Mikä teki tänään onnelliseksi XXII

[Riitta-mummi]

Matilla on aina ollut 'professorin muisti'. Avaimet, kännykkä, lompakko, silmälasit ja nimet ovat usein karussa. Nyt se on tarttumassa minuunkin.

Olen onnellinen, että kahden pärjäämme kyllä, toinen toistamme muistutellen.
Jaan tämän mielelläni ikätovereille täällä . 

Kirjaston ' täti ' ei ollut vihainen kun kerroin kuinka kirjoille oli käynnyt. Kyllä ne kuulema yleensä palautuvat vaikka ei olisivat kirjattu lainatuiksi.

[donpate]

Yleensä näissä asioissa pärjää järjästellmällisyydellä vaikka vaatiikin hieman enemmän vaivannäköä. Ennen oli helpompaa kun omasta "kaaoksesta" löysi yleensä hakemansa, mutta nyt kun pelissä on mukana omat juniorit ja vävyt ym. srk, niin on hankalampaa. Mielestäni mulla on hieman näkömuistia joka toimii myös silmät kiinni, esim aikanaan kun appivainaa vielä oli elävien kirjoissa niin hän soitti joskus mökiltä ja kysyi, onko sulla sitä ja sitä työkalua ja mistä sen löytää? Pystyin neuvomaan että kun menet liiterin ovelle ja katsot sisään niin ko. työkalu löytyy sieltä ja siltä hyllyltä. Mutta nykyään ei tavarat enää palaudu välttämättä samoille paikoille mistä ne on otettu.

[Riitta-mummi]

Just niin. Just sama minulla. Pidän kaikki tavarat omilla paikoillaan, ja löydän ne myös. Matti on tottunut siihen, että minä tiedän ja muistan, niin itsensä ei tarvitse.
Nämä mainitsemani annan hänen itse hoitaa. Kun kännykkä on ollut häneltä jonkun aikaa kadoksissa soitan omallani siihen, ja sitten se löytyy äänen perusteella.

Näkömuisti on minullakin hyvä. Muistan asiakkaat vuosikymmenien takaa vaikka en olisi nähnyt vuosikausiin. Nimetkin,  kiinnostavimmilta. Ihminen onkin suurin ja  kiinnostavin kaikista. Samoin sanat ja niiden käyttö.

Nyt olen huomannut, että en tänään muista mitkä maat pelasivat toissapäivänä vastakkain EM-kisoissa. Myös nimien tulo muistin lokeroista kestää enemmän kuin hetken. Kompuutteri on silloin liian täynnä.

Siitä, että terveys on tämä, ja että parisuhde paranee päivä päivältä osaan olla kiitollinen. Kiitänkin tästä.
 

[malla]

Olen onnellinen kuin luin, että Riitta-mummin parisuhde paranee päivä päivältä.
Ihana asia ja se on maailman tärkein suhde.
Siihen kannattaa panostaa.
Sanoo ihminen tässä, joka on yksinäinen...mutta olen tästäkin kiitollinen ja lapsista ja lapsenlapsista.
Ja siitä, että kaikesta huolimatta lapsillani on aina ollut isäänsä hyvät välit, se on asia, jota olen arvostanut.

Siunausta aviopareille ja siunausta yksinäisille ihmisille.

[Riitta-mummi]

Minä puolestani olen onnellinen että mallan veli on lievästi vammainen, kun ajaa skootteriakin.  Oma kummityttöni on vaikeasti, eikä voi asua kotona.
Tämä asia nousi esiin kun juuri aloitin Hallele Huovin kirjaa Pesula. Siinä Iiriksen poika Veeka on tällainen vaikeampivammainen, mutta hyvinä hetkinä ilmaisee itseään muutamalla sanallakin.

[malla]

Jumalalla on meitä erilaisia ihmisiä.
Kiitos.
Veli on ajellut koko aikuisikänsä kesäisin skootterilla.
Joissakin asioissa autan nyt...kun äiti on iälliseksi tullut ja isä jo nukkunut ajasta iankaikkisuuteen.
Itse olen "lommoilla" joistain toisista kohtaa kuin veli.
Mutta tälläisenäni taitan matkaa.

Siunausta kummitytöllesi.

[vn]

Tuntuu hyvältä lukea keskusteluanne, vaikeistakin elämän tilanteista.
Kunpa itsekin osaisin paremmin olla läsnä, käytettävissä, kuulolla...
Nyt lähdössä mummuporukkaan virsivarttiin, ehkä sinne miesääni mukaan mahtuu.
 

[malla]

Nyt olen onnellinen, että huomenna näen pikku neidin, eli poikani perheen.
Kutsu kuului ja lupasin aamusta lähteä ajelemaan heille.
Mummouden autuutta tämä lienee. 

[malla]

Olen jo leiponut osan, mitä vien heille.
Ja ajattelin että iso Duplolego-paketti mukaan, kirjakin.
Vielä lisää illemmalla leipasen.
Innolla odotan.
vaikka hyvä on elää aina "tässä ja nyt hetkessä", silti odotan jo huomista.
Pääsen leikkimään...ja voinhan muutakin tehdä, mitä tarvitsevat.

[vn]

Vointini tuntuu jälleen paremmalta muutaman päivän heikottamisen ja taapertamisen
jälkeen.
Virsivartissa oli kiva käydä ja pitkästä aikaa laulaa sydämen kyllyydestä sen mitä ääni kulki,
viimeksi helmikuussa olen pitemmästi laulanut.

[Pyryharakka]

Tänään kesken työpäivän kävellessäni toisesta toimitilasta toiseen, katselin kaunista auringonpaisteista maalaismaisemaa. Totesin olevani hyvin onnellinen. Minulla on työ, josta pidän. On kesä. On kaunis ilma. On kaunis maisema. Olen terve. Mitä sitä ihminen muuta kaipaa. . . . . . Niin ja minulla on ihana perhe. Rakas puoliso. Ihana tytär, joka on löytänyt paikkansa ja elämänkumppanin.

Elämä on ihanaa, jos sen oikein oivalta.........   

[Leena]

Tämmöistä oli kaksi kesää putkeen, harmasta ja sille ei vain mahtanut mitään että se merkillisesti ihan vei kaikki voimat, nyt tietää että tämä menee ohi ja tulee taas kaunista ja lämmintä ja juuri eilen oli niin, niin hyvä olla vain siksi, että kaikki näytti niin kauniilta, minä voin hyvin, minulla on sisko joka on maailman paras ja vanhemmat olen saanut pitää ihmeen kauan ja terveinä ja virkeinä ja siilit soivät viime yönä ninut vararikon partaalke ja muuan suuuuu-uuuuursiili asettui ihan ovipieleen ja otti tyynesti kun sille keskusteli ja selitti että Leena tässä vaan tuonne takapöytiin tarjoilee ja neljä hienoa lasta... 


Ja kummallisesti heräsin vain hyvin onnellisena. Joskus niin käy.

[Riitta-mummi]

Sade. Luonto virkistyy. Mansikat ja perunat kasvavat, kukat saavat sadevettä. Varaan sitä suuren saavillisen.

[vn]

Pitkät voimaannuttavat yöunet.
Oloni alkaa tuntua jälleen "normaalilta"

[Leena]

Paistoi päivä pilven päältä. Ihan totta oli muutaman tunnin ajan lämmintä, kirkasta, aurinkoista. Kaikkea vimmatun onnellistuttavaa ei uskalla kertoa. Hyvä,   Lapsi numero 4, onnea ja siunattua elämän matkaa.