Eilen illalla tajusin kirkaana hetkenäni, että ehkä kaikkein laupiaimmat ja armahtavimmat ihmiset mulla eri elämäntilanteissa ovat olleet juuri körttejä.
Se ajatus toi suuren ilon.
Koin, että juuri tietyissä elämäntilanteissa, joissa olen eniten tarvinnut laupeutta ja käsittämätöntä Jumalan hyvyyttä on välittynyt muutaman armollisen körttiläisen ihmisen kautta.
Siitä on taas jaksanut alkaa taittaa matkaa eteen päin, vaikka polvet ruvella, mutta olo on silloin ollut kuin olisi Kristuksen kohdannut, kuin onkin, sillä Kristuksen sisällinen tunteminen, sen voi aistia joistakin henkilöistä sekeästi.
Sydämellinen kiitos heille ja teille.
Ns alatiellä kulkeminen on lähimmäisen rakkautta parhaimmillaan.
Arjen kohtaamisia, joissa on välittynyt mýös ihmishyvyys kuin samalla Jumalan hyvyys.
