Ajattelin eilen seuroissa Helsingin Seuratuvan seuroja kun uusi puheenjohtajamme "kirkollisissa uutisisa" kertoi runsaasta, jopa samanaikaisesta, toiminnasta lähipaikkakunnilla.
Meille on tulossa Herättäjän kirkkopyhät perättäisinä sunnuntaina Joutjärven ja Salpausselän kirkkoihin lokakuussa. Lisäksi on seurat jokaisen kuukauden 1. sunnuntaina, ja veisuut kuukauden puolivälissä.
Vuosikymmeniä sitten kun evankeliset mainitsivat körttiläisiä " seurauskovaisiksi", saattoi pilkkanimessä olla totta toinen puoli.
Mikä körttejä niin vetääkään uskollisesti seuroihin. Ehkä ystävyyden henki joka meitä yhdistää. Ystävyysuskovaiset olisikin hyvä nimike.
Olemme tietenkin yksilöuskovaisiakin, ja saammehan ollakin. Siitäkin körtit , seurat ja juhlat tunnetaan.
Eilen minua viehätti uusi iäkäs pariskunta joka tuli seuroihin. Oletan, että olivat paikkakunnalle hiljattain muuttaneita, kuten nuori pappikin joka tilaisuudessa puhui. Ihanalla vaatimattomalla välittömyydellä he ottivat paikkansa uudessa, mutta ilmeisen tutussa yhteisössä.
On varmasti kodikasta kun saa kuulla että paikkakunnalla on herännäisyyttä ja pidetään seuroja. Vaikka ketään muita ystäviä ei olisikaan, seuroissa saa kokea yhteyttä.
Puheet olivat hyvät. Uusi pappi korosti paikkakuntamme hyvyyttä, jota me lahtelaiset emme itse osaa arvostaa. Tämän kertoi Pentti Keisanen, ja olikin oikeassa.
Maunon ja Pentin puheissa käytiin läpi päivän tekstiä; puheitamme ja sanojamme. Synnintuntoon pääsi varmasti moni, minua turhat ja pahat sanani kolahtivat kolkuttamaan kovasti.