Jeesuskin oli radikaali. Hän haukkui vallanpitäjät ja rikkaat vertauskuvissaan, ajoi rahavaihtajat ulos temppelistä ja kyseenalaisti ikiaikaisen Juutalaisen kastilaitokseen pohjaavan pappisvallan sekä perimyksen.
Sellainen radikalisoituminen on hyvää radikalisoitumista, jossa itsestäänselvyyksinä kerrotuille "faktoille" annetaan kyytiä.
Odineita en arvosta. Minusta heidän toimintansa ei ole tervettä radikalismia, vaan fanaattista ahdasmielisyyttä. Ei hyvä.
Ei sitä tarvitsekkaan hyväksyä, mutta jos joku on vilpittömästi mieltänsä, niin mitä me ollaan häntä / heitä tuomitsemaan.
Jos nyt joku on vilpittämästi vaikka muslimi tai budhalainen, niin eihän heitä voi siitä tuomita tai sanoa, että ei noin.
Pitää antaa tilaa erilaille uskoville ja synnyttää joku vuoropuhelu tai julistaa omaa totuuttaan.
Kristityt liberaalit ovat joskus pahimpia tuomitsijoita milloin karismaattisuutta tai suomenvastarintaliikettä vastaan.
Ei sillä mitään voiteta, vaikkakin oma mielipide on hyvä aina sanoa.
Että ei islamille, äärioikeistolle, budhalaisuudelle tai vaikka punaisia päin ajaville, mutta pitääkö nyt sitten alkaa raakaamaan ihmisiä sen mukaan?
Itse sanon mitä mieltä olen asioista, jos joku on erimieltä, niin annan tilaa ja annan oman mielipiteeni vaikuttaa toisessa, jos se ei tuota tulosta, niin sanon toisenkin kerran, mutta koskaan paitsi jos toinen on tekemässä lähimmäiselle pahaa en koe olevani oikeutettu vaikuttamaan muuten.
