Ei se mun mielestä mihinkää se matikka muutu lukiossa. Joka kurssissa tulee pari uutta työkalua joilla sitten askarrellaan niitä tehtäviä. Ja kokeista pääsee läpi jos on taulukkokirja ja laskin.
Hmph. Kussakin lukiossa tasonsa.
Mutta: Kurssista läpipääseminenhän ja arvosana riippuu ihan siitä että minkälainen opettaja sattuu olemaan. Ei voi verrata sitä että joku pääsee myyräpartio-koulussa läpi kokeista maolin avulla ja kymppi napsahtaa, ja sitä että joku muu on saa kasin numeron toisessa lukiossa tai jopa saman lukion eri opettajalta samasta kurssista. Se on niin operiippuvaista. Toisen seiska toisen ysi.
Yläaste oli vaan ala-asteen kertausta. Yläasteella kaikki sai ysin, jos vaan osas sanoa että Suomi itsenäistyi 1918 ja että tangentti on se ku kerrotaan vastainen viereisellä.
Matikka vaatii tiettyä asennetta. Sellaista "no eihän tästä tajua mitään, mutta lasketaan silti". Ja sitten sitä vain koko ajan humpsahti syvemmälle matikkaan, ihan huomaamattaan. En oppinut lasemaan sitä tiettyä yhtä tehtävätyyppiä oikealla tavalla, vaan tuli vain sellaista yleistä matikkatajuntaa. Joka kyllä nyt harjoituksen puutteessa on jo kai kadonnut.
Meillä kaikki perusjutut opetettiin syventävien esimerkkien avulla. Tai siis että mentiin heti niihin vaikeisiin tehtäviin, eikä väännelty rautalangasta niitä perustehtäviä niin kauaa että naapuriluokkakin nukahti.
Meidän matikantunnit lukiossa olivat aivan loistavia. Rakkaimpana muistona on se kun opettaja tiuskaisi minulle kerran tunnilla "Sä et koskaan kans tee yhtään mitään!" (kotiläksyistä lähinnä) Se oli jotenkin niin mahtavaa. Siis oikeasti.