Mielenkiintoista...mielenkiintoista tämä tällä foorumilla käytävä jahkailu. Pelastuuko ihminen saatuaan kasteen - riittääkö se yksin...riittää ei riitä? Uudestisyntyykö lapsi kasteessa...jos näin tapahtuu, silloinhan se riittää...vai riittääkö? Tarvitaanko kasteen lisäksi myös uskoa ollakseen kelvollinen perillepääsyyn...tarvitaan tai ei kenties tarvita?
Onko herännäisyydessä jokin poikkeuksellinen tulkinta itsensä ruotimisen suhteen...entä lestadiolaisuudessa...no on, ei nyt sentään? Viisveisaaja ruotii taas helluntalaiseen tyyliinsä heränneitä enemmän kuin otsikon aiheeseen liittyvää itseään
Kädenvääntöä, pakka sekaisin, mielipiteitä laidasta laitaan, oikeassa olemisen tarvetta jne...siksi mielenkiintoista. Niin, sitähän se täällä foorumilla keskustelumme ovat, on aina ollut, tuleekin olemaan ja niin saakin olla - ihmisiä kun olemme ja käsitämme asioita eri tavoin.
Kuitenkin...kaikitenkin, Jumalan sanasta löytyy selkeät vastaukset pelastuksen saamiseksi, vanhurskauttamiseksi, uudestisyntymisen ja uskon tarpeellisuudesta jne. Meitä ei ole jätetty Jumalan taholta epätietoiseksi. Syy hämmennykseen ei ole Jumalan vaan meidän...meidän syntisten ihmisten.
Ehtoollisessa viini muuttuu luterilaisen käsityksen mukaan Jeesuksen vereksi ja leipä Jeesuksen ruumiiksi. Vapaissa suunnissa käsitys on erilainen, ehtoollinen on Jeesuksen muistoateria. Oli miten oli, ehtoollinen on todettu olevan messussa huipentuma, joka koskettaa ihmistä, jos joku yleensä koskettaa, ts. se on koko messun päätapahtuma. Aikaisemmin saarnan katsottiin olevan messun "huipun", aika on siis muuttanut messun sisällön merkitystä. Uusissa karismaattisissa seurakunnissa ylistys taitaa olla keskeisimmällä sijalla. Luterilaisissa "perinteisissä" seurakunnissa psalmit, virret ja koko liturgia ovat ylistystä ilman käsien koholla pitämistä ja liikehtimistä. Kuka tykkää mistäkin. Körteille taitaa riittää se perinteinen meno?
Vapaissa suunnissa ruoditaan luterilaista messua sen kaavamaisuuden takia. Kuitenkin heidän tilaisuutensa on täysin kaavoihin sidottua. Auta armias, jos joku uskaltaa poiketa kaavasta...ja tiedän mistä puhun. Luterilainen vuosikerta-menettely antaa vaihtelevaisuutta messuun. Raamatun tekstit ja virret vaihtelevat. Raamattu tulee ikäänkuin käytyä läpi ja uusia virsiä annetaan niiden oppimiseksi. Vapaissa suunnissa sama saarnateksti saattaa kiertää kuukaudesta toiseen, varsinkin silloin, jos vierailevia puhujia esiintyy. Samat tutut hengelliset laulut seuraavat tilaisuudesta toiseen.
No nyt tuli tässä loppumetreillä lähdettyä harhateille alkuperäisestä aiheesta, joten jätettäköön tämä harharetkeni unhon mutkaan ja jatkettakoon alkuperäistä aihetta käsitellen.