Oli kenenkin kanta mikä tahansa (minun on homoliittojen puolesta), minua alkoi huolestuttaa tätä ketjua lukiessani. Tuli sellainen olo, että Körttifoorumillekin on hiipinyt juuri sellainen "ei meillä vain..."-ajattelu, jota niin kauhistellaan: (lihavointi lainaajan)
Se että kaikki olemme syntisiä ihmisiä on hyvin itsestäänselvää, ehkä jossain piirissä jopa selvempää kuin toisissa, jotka voivat erottaa kokonaisia väestöryhmiä olemukseltaan syntisiksi, synnissä eläviksi.
"Kyllä meille vain saa kuka tahansa tulla, kun me ollaan kaikista nöyrimpiä ja syntisimpiä."
Tässä kysymyksessä taidan olla enemmänkin liberaali kuin körttiläinen. Minusta emansipaatio tosin maallisella sektorilla kyllä jatkaa loogisesti Jeesuksen aikoinaan aloittamaa polkua. Joskin ihmiselle ominaisella puutteellisella tavalla. Edelleenkin on minulle jonkinlainen anateema kuulla niitä äänenpainoja joilla Uskossa ja Rukouksessa käsitellään seksuaalisia vähemmistöjä. Ehkä se johtuu siitä, että joka tietoa lisää, se tuskaa lisää - vainon historia on verraten tuttu minulle. Ja jos leimataan toisia ihmisryhmiä niin tuntuu siltä, että implisiittisesti, jopa eksplisiittisesti, ollaan leimaamatta itseään. Niinpä en osaa ottaa tätä kysymystä kevyesti, marginaalisena. Ehkä tämä rotunäkökulma tekisi asian selvemmäksi: jos siis väittelisimmekin taannoisen Etelä-Afrikan reformoidun kirkon edustajien kanssa, jotka Raamattuun vedoten puolustivat apartheidia (hyvin usein vielä "kaffireista" loukkaavaa kieltä käyttäen). Mitä tulee syntisyyteen niin minulle on jonkinlainen itsestäänselvyys ihmiskunnan verisen ja vallanhimoisen historian kautta, että todellakin, kenelläkään ei ole mitään varaa julistautua puhtaaksi: ihminen on tehnyt maailmasta vankilan itselleen, vankilan pelisäännöillä toimivan. Historia on siis myös rangaistus rikoksesta, ei vain rikos. Tuskin tämä tilanne näillä voimin ikinä muuttuukaan. Kaikkea ei silti jaksa tai voi suvaita. Tässä tunnustaudun huonoksi körttiläiseksi, aika matalalla on puomi ollutkin kun on tähän joukkoon kuitenkin hyväksytty, jopa tuntuu siltä, ettei sitä juuri ollutkaan.
edit: Ohessa vähän enemmän saarnaa suvaitsevaisuuden luonteesta (Suomen kirkon monissa kysymyksissä konservatiiveja kohtaan omaksuma "suvaitsevaisuus" olisi ehkä hyvä lisäesimerkki tekstiin) - tämä on tosin englanniksi ja vain tämänpuoleisia liberaalissa hengessä käsittelevästi:
http://stockholmslender.blogspot.com/2006/01/leben-und-leben-lassen.html