Mustatko (no et tietenkään), että on olemassa viheltäviä avaimenperiä, jotka painamalla nappia pitävät ääntä niin että etsitty kohde löytyyy, jos muistaa mitä nappia pitää painaa ja missä se nappi oikein on.
Saataisiinko jokaiseen tuotteeseen upotettua mikrosiru, ja sitten luetaan nämä sirut etsintälaitteeseen, jota säilytetään asunnossa vakiopaikassa omassa telineessään. Kun tavaraa ei löydy, valitaan etsintälaitteen näytön valikosta mitä ruvetaan etsimään, ja sitten jonkinmoisella kadonneen esineen mikrosirun ja etsintälaitteen välisellä tiedonsiirrolla ohjataan etsijä yhä lähemmäs kohdettaan.
Etsintälaite olisi sellainen, että jos se ei vähään aikaan (esim. puoleen tuntiin) ole ollut telakoituna vakiopaikkaansa, se rupeaa pitämään uikutusta. Näin pitää olla, jotta etsintälaite itse ei katoa. Siltä varalta, että unohtaa kadonneen esineen nimen, niistä voisi tietysti räpsäistä systeemiin valokuvatkin. Ja parasta, jos tuotteen syöttö etsintäsysteemiin voitaisiin tehdä jo kaupassa normaalin ostotapahtumat yhteydessä, jottei sen vaiheen suorittaminen jää hajamielisen asiakkaan muistin varaan.
Ja jotta murtovarkaiden tehtävä ei liiaksi helpottuisi, laitteessa pitäisi varmaan olla esim. sormenjälkitunnistus, ennen kuin sillä voi mitään etsiä.
Tietysti ihan kaikkeen tämä ei tepsi, esimerkiksi jos kadottaa vasta leipomansa kakkupohjan puhelinpöydälle, johon sen ajatuksissaan laski. Ja seuraavana kotiin saapuukin puoliso, joka kätkee kakkupohjan niinikään puhelinpöydälle ajatuksissaan laskemansa sanomalehden alle.
(Nyt jännittää... muistanko pankkisalasanani, kun rupean illalla maksamaan laskuja?)
