Tulossa herättäjäjuhlille
- jo kolmannenkymmenennenviidennen kerran...
Ja ensimmäistä kertaa asuntovaunun kanssa - niin kuin vanhat ihmiset.
Herättäjäjuhlat ovat kesän taitekohta; niiden jälkeen on loppukesä. Voih.
Nuorena juhlat tuntuivat paljon pitemmiltä. Nykyisin ne ovat hujauksessa ohi. Vaan on se mahtavaa istua keskellä veisuuta, kiireettömästi, hetkessä läsnä, tällaisenaan.
Voisin veisailla vaikka että:
"Näin olen, raukka, kuunnellut,
Sokeaa järkeäni,
Turhissa töissä vaivannut
Uuvuksiin itseäni,
Nyt surren sen mä havaitsen,
Ett' olen eksyksissä,
En oikein tiedä, missä."
SV 100:5