Kirjoittaja Aihe: Tyhmä pieni kysymys, osa 2  (Luettu 2519 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Tyhmä pieni kysymys, osa 2
« : 27.09.15 - klo:00:08 »
Ketjun otsikko antanee mahdollisuuden kysyä melkein mitä tahansa, muistaen sen
että ollaan seuratuvan puolella...

Katsoin tuota uutta ketjua "nöyrät körtit"
Termi ei ehkä minuun osu, mutta asiaa ja tiivistä tekstiä näytti alkuun olevan.
Ja ehkä avoimeksi ja vastaamattomaksi jäävää....
Tuli mieleeni kysymys "mitä on parannuksen teko"?
Ei ainakaan paremmaksi tulemista, eikä synnittömäksi.
Jumala unohtaa syntimme, upottaa ne meren syvyyteen, Jeesuksen lunastustyöhön perustuen.
Ihminen ei syntejään unohda, niitä on vaikea antaa itselleen anteeksi, myös toisille.
Sanotaan että anteeksiantaminen saattaa joskus onnistua, mutta unohtaminen ei onnistu.
Ihmisen on vaikeaa nähdä syntejään, vaikea hyväksyä syntisyytensä, vaikea tunnustaa...
syntien hylkääminen on ihmiseltä mahdotonta. Ihminen ei voi ansaita armoa.
Miten me voisimme paremmin hyväksyä toisemme ja itsemme, rohkaista ja tukea siihen
että etsisimme Jeesusta, armoa osaksemme...emmekä kovin tuomitsisi...
vain Jumalalla on tuomiovalta.


Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: Tyhmä pieni kysymys, osa 2
« Vastaus #1 : 27.09.15 - klo:01:31 »
^Minusta kysymyksesi ei kuulosta pieneltä, eikä kovin tyhmältäkään.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Tyhmä pieni kysymys, osa 2
« Vastaus #2 : 27.09.15 - klo:07:05 »
Onnittelen vn, olet saanut kysyttyä monta oleellista kysymystä koskien kristityn vaellusta. Toit hyvin esiin myös vaelluksen vaikeudet.

Jos syntisyydessään jää rypemään kovin pitkään turhennetaan Kristuksen sovitustyö.
Sen kun saamme omaksuttua, saa sydämeen, ainakin enimmäksi aikaa, ymmärryksen sovituksen suuruudesta. Myös sen että se on annettu myös minulle.

Siitä voi iloita, ja olla monista turhista huolehtimisista vapaa. Näin koen kohdallani.

Nöyryys on ymmärtääkseni nöyryyttä Jumalan kaikkitietävyyden edessä, turha siinä on selitellä. Nöyryys ei ole nöyristelyä, eikä pakonomaista luonteenpiirteiden muuttamista, edes sen yrittämistä.

Keitä ovat ne hyvät, nöyrämieliset, oikeinuskovat ?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Tyhmä pieni kysymys, osa 2
« Vastaus #3 : 27.09.15 - klo:08:28 »
Olen ymmärtänyt, että parannuksen teko ja kääntymys tarkoittavat samaa. Mielenmuutokseksikin sitä kai kutsutaan. Itse pohdin sitä kääntymisen kautta. Täyskäännöksen tehnyt ei ole vielä edennyt mihinkään, mutta näkökulma vaihtuu toiseksi. Suunta muuttuu. Jos ennen oli menossa kohti tuhoa, nyt onkin seuraava askel ensimmäinen kohti pelastusta.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Tyhmä pieni kysymys, osa 2
« Vastaus #4 : 27.09.15 - klo:12:02 »
"Olen tätä hyvin paljon ajatellut, ja viime aikoina vieläkin enemmän. Ettei enää ajattele omiaan, vaan Jumalan kärsimyksiä maailmassa, silloin valvoo Kristuksen kanssa Getsemanessa....  Minä ajattelen, tämä on "metanoia" ja näin tullaan ihmiseksi ja näin tullaan kristityksi" .

Tämä tuli terveisinä Aawekörtiltä.

Itse ajattelen, jos Jumala on läsnä jokaisessa kärsivässä ihmisessä, hän on niissä joita kohtaan mutta myös minussa silloin, kun minua syytetään väärin, kun muistan mitä oli kun maalattiin suurella telalla sinä et "Koskaan tehnyt "Mitään hyvää".  Jollakin tavalla siinä jo on varjeltu kun vaiti kuunnellessaan tietää, ettei tuo ole totta, kun muistaa ne kortit joita toisinajatelleet lähettivät "Minä pidin sinusta" " olisin halunnut työskennellä kanssasi ". " Opetit minulle kuinka ihminen kohdataan lämpimästi".

ja silloin suuresti lohduttaa, on yksi joka tietää miten pahalta sellainen tuntuu sydämessä. Sen lohdutuksen saa ottaa vastaan, sen jälkeen ei ole yksin vaikka koko maailma kivittäisi, sen jälkeen näkee myös toiset kivitetyt.

Ihmeellisintä on ajatella, joku on ymmärtämässä minua, ei siis ruoskan kanssa vaatimassa yhä suurempiin saavutuksiin ja sekin on metanoia, kääntyminen kohti lohduttajaasi.

On joku joka on kärsivällinen, lempeä, joka ei kadehdi, ei kerskaile, ei pöyhkeile, ei etsi omaansa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
« Viimeksi muokattu: 27.09.15 - klo:12:07 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.