Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: steal - 05.10.13 - klo:16:56
-
On alkanut muisti meneen, ei sillai jotta muistasin väärin, vaan etten yksinkertaisesti muista.
Olen hukannut tärkeitä asioita.
Varmaankin joku lääkäri vois auttaa ?
Vai onkohan niin ettei asialle mitään voi ? :kahvi:
-
Kuuluu ikääntyvän ihmispoloisen ominaisuuksiin :icon_sad:
-
Tilasin juuri metallinilmaisimen, jospa löytäisin kadottamani. :kahvi:
-
Tilasin juuri metallinilmaisimen, jospa löytäisin kadottamani. :kahvi:
Ei se auta muistia.
-
Ehkä viisi kertaa elämässäni minulle on tapahtunut niin, että en jälkeenpäin muista mitään siitä, mitä jonkin väkevän tunnetilan aikana tapahtui. En kuitenkaan onneksi ole pahoinpidellyt ketään, tms. :-\. Ja ensimmäinen näistä jo alle kouluikäisenä.
Mutta viime kesänä totaalinen black-out iski ihan neutraalissa tilanteessa, eli olin kavereitten mökkilaiturilla perannut kalaa, vein kalat keittiöön, ja sitten en yhtään muistanut, missä ne perkeet ovat. Veinkö ne roskiin, jätinkö lokkien ym. riemuksi jonnekin rannalle, vai olenko unohtanut ne jonnekin välimaastoon pilaantumaan? Moneen kertaan kuljin samat askeleeni uudelleen, ja istahdin kuistille miettimään, mitä oikein tein ja missä järjestyksessä, mutta arvoitus ei ratkennut. Kuulemma mökiltä ei myöhemminkään löytynyt mitään haisevia perkeitä sisältävää pussukkaa. (Mainittakoon vielä, että olin tämän tapahtuessa ihan selvin päin.)
-
Minulla on sattunut yhden kerran, jo vuosikymmeniä sitten, etten muistanut mihin olin autoni parkkeerannut. Silloin ei ollut edes näitä nimimuistivaikeuksia. Oli vaan liian paljon kaikkea ja muistiinpainaminen unohtui muuta ajatellessa. Näen vieläkin unia siitä auton etsimisestä.
Viime keväänä, niiden kolmen flunssan ja mahataudin jälkeen olin kuukauden oudon oloinen. Hetkessä unohtui mitä äsken olin puhunut tai tehnyt.
Pistin sen kovan kortisonikuurin piikkiin, sillä palauduin siitä kesän aikana.
p.s. olemme nyt mahataudissa molemmat. Lotta ja Martta toivat viruksen, he oksentelivat tiistaista-perjantaihin. Sairautta kun on paljon ja lääkkeitä, muisti ja muistiin painaminen kärsii.
-
Pitänee laittaa miinaharava ketjulla kaulaan kun lähen etsiskelemään, en ihmettelis jos menis hukkaan ja pitäs ostaa toinenkin jotta löytäs ennemmin ostetun. :kahvi:
-
Pitänee laittaa miinaharava ketjulla kaulaan kun lähen etsiskelemään, en ihmettelis jos menis hukkaan ja pitäs ostaa toinenkin jotta löytäs ennemmin ostetun. :kahvi:
Mustatko (no et tietenkään), että on olemassa viheltäviä avaimenperiä, jotka painamalla nappia pitävät ääntä niin että etsitty kohde löytyyy, jos muistaa mitä nappia pitää painaa ja missä se nappi oikein on.
-
Juu, muistan nuo avaimenperät.
Ihmeellisintä tässä on jotta lähimuisti ei pelaaa, mutta vanhat asiat muistaa aika hyvin. :kahvi:
-
Vanhuus ei tule yksin.
-
Mustatko (no et tietenkään), että on olemassa viheltäviä avaimenperiä, jotka painamalla nappia pitävät ääntä niin että etsitty kohde löytyyy, jos muistaa mitä nappia pitää painaa ja missä se nappi oikein on.
Saataisiinko jokaiseen tuotteeseen upotettua mikrosiru, ja sitten luetaan nämä sirut etsintälaitteeseen, jota säilytetään asunnossa vakiopaikassa omassa telineessään. Kun tavaraa ei löydy, valitaan etsintälaitteen näytön valikosta mitä ruvetaan etsimään, ja sitten jonkinmoisella kadonneen esineen mikrosirun ja etsintälaitteen välisellä tiedonsiirrolla ohjataan etsijä yhä lähemmäs kohdettaan.
Etsintälaite olisi sellainen, että jos se ei vähään aikaan (esim. puoleen tuntiin) ole ollut telakoituna vakiopaikkaansa, se rupeaa pitämään uikutusta. Näin pitää olla, jotta etsintälaite itse ei katoa. Siltä varalta, että unohtaa kadonneen esineen nimen, niistä voisi tietysti räpsäistä systeemiin valokuvatkin. Ja parasta, jos tuotteen syöttö etsintäsysteemiin voitaisiin tehdä jo kaupassa normaalin ostotapahtumat yhteydessä, jottei sen vaiheen suorittaminen jää hajamielisen asiakkaan muistin varaan.
Ja jotta murtovarkaiden tehtävä ei liiaksi helpottuisi, laitteessa pitäisi varmaan olla esim. sormenjälkitunnistus, ennen kuin sillä voi mitään etsiä.
Tietysti ihan kaikkeen tämä ei tepsi, esimerkiksi jos kadottaa vasta leipomansa kakkupohjan puhelinpöydälle, johon sen ajatuksissaan laski. Ja seuraavana kotiin saapuukin puoliso, joka kätkee kakkupohjan niinikään puhelinpöydälle ajatuksissaan laskemansa sanomalehden alle.
(Nyt jännittää... muistanko pankkisalasanani, kun rupean illalla maksamaan laskuja?)
-
Onkohan niin kuin jotkut väittää, että muisti laiskistuu jos on liikaa muistin apuvälineitä? Kauppaankin pitäisi mennä ilman ostoslistaa.
-
Minulle kävi perjantaina niin, etten löytänyt eräitä valokuvia, jotka on otettu Saariselältä.
Ne ovat albuumissa. Mutta vaikka kuinka yritin selata kaikki sen aikaiset albuumit, en löytänyt kuvia. Se oudoksutti tosissaan.
Tyypillistä minulle on huono nimimuisti. Tunnistan kasvoja, mutta nimet on hakusissa. Kun tulee puhe jostain, että ketähän voisi pyytää tehtävään X. Minä keksin siihen hyvän henkilön. Näen mielessäni kasvot ja muistan ehkä missä päin hän asuu jne. mutta nimestä ei mitään havaintoa.
Usein unohdukset liittyvät siihen, että tekee asioita muissa ajatuksissa. Ajatukset ovat tärkeissä tai vähemmän tärkeissä kohteissa ja samalla laskee käsistään jotain johonkin. Jälkikäteen ei ole mitään havaintoa, mitä tapahtui.
Tuttua on myös se, että esim. ruokaa laittaessa, lähden hellan luota kaapille hakemaan jotain. Kun olen kaapilla, en muista mitä sieltä piti hakea, vaikka kuinka yritän ajatella. Sitten palaan hellan luo, keskityn siihen, mitä olin tekemässä hellan luona ja tsadaa! Sieltä se putkahtaa mieleen.
-
Iän ja muiden seikkojen myötä taitaa väistämättä tapahtua muistin heikkenemistä. Toki myös huolestuttavampaa eli muistamattomuutta sairaudeksi asti. Lähipiirissä olen siihenkin puoleen valitettavasti joutunut tutustumaan.
Omalta osaltani oudoin tapaus oli se, kun kirjallisuuspiirissämme sovittiin uudesta kerrasta ja paikasta. Ehdotin, että meille voisi tulla. Toiset sanoivat, että juurihan viimeksi oltiin teillä. Minä en ollenkaan muistanut! Vasta kun yksi ystävistä alkoi yksityiskohtaisesti kuvailla, mikä oli teemana, mitä oli puhuttu ja mitä olin tehnyt, muistini virkistyi ja uskoin heidän tosiaan olleen meillä. Pelottavaa!
Tuttuja tilanteita myös nuo Pyryharakan mainitsemat. Tosin minulle kasvot ovat vaikeampia muistaa kuin nimet.
-
Kasvoja en muista koskaan, mutta nimet unohdan aina...
Olen ollut hajamielinen aina. Siksi ongelma on se, miten huomaisin nuoruuden hajamielisyyden muuttuneen vanhuuden muistisairaudeksi.
Mt
-
Kasvoja en muista koskaan, mutta nimet unohdan aina...
Olen ollut hajamielinen aina. Siksi ongelma on se, miten huomaisin nuoruuden hajamielisyyden muuttuneen vanhuuden muistisairaudeksi.
Mt
Älä mieti sitä, sillä unohdat sen kuitenkin. Lähiympäristösi huomaa kyllä sen, kun asia on ajankohtainen
-
Onpa tuttuja tarinoita....Pääasiassa nimet vasta kateissa ja minne on menossa ja mitä tekemässä.... Vaimo hermostuneena kyselee sano nyt se nimi jo??? :001: Ristikoita täytellään päivittäin, että yrit'mme dementiaa poistaa.... :039:
-
Muistin ulkoistaminen
Ihmiskunnan muistia paransi ja tarkensi huomattavasti kirjoitustaidon keksiminen, sillä muistinvaraisena säilyneet kertomukset joka tapauksessa muokkautuivat sukupolvien kuluessa, ja varsinaista kirjoitusta edeltäneiden kuvien ja symboleiden tulkintataidot helposti unohtuivat. Pidetään kuitenkin mahdollisena, että nykymaailmassa ihmisyksilöiden (hermostollista) muistia kirjoitustaito voi jopa heikentää. Kirjoittaessaan asioita "muistiin" ihminen ikään kuin siirtää muistiaan ulkomaailmaan muurahaisen tavoin. Tämä voi pienentää tarvetta hermostollisen muistin käytölle.
Myös tiedon helppo saatavuus voi vähentää muistin tarvetta. Tiedon saatavuuden helpottuminen näkyy myös siinä, miten koulutus on viimeisen sadan vuoden aikana Euroopassa kehittynyt.
Aikaisemmin keskityttiin pitkälti laajaan, ulkoa opittuun, tietomäärään, nyt yhä enemmän kykyyn hankkia tietoa tarvittaessa.[3]
Muistin parantaminen
Pääartikkeli: Muistitekniikat kts. http://fi.wikipedia.org/wiki/Muistitekniikat
Muistiaan parantamaan ihmiset keksivät monenlaisia keinoja. Jo ennen kirjoitustaidon keksimistä tekemiään kuvia ja merkkejä uudelleen tarkastelemalla ihmiset saattoivat palauttaa mieleensä niihin sisällytettyjä viestejä. Esimerkiksi jotkin intiaaniheimot ovat käyttäneet solmuja tai rummun kalvolla merkintöjä, jotka auttoivat muistamaan kertomuksia heimon menneistä vaiheista.
Suullisia kertomuksia muokattiin erilaisiin runomittoihin, jolloin niitä saatettiin muistaa huomattavasti paremmin kuin suorasanaisina. Runomitan avulla on sen käyttöön harjaantuneen mahdollista muistaa yksityiskohtaisesti kirjankin mittaisia kertomuksia. Esimerkiksi somalit ovat muistaneet näin kymmeniä sukupolvia omaa sukupuutaan ja koko Koraanin kannesta kanteen.
Näköaistin hyödyntäminen
Muistin parantamiseksi on kehitetty monenlaisia menetelmiä joita testataan muun muassa World Memory Champion -kilpailuissa. Monet tekniikoista perustuvat aistien, varsinkin näköaistin hyödyntämiseen. Esimerkkinä käytännöllisestä tavasta muistaa kymmenen asiaa on assosioda asiat esimerkiksi omaan kehoon tai omaan taloon. Esimerkki:
Kehon osa / Talon osa
1. Jalka / Eteinen
2. Polvi / Keittiö
3. Tasku / Ruokahuone
4. Vatsa / Olohuone
5. Rinta / Parveke
6. Olkapää / Vierasmakuuhuone
7. Suu / Suihkuhuone
8. Nenä / Kylpyhuone
9. Päälaki / Varastohuone
10. Käsi / Päämakuuhuone.
Esimerkin mukaisesti kymmenen asiaa assosioidaan vahvalla mielikuvalla listan paikkoihin. Esim. toinen asia, vaikkapa appelsiini, voidaan assosioida polven päällä pompoteltavaksi temppupalloksi tai keittiön lattialla vieriväksi jättiläisappelsiiniksi. Muistin helpottamismenetelmiä on useita muitakin, muun muassa nimien ja kasvojen muistamiseksi tai kielten opettelemiseksi.[4]
M u i s t i j a i k ä
Nuori ihminen muistaa parhaiten, mitä juuri äsken on tehnyt. Lyhytkestoinen muisti ei rapistu iän myötä, mutta pahimmillaan se voi joissakin, yleensä vanhoille puhkeavissa sairauksissa kadota lähes täysin.
Lyhytkestoisen muistin uskotaan olevan aivojen neuronien viestinnän muutoksissa, kun taas pitkäkestoinen muisti muodostuu neuronien rakenteen muutoksista, jotka perustuvat proteiinisynteesiin.
Iän myötä voimistuva mielipiteiden jäykkyys ja heikentyvä kyky nähdä asioita monelta kannalta voi olla jopa aivorakenteessa, sillä myös mielipiteet varastoituvat pitkäkestoiseen muistiin. Mitä huonompi lyhytkestoinen muisti on, sitä huonommin uusi kokemus onnistuu muodostamaan uusia rakenteita pitkäkestoiseen muistiin jo muodostuneiden rakenteiden tilalle.
Ikä vaikuttaa meihin kaikkiin yksilöllisesti, niin myös muistin osalta. Ikääntymiseen ja muistamiseen liittyviä yleispiirteitä on tietynlainen muistitoimintojen hidastuminen, lisäksi häiriötekijät vaikuttavat herkemmin muistamiseen ja oppimiseen.
Verrattaessa ikääntymiseen liittyviä muistipulmia muistisairauksiin kaikkein tärkein ero on siinä, etteivät ikääntymiseen liittyvät muistipulmat vaikuta toimintakykyymme heikentävästi, vaan saamme arjen sujumaan. Ihmiset eivät yleensä voi muistaa ajasta alle kolmevuotiaana mitään. (lähde?*])
Muistisairaudet
Univaje ja dementia heikentävät muistia.
On todettu, että vanhuksen aktiivinen toiminta ja liikunta hidastaa dementian tuloa. Joillakin lääkkeillä, kuten nootropiineilla voidaan muistia parantaa.
Ikä on dementoivien sairauksien tärkein riskitekijä. Yleisin dementiaoireita aiheuttavista sairauksista on Alzheimerin tauti, muita eteneviä dementiasairauksia ovat mm. aivoverenkiertoperäinen eli vaskulaarinen dementia, Lewyn kappale -dementia tai otsalohko- eli frontaalidementia.
Kaikilla näillä sairauksilla on omat ominaispiirteensä, joiden perusteella hoitoa ja kuntoutusta suunnitellaan.
Lähteet
Jump up ↑ Wilson, Edward O (2001) Konsilienssi: Tiedon yhtenäisyys. Terra Cognita, Helsinki
Jump up ↑ Churchland P. S. (2004) Neurofilosofia. Terra Cognita, Helsinki
Jump up ↑ Bert & Wilson, Edward O. (1996) Muurahaiset. Art House. Helsinki
Jump up ↑ http://www.worldmemorychampionships.com World Memory Championships
K i r j a l l i s u u t t a
Churchland, Patricia Smith: Neurofilosofia. (Alkuteos: Brain-wise: Studies in neurophilosophy, 2002.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2004. ISBN 952-5202-81-X.
Schacter, Daniel L.: Muistin seitsemän syntiä: Miten aivot muistavat ja unohtavat. (Alkuteos: The seven sins of memory: How the mind forgets and remembers, 2001.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2002. ISBN 952-5202-64-X.
Lue myös
V a l e m u i s t o kts. http://fi.wikipedia.org/wiki/Valemuisto
A i h e e s t a m u u a l l a
Mitä muisti on?, Terveyskirjasto: Lääkärikirja Duodecim, Kustannus Oy Duodecim 2009
Senor, Thomas D.: Epistemological Problems of Memory The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
Sutton, John (toim.): Memory in Science: Index & Bibliography (englanniksi)
Muisti ja muistisairaudet / Muistiliitto
http://fi.wikipedia.org/wiki/Muisti#cite_note-4 (muokannut PekkaV)
*] http://fi.wikipedia.org/wiki/Wikipedia:Merkitse_l%C3%A4hteet
-
Muisti on kaiken aarreaitta ja turva. (lat.) Moria est thesaurus omnium rerum e custos. (Suuri sitaattisanakirja, Otava, 1985)
-
Muisti on kaiken aarreaitta ja turva. (lat.) Moria est thesaurus omnium rerum e custos. (Suuri sitaattisanakirja, Otava, 1985)
Memoria.
-
Kasvoja en muista koskaan, mutta nimet unohdan aina...
Olen ollut hajamielinen aina. Siksi ongelma on se, miten huomaisin nuoruuden hajamielisyyden muuttuneen vanhuuden muistisairaudeksi.
Mt
Tutulta kuulostaa...
Mä en muista kohta muuta kuin numerot 1-9 ja nekin vaan tietyissä helpoissa paikoissa
-
Tänne on jo seikkoja informoitu.
Itselleni tulee kolme eroteltavaa tilaa mieleen: dissosiaatio, joka saattaa liittyä ahdistukseen, sitten masennukseen kuuluva, ja ihan tavallinen; ihminen vain päättää katsella uutiset nähdäkseen säätiedotuksen. Hän katsoo uutiset, vetelöityy, ja jotenkin se säätiedoitus vain luiskahtaa ohi. Sitä odottaa ja odottaa ja liukuu muihin aatoksiin.
Sitten on vähän oma tapauksensa. 40-vuotiaana muisti kuin muuttuu. KOvalevyltä tipahtelee ihmiusten nimiä, mutta muita seikkoja sinne pysyvään muistiin kertyy hyvin paljon. Ehkä ajattelu pitää niitä tärkeämpinä. Kyse on hieman vieraammista. Ystävät muistaa kyllä.
Ynnä dementia jossa ei muista uusia, mutta varhainen Alzheimer on harvinainen. Yhden olen nähnyt.
Temporaaliepilepsiassa ei todella muista mitään. Eikä muussakaan. Filmi on poikki muutaman minuutin, mutta usein sen ympäriltäkään ei muista. Hajamielisyyden erottaa kyllä; siinä tietää missä suunnilleen oleskeli.
-
Täällä etsittiin tiistai-illasta eiliseen iltapäivään altzheimeria sairastavaa v. 1948 syntynyttä naista. Hänet löydettiin erään entisen maalaistalon saunasta. Talo on nykyisin kesämökkikäytössä. Onni oli, että sauna ei ollut lukittu ja lämminvesivaraaja oli päällä, niin että eksynyt sai vettä juoksuttamalla pesutilaa pidettyä vähän lämpimänä. Saunankin hän olisi lämmittänyt, jos olisi löytänyt tulitikkuja.
Nyt vain ihmetellään, missä hän liikkui ja miten selvisi ensimmäisestä yöstä, sillä sauna tarkastettiin jo keskiviikkoaamuna, eikä hän silloin siellä ollut. Etsintöihin osallistui vapaaehtoisia etsijöitä, metsästäjiä, poliiseja, poliisikoiria ja rajamiehiä.
Etsintöjen järjestelyistäkin oli parantamisen varaa. Niistä voidaan oppia. Pääasia on, että hänet löydettiin elossa.
-
Hyvä että löytyi hengissä! Voin kuvitella, millainen huoli omaisilla on ollut.
On niin surullista, että nykyisin muistisairaiden on pärjäiltävä kotona, vaikka ei arjesta oikein enää tulisi mitään ja eläisi ihan toisessa todellisuudessa. Pahinta on niillä, joilla ei ole omaisia lähistöllä auttamassa ja seuraamassa tilanteita.
-
Hiljattain kirjoitettiin ( tai puhuttiin viestimessä :017:) että ikääntyneissä aivoissa on niin runsaasti tietoa että sen kaivamiseen menee kauemmin aikaa.
Tämän ainakin olemme huomanneet Matin kanssa nimiä muistutellessamme. Jonkin ajan kuluttua toinen, tai toinen sanoo sen sitten ääneen.
Joskus aamulla, heti herättyäni, olen kuin unessa yhä. Silloin on paras vain istua hiljaa ja odottaa että aamiaisen ja lääkkeiden jälkeen pää alkaa pelata.
Ei ole kauankaan ( muistaakseni ) siitä kun avasin väärän silmän silmälääkkeen tiputtamista varten. Ei Mattikaan huomannut. Siitäkin selvittiin.
Minulla on ollut kai aika hyvä muisti, ja on osittain yhä. Muuta hidastumista on tapahtunut aika paljon.
-
Minulla on ollut hyvä, mutta valikoiva muisti.
Muistan ne asiat parhaiten, joista olen ollut kiinnostunut.
Kuitenkin psykoosit ovat vaikuttaneet jollakin tavalla muistiini heikentävästi.
Aivojen ollessa kuormittuneena muistini pätkii jonkun verran esim. nimimuisti. :icon_rolleyes:
Osaan kuitenkin asiayhteydet ihan normaalisti, olen äo-testien mukaan joka alueella keskinkertainen.
Kuvamuistini on hieman parempi kuin sanamuisti. Tunnistan lapsuudenkin ajan tuttavuuksia yhä ulkonäöltä.
Psykoosi-lääkkeitäni käytetään myös dementiaan.
-
Kiinnostavat asiat muistaakin aina mielestäni parhaiten.
Samoin opiskellessa oppi aina helpoiten mikä oli kiinnostavaa.
Ahmi oikein ne asiat.
Sitten otti jonkin verran hiekkaan sellaiset alueet opinnoissa joka oli vähemmän kiinnostavaa...kuin oheis-pakkopullaa.
Kun muisti heikkenee niin monesti kirkastuu lapsuusvuosien ja nuoruusvuosien kokemukset, muistot.
Olen huomannut tai ainakin olen huomaavinani joistakin vanhemmista ihmisistä.
-
Äitini ihan viimeisenä vuotenaan hämmästeli miten pikkutarkka ihmisen muisti on...
Mulla hetken aikaa raksutti mitä mahtoi tarkoittaa....ymmärsin että näkömuistia...
kyllähän meillä "kovalevyllä" on hämmästyttävän yksityiskohtaiset kuvat maisemista...esimerkiksi..
-
Minun nimimuistini on aina ollut huono. Lukivikaisena en opi juurikaan kuulemalla. Esim. muistan yleensä tarinoita, koska ne ovat kiinnostavia. Mutta en muista paikkoja enkä ihmisten nimiä, jotka tähän tarinaan liittyivät.
Parhaiten opin nimet, jos kirjoita ne. Siis kuulen, kirjoitan ja vielä luen sen. Toinen tapa on tehdä nimestä jokin muistisääntö. Yhdistää se johonkin kuvaan.
Nolottaa töissä, kun otan ilmoittautumisa vastaan. Usein tulee ihan tuttu ihminen ja pyytää laittaa nimensä listaan. Saattaa olla sellainen seurakunta-aktiivi, jonka kanssa usein juttelen, mutta eihän tavatessa ja jutellessa tule nimet esiin. Ei tule niitä toistoja, jotka jättäisvät nimen muistiin.
Erään mummon nimen olen lopulta oppinut, kun hän taas kerran tuli ilmittautumaan. Hän sanoi olevansa aito Helmi. Se riitti. Opin saman tien hänen sukunimensäkin. :023:
-
Alzheimerin tautia potevien läheisten kanssa hämmästyttää se, miten heidän muistiinsa ei tunnu välillä painuvan yhtään mitään. Keskustellaan ja sovitaan asioita ja kaikki tuntuu olevan hyvin. Sitten, muutaman minuutin kuluttua, koko keskustelu alkaa alusta niin kuin ei olisi asiasta juuri äsken puhuttu mitään. Ja jonkin ajan kuluttua taas. Maailma tuntuu varmaan aivan sekavalta, kun ennen osatut taidot katoavat, mikään ei enää pysy hallinnassa ja muisti pettää koko ajan.
Kuinka voisi välttää saman kohtalon tai siirtää sitä mahdollisimman kauas? Jospa lupaavat kantasolututkimukset etenisivät nopeasti ja keksittäisiin hoitokeino!
-
Olen miettinyt josko he itse miten ymmärtävät sairautensa ? Oletko voinut keskustella siitä ? Entä mitä malla sanoo ? :017:
-
Niin.
Olen ollut lyhyitä jaksoja dementiaosastolla töissä.
Dementikkoja on oikeastaan monenlaisia, jokainen omanlaisensa vaikka moni asia muistuttaakin toistaan.
Ja dementovia asioita erilaisia, muistaakseni mm lewynkappaletauti esim. dementoi nopeasti.
Sitten on vaskulaarisia..ja alzheimeriä..
Mutta että miten kokevat itse...olen ajatellut että varmaan ainakin aluksi kun alkaa muisti mennä tuntuu hyvin hämmentävältä, ei saa mieleensä sitä mitä tahtoisi, saattaa olla olo kuin olisi eksyksissä.
Alkuvaiheessa joillakin esiintyy sellaista satuiluakin, kuin pakkaisi sitä ettei muista ja esittää kiertäen..sitten kun tauti etenee ei enää muista sitäkään.
Myös joillakin esiintyy agressioita, ei kaikilla.
Olen ajatellut että ihmisellä on muistijäljet koko elämästään, jopa iho muistaa jos on vaikka pahoinpidelty niin jokin tilanne voi herättää muistijäljen ja tulee ahdistunut, pelokas, jopa agressiivinen käytös.
Ennen puhuttiin ns realitteettiterapiasta tarkoittaen että jos joku sanoo hoitohenkilökunnasta jotakuta äidikseen tai että menee marjaan, lypsylle tai tehtaaseen töihin...että olet jo eläkkeellä, ei sinun tarvitse tai että sinun äitisi on jo kuollut.
No eihän siitä ollut paljon apua, seuraavassa hetkessä taas kolkuteltiin ovea joka oli osastolla lukossa turvallisuussyistä.
Ja kyseltiin sanoja.
Sitten tuli aikoinaan ns validaatioterapia, siinä tavallaan kohdataan muistihäiriöinen henkilö tunteen tasolla.
Ja oli ainakin meillä käytössä ellainen kaavake jossa sai omaiset kertoa jotain ko henkilön elämänkaarelta asioita ja muuta mitä halusivat kertoa, ei pakollista..mutta se oli työkalu juuri tämän ko henkilön käyttäytymisen mahdolliseen ymmärtämiseen.
Ei palauteltu niinkään reaaliaikaan vaan yritettiin kohdata tunnetasolla ja ymmärtäen enemmän.
Mielestäni aika hyvä juttu se.
Mutta dementiaosastolla en ole kovin pitkiä jaksoja ollut.
Ja suositelleen että dementiaosastojen hoitohenkilöstö vaihtuisi väliajoin aina, kun se kuormittaa eri tavalla kuin vaikka muistavien vanhojen ihmisten hoitaminen.
Riitta-mummin kysymys oli oikeastaan kuinka he kokevat itsensä...siihen en oikein varmaa osaa sanoa.
Mutta varmaan osittain ainakin on eksyksissä olemisen tunne joka hämmentää ja varmaan ahdistaa, ainakin siis alkuvaiheessa, edetessään dementikko ei ehkä niinkään sinänsä ahdistu...muutoin kuin silloin jos jokin ärsyke, tilanne herättää ne ikävät muistijäljet.
Näin ajattelisin.
Muistisairauksien lääkkeiden käyttö on yleistynyt ja hinnat ovat halpenneet jonkin verran ja peruskorvaukset laajentuneet.
Mutta ne varmaan hidastavat hiukan sairauden etenemistä, eivät sinänsä pysty (vielä ainakaan) parantamaan.
Mutta on ihan kivoja kokemuksia...jotkut ovat olleet tosi ystävällisiä ja hyväntahtoisia.
Ja joillakin on loppuvaiheessa ollut vain vaikka pari sanaa joita on toistellut tai maannut pääosin sikiöasennossa.
Saattohoitokin tuli tutuksi mutta eri osastolla jossa olin ns saattohoitovastaava vuosien ajan.
Joku sanoi että eikö se ole raskasta, koin että oli antoisaa ja ihmisläheistä...surullistakin.
Aina suri kun joku lähti...aasta ikuisuuteen.
Jokaisen kohdalla varmaan tein omanlaisensa surutyön.
Tästä tuli aika pitkä kertomus.
Ja vain osa asiasta...kuin pintaa raapaisten.
Toisilla säilyy muisti tosi terävänä olivatpa sitten lähes 100 vuotiaita mutta muistikeskuksen henkilö on sanonut että jopa 50 vuotiailla voi esiintyä muistin heikkenemistä.
Itse olen ajatellut sitä että nykyajan vanhan ihmisen aikana on elämä muuttanut muotoaan ja kaikki muuttunut niin tosi nopeaan tahtiin ettei ole ihme jos tulee tunne "nyt mä luovutan"
Pieniä ajatuksia, ei tyhjentävästi lainkaan. :eusa_angel:
-
Anteeksi lukuisat kirjoitusvirheet.
Kirjoitin nopeasti ja sitten tuli puhelu jonka vasta äsken lopetin.
Ja tosiaan, nuo on vain pintaraapaisua asiasta.
-
Kiitos malla ! Vastauksesi riitti "tähän hätään". Kyllähän dementiasta ja Alzheimerista paljonkin kirjoitetaan. Annetaan ensioireista esimerkkejä ja neuvotaan hakeutumaan tutkimuksiin.
Kiitos, olit hyvin ystävällinen kun kerroit kokemuksistasi. Lähinnä minua kiinnostaa se kuinka potilas kokee itsensä oireiden ilmettyä. Huomaako itse oman muuttumisensa ?. Onko masentunut tai ahdistunut ?. Haastatteluista joissa omaishoitajat kertovat kokemuksistaan en ole saanut kovin paljon tietoa. Se että hoitaja on kovilla ja tarvitsee itsekin lepoa ja apua on selvää. Potilas saattaa suuttua ja olla jopa väkivaltainen. Mutta se henkinen vointi ajatteluttaa.
-
Olen miettinyt josko he itse miten ymmärtävät sairautensa ? Oletko voinut keskustella siitä ?
Minun läheiseni ainakin ovat hyvin tietoisia tilanteestaan ja se tuntuu heistä kamalalta. He tietävät, etteivät muista enää oikein mitään. He tietävät osanneensa ennen monenlaista ja huolehtineensa asioistaan hyvin, mutta nyt ei mikään suju. Kaikki vie paljon aikaa ja on sekavaa, ahdistavaa, hyvin surullista. Tuleva pelottaa. Toki on ilonhetkiäkin ja apuakin on järjestynyt, mutta se ei poista tietoisuutta siitä, mitä ehkä on odotettavissa.
-
Varmaan noin on kuin maisakai kirjoittaa.
Alkuvaiheessa on hämmentynyt, ahdistunut, pelonsekaisia tuntemuksia, tuleva pelottaa.
Ja varmaan välillä ärsyttää kun ei saa mieleensä palautettua sellaista mikä ennen luonnisti kuin itsestään.
Paljon tätä on nykyaikana.
Varmaan ennenkin mutta nykyään puhutaan enemmän ja on tietoakin enemmän asioista.
Ja jos on omaishoitajana muistihäiriöiselle niin se vaatii todella paljon läheiseltä joka on 24/7 kiinni läheisessään.
Ja jos on vaikka johonkin hoitopaikkaan intervallijaksojakin niin silti viikkokaan ei ole pitkä aika palautua ja jos on esim. puoliso niin saattaa lähes kokea syyllisyyttä siitä eikä osaaa viikossakaan irroittautua...ihmisyys on sellainen laji että joskus se vaatii niin kovin paljon...ja joskus joku vaatii itseltäänkin kovin paljon.
Ei osaa levätä ja lakata huolehtimasta.
Ajatellaan varmaan että kun on aikanaan sanottu tahdon...niin sitä tahdotaan vastamäessä...hyvä niin mutta saattaa kovin myös taakoittua.
Ja sivullisena omaishoitajalle ei oikein osaa mennä ohjeistamaan...tai vapauttamaan...
Äitini oli isälleni omaishoitajana loppuun saakka...isällä ei muistissa ollut häiriöitä mutta monta sairautta, lopuksi pyörätuolissa ja äitini oli kiinni 24/7 ja ehdotin että jos otan vuorotteluvapaata rai jotain että voisin olla avuksi niin sitkeä äitini sanoi että kyllä hän vielä jaksaa.
Mutta kyllä hänenkin kuntonsa siinä heikkeni ja varmaan oli väsynyt monella tavalla muttei osannut laittaa isääni pois kotoaan, sanoi vaan että jos on pois silmistä on pois sydämestä ja että haluaa hoitaa itse.
-
Ystäväpiirissäni on tapauksia, joissa omaishoitaja on uupunut ja sairastunut lopulta itse. Saattaa joskus olla niinkin, että hoidettava ei hyväksy omaishoitajalle vapaita ja on itse hyvin hankala.
Omat läheiseni eli vanhempani sairastavat molemmat alzheimerintautia, ja arvelen isän sairauden stressanneen äitiä niin paljon, että hän itsekin sairastui - hänellä oli tosin sukuperinnöllisyyttäkin mukana. Nyt ei siis ole omaishoitajaa kummallakaan vaan kaksi sairasta yrittää pärjätä yhdessä. Isä kylläkin välillä toteaa, ettei hänellä enää ole mitään huolia, kun ei hän muista mitään eikä pysty huolehtimaan itse mistään. Isän tauti on jo keskivaikeassa vaiheessa. Äiti sai diagnoosin pari vuotta sitten.
Siitä olen iloinen, että kummallakin on huumorintajua vielä tallella.
-
Osalla ikääntyviä ei kyseessä ole sairaus, heidän "kovalevyllään" on liikaa tietoa - epäoleellinen putoaa pois. Ihmisestä saattaa muistaa luonteen, muttei nimeä tai kasvoja. Nimimuisti häipyy hiukkasen keskimäärin nelissäkymmenissä.
Vaskulaarisessa dementiassa esiintyy kohtausmaista hajanaisuutta, ärtymystä, tajuttomuuttakin. Eteenpäin mennään kun ylös noustaan, vähän heikenneellä kapasiteetilla. Kerrotaan samoja juttuja uudestaan.
Lewyn kappale on ikävä, harvinainen, otsalohkon tuhoava sairaus, luonteenmuutosta on hankala muuttaa.
Alzheimerin tauti on tavallisin, melko tasaisesti etenevä, uusia asioita ei painu mieleen, luonne muuttuu alkuun. Aika hyviä tv-sarjoja ollut. Suvuttainen.
Ite en tahdo muistaa enää nimiä. Keskivertotapaus.
Hönteintä on, kun yhtäällä tavattua ei tajua tutuksi toisaalla. Oman talon lääkäri tulee seurapyhän kahvitauolla juttelemaan, ja minä mietin, mistä tuo ihminen oin tuttu...
-
Kiitos myös maisakaille rehellisestä kokemusperäisestå kertomuksesta. Samoin Leenalle asiantuntijan erittelystä.
Tieto lisää tuskaa, mutta Jumalan avulla jatketaan !
Muistetaan toinen toisiamme , kiitoksen kanssa. :eusa_pray:
-
Mulla on usein niin että tunnistan ja muistan kasvot, mutta en muista missä olen nähnyt?
Uimahalli-, sairaala-, kirkko-, ym. kasvot menee sekaisin...onneksi "vain" välillä...
-
On sanottu että muistisairaus on enemmän lähiomaisen sairaus.
Aiheuttahaahan se läheiselle paljon kysymyksiä, pelkoakin tulevaisuudesta, kenties ahdistusta.
Ja kun sairaus etenee niin esim. rinnalla oleva puoliso saattaa väsyä...väsyä vähin erin kuin huomaamattaan.
On olemassa muistitestejä ja muistihoitaja.
Ja joissakin paikoissa muistikeskuksia joista saa palvelua.
Dementiayksikön olisi hyvä olla suhteellisen pieni ja puitteiltaan mahdollisimman rauhaisa.
Ja sitten asioita jotka voivat jonkin verran helpottaa muistamista...
Muistijäljet ihmisellä on myös erikoinen asia.
Luulen että kaikki mitä elämässään ihminen on kokenut ja kokee niin ihan kaikesta jää muistijälki...ja se voi aktivoitua jonkin ärsykkeen vuoksi ja sitten voi kokea pahaa oloa...tai myös muistijälki ilosta.
Elämä on ihmeellinen retki kohdusta hautaan.
Ja siinä välissä kukin ihminen kokee elämänsä...eri tavoin tai sitten...toisaalta aika paljon samaakin voi löytyä lähemmässä kontaktissa.
Mutta elämä ei lopu hautaan vaan jatkuu iäti.
Onneksi meillä on Vapahtaja.
-Pientä pohdintaa.
-
Suositelen kaikille luettavaksi Hanna Jensenin kirjaa 940 päivää isäni muistina. Se on kiinnostavasti kerrottu, rehellisesti isän muistisairaudesta ja paljon on myös ihan muualta kerättyä faktatietoa ja tietolähteitä.
-
Hanna Jensenin kirjassa oli todellakin hyviä vinkkejä lisätiedon hankkimiseen.
Muistisairaus on jokaisella yksilöllinen, vaikka diagnoosi olisikin sama. Riippuu ihmisen luonteesta ym., millainen hänestä muistisairaana tulee. Jotkut luonteenpiirteet saattavat korostua jne. Alzheimerin tautiin kuuluu useimmilla myös epäluuloisuutta, harhaluuloja ja päähänpinttymiä.
Hanna Jensen ja Harriet Finne-Soveri pitivät syksyllä koulutustilaisuuden muistisairauksista. He olivat tosi hyviä asiantuntijoita, jotka antoivat hyviä neuvoja vaikeisiin tilanteisiin. He myös korostivat, että vaikka olisikin muistisairaus, ei pitäisi käpertyä siihen tietoisuuteen vaan tehdä mahdollisimman paljon sellaisia asioita, jotka tuottavat iloa. Se lienee hyvä neuvo kelle tahansa. Muista elää niin kauan kuin olet hengissä.
-
Hanna Jensen on viidessä radio-ohjelmassa: http://areena.yle.fi/?q=Hanna%20Jensen&media=audio
-
... Geriatri Harriet Finne-Soveri kahdessa http://areena.yle.fi/?q=harriet+finne-soveri&media=audio
-
Nyt se taas tapahtui, olen unohtanut verkkopankin salasanani. Se siitä laskujen maksamisesta sitten.
Minulla on liikaa salasanoja muistettavakseni. Varmaan pitäisi tuolla pankissa käydä kerran viikossa vaikkei olisi mitään aisaa, ihan vain siksi että pysyisi salasana mielessä.
Mutta se on hassua, että ex-duunissani käytin neljä ja puoli vuotta eräässä järjestelmässä yhtä ja samaa salasanaa jokseenkin joka työpäivä. Kuukausi työn päättymisen jälkeen huomasin, etten enää muista tuota salasanaa. Vajaa toinen kuukausi, ja jostakin se yhtäkkiä putkahti mieleeni ihan toista - joskin samaan teemaan liittyvää - salasanaa muistellessani.
-
Nyt se taas tapahtui, olen unohtanut verkkopankin salasanani. Se siitä laskujen maksamisesta sitten.
rahat säästyy siihen asti kunnes tulee karhuja :003: