan järkeemme ja näkemyksiimme vedoten Raamatun ilmoitusta ja sen tuomaa arvovaltaa. Siihen meillä kenelläkään ei riitä viisautta. Meidän Herramme vetosi aina kirjoitettuun Jumalan sanaan: "On kirjoitettu...". Mikään ei ole tässä suhteessa muuttunut aikojen saatossa.
-----------------------------------------------------------
Edelleen uskallan tänä Akun nimipäivänä muistella kunnioittaen ystävääni Aku Rätyä, joka minutkin siunasi elämän tielle. Ei voi olla totta, ajattelee nyt joku, kun taas tuodaan esiin vanhaa hapatusta ja jo aikansa elänyttä körttiläisyyttä - muistellaan menneitä. Niin tehdään ja ilman katumusta, sillä ilman menneisyyttä ei ole tulevaisuutta, sanovat minua viisaammat.
pinkokörde
Viisaasti sanottu, todella! :023:
Minä ainakin kaipaan välillä vanhaa kunnon hapatusta kaiken nyky-nörtti-moderni-körtti-löpinän
vastapainoksi.
-
(http://www.cosgan.de/images/smilie/haushalt/e035.gif) Arkana ja tietoisena närkästyksistä uskallan väittää, että meidän ei tule lähteä mestaroimaan omaan järkeemme ja näkemyksiimme vedoten Raamatun ilmoitusta ja sen tuomaa arvovaltaa. Siihen meillä kenelläkään ei riitä viisautta. Meidän Herramme vetosi aina kirjoitettuun Jumalan sanaan: "On kirjoitettu...". Mikään ei ole tässä suhteessa muuttunut aikojen saatossa.
-----------------------------------------------------------
Edelleen uskallan tänä Akun nimipäivänä muistella kunnioittaen ystävääni Aku Rätyä, joka minutkin siunasi elämän tielle. Ei voi olla totta, ajattelee nyt joku, kun taas tuodaan esiin vanhaa hapatusta ja jo aikansa elänyttä körttiläisyyttä - muistellaan menneitä. Niin tehdään ja ilman katumusta, sillä ilman menneisyyttä ei ole tulevaisuutta, sanovat minua viisaammat.
pinkokörde
Mutta en oikein näe tässä suurta ristiriitaa. Minusta ne jotka - meille ihmisille mahdottomasti - väittävät omaavansa jonkun absoluuttisen totuuden (joka sitten poikkeaa kaikista muista vaihtoehtoisista "absoluuttisista" totuuksista) ovat juuri niitä, jotka mestaroivat jotain mitä ei pitäisi yrittää mestaroida. Raamattu on ristiriitainen ja rivi riviltä luettuna hajanainen kokonaisuus. Silti siihen sisältyy viisaus ja armo joka on kaiken inhimillisen yläpuolella, vaikka kuinka kiihkeästi erilaiset pipit ja papit ovat yrittäneet sitä omaan omistukseensa haroa. En näe mitään radikaalia eroa vanhan ja nykyisen herännäisyyden välillä: toki jotkin Kalistajan piiskahäät kertovat meille jostain epäterveestä, ja toki herätysaikoina esiintyi suurtakin raadollisuutta, ja nykyaikana väärää helppoutta (vaikka en kyllä paljon ole sellaista itse nähnyt), mutta ydin on ollut kaiken aikaa terve, ja se ydin on merkinnyt luopumista inhimillisestä vallasta ja vallankäytöstä ja toisen ja paljon suuremman ikävöintiä, maailmallisesta suruttomuudesta luopumista. Toki voi olla helpompi näinä tieteen valta-aikoina omaksua usko tieteen peilikuvana, ottaa voimalla Jeesus vastaan ja omaksua eksakteja käsityksiä luonnontieteestä ja historiasta. Tulla omillaan toimeen.
-
Tulla omillaan toimeen.
Kun se olisikin mahdollista tulla omillaan toimeen. Mutta valitettavasti sitä ainakin minä joudun pyytämään almuja sieltä sun täältä ja varsinkin Häneltä.
-
En näe mitään radikaalia eroa vanhan ja nykyisen herännäisyyden välillä:
En minäkään. Eroa tulee silloin, jos Kristusta unohdetaan pois seuravieraiden joukosta.
-
Tuleeko pipit -sana pipi vai pippi -sanasta? Jos se tulee edellisestä, niin tarkoittaako se kipeää, sairasta? Mikäli se taas tulee jälkimmäisestä, niin mitä se tarkoittaa?
Entäpä piiskahäät, kuka täällä on semmoisia viettänyt?
(http://www.cosgan.de/images/smilie/konfus/n010.gif)
-
Tuleeko pipit -sana pipi vai pippi -sanasta? Jos se tulee edellisestä, niin tarkoittaako se kipeää, sairasta? Mikäli se taas tulee jälkimmäisestä, niin mitä se tarkoittaa?
Entäpä piiskahäät, kuka täällä on semmoisia viettänyt?
(http://www.cosgan.de/images/smilie/konfus/n010.gif)
Piiskahäät vietettiin Kalistajan körttitalossa Nurmossa. Niissä ei ole mitään ylpeilemistä. Nuoriso innostui ensin liikaa ja sitten isännät innostuivat liikaa. Piiskahäät sana kertoo loput ja jos halua tietää lisää niin Kareksen Heränneen kansan vaelluksessa ne on kuvattu tarkemmin. Tietysti Kalistajalta voi kysyä lisää kun Kalistajan talo liittyy hänen juuriinsa.
Pipit ja papit on sanonta eikä tarkoita kumpaakaan ehdotuksistasi.
-
Kun se olisikin mahdollista tulla omillaan toimeen. Mutta valitettavasti sitä ainakin minä joudun pyytämään almuja sieltä sun täältä ja varsinkin Häneltä.
Niinpä. Minusta vahva dogmaattisuus on kyllä omillaan toimeen tulemista, sidotaan Jumala johonkin ihmistekoiseen monimutkaiseen oppiin, jonka itse hallitsee. Avaimet siirtyvät omaan käteen. Pidän tuosta "pipit ja papit" -ilmaisusta, muistaakseni itse törmäsin siihen, jossain H-Y:n kustantamassa kirjassa hamassa nuoruudessani, mutta tuskin sitä siihen oli keksitty vaan se juontuu jostain kauempaa. "Pipit ja papit" on matalakirkollinen virkakäsitys!
-
Tämä väitteesi tarviksee taakseen faktaa. Väität implisiittisesti, että kaikkien uskontojen ajatus lähtee siitä, että pelastukseen vaikutetaan teoilla? Suurin aukko perusteluissa on siinä, että pelastus ei välttämättä ole kaikkien uskontojen ydintä. Miten voi pelastua teoilla, jos pelastusta ei tarvitse?
En toki väitä, että kaikissa uskonnoissa näin olisi, kuten varmaan huomasit.
Suurin osa (ylivoimaisesti suurin osa) ihmisistä kuitenkin elää sellaisen uskonnon vaikutuspiirissä, jossa opetetaan, että teoilla on vaikutusta pelastukseen.
Islamin usko opettaa näin.
Suurin osa kristillistä maailmaa uskoo, että teoilla on vaikutusta ihmisen pelastuksessa.
Ansainta-ajatus on ihmiselle varsin luonnollinen: se opitaan jo äidin maidossa.
On varsin luonnollista, että se tulee mukaan myös ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen.
Jos et usko väitetäni, olet vapaa uskomaan toisin.
Jostain syystä luterilaisen kirkon oppis-isä Luther myös tuntui uskovan siihen, että tätä hänen edustamaa vanhurskauttamisoppia on kovin vaikea itselleen hyväksyä, vaikka kuinka yrittää (ks. Lutherin Galatalaiskirjeen selitysteos)
-
Jotkut uskovat, että Raamattu on kirja siinä, missä mikä tahansa muukin kirja, esim. Pinokkio taikka Kalevala, tai Uka Naakka.
No onhan se kiistämättä kirja siinä missä muutkin, ainakin kielitieteen, kirjallisuustieteen, perinnetieteiden, kirjahistorian, kirjapainotekniikan ja tuotemarkkinoinnin näkökulmasta.
Ei ole kirja, siinä missä muutkin.
Otapa kirjahyllystäsi 5 satunnaista kirjaa sokkona ja ota sitten sielä myös Raamattu.
Kun avaat kaikki 6 kirjaa, huomaat, että viiden ensimmäisen kirjan paperilaatu on varsin yhtenäistä keskenään.
Kun tutkit Raamatun paperilaatua, poikkeaa se täysin nuista muista kirjoista.
Raamatun paperi on ohutta ja rapisevaa.
Itsekukin voi sitten toistaa tämän testin niin monta kertaa, jotta alkaa valjeta, että Raamattu todellakin poikkeaa kaikista muista maailman kirjoista.
-
Ei ole kirja, siinä missä muutkin.
Otapa kirjahyllystäsi 5 satunnaista kirjaa sokkona ja ota sitten sielä myös Raamattu.
Kun avaat kaikki 6 kirjaa, huomaat, että viiden ensimmäisen kirjan paperilaatu on varsin yhtenäistä keskenään.
Kun tutkit Raamatun paperilaatua, poikkeaa se täysin nuista muista kirjoista.
Raamatun paperi on ohutta ja rapisevaa.
Aha! Tätä eroa en ole koskaan tullutkaan ajatelleeksi. (http://www.cosgan.de/images/more/bigs/e136.gif)
-
Ei ole kirja, siinä missä muutkin.
Otapa kirjahyllystäsi 5 satunnaista kirjaa sokkona ja ota sitten sielä myös Raamattu.
Kun avaat kaikki 6 kirjaa, huomaat, että viiden ensimmäisen kirjan paperilaatu on varsin yhtenäistä keskenään.
Kun tutkit Raamatun paperilaatua, poikkeaa se täysin nuista muista kirjoista.
Raamatun paperi on ohutta ja rapisevaa.
Itsekukin voi sitten toistaa tämän testin niin monta kertaa, jotta alkaa valjeta, että Raamattu todellakin poikkeaa kaikista muista maailman kirjoista.
Hetkinen Ethän kirjoita tuota tosissasi? Raamatun paperilaatu on todella erilaista, mutta ilman mitään Jumalallista syytä. Minun raamatussani 1900 sivua ja jos se olisi painettu paksummalle paperille niin se olisi todella paksu ja mahdoton pitää kädessä tai se tulisi jakaa kahteen osaan. Nytkin se on niin pientä fonttia, että väsyneenä lukeminen ei minun silmilläni tahdo onnistua. Kyseessä on siis kirjapainotekninen valinta. Aiemmin paperin nimi oli raamattupaperi, kun se valmistettiin erityisesti raamattujen painamista varten ja on erikoispaperina siksi kalliimpaa. Joitakin virsikirjoja on painettu samanlaiselle paperille samasta syystä. Paperinlaadun valinta on kirjapainotekniikkaa, eikä ne viisi muuta ole ainakaan minulla samanlaisia keskenään..
-
Minusta kannattaa kuitenkin tällaisessa keskustelussa ottaa huomioon, ettei tule kovin ylimielistä suhtautumista yleensäkin kirkon perinteeseen ja kristinuskon tulkintaan. Ei dogmatiikka ole lähtökohtaisesti paha asia, vaan se on jopa välttämätön! Se joka on keksinyt tuollaisia "pipit ja papit" -ilmaisuja, lienee jo hyvin lähellä täydellistä oikeassaolemista ja omaa paremmuutta koska on varaa halveksia kirkon virkaa ja yleensäkin kirkon uskontulkintaa?
Itse pidän suuressa arvossa kirkkomme rikasta perinnettä ja uskontulkintaa. En minä ainakaan ole niin viisas, että minulla olisi varaa lähteä keksimään uutta kristillisyyttä niinkuin jotkut tuntuvat olevan. Ja vielä: vaikken itse teologi olekaan, ja ehkä juuri siksi; -vain hyvin harvoilla maallikoilla on oikeasti kykyä ja ymmärrystä tuoda puheissaan jotain syvempää esille kristillisyyteen liittyen. Papeillekin se on vaikeaa joten annettakoon sille kaikki mahdollinen arvo. Heidän tuekseen ja meidänkin hyväksemme menneet sukupolvet ovat sitten laatineet nuo uskontunnustukset, katekismukset ym. Minulla ei oikeastaan olemattoman uskoni tueksi ole mitään muuta kuin sana,sakramentit ja kirkon tulkintaperinne. Päähänikään ei tule mitään "ilmoituksia" ja jos tulisi, menisin välittömästi tutkituttamaan sen!
Se minua monesti hämmästyttää, että nykyaikana tunnutaan tietävän lähes kaikki asiat paremmin kuin edelliset sukupolvet. Heidän työlleen ei anneta mitään arvoa! Sen toisaalta ymmärtää asioissa joilla ei ole ajatonta perusluonnetta kuten kristinuskolla, mutta juuri siinä sitä on lähes mahdoton ymmärtää.
-
Minusta kannattaa kuitenkin tällaisessa keskustelussa ottaa huomioon, ettei tule kovin ylimielistä suhtautumista yleensäkin kirkon perinteeseen ja kristinuskon tulkintaan. Ei dogmatiikka ole lähtökohtaisesti paha asia, vaan se on jopa välttämätön! Se joka on keksinyt tuollaisia "pipit ja papit" -ilmaisuja, lienee jo hyvin lähellä täydellistä oikeassaolemista ja omaa paremmuutta koska on varaa halveksia kirkon virkaa ja yleensäkin kirkon uskontulkintaa?
Minusta näitä oikeaoppisia ja ainoan totuuden ainoita omistajia on todella syytä pistellä - vaikkakin se on melkoisen epäkörttiläistä toimintaa (eivätkä minua paremmat körttiläiset sitä harrastakaan). Nykyajan konservatiiviset teologit ovat minusta melko yksi yhteen Raamatussa kuvattujen Jeesuksen ajan kirjanoppineiden suhteen. Tämä on vain oma näkemykseni, ja annan heille täyden oikeuden tehdä omia tulkintojaan ja silti pelastua. Tätä toinen osapuoli ei ilmeisesti puolestaan minulle suo: he tietävät kenet päästetään ja kenet ei, ja heidän käsissään siis on, ilmeisesti, taivaan valtakunnan avaimet. Minä en näe paljon ihailemista niissä ajoissa, kun "puhdasoppisella", "klassisella" kristinuskolla oli yhteiskunnassa monopoli: ne olivat suvaitsemattomuuden ja tietämättömyyden aikoja, ja kristittyjen ihmisten kokonaan kansoittama yhteiskunta oli äärimmäisen raadollinen ja äärimmäisen epäoikeudenmukainen ja mielivaltaisen hierarkinen. Ymmärrän että siellä oli toisiakin arvoja ja parempia, mutta niille näen pysyneeni uskollisena.
-
Tavallisesti tähän teemaan tarttessaan tekee typerästi sillä turpiin tulee joka tapaksessa joltakin taholta, mutta olkoon. Vetäkää köniin Bonhoefferia, ei minua. Tämä oli häneltä: Jumala näyttää meille kuvia opettaessaan meitä, siten jokainen aikakausi, sukupolvi, yksilö näkee asian vivahteissaan toisin, mutta sentään ytimeltään samoin - tämä on hänen alkukertomusluennostaan.
Joka sukupolvi mitä ilmeisimmin yrittää vimmatusti sovittaa Raamatun tekstejä niihin tieteenfilosofisiin vesiin joissa on itse pesty, nyt esimerkiksi ihmetellään kuinka sovitella yksiin evolutioteoria ja luomiskertomus, eikä siinä olla merkillisempiä kuin keskiajan skolastikot, jotka sovittivat yksi-yhteen näitä ja aristotelistä ajattelua.
Toisaalta on kai asioita, joita on vaikea olla kategorisesti pitämättä "vain uskonasioina" kuten ylösnosemus, jolla Paavalin sanojen mukaan koko kristinusko lepää? "Jos siis Kristusta ei ole herätetty, turhaa on meidän saarnamme, turhaa myös teidän uskonne..." Tätä mietin viime yönä kun en saanut unta enkä nyt keksinyt muutakaan mietittävää.... Kyselin itseltäni, onko tämän faktatietopitoisuus eri luokkaa kuin jonkin jättiläisvalaan jonka ruoansulatus jättää ihmisen hajottamatta...
-Kuvien arvo ei siitä vähene, että ne tietää kuviksi, jos uskoo että Jumala niitä on silmien alle työntämässä ja opiskelua ehdottamassa, mutta tämä on enemmän kuin asia jolle voi antaa milloin minkäkin tulkinnan ----joskin niin on yritetty tehdä alusta saakka...sanokaa että opetuslapset tulivat yöllä ja varastivat ruumiin... tiedettiin kai että tuo on hätävalhe...Tämä on hieman kuin se minut ällistyttänyt "uskotko siis Aatamiin ja Eevaan"... kun siis alettiin äkkiseltään tentata uskonko minä...kaverini oli juri saanut ateismiherätyksen, ja sillä näistä tuli puhe.
-On asioita joiden merkitykseen uskon vaikka en pitäisi niitä luonnontieteellisenä totuutena sen kummemmin kuin aristotelisenä viisautenakaan - ne eivät ole sidottavissa ajalliseen kontekstiin ja siihen miten maailmaa nyt tarkastellaan, niiden totuusarvo on yhtä kaikki olemassa ja löydettävissä, jos vilpittömästi etsii. Mutta tämä on enemmän, ja tämä on myös totenapitämistä, minulle, eikä mikään aikakausi (no, äh, oli valists joka oli vähintään ymmällään...) kirkon historiassa ole kai ollut ylösnousemususkon edessä erityisen ymmällään?.
- Mutta jätän kyllä rauhaan fundamentalistitkin, he näkevät silmiensä alla toisenlaisen kuvan kuin minä juuri nyt ... sama minulle. Mikä minä olen sanomaan, mitä kenenkin on nähtävä.
-
Itse pidän suuressa arvossa kirkkomme rikasta perinnettä ja uskontulkintaa. En minä ainakaan ole niin viisas, että minulla olisi varaa lähteä keksimään uutta kristillisyyttä niinkuin jotkut tuntuvat olevan.
Jampen kommenttiin lisään korostuksen sanaan "rikas". Arvostan sitä, että tulkinta ei ole eikä ole ollut yksi ja jäykkä, vaan että kirkon vuosituhantisessa historiassa asioita on tarkasteltu ja tulkittu monista eri näkökulmista ja lähtökohdista käsin. Oma arvonsa pitää antaa myös äärimmäisyysmiehille Markionista ja Areioksesta lähtien, koska he ovat myös omalta osaltaan pakottaneet kirkon täsmentämän ja jäsentämään teologiaansa. Ei edes kirkon arvostettujen isien teologinen taival ole aina ollut mutkatonta. Origenes oli aikanaan kiistelty hahmo ja Tertullianus siirtyi katolisesta kirkosta lahkolaisaktiiviksi. Lutherista nyt puhumattakaan, sanoisi katolinen...
Mt
-
Itse pidän suuressa arvossa kirkkomme rikasta perinnettä ja uskontulkintaa. En minä ainakaan ole niin viisas, että minulla olisi varaa lähteä keksimään uutta kristillisyyttä niinkuin jotkut tuntuvat olevan.
Tunnen erään hartaan katolisen(Room.kat), olen tainnut tavata heitä useitakin.
Uskon hänen ajattelevan samoin - kuuluuhan hän kirkkokuntaan, jolla jo vuonna 1500 oli vuosisatainen perinne takanaan.
Jos hänen kanssaan keskustelisin vaikkapa Lutherista, niin ehkäpä saisin häneltä juuri tuollaisen vastauksen: miksi mennä muuttamaan vuosisataista oppia pelastuksesta.
Tunnen erään kreikkalaiskatolsita uskoa opettavan uskonnonopettajan.
Hän kertoi, että ortodoksikirkon usko pelastyksesta on se, että ihmisen teot siihen vähän vaikuttavat.
Hän voi myös todeta tuon sama, kuin sinäkin, joskin hänellä on huomattavasti pidemmät ja rikkaammat perinteet, kuin sinulla.
Perinteet tuntuvat ristiriitaisilta. Millä perusteella sinun lyhyemmät perinteet ovat luotettavammat, kuin ylivoimaisesti suuremman kirkon (molemmat katoliset) paljon vanhemmat?
Lutherin ajan karismaatikot (anabaptistit) mtyös uskoivat tuon vanhan room.kat. pelastustien, ainakin Luther näin väitti. Itse olen myös ollut havaitsevinani nykyajan vapaissa suunnissa myös tätä samaa katolista vanhaa pelastusoppia, jos ei nyt aina suoraan sanottuna, niin ainakin rivien välistä, välillä voimakkaastikin. E
-
Hetkinen Ethän kirjoita tuota tosissasi? Raamatun paperilaatu on todella erilaista, mutta ilman mitään Jumalallista syytä.
Tuo antamani kommentti on varsin huono yleispäteväksi kommentiksi.
Se liittyy tiukasti mt:n hyvään kommenttiin, jota lainasin.
Se kommenttini pitää lukea tiukasti juuri siinä asiayhteydessään.
-
Tunnen erään hartaan katolisen(Room.kat), olen tainnut tavata heitä useitakin.
Uskon hänen ajattelevan samoin - kuuluuhan hän kirkkokuntaan, jolla jo vuonna 1500 oli vuosisatainen perinne takanaan.
Jos hänen kanssaan keskustelisin vaikkapa Lutherista, niin ehkäpä saisin häneltä juuri tuollaisen vastauksen: miksi mennä muuttamaan vuosisataista oppia pelastuksesta.
Tunnen erään kreikkalaiskatolsita uskoa opettavan uskonnonopettajan.
Hän kertoi, että ortodoksikirkon usko pelastyksesta on se, että ihmisen teot siihen vähän vaikuttavat.
Hän voi myös todeta tuon sama, kuin sinäkin, joskin hänellä on huomattavasti pidemmät ja rikkaammat perinteet, kuin sinulla.
Perinteet tuntuvat ristiriitaisilta. Millä perusteella sinun lyhyemmät perinteet ovat luotettavammat, kuin ylivoimaisesti suuremman kirkon (molemmat katoliset) paljon vanhemmat?
Lutherin ajan karismaatikot (anabaptistit) mtyös uskoivat tuon vanhan room.kat. pelastustien, ainakin Luther näin väitti. Itse olen myös ollut havaitsevinani nykyajan vapaissa suunnissa myös tätä samaa katolista vanhaa pelastusoppia, jos ei nyt aina suoraan sanottuna, niin ainakin rivien välistä, välillä voimakkaastikin. E
Minähän olen katolisen kirkon jäsen! :icon_wink:
-
Entä tarkoitatko Raamatulla esim. nykyistä suomenkielistä käännöstä kokonaisuudessaan vai vain niiltä osin, kun se on yhtäpitävä joidenkin muiden käännösten kanssa. Kaikki Raamatuthan ovat ainakin joiltain osin käännöksiä.
Olin luullut, että eri käännöksillä ei juurikaan ole mitään oleellisia eroja.
Mt tarkkana miehenä varmaan pystyy luettelamaan moniakin käännöksiä, jotka oleellsiesti poikkeavat valtavirrasta, mutta uskoisin voivani jokaista mt:n luettelemaa käännöstä kohti luetellä vähintään 10, jotka ovat varsin yhdenmukaisia suureen enemmistöön kuuluvien käännösten kanssa.
Luettelen muutamia suomenkileisiä mielestäni enemmän tai vähemmän luotettavia käännöksiä, kun niitä vertaillaan ns. alkutekstien kopion kopioihin:
Kirkkoraamatut 1992, 1933/1938, 1776,
Uuras saarnavaaran Raamatunkäännös
UM (jehovantodistajien uuden maailman käännös)
Minulla on vielä joku mikälie-käännös vuoden 1900 alkupuolelta, se lienee jokin esikäännös seuraavalle Raamatunkäännökselle.
Muita suomenkileisiä kokoraamattukäännöksiä en heti muista. Eli nähdäkseni kaikki suomenkieliset kokoraamatut kuuluvat tähän mt:n minulta kysymään luotettavaan kategitriaan.
-
Minähän olen katolisen kirkon jäsen!
Jahah, tämäpä yllätys,
jos edustat room.kat. vanhurskauttamisteologiaa, niin sitten tietysti olet toisella pohjalla, kuin luulinkaan, ja jos oltaisiin room.kat. keskustelupalstalla, ryhtyisin tietysti sinulle argumentoimaan kyseistä vanhurskauttamisteologiaa vastaan.
Olen luonteeltani kyseenalaistaja ja sitä kautta keskustelun herättäjä.
-
En nyt väitäkään tietäväni Köysti, sinun tai muidenkaan koulusta ja taustoja mutta sanotaan näin yleisesti että minusta on vähän kyseenalaista jollain kansakoulupohjalla ruveta esittämään arvioita eri raamatunkäännöksien "luotettavuudesta" tai yhtäpitävyydestä alkutekstien kanssa.
Viime aikoinahan on syntynyt oikein kiihkoisia kansanliikkeitäkin näiden besser-wisseriläisten kaikkitietävien "uskovaisten" keskuudessa jossa ne lähes täydellisen tietämättömyyden ja asiantuntemattomuuden tuomalla varmuudella ovat kironneet uusimpia raamatunkäännöksiä ja ovat sitten olleet perustavinaan muka paremmin asioista perillä olevia omia käännösporukoitaan joihin korkein pätevyysvaatimus lienee ollut että mitä kiihkoisempi kaveri, sitä pätevämpi. Pelletouhua!
-
Jahah, tämäpä yllätys,
jos edustat room.kat. vanhurskauttamisteologiaa,
Missäs minä niin olen väittänyt?
Minä edustan katolisen kirkon vanhurskauttamisteologiaa ja luterilainen kirkko on osa katolista kirkkoa.
-
Vielä noista Raamatunkäännöksistä.
Mielenkiintoinen piirre monessa uudistuksessa, kuten vaikkapa uuden raamatunkäännöksen ilmestymisessä, on se että alussa se tuntuu tulevan jostain paholaisen leiristä.
Huhujen mukaan vuoden 33/38 käännös oli paholaisesta ja sitä ei pitäisi käyttää.
Eräs herätysliike käyttääkin vain 1776 käännöstä.
Vuoden 1992 käännös monien mielestä pitää polttaa.
Jehovantodistajien UM käännös pitäisi myös joidenkin mielestä polttaa.
Kun sitten aika kuluu, niin ajan hammas puree käännöksestä synnin pois, ja sen jälkeen se onkin jo sälonkikelpoinen.
Ongelmana noissa salonkikelpoisissa käännöksissä saattaa olla se, että kukaan ei enää sitä kieltä ymmärrä. (Tämä oli tietysti kärjistys)
-
Jehovantodistajien UM käännös pitäisi myös joidenkin mielestä polttaa.
Niinpä! Missä poltetaan kirjoja, siellä poltetaan seuraavaksi ihmisiä.
-
UM on eräs tärkeä käyttämäni raamatunkäännös juuri siksi, että se näyttää minusta (eikä vain minusta) noudattavan varsin orjallisesti ns. sanatarkkuuden käännösperiaatetta.
-
Sen verran tässä o ntullut kieliäkin opiskeltua että kyllähän tuommoinen sanatarkkuus pääkriteerinä on melkoisen kökköä ja ei-toimivaa käännöstyötä.
Ensinnäkin pitäisi todella olla sen alkukielen asiantuntija ja suomen kielenkin. Ei meistäkään kukaan osaa puhua suomen kieltä parhaimmillaankaan kuin auttavasti!
-
Sen verran tässä o ntullut kieliäkin opiskeltua että kyllähän tuommoinen sanatarkkuus pääkriteerinä on melkoisen kökköä ja ei-toimivaa käännöstyötä.
Ensinnäkin pitäisi todella olla sen alkukielen asiantuntija ja suomen kielenkin. Ei meistäkään kukaan osaa puhua suomen kieltä parhaimmillaankaan kuin auttavasti!
Oletko siis alkukielien sekä asiantuntija, kun tuollaisen lausunnon osaat antaa?
Mitä kieliä osaat?
-
Minä edustan katolisen kirkon vanhurskauttamisteologiaa ja luterilainen kirkko on osa katolista kirkkoa.
En ymmärrä, ehkei tuo ollut tarkoitettukaan ymmärrettäväksi.
-
Sen verran tässä o ntullut kieliäkin opiskeltua että kyllähän tuommoinen sanatarkkuus pääkriteerinä on melkoisen kökköä ja ei-toimivaa käännöstyötä.
Oletko siis alkukielien sekä asiantuntija, kun tuollaisen lausunnon osaat antaa?
Mitä kieliä osaat?
Kyösti, suomennan erilaisia asiatekstejä työkseni, ja jotkin asiakkaat ovat maallisessa mielessä "sanainspiraatio-opin kannattajia" eli vaativat tiettyjen asioiden sanatarkkoja käännöksiä. Paksupäisimmille ei mene kaaliin, kun selitän, että a) kyseistä sanajonoa ei käytetä suomen kielessä ja b) käännöstä ei suomalainen siksi ymmärrä tarkoitetulla tavalla, vaan c) tuntee tekstin itselleen vieraaksi. Arvelen, että Jampe tarkoitti juuri tällaisista vaatimuksista kumpuavaa kökköyttä, josta on helppo löytää esimerkkejä esim. liike-elämän piiristä.
Kaikki käännökset ovat tulkintaa. Mahdollisimman sanasanainen käännös on yksi tulkinta, ns. dynaamista vastaavuutta (dynaaminen ekvivalenssi) käyttävä käännös (esim. nyk. Raamattu) on toinen tulkinta. Sanasanainen käännös voi olla joissakin tapauksissa hyödyllinen, mikäli alkukieltä ei osata ja käännöksen lukemisen tueksi perehdytään samanlaiseen filologiseen tukimateriaaliin kuin ammattikääntäjäkin työssään.
Mt
-
En ymmärrä, ehkei tuo ollut tarkoitettukaan ymmärrettäväksi.
Olis se ihan ymmärrettäväksi tarkoitettu:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Katolisuus (http://fi.wikipedia.org/wiki/Katolisuus)
-
Kyösti, suomennan erilaisia asiatekstejä työkseni, ja jotkin asiakkaat ovat maallisessa mielessä "sanainspiraatio-opin kannattajia" eli vaativat tiettyjen asioiden sanatarkkoja käännöksiä. Paksupäisimmille ei mene kaaliin, kun selitän, että a) kyseistä sanajonoa ei käytetä suomen kielessä ja b) käännöstä ei suomalainen siksi ymmärrä tarkoitetulla tavalla, vaan c) tuntee tekstin itselleen vieraaksi. Arvelen, että Jampe tarkoitti juuri tällaisista vaatimuksista kumpuavaa kökköyttä, josta on helppo löytää esimerkkejä esim. liike-elämän piiristä.
Mt
Naulan kantaan! :023:
Otetaan sen verran takaisin sanoja, että kun totesin ettei meistä kukaan osaa suomen kieltä kuin korkeintaan auttavsti, niin en vielä tiennyt Mt:n olevan alan ammattilainen. Jos hän suomentaa työkseen, hän mitä todennäköisimmin osaa suomenkin kieltä paremmin kuin auttavasti. Itseäni hävettää oma ja teidän muiden alkeellinen suomen kielen taso.
-
Itseäni hävettää oma ja teidän muiden alkeellinen suomen kielen taso.
Oletko luonteeltasi perfektionisti?
Itse olen eri asioissa ja kärsin siitä.
Lievemmälläkin perfektionismilla (neuroottisuudella) selviytyisin.
-
en vielä tiennyt Mt:n olevan alan ammattilainen.
Ennen tuota tietoa, niin hävettikö sinua silloin myös mt:n suomenkielen taito?
Ilmeisesti hävetti, koska et tiennyt Mt:n tekstien perusteella häntä kielialan ammattilaiseksi?
-
Ennen tuota tietoa, niin hävettikö sinua silloin myös mt:n suomenkielen taito?
Ilmeisesti hävetti, koska et tiennyt Mt:n tekstien perusteella häntä kielialan ammattilaiseksi?
(http://www.cosgan.de/images/smilie/froehlich/a065.gif)
-
Mistähän se johtuu että on niin helppoa tulla ymmärretyksi väärin? :icon_eek: :017:
:icon_wink:
-
Erehtyminen on inhimillistä. Errare humanum est.
-
Itseäni hävettää oma ja teidän muiden alkeellinen suomen kielen taso.
No-no, jopas nyt jotakin. :003: Taidan laittaa hampaat naulaan.
-
Hävettäköön yhdessä sitä, että Jampe ei osaa erottaa suomenkielen ammattilaisten tekstejä tavallisista suomenkielen suoltajista.
-
:icon_biggrin: Vasta Kristuksessa tulemme täydellisiksi. Samanlaisia suoltajia. :icon_wink:
-
:icon_biggrin: Vasta Kristuksessa tulemme täydellisiksi. Samanlaisia suoltajia. :icon_wink:
Totta, tuonpuoleisessa Jampekin osaa erottaa hyvän suomen huonosta suomesta, mikäli kuuntelee maapallon aikaisia äänitteitä ja mikäli niitä on tarjolla. Voi tosin olla, että tuontpuoleisessa on sen verran muuta puuhaa, että tuollaiset äänitteet eivät kiinnosta.
-
Voin puhua vain itsestäni. "Yksin armosta jne. "
-
Minulle Raamattu on pyhä kirja, Jumalan puhetta ihmiselle. Miten muuten oppisimme tuntelmaan Kristusta, ellei pidettäisi Raamatun Sanaa totena. Ensi lehdiltä alkaen siellä ennustetaan meille Kristuksen sovitustyö.
On varmaan joitain asioita, että olisi hyvä tuntea sen ajan kulttuuria ja jopa alkukieltä, jota tavallinen seurapenkin kuluttaja ei ymmärrä. On totta, että jo suomalaisissa käännöksissä on eroja. Itselle joku kohta selkenee -92 käännöksestä paremmin ja joku toinen kohta -33 ja-38 käännöksistä paremmin. Lainaan Martti Simojokea:"Oikeaa viisautta on luottaa Jumalan sanaan ja riippua siinä kiinni" (Uusi päivä uusi armo).
-
Tässähän tämä Martan kommentti on. Paha tähän on sanoa ainakaan mitään vastaan.
-
Minulle Raamattu on pyhä kirja, Jumalan puhetta ihmiselle. Miten muuten oppisimme tuntelmaan Kristusta, ellei pidettäisi Raamatun Sanaa totena. Ensi lehdiltä alkaen siellä ennustetaan meille Kristuksen sovitustyö.
On varmaan joitain asioita, että olisi hyvä tuntea sen ajan kulttuuria ja jopa alkukieltä, jota tavallinen seurapenkin kuluttaja ei ymmärrä. On totta, että jo suomalaisissa käännöksissä on eroja. Itselle joku kohta selkenee -92 käännöksestä paremmin ja joku toinen kohta -33 ja-38 käännöksistä paremmin. Lainaan Martti Simojokea:"Oikeaa viisautta on luottaa Jumalan sanaan ja riippua siinä kiinni" (Uusi päivä uusi armo).
Toisaalta on pikkasen vaarallista alkaa pitää Raamattua tai Koraania tai muuta jollekkin pyhää kirjaa erehtymättömänä Jumalan ilmoitukselle.
Siis silleen vaarallista, että alkaa tulkitsemaan sitä ilman kokonaiskuvaa sisällöstä.
Jeesuksen antamissa opetuksissa ja muutenkin uudessatestamentissa tulee esiin lähimmäisten rakastamisen tärkeys.
Kuitenkin Raamattuun vedoten on aloitettu sotia ja jotkut tulkitsevat sitä ja Koraaniakin omien valtapyrkimysten pohjalta omien poliittisten ja muiden etujen mukaan.
Muslimien kanssa olen tästä aika lailla käynyt vääntöä, kun he tulkitsevat Koraania aika radikaalisti ja sanovat, että jos siellä sanotaan, että vääräuskoiset on tapettava, niin se on sitten niin.
Olen yrittänyt sanoa, että Muhammed oli ihminen joka ei ole verrattavissa Jeesukseen ihmetekoineen ja opetuksineen tai vanhantestamentin profeettoihin, jotka tekivät suuria asioita tai Jumala kun he rukoilivat.
No vettä hanhen niskaan heille selittää, kun joku sokeasti johonkin uskoo, niin eipä ne mitään muuta totuutta ota vastaan.
Minustakin Raamattu on Jumalan sanaa meille ihmisille, joka muuttaa ihmistä, mutta punainen lanka tulee aina pitää mielessä kun lukee sitä.
-
Pidän Raamattua Jumalan Sanana, näin minulle on opetettu. :eusa_angel:
-
Kun lukee suuria, niin pitäs muistaa jotta Muhammed teki osan Mekassa ja toisen Medinassa, tai jossakin välillä matkalla.
Koraani on niin hassu juttu jotta se mikä tehtiin ensin on lopussa.
Lukekaapa vaan , niin eka tehty ei ole sotanen. varmaankin Muhammed v.......tu ja siksi kirjoitti sen loppuosan joka on alussa.
Voiskohan tätä ennää vaikkeemmin selittää ; )
-
Naulan kantaan! :023:
Otetaan sen verran takaisin sanoja, että kun totesin ettei meistä kukaan osaa suomen kieltä kuin korkeintaan auttavsti, niin en vielä tiennyt Mt:n olevan alan ammattilainen. Jos hän suomentaa työkseen, hän mitä todennäköisimmin osaa suomenkin kieltä paremmin kuin auttavasti. Itseäni hävettää oma ja teidän muiden alkeellinen suomen kielen taso.
Niin... se kai olisi tasonne. Oikeastaan koko lause on kieliopillisestin sekavahko ja ongelmallinen, mitä sanoo mt? Edellä on viittaus monikkoon "oma ja teidän muiden". Mutoin olisi oikein kirjoittaa esim. yleinen suomen kielen taso. Oma tasoni ja teidän muiden taso. Muiden on ryhmä; tosin parempio ilmaus olisi teidän tasonne -- ei teidän muiden, siinä on tarpeeton tautologia. Teidän tasonne omani ja toisten taso taas olisi ok. Ja siinä poikkeus seuraavaan sääntöön, eli avuksi vähän off-topicia:
Vanha vinkki yhdyssanakysymykseen: löyly kauha vai löylykauha? Kokeillaan ko/kö - tavua välille. Löylykauhako? Löylykö kauha? sähkö posti vai säköposti. sähkökö posti? sähköpostiko?
Toinen: Jumala isolla jumalanpalvelus pienellä. Raamattu isolla raamattutunti pienellä.
Kolmas: Tuleeko yhdyssanaan väliviiva: Tulee, mikääli edellinen sana päättyy samaan vokaaliin, kuin millä seuraava alkaa. Ensierä vai ensi-erä. Eri vokaalit, ei tarvita viivaa. alku-unelma vai alkuunelma. No, alku-unelma.
Näillä pärjää pitkälle. Jos nyt jotakuta jaksaa kiinnostaa... :015:
-
Pää kysymys nyt jokatapauksessa koskee raamatun Erehtymättömyys mahdollisuutta erinäkökohdista ja siitä ei kukaan jaksa kinastella... kaiketi. :003:
-
Kolmas: Tuleeko yhdyssanaan väliviiva: Tulee, mikääli edellinen sana päättyy samaan vokaaliin, kuin millä seuraava alkaa. Ensierä vai ensi-erä. Eri vokaalit, ei tarvita viivaa. alku-unelma vai alkuunelma. No, alku-unelma.
Luuta-akka vai luutaakka, kas siinä pulma :icon_cool:
Silloinkin tulee väliviiva, jos jompikumpi sanoista on erisnimi, kirjain tai vieraskielinen sana: Varsinais-Suomi, Kylli-täti, A-rappu, CD-levy, curling-rata...
Tai jos sanat on samanarvoisia (eli ei niinku normaalissa yhdyssanassa että on perusosa "kauppa" ja määriteosa "kirja" -> "kirjakauppa"): suomalais-ugrilainen, evankelis-luterilainen...
:003:
Oijoi, ja jos vielä pilkusta ruvetaan puhumaan niin sittenhän sääntöjä on sata! :017:
-
Minä pidän Raamattua Jumalan Sanana.
-
Jumalan sanasta on moneksi. Raamatussa on julistusta, historiaa, tarinointia, rukousta, virsiä, runoutta, mietelmiä ja monenlaista muuta.
-
Minä kyllä ymmärrän että Raamattu on kokoelma kirjoituksista, jonka sisällön ovat ihmiset (kirkolliskokoukset?) päättäneet, tai näin ainakin minulle on kerrottu. Jos nykypäivänä kirkolliskokous on niinkin erehtyväinen niin onko se ollut tuolloinkaan sen kummempi? Eli onhan kaanonin ulkopuolella monenlaisia kirjoituksia joita ei ole katsottu "Jumalan sanaksi". Jotenkin olen ajatellut, että koska kansa on tyhmää ja ymmärtämätöntä niin sitä varten piti luoda mielikuvaa tästä/näistä historiallisista ja erehtymättömistä päätöksistä joiden aikana Pyhä Henki valtasi kaanonin kokoajat niin täysin, ettei virheille ollut sijaa. Ettei kansa epäilisä koska se ei kuitenkaan osaa erottaa väärää oikeasta. Sen sijaan ehkä oppineet, kuten Luther kylläkin arvosteli ja kyseenalaisti ankarastikin joitain Raamatun osia kuten "Olkievankeliumiksi" kutsumaansa Jaakobin kirjettä. Mene ja tiedä miten asia oikeasti on...
Mutta yksi iso ongelma tästä seuraa: nimittäin se, että miten sitten voidaan käsittää mikä osa Raamatussa on Jumalan sanaa ja mikä osa ei? Ennenkuin kukaan imbesilli tarjoaa vastaukseksi että ne kohdat joissa puhutaan keskinäisestä rakastamisesta, ovat Jumalan sanaa ja muut eivät, -huomautan että tuo on täysin omavaltaisesti keksitty asia ja itsevalittu jumalanpalvelus. Valitaan itse "Jumalan sana" oman käsityksen mukaan joka johtaa siihen että koko uskonnossa ei ole muuta kuin "rakkautta" ja kaiken hyväksymistä. Synnistä ei ole puhetta, ei tuomiosta eikä armosta. On vain yleishumanistista "oikeudenmukaisuutta" ja "tasa-arvoisuutta" joka johtaa siihen että suupielistä valuu siirappi kun on niiiiiiiiiiiin herttaista ja rakastavaista...
Mutta liiallisesta makean syömisestä seuraa yökötys ja ei se nyt niinkään voi olla että Jumala on joku kaiken hyväksyvä nössö jolla ei ole mitään sanottavaa mihinkään. Ihan kuin nykyajan hirviökakaroiden vanhemmat jotka antavat lasten kasvaa kuin rikkaruohot oman tahtonsa mukaan. Ilman syntiä ja tuomiota ei ole tarvetta armollekaan.
Eli: valitaanko itse mikä kullekin on "Jumalan sanaa", esim. omaan pirtaani voisi sopia että älykääpiöitä saisi vapaasti lyödä ja hyppööttää ja antaa aina kaikesta takaisin kukkuroiden kera. Kuka sen voi sanoa että se muka sen enempää tai vähempää on Jumalan sanaa kuin evankeliumikaan? Voihan olla ettei evankeliumikaan ole Jumalan sanaa vaan satusetien sepitystä...
Tässä on kuin kahden tulen välissä. En itsekään kykene määrittelemään mutta on syytä tunnustaa rehellisesti että tämä hyvin helposti johtaa (ja on joillain jo johtanut) Valintatalo-jumalaan joka on koottu itse valituista aineksista johon resepti on:
-herttaisuutta
-kukkaisia
-siirappia
-mukavalta tuntuvia Raamatunkohtia
-humanismia
-"läsnä" olemista
-lipiläpiä ja hyväntekemistä
ja ah! Jos viimeinen päivä jolloinkin koittaa, -itse tehty "jumala" todennäköisesti kaatuu rankkasateessa ja tuulessa, koska emme osanneet arvata Jumalan olemusta oikein.
-
Todella vaikee asia ja kun tietää mikä oli aikoinaan kirkon ja kuninkaitten rahanahe symbioosi.
Siis hulluja sukurutsi kuninkaalisia tekemässä lakeja. Panevat suvut keskenään vaikka raamattukin sen kieltää ihmisiltä ja eläimiltä. Onneksi eläimillä ei sitä enää teetetä mutta euroopan kuninkaaliset, jaaha jokoshan ois puhistuneet ?
Ai niin ,saahan Suomessakin serkut panna toisiaan.
Ois kiva kuulla joltain lääkäriltä, onko se tosiaan vaaratonta jos serkut lisääntyy keskenään vaikka pari kolme sukupolvea.
Eläimissä ainakin jälki näkys, sen tiedän vanhoista ketomuksista kun samaa sonnia käytettiin, mutta miten ihmisissä ?
-
Minä kyllä ymmärrän että Raamattu on kokoelma kirjoituksista, jonka sisällön ovat ihmiset (kirkolliskokoukset?) päättäneet, tai näin ainakin minulle on kerrottu. Jos nykypäivänä kirkolliskokous on niinkin erehtyväinen niin onko se ollut tuolloinkaan sen kummempi? Eli onhan kaanonin ulkopuolella monenlaisia kirjoituksia joita ei ole katsottu "Jumalan sanaksi". Jotenkin olen ajatellut, että koska kansa on tyhmää ja ymmärtämätöntä niin sitä varten piti luoda mielikuvaa tästä/näistä historiallisista ja erehtymättömistä päätöksistä joiden aikana Pyhä Henki valtasi kaanonin kokoajat niin täysin, ettei virheille ollut sijaa. Ettei kansa epäilisä koska se ei kuitenkaan osaa erottaa väärää oikeasta. Sen sijaan ehkä oppineet, kuten Luther kylläkin arvosteli ja kyseenalaisti ankarastikin joitain Raamatun osia kuten "Olkievankeliumiksi" kutsumaansa Jaakobin kirjettä. Mene ja tiedä miten asia oikeasti on...
Mutta yksi iso ongelma tästä seuraa: nimittäin se, että miten sitten voidaan käsittää mikä osa Raamatussa on Jumalan sanaa ja mikä osa ei? Ennenkuin kukaan imbesilli tarjoaa vastaukseksi että ne kohdat joissa puhutaan keskinäisestä rakastamisesta, ovat Jumalan sanaa ja muut eivät, -huomautan että tuo on täysin omavaltaisesti keksitty asia ja itsevalittu jumalanpalvelus. Valitaan itse "Jumalan sana" oman käsityksen mukaan joka johtaa siihen että koko uskonnossa ei ole muuta kuin "rakkautta" ja kaiken hyväksymistä. Synnistä ei ole puhetta, ei tuomiosta eikä armosta. On vain yleishumanistista "oikeudenmukaisuutta" ja "tasa-arvoisuutta" joka johtaa siihen että suupielistä valuu siirappi kun on niiiiiiiiiiiin herttaista ja rakastavaista...
Mutta liiallisesta makean syömisestä seuraa yökötys ja ei se nyt niinkään voi olla että Jumala on joku kaiken hyväksyvä nössö jolla ei ole mitään sanottavaa mihinkään. Ihan kuin nykyajan hirviökakaroiden vanhemmat jotka antavat lasten kasvaa kuin rikkaruohot oman tahtonsa mukaan. Ilman syntiä ja tuomiota ei ole tarvetta armollekaan.
Eli: valitaanko itse mikä kullekin on "Jumalan sanaa", esim. omaan pirtaani voisi sopia että älykääpiöitä saisi vapaasti lyödä ja hyppööttää ja antaa aina kaikesta takaisin kukkuroiden kera. Kuka sen voi sanoa että se muka sen enempää tai vähempää on Jumalan sanaa kuin evankeliumikaan? Voihan olla ettei evankeliumikaan ole Jumalan sanaa vaan satusetien sepitystä...
Tässä on kuin kahden tulen välissä. En itsekään kykene määrittelemään mutta on syytä tunnustaa rehellisesti että tämä hyvin helposti johtaa (ja on joillain jo johtanut) Valintatalo-jumalaan joka on koottu itse valituista aineksista johon resepti on:
-herttaisuutta
-kukkaisia
-siirappia
-mukavalta tuntuvia Raamatunkohtia
-humanismia
-"läsnä" olemista
-lipiläpiä ja hyväntekemistä
ja ah! Jos viimeinen päivä jolloinkin koittaa, -itse tehty "jumala" todennäköisesti kaatuu rankkasateessa ja tuulessa, koska emme osanneet arvata Jumalan olemusta oikein.
Jampe puhuu asiaa!
-
Raamatun kaanoniin on valittu ne kirjat, joita on eniten käytetty.
Siis vähä niinku nyt on siionin virsistä jäämässä pois virsiä joita ei kukaan koskaan veisaa kun samalla sävelellä löytyy suositumpiakin.
Ei siis mitään semmosta että kaikki kirjat ois samanarvosina tuotu kirkolliskokouksen katottavaksi ja siellä ois päätetty että mitkä sisällön puolesta on semmosia että ne voidaan ottaa Raamattuun.
Mää sanon että ihmiset on omalla ymmärryksellään kirjottaneet Raamattuun mitä ovat kuulleet tai nähneet tai kuulleet Hengen puhuvan ja mistä halusivat toistenkin kuulevan.
-
Sitäkin kannattaa miettiä, ymmärretäänkö Jumalan ilmoitus liian kapeasti. Onko se, mitä me ymmärrämme todeksi ja erehtymättömäksi liian yksipuolinen käsitys Jumalan sanasta? Kenties sitä, mikä on syvällisesti totta, ei voi kertoa ihmisen ymmärrykselle muuten kuin tarun tai runon keinoin?
-
Kenties sitä, mikä on syvällisesti totta, ei voi kertoa ihmisen ymmärrykselle muuten kuin tarun tai runon keinoin?
joka on metafora
http://fi.wikipedia.org/wiki/Metafora
-
:-\ Onneksi Jumala ei ole vain Raamatussa.
Raamatun selittelijöissä on niin paljon kaikenlaisia, että onneksi Jumala ei ole vain Raamatussa, vaan ihan itte saa ajatella ja tehdä päätelmiä.
Ne jotka Raamattua käyttävät omien tarkoitusperien ja halujensa mukaan opettavat varmoina ja ehdottomina totuuksina kaikenlaista ja jos edes yrität olla toista mieltä, niin kamala paatos alkaa.
Keskusteleva ja kyselevällä mielellä oleva epävarma usko oikein mistään, sopii mulle ja odottava ja ikävöivä usko.
Raamattu on aika iso ja laaja opus, että kumma kun jotkut sanoo, että Raamattu opettaa näin?
-
Jospa onkin niin, että Raamattu yhdistää. Raamattu on suurin yhteinen nimittäjä tarjotessaan uskonvarmuuden erilaisten ihmisten uskoille. Loppupeleissä se kokoaa kansat yhden ja saman uskonkappaleen hyväksyjiksi: rakastakaa lähimmäistä kuin itseänne. Ennen kuin siinä ollaan, Raamatun pyhyys näyttäytyy kaikkialle ulottuvana sanomana. Sana koskettaa kaikkia. Kukin omista lähtökohdistaan saa Raamatusta pohjan ponnistaa korkeuksiin Jumalan luo.
Erottamalla Raamattu yhdistää.
-
Jos Raamattu ei ole erehtymätön Jumalan sana, niin jos uskosi/toivosi perustuu Raamatun ilmoitukseen, niin mielestäni uskosi on varsin hyllyvällä suolla:
mistä tietää, että Raamattu ei tässäkin asiassa erehdy?
Minusta aloituksen kysymys on hyvä. Itse en usko erehtymättömään Raamattuun, mutta uskon syntisen armovanhurskauttamiseen ja sen uskoni tueksi löydän mm. seuraavia asioita:
- Raamatun tekstit aiheesta
- Henkilökohtaisen kokemuksen aiheesta, armoon turvaaminen tuntuu olevan se toimiva tapa uskoa.
- Muiden kristittyjen kokemukset aiheesta
- Muiden kristittyjen kirjoitukset aiheesta (mm. Luther ja Kalvin)
Mutta, jos Kyöstin avauksen ymmärtäisi syytökseksi Raamattu-liberaaliutta kohtaan (olkoon se sitä tai ei) niin siinä on mielestäni pieni logiikkavirhe. Periaatehan on siis molemmissa tavoissa "uskon tietämättä." riippumatta siitä uskooko Raamatun erehtymättömyyteen vai armovanhurskauttamiseen.
Jos ensin uskoo Raamatun erehtymättömyyteen ja sitten uskoo sen pohjalta syntisen vanhurskauttamiseen niin kyseessä on tasan yhtäpaljon uskonvarainen juttu, se usko vain ensin kohdistetaan johonkin muuhun kuin siihen armovanhurskauteen eli Raamattuun.
Lisäksi, omasta mielestäni usko Raamatun erehtymättömyyteen ei mitenkään takaa uskoa armovanhurskauteen kuten Kyöstin avauksesta voisi rivien välistä lukea. Se täytyy kuitenkin sopimuksenvaraisesti poimia Raamatusta hallitsevaksi tulkintalinjaksi. Raamatusta kun löytyy myös ajatus vanhurskaudesta tekojen kautta ynnä kaikkia armon ja tekojen välimuotoja.
Summa summarum: Mielummin turvaan suoraan syntisen armoon Jeesuksessa kuin kierrätän tuon turvaamiseni ensin Raamattu-uskon kautta, koska en voi ajatusta Raamatun erehtymättömyydestä muuten hyväksyä.
-
Kielellisesti ilmaus "Raamattu on erehtymätön" on hieman huvittava.
Erehtyminen on inhimillistä, sanoivat vanhat roomalaiset.
Erehtyä tarkoittaa kai jotakuinkin samaa kuin ajatella epäloogisesti tai luulla asioiden olevan toisin kuin ne ovat. Kun ihminen erehtyy, hän on väärillä jäljillä. "Nyt Mt erehtyi", voitaisiin tätä viestiäni kommentoidas, ja se lause olisi mielekäs kielellisesti, ehkä asiallisestikin. "Mt:n viesti on erehtyväinen" taas ei ole mielekäs lause - erehtyminen on inhmillistä, näet.
Tekstin kirjoittaja voi erehtyä, jolloin tuloksena oleva teksti ei pidä yhtä esim. historiallisten tai luonnontieteellisten tosiasioiden kanssa. Kirjallisuuden historia tuntee lukuisia tekstejä, jotka eivät ole tosia historiallisesti tai luonnontieteellisesti. Silti ne voivat olla jossain merkityksellisessä mielessä todempia kuin toinen teksti, joka on luonnontieteellis-historiallisesti todenperäisempi, siis "erehtymättömämpi".
Kun joku sanoo "Raamattu on erehtymätön", mitä hän tarkoittaa tällä väitteellä?
Väite sisältää myös sen julkilausumattoman väitteen, että sanoja tietää asiat vähintään yhtä hyvin kuin Raamatun luoja - enkä tässä nyt tarkoita yksittäisten Raamatun kirjojen kirjoittajia - ja pystyy sen nojalla arvioimaan tekstejä.
Erehtymättömyysväite sisältää usein myös sen julkilausumattoman väitteen, että historiallinen, luonnontieteellinen ym. todenperäisyys on olennainen asia myös Raamatun pelastushistoriallisen luotettavuuden kannalta. Tällöin joudutaan pohtimaan monia hauskoja kysymyksiä, joista tunnetuimpia lienee märehtijän paikka eläintieteen taksonomiassa ja jäniseläinten suhde tähän taksonomiaan.
Lyhyt tiivistelmä edellä olevasta:
En ymmärrä kysymystä. Teksti ei kuitenkaan ole erehtynyt, vaan erehtyväinen on
Mt
-
On erehdys puhua Raamatusta kuin elävästä olennosta. Mielestäni on myös erehdys ajatella, että Raamatun tekstit olisivat tyyliltään samanlaista jumalallisen totuuden ilmoitusta.
-
Onneks vähemmän tullee erreystä, kul luen niih harvoin ruamattua. Mutta ku luven, luven kuin Jumalan sannoo, joka on siihen Pyhäh Hengen voemalla räntättynnä. En uattele, että onko totta eli valetta. Tutkin sitä mielessäin ja joskus oekein syvämmessäinnii, jos sille piälle sattuu. Vilosohvit suap minun puolesta pekuleerata lämpimikseen.
Ei silti, jos totta kerrannii kirjottais, ku on nii arvokas aihekkii. Nimittäen jotta. Vaekka ihminehä se on ruamatun kirjottanna ja virheitä sattuu, se myö tiijetään itestännä. Ee kai se Pyhä Henk aina oo paekalla vahtimassa tahi vallihtemassa elikkä vaekuttamassa. Vaikka tässäkää ee saes piruva kuhtua maenehtimalla, ni ku on näe arvokas aehe ni kirjotimpa minkä kirjotin, että vanaha vihtahuosu se suattaa ja on suattanna kynälläsä sohia siinä kirjottamisvaeheessa.
Mutta ylpiätään voes sannoo että ku uskoo ni se on tärkeintä. Jos eppäelys iskee, seki on tärkeetä tai törkeetä. Sillon pittää vuan eppäellä ja pittee kiinni siitä mikä on varmoo, oekeen roekkua siinä, tae jos puttoo, yrittee uskoo, että alla on pehmeetä eikä puttous oo kovin pitkä.
-
Voe Pekka, myöhä puhuttaa ja ymmärrettää sammaa kiannöstä ! :058: :051:
-
Taetaa olla se Taevaa Isä Kallaveer rannoelta tae Saemaa.