Mitä luet nyt/viimeksi, vol.2

[PekkaV]

J.M. Coetzee: Hidas mies; Otavan kirjasto; suomentanut Seppo Loponen; ISBN-13: 978-951-1-20557-9.
Kuten kirjailija, myös päähenkilö Paul (60 v.) harrastaa pyöräilyä. Paul joutuu nuoren miehen kuljettaman auton ruhjomaksi ja menettää toisen jalkansa. Edellisestä kirjasta tuttu Elizabeth Costello on Paulin alter ego, puolisko, kirjailijaminä, dialogin mahdollistava ilmestys.
Toinen nainen, kuntouttaja Marijana, edustaa intohimon kohdetta, Elizabeth todellisuudentajun testaajaa, joka piinaa Paul-eläkeläis-valokuvaajaa masennusta torjuvilla ehdotuksillaan. Elizabethin intresseissä on pitää Paulin mielenkiinto elämään, mikä samalla merkitsee materiaalin hankkimista tekeillä olevaan kirjaansa.
Paulin täytyy suitsea intohimoansa Marijanaan, jotta ei hajottaisi tämän perhettä. Itsehillinnässä auttaa Elizabeth, joka tuon tuostakin kehottaa Paulia ryhdistäytymää. Sitten hän olisi tehnyt tehtävänsä ja voisi häipyä.
Kirja, romaani, päättyykin:
   "Mutta mihin minä joudun ilman sinua?'
   Elizabeth Costello näyttää hymyilevän, mutta hänen huulensa myös vapisevat.
   'Se on teistä kiinni. Meressä kuulemma riittää kalaa. Mutta omasta puolestani heitän toistaiseksi hyvästit.' Ja Paul kumartuu ja suutelee häntä kolmasti siihen lapsuudessa opetettuun sovinnaistapaan, vasen oikea vasen."

[Salis]

Luen nyt toista kertaa Norma Mailerin "Pojan evankeliumia". Minua viehättää kirjassa kuvailtu Jeesuksen sisäinen pohdiskelu, sisäiset ristiriidat ja ahdistus olemuksestaan. Pojan evankeliumi kertoo Jeesuksen kasvutarinan, jossa epävarmasta nuoresta miehestä tulee maailman pelastaja.  Hän joutuu jatkuvasti myös arvioimaan opetuslastensa kykyä ja tahtoa seurata ja toteuttaa hänen ajatuksiaan. Hieno kirja.

[kalur]

Aika vähän tulee luettua.Viimeisin olikin Kirjeopisto Codexin  kustantama Argeologia ja raamattu. Sellaista perus asiaa.Sylvi Kekkosen lankku aidan takana oli erikoinen pikku kirjanen.Se siksi kun näin muistomerkin paikassa jossa hän oli asunut.

[Pena]

Anteeksi, jos niuhotan! Arkeologia kirjoitetaan vain yhdellä geellä. Geologian kanssa sillä ei ole tekemistä, vaikka luulisi, kun maata kaivellaan.

[Pinni]

ARRRR!  Geologia!
Shiver me timbers!

Luen tällä hetkellä Walter Moersin kirjaa Rumo ylämaailmassa. Tässä joku huono linkki Otavan sivuille.
Pohdintaa sitten kun koko kirja on luettu, ja ehkä kakkososakin.

[PekkaV]

Sarasvatin hiekkaa
Megatsunami peittää Keski-Euroopan. Suomen rannikko tuhoutuu 200 km:n leveydeltä. Mannerjäätikön sulaminen on syy. Sulaminen johtuu ilman saasteista, pienhiukkasista, joihin auringonsäteet kiinnittyvät jään pinnassa ja lämmittävät sen.
Taideteoksena kirja ei toimi, sillä vuoropuhelun muotoon verhottu tiedemiesten keskustelu vesittää romaanin kaaren. Ehjän proosan vaatima draamallinen jännite ei synny.
Sähköinen sivilisaatiomme on haavoittuvainen. Rannikoille rakennetut atomivoimalat tuhoutuessaan (kts. http://www.hyokyaalto.org/) siirtävät maapallon 'kehityksen' miljoona, ellei enemmänkin vuotta taaksepäin.
En halua uhkakuvilla tuoda itseäni tykö, vaan jakaa huoleni ystävien kanssa.

[Salis]

Näyttää siltä, että on kehitetty erilaisia tapoja vastustaa ydinvoimaa.

Itse asiaan: Jamaica Kincaidin "Mr. Potter" on mielenkiintoinen teoksen sanallisen ilmaisun takia. Toistoon ja rytmitykseen perustuva teksti vie mukanaan. Sanat ja käsitteet ovat helppoja eikä tarvitse sanakirjaa lukiakseen teoksen. Teos päättyy rytmiä kuvaasti: Mr. Potter was my father, my father's name was Mr. Potter.

[Lyra]

Kaks kirjaa kesken: Le Petit Prince ja Tiedemiehen elämä, joka kertoo Stephen Hawkingista.

Pikku Prinssiä luen ihan vaan kielitaidon takia. Täytyy kyllä myöntää, että jos en sitä suomeksi olisi lukenut niin kärryiltä olisin tippunut noin kolmannella sivulla. Mutta onhan se jotenkin raikas, vaikka lienee kovin trendikäs opus nykyään.

Stephen Hawkingista kertova kirja taas ei mikään taidepläjäys ole, kuten arvata saattaa. Ihan mielenkiintoinen kuitenkin. Plussaa on, että siinä jonkin verran esitellään ja selitetään niitä teorioita eikä se ole vain pelkkää "Stephen pohti asiaa ja katso, teoria syntyi".

Molemmat kirjat muuten olleet kesken ihan luvattoman kauan.  :oops:

[Pinni]

Luen tällä hetkellä Walter Moersin kirjaa Rumo ylämaailmassa. Tässä joku huono linkki Otavan sivuille.
Pohdintaa sitten kun koko kirja on luettu, ja ehkä kakkososakin.

Luin ykkösosan, ja haluan lukea ehdottomasti kakkososankin, oli niin hyvä kirja, ja niin ihania kuviakin!

Tämän jälkeen olen ehtinyt lukea David & Leigh Eddingsin (O_o) kirjan Althalus, jonka olen saanut äidiltä ja isältä "muuten vaan prelilukemiseksi", tai niin ainakin luki siinä etusivulla. Ja nyt, neljä vuotta myöhemmin tämä urakka on saatu päätökseen.
Kirja oli hyvin lol-eddings, loppui siihen että päähenkilö, veijarivaras, sai lapsen jumalan kanssa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Mutta täytyy sanoa, että teksti on hyvin sujuvaa ja mukaansatempaavaa, ja suomentaja on ollut mielestäni hyvä. Perusfantasiaa. Peruseddingsiä.

[osmo]

Tähän ikään elettyään oppii tunnistamaan jo itsestäänkin joitakin luonteenpiirteitä; minulla on taipumusta innostua lapsenomaisesti milloin mistäkin jutusta.
Yllättävän innostuttava, ja vähän hämmentäväkin on kirja "Bono on Bono" ( Michka Assayas ). U2-yhtyeen laulaja on aikaslailla samaa ikäluokkaa kuin minä. En ole varsinainen fani, mutta jotkut heidän 80-luvun bisinsä osuvat kyllä mainiosti maaliin.
Tämä kirja sisältää toimittajan, pitkään Bonon tunteneen miehen ylöskirjaamia keskusteluja. Kristinusko on vahvasti läsnä pitkin matkaa. Ote:"Minusta on selvää, että maailmankaikkeuden ytimessä on karman laki. Se on aivan selvää.Ja kuitenkin, sitten tulee tämä ajatus armosta, joka kääntää kaiken tämän"sitä kylvää mitä niittää"- ajattelun päälaelleen.(...)Rakkaus kesyttää ihmisten tekojen seuraukset."
Suosittelen.

[osmo]

Ja samantien toinen:
Mark Levengood: Riemujen rikkaus ja surujen summa.
Aika hieno. Hauska. Isoäiti joka kuuntelee virsiä radiosta ja ravistaa tahtia pikku purkissa säilyttämillään sappikivillä.
Mark vertaa elämää tunteeseen kun hapuilisi sameassa vedessä.
"Eräänä päivänä löydän rantaan. Jumala odottaa minua suuren pyyhkeen kanssa ja hän hieroo minut lämpimäksi ja kuivaksi ja sanoo" No, eihän se niin vaarallista ollut?"

[PekkaV]

Heli Karhumäki: Härmän vikuri

Mukava lukea, koska kosketuspintaa ihan oikeaan elämään löytyy. On omakotitalon rakentamista, Seppoa, körtti-isiä, välilevyn luiskahtamista, Haikolaa, Körttistä, 60-luvun radikalismia, pesäpalloa. Koulukeppostelu oli uutta jopa niin, että erottaminen uhkasi. Minä olin kiltti - ja herraspoika; vikuri maalta, pyrky kuului kuvaan. Potentiaalista en kirjoita mitään.
Kirja on vielä kesken. Mitä tahansa voi tapahtua.

[Hanna]

John Boyne: The Boy in the Striped Pyjamas

Senkun vaan luette ilman etukateisselvityksia. Hyva, koskettava, kaunis kirja. Varmaan suomennettukin, mut simppelia kielta englanniksikin.

[PekkaV]

etukateisselvityksia.

Kun vikuri rakensi taloa, minä luuhasin Vanhan kuppilassa. Harmi, ettei yksikään proffa tullut sinne kysymään, kuka haluaa tenttimerkintöjä.

[Pena]

Sain juuri loppuun Markku Myllykankaan ja Päivi Räsäsen kirjeenvaihtokirjan Mitä maksaa ihmishenki? Olivat läpi teoksen melkein kaikesta eri mieltä ja pysyivät kumpikin kannallaan. Silti vältettiin eipäs juupas -kinaaminen. Ovat selvästi fiksuja ja hyvätapaisia ihmisiä molemmat.
Terveydenhoidon tärkeysjärjestykset ovat hankalia kysymyksiä, joita voi näköjään mitata kylmän asiallisesti rahassa, mutta jotka herättävät kiihkeitä tunteita.