Kerro Leenalle, Leena kertoo

[Leena]

Hyvät rakkaat sisaret ja veljet foorumissa. Sain yhden jutun käsistä ja tahtoisin kirjoittaa tietopuolisuuksia. Olen pitkään miettinyt yhtä juttua;  terveydenhuollon " teoriassa kyllä" -käytäntöä. On useita asioita jotka eivät hoidu asiallisesti koska työntekijä ei jaksa/osaa/kehtaa kysyä neuvoa/potilaaseen purkautuu että on nyt vain huono päivä.

Oikeastaan en halua sättiä mitään ammattikuntaa, koska sellainen on hedelmätöntä. Jokaisessa tehtävässä on väkeä joka osaa ammattinsa vajavaisesti. Lääkärien dilemmana on toisaalta se että heidän pitäisi tietää paikkansa erehtyvinä ihmisinä mutta kukaan ei halua kohdata eretyvää ihmistä viedessään lastaan lääkärille. Itse toivon ettei se erehtyisi juuri nyt!

Ajattelen pikemmin joitakin käytäntöjä jotka järkyttivät itseäni jo opiskeluaikana. Tärykalvopisto joka lapsen korvatulehdukseen. Synnytyskipujen lievittämättä jättäminen, ja muutamat muut naistenkilinikan toimintatavat. Ennen kaikkea ja aina se ettei erehdystä tai edes viivytystä osattu pyytää anteeksi silloin kuin piti. Toisaalta joku pyysi anteeksi kaikkea, jolloin omaiset olettivat ilnan muuta että heidän 92-vuotiaan omaisensa lonkkamurtuman leikkauksen  jälkihoidossa siis tehtiin virhe ja nostivat oikeusprosessin, menettivät tukuttain rahaa ja hämmentyivät. Pikemmin kai kyseessä oli syyllisyyden projektio tuossa.

Minä en voi olla ajattelematta näitä ja silloin tavallisesti kirjoitan ja saan pääni selväksi. Kysyisin vain, tahtoisiko joku kertoa tarinansa kun en viitsisi jauhaa itsestäni. Ne neurologit vain mokailivat, ja ainut kyseenalaistettava jutussa on tutkimusteemojen keskittäminen jonka takia jokaisen epileptikon pitäisi asua Kuopion yliopistosairaalan kupeessa 

Eli siis tekee mieli tehdä tietopuolisuuksista asiallinen kertomus ei kenenkään teilaamiseksi vaan ajatusten herättämiseksi. Minua taisi jäädä mietityttämään liian moni asia

[Leena]

Niin voisin sinne kirjoittaa jotakin siitä, mikä on hengellisen käsittelyn ongelma psykoterapiassa ja toisaalta transferenssin väistämättömyys sielunhoidossa. Tuossa on aivan turhaa sopia että tämä on sitten terapiaa jos myös hengellinen mietityttää ihmistä tai ennen muuta, järjettömintä on sopia että tää on sitte hei vaan  sielunhoitoa, kun transferenssiin se useimmiten epäonnistuu ja herää sielunhoitajassa kiukku raivo pettymys. Näitä minä joitakin tunnen kun pappeja tunnen.

[Liina]

Minäpä kerron, en tiedä onko hyötyä. On liian monia ikäviä lekurikokemuksia, mutta yksi erityisen hyvä. Kutsun häntä ammatti-ihmiseksi. Muinainen yleislääkärini. Hän suhtautui potilaseen kuin ihmiseen. Jos potilalla oli oli varovainen "öö, luulen, oisko ehkä"-itediagnoosi, hän tarttui siihen ja osasi kysellä tarkemmin oireista. Asenne oli konsultin ja yhteistyötä tekevän, alastaan kiinnostuneen asiantuntijan, ei erehtymättömän jumalan.
Tonen hyvä oli muuan nukkumatti, siis anestesialääkäri. Hänkin suhtautui potilaseen ikään kuin täysjärkiseen ihmiseen, kysyi, vastasi kysymyksiin, naurattikin vähän. Syynäsi suonet, kehui riittävän kelvollisiksi (ja sen laittaman tipan jäljiltä oli vain pieni pilkku, edellisen runnojan jäljiltä koko käsi mustana). Aikaa meni reilusti alle varatun vartin. Käytännön vaivatun sielun hoitoa ja katastrofin ehkäisyä parhaimmillaan.

[Leena]

Minäpä kerron, en tiedä onko hyötyä. On liian monia ikäviä lekurikokemuksia, mutta yksi erityisen hyvä. Kutsun häntä ammatti-ihmiseksi. Muinainen yleislääkärini. Hän suhtautui potilaseen kuin ihmiseen. Jos potilalla oli oli varovainen "öö, luulen, oisko ehkä"-itediagnoosi, hän tarttui siihen ja osasi kysellä tarkemmin oireista. Asenne oli konsultin ja yhteistyötä tekevän, alastaan kiinnostuneen asiantuntijan, ei erehtymättömän jumalan.
Tonen hyvä oli muuan nukkumatti, siis anestesialääkäri. Hänkin suhtautui potilaseen ikään kuin täysjärkiseen ihmiseen, kysyi, vastasi kysymyksiin, naurattikin vähän. Syynäsi suonet, kehui riittävän kelvollisiksi (ja sen laittaman tipan jäljiltä oli vain pieni pilkku, edellisen runnojan jäljiltä koko käsi mustana). Aikaa meni reilusti alle varatun vartin. Käytännön vaivatun sielun hoitoa ja katastrofin ehkäisyä parhaimmillaan.

Näin pitäisi mennä ja onneksi sentään useimmiten menee. Ne ikävät ja vaarallisethan jäävät mieleen. Mutta kertokaa ja laittakaa vaikka yv tai kotipostiin liitetiedostona joka on leena.kotila@fimnet.fi

[Pyryharakka]

Tulipa mieleen kun toissa kesänä Haapajärven Herättäjäjuhlilla iski kihti isovarpaaseen. Menin sitten maanantaina terkkariin nuoren naislääkärin syyniin. Kerroin tietenkin, missä oireet alkoi. Eipä kehdannut lääkäri kysyä alkoholin käytöstäni mitään, vaikka se kai yleensä kihtipotilailta kysytään. 

Vielä kauempi muistuma gynegologisa, vanhemmasta mieslääkäristä, joka kysyi: montako lasta. Kysymys hämmästytti, kun tavallisesti vastaavissa tilanteissa kysytään: montako raskautta.
Vastasin, että kaksi raskautta, yksi lapsi. Sitten oli lääkärin vuoro hämmästyä. Hän kysyi: saako kysyä, miten moinen. No, toki kerroin kuolleena synnyttämästäni esikoisesta.
Lääkäri oli ihan mukava, leppoisa ja asiallinen.

[Riitta-mummi]

Jos ryhtyisin kirjoittamaan lääkäri-hoitaja-sairaalakokemuksista, siitä tulisi romaani.
Totean , että aina ei ole tekijä tehtävänsä mukainen, jolloin työn taso on mitä milloinkin.
Hyvät kokemukset kovassa paikassa ilahduttavat, ja päinvastoin.

Ei toki ole niinkään, että ystävällisen luonteen omaava ihminen on parasta, vaikka mukavaahan on jos on palvelualtis ja kiinnostunut hoitaja tai lääkäri.
Kokemuksia on huippulääkäreistä jotka hoitavat taitavasti työnsä ilman turhia jutteluita.
Silloinen osaaminen paistaa kaikesta ja potilaalle tulee turvallinen olo. Tällainen tapaus oli verisuonikirurgi jolla kävin viime kesänä. Asiat asioina.

Eilen vietin miellytävän tunnin uuden diabeteshoitajan pakeilla. Koska hän oli uusi, piti taas kerran kertoa kaikki juurta jaksaen. Se vähän kummastuttaakin, että kun tietoja löytyy tiedostossa, aina kysellään samat uudestaan.
Nyt oli kiva kertoilla kun sairaanhoitaja oli tosi-ammattilainen ja paneutui perinpohjaisesti.
Näissä nykyisissä sote-oloissa oli ihme, että sain kokonaisen tunnin olla palveltavana, kun tavallisesti 15 min on riittänyt.

Hauskaa oli sekin kun huomasin, että hän ' teitittelee' ja esitin sinuttelua, hän sanoi reippaasti; En minä osaa !
Saman koulukunnan ammattilainen kuten itsekin aikoinaan pankkityössä olin, pitää linjansa. Asiakkaan asettaminen arvoonsa.

[juhani]

Minä en pidä ammattikunnasta "lääkärit". Joitakin poikkeuksia on... esimerkiksi neurologit, jotka ovat tavallisia ja erehtyviä ihmisiä. Tuttu neurologi sanoi tämän.

[Pena]

'Opettajat' taitaa olla vieläkin katalampi joukkio.  Lääkäreitä on monenlaisia. Karkea jako tyyppeihin tapahtuu erikoistumisen yhteydessä. Kussakin ryhmässä on sitten erilaisia yksilöitä mukavine ja kinkkisine piirteineen.

Kerran eräässä saaressa oli nuorisojoukko, jota vaivasi kurkkukipu. Paikalla oli kaksi lääkäriä, geriatri ja patologi. Toisen kannalta potilaat olivat liian nuoria, toisen kannalta liian elossa. Paikalle tuli psykiatri, jonka erikoisalasta ei myöskään ollut hyötyä. Onneksi hän oli myös äiti, joka tiesi, että kuumeen mittaamisella, tyynyjen pöyhimisellä ja makean maitovellin lusikoimisella on parantavaa taikavoimaa. Seuraavana aamuna kaikki olivat pirteinä jalkeilla.

[Leena]

Kiitos, tämä riittääkin, olen saanut kotipostiin ja yv:nä hyviä, monipuolisia tekstejä joissa pyyntö tuli ymmärrettyä oikein.

Terveydenhuollossa kohtaa usein esimerkiksi hoitotyön johtajan, ylihoitajan vakuutuksen : Kyllä meillä periaatteessa.

Etsin sitä, missä määrin tämä koko toimialaa koskeva "periaatteessa kyllä" toteutuu, missä ja milloin ja miksi parhaasta tulee joskus pahinta.

Minua ei oikeastaan kiinnosta  subjektiivinen näkemys lääkäreistä, sairaanhoitajista, psykologeista tai sosiaalityöntekijöistä. Sen sijaan tuollaiset esimerkit kuin " kaikille luvattiin kivunlievitys" ja ilmenee että tämä kuuluukin tuollaisiin "periaatteessa kyllä" -kysymyksiin,  psykologisesti kuolleen lapsen synnyttämään pakottaminen koska "alatiesynnytys on turvallisempi kuin sektio tulevien raskauksien kannalta" aikanaan järkyttivät minua, ja toteutus jossa "kipulääkettähän saa antaa vapaasti" saattaa kuulua niihin "periaatteessa kyllä" ja käytännössäpä ei-  kohtiin.

Joten kiitos kaikille joilta tuli asiallista palautetta!  Kiitos myös Liinulle, hän oli kohdannut kaksi hyvää lääkäriä ja muisti ensimmäiseksi heidät. Kyky muistaa hyvä on aika uskomaton poikkeus!  Tavallisimmin ihminen muistaa pahan, ja ainoastaan pahan.

Kiitos Penalle siitä että kiinnitti huomionsa toiseen ammattiryhmään, siihen kyllä petytään ja pahastutaan, eivätkä odotukset aina ole realistisia. Tosin    toisinaan patologilla on lapsia ja geriatri joutuu ottamaan kantaa nuorempienkin kurkkukipuihin, mutta hienoa että Tiina oli niin käytännöllinen    . 

Juhanille voin vain vastata että  lääkärit tietävät olevansa erehtyväisiä, useat syntisiä ihmisiä, joiden aamun rukoushetki pyytää Jumalan apua päivän tehtäviin. Tunnen muutamia joille virheen myöntäminen tuntuu ylivoimaiselta, muttei minun asiani ole tuomita heitä.  Taustalla on usein ylivoimainen häpeä ja syyllisyys ykdin kannettavana.

Olen tiennyt  pitkään että ainakin jotkut lääkärit ovat sinulle vastenmielisiä.  Olisi hienoa, jos näkisit heissä muutakin kuin ammatin. He ovat kanssakulkijoitasi, saman seurapenkin kuluttajia ja armon kaipaajia.

Lääkärin ammattia pidetään hohdokkaana. Se unohtuu kun ei sitä itse arvosta tai edes harjoita.  Etäisyys antaisi ehkä mahdollisuuden tarkastella tuota, missä parhaaksi aiottu tuottaa ylimääräistä kärsimystä ---- periaatteen tasolla.

[Leena]

Seppos, minun puolestani ketjun saa jo sulkea. Minulle voi sitten kirjoittaa yv:n jos haluaa. Tämä ei kenties ole körttihenkistä. Lähti sikäli lapasesta että olisi pitänyt alun perin pyytää yksiselitteisesti kotipostiin tai yv:nä. 

En osaa sanoa rakentaako aihe tällaisenaan ketään.

[Pena]

Lääkärien työ koskettaa ihmisen olemisen ydintä, häntä itseään. Joskus lääkärin ratkaistavana on suorastaan elämän ja kuoleman kysymyksiä. Siksi kai lääkäreihin suhtaudutaan jyrkemmin kuin muihin. 'Ostaisitko tuolta käytetyn auton?' on vähäpätöinen kysymys verrattuna siihen, antaisitko terveytesi tai henkesi tuon ihmisen käsiin. Opettajatkin pääsevät helpommalla, kun meidän vastuullamme on 'vain' nuorison tulevaisuus. Sen voi nykyisin rakentaa muullakin tavalla, vaikka koulu menisikin poskelleen.