Tulee mieleen erään pikkukaupungin kommunistikaupunginvaltuutettu joka oli valtuustoissa kymmeniä vuosia.
Kerran kun hän oli palannut kokouksesta kotiinsa oli vaimo kysynyt " mitäs siellä tänään päätettiin ? "
Siihen ukko tomerana takkia pois heittäessään " En minä tiedä, mutta vastaan olin ". 
Ensimmäisen "oikean" tyttöystäväni isä oli pitkään silloisen SKDL:n kunnanvaltuutettuna. Hän oli mukava, leppoisa ja harvapuheinen kirvesmies, joka ilmeisesti luki paljon. Kunnanvaltuuston puheenjohtajaksikin hänet valittiin, samoin erinäisiin luottamustoimiin. Häneltä sain lainaksi Punalippu ja Neuvosto-Karjala lehtiä. En tiedä, miksi hän niitäkin tilasi koska ei ollut oikein sen tyyppinen, mutta halusi kai vaan tietää asioista paljon.
Heidän kotinsa oli köyhä, mutta aina siisti ja kodikkaan tuntuinen. Lapsia heillä oli monta. Tyttöystäväni Eila kulki vähän epämuodikkaissa vaatteissa perheen köyhyyden takia ja oli hyvin herttainen ja ujo. Hän oli muistaakseni koulussa luokkaa ylempänä ja me kävelimme välitunneilla ympyrää hämärässä voimistelusalissa pitäen toisiamme arasti kädestä kiinni.
Kun hän kävi meillä ensimmäisen kerran, niin silmät ihastuksesta suurina hän sanoi hiljaa, että teillä on kulttuurikoti. Voi että hän oli pieni ja suloinen ressukka, rakastin häntä paljon!
Äänestys