Metso on tällä korkeudella pitänyt asemansa paremmin kuin teeri. Omissa rämemetsissäkin uskoni mukaan on koppelolla munillensa kolo. Näitä aikoja haudonta on ohitse. Ja lämmin sää on tuonut monenlaisia hyönteisiä pikku metsonyyteille, kanalinnun poikanenhan tarvitsee muutaman päivän ajan hyönteisiä ravinnokseen ja siitä sitten laventaa eväänsä mustikan lehteen ja muihin "terveellisiin, mitä nyt sattuu löytymään, ruokiin".
Olemme olleet Kaarinan kanssa hyvillämme, kun haarapääskyt ovat pyörineet rustinkien yläpuolella. Ne piipahtelevat sisällekin ja tirskuvat vanhojen pesien liepeillä. Jos asuttu pesä syntyy, niin sen alapuolelle on syytä laittaa lavealti paperia, että kuivunut uloste on helppo toimittaa lustepellon höysteeksi. Luhtiin en pääskysiä ole päästänyt, koska ne niin roskaavat.
Aikoinaan toin Suezilta sotarosvousesineenä rikkinäisen kenttäpuhelimen. En sille parempaa paikkaa löytänyt kuin luhdin moottorikelkan tilassa ison "raaspiikin" seinältä, siihen remmistään roikkumaan, niin pääskyset sen ottivat käymäpaikakseen ja hapan linnun uloste vei messingeistä värit ja pesunkin jälkeen laite haisi pahalle. Poltin puhelimen sitten yhden kerran lustepellon roskapaikalla muitten roskien kanssa.