Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: steal - 23.05.13 - klo:15:17
-
Onko kukkaan tehny ruokaa kotimaisista etanoista ?
Jos on, niin millaista oli ja miten teit ? :kahvi:
-
Entäs grillannu Suomalaisia sammakonreisiä ?
Etanoita näkys olevan hyvin saatavilla luonnossa. :kahvi:
-
Kerään luonnosta marjat ja sienet, pyydämme kalaa, saamme joskus riistaa. vVhanneksia ja yrttejä omalta kasvimaalta käytämme. Olen hyvin varovainen
esim. kaikkien luonnonlääkkeiden käytön suhteen. Pitäisi olla paljon tietoa mikä kenellekin sopii, olla vaaka punnituksiin ym.
Etanoiden, sammakoiden saati heinäsirkkojen ja jauhomatojen proteiinit saavat jäädä kokeilematta. Ajatuskin etoo. Hyvä että mateen valmistamisesta selviän. Hauki on hajultaan inhottava ja lahna muuten vain.
-
Ihan hyviä ne , Taistelumuurahaiset paahettuna, suklaa tai vaniljakuorrutuksella, nam.
Pääskysenpesäkeitto on kans ihan syötävvää, pikkusen imelää tosin.
Suomessa pääskysenpesäkeittoa ei vopi oikein tehdä, kun täällä niissä on muutakin ainesta kuin kasveja, kukkia.
Entäs ketunleipä ?
Suolaheinä oli herkkua, raparperin korviketta. :kahvi:
-
Minäkin olen vain metsän marjojen ja sienien kannalla.
Kotimökillä pieni kasvimaa, hernettä, yrttejä.
Alkavana kesänä haaveena kalastaa...saas nähdä miten veli veikkosen käy :eusa_angel:
-
Onko kukkaan Martoissa, sieltä vois sada tittoon miten nuo etanat.
Muistankohan oikkeen jotta Ranskassa ne laitettaan joksikin aikkaa syömään jottain vihreetä (salaatteja, persilajaa jne ) jotta suoli puhistuu ja sitten vasta tehdään ruoaksi ? :kahvi:
-
Täältä ilmoittautuu yksi martta. Ei meille kyllä ole opetettu etanoiden valmistusta. Sitä pitäisi kysyä etanan viljelijöiltä. On kai niitä Suomessakin. Olen ainakin syönyt ravintolassa etanoita alkupaloiksi. Eipä nuo oikein maistuneet muulta kuin valkosipulivoilta. :017:
Me käytetään luonnon antimia runsaan puoleisesti. Tietenkin sienet, marjat, hirvet, jänikset, rusakot, peurat. Metsäkanalintuja en ole saanut laitettavaksi. Puuttuu linnustaja.
Näiden lisäksi syömme näin keväällä nokkosta, vuohenputkea, poimulehteä, horsmaa ja vesiheinäkin on ihan ok. Ne on mukavia lisiä salaattiin. Ei tarvise niin paljon kaupasta ostaa. Kesemmällä sitten kasvimaalta viljeltäviä kasveja.
Kuusenkerkkäsiirappiakin olemme keitelleet joinakin keväinä. Se on mukava kastike jäätelölle, grillikasviksille tai riistapihveille. Siitä saa myös hyvän totin lentsulääkkeeksi.
Pakurikääpä olemmme myös Tiitiäisen opastamana keränneet. Pakuriteetä voisi juoda useimminkin. En vain ole muistanut.
Tänään luin lehdestä, että puuntuhoojan tuokat ovat myös syötäviä. Niissä on kokoakin sen verran, että niitä voisi ihan ruuaksi laittaa. Kerran yhden seminaarin ruokajonossa yritimme Penan siskon kanssa muistaa mikä se toukka on nimeltään. Se kun muistuttaa paistettua pikkunakkia. Joku samaisessa jonossa voi pahoin pelkästään kun kuuli puhuttavan toukasta ruokajonossa. :003:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Puuntuhooja
Muita toukkia en tiedä syöneeni kuin vadelmamatoja. Ne taitavat olla vadelmakärsäkkään tuokkia. Olen sen verran laiska, etten turhan tarkkaan tutki vadelmia, kun mätän niitä poskeen. Jos vaapukka on päällisin puolin hyvän näköinen, niin enpä juuri sisälle katso. Eri juttu on sitten pahoin syödyt vaapukat, joissa on jo tummaa. Ne jää syömättä. Niissä on yleensä myös se toukka sisällä.
-
Yllättävän paljon luonnosta ruokaa löytyy, kun vaan tietäisi ja osaisi.
Voikukan juurethan oli aikoinaan kahvin korvike, äitini kertoi, itse en muista sellaista.
-
Tykkään syödä possua... ja sehän on luontokappale missä madonlakit tai kastemadotkin.
-
Sika on parasta lihhaa mielestäni. :kahvi:
Oli keran yks tuttu töissä jossain hillotehtaalla.
Sano jotta illalla laitettiin seuraavan päivän satsi valmiiksi, eli marjat vesisammioon.
Aamulla sitten kuhottiin madot pinnalta pois, kätevä puhistuskonsti. :kahvi:
-
Hulluruohon syönti on hullun hommaa, mutta entäs kun teet sen vahingossa.
-
Onko kukkaan Martoissa, sieltä vois sada tittoon miten nuo etanat.
Muistankohan oikkeen jotta Ranskassa ne laitettaan joksikin aikkaa syömään jottain vihreetä (salaatteja, persilajaa jne ) jotta suoli puhistuu ja sitten vasta tehdään ruoaksi ? :kahvi:
Tällä alkuun:
Lehtokotiloita ei voi heittää suoraan etanapannuun tirisemään. Koska ne syövät kaikenlaista moskaa, pitää ne laittaa "detox-kuurille". Toisin sanoen ruokimme niitä viikon ohrajauhoilla, jotta niiden elimistö puhdistuu ja maku paranee.
Kuurin onnistumisen seuraaminen on jännittävää kuin paavin vaalissa, jossa valkoisen savun pöllähdys kertoo tuloksen. Me odotamme valkoisen kakan ilmestymistä kotiloämpäriin.
http://www.ruokala.net/uutiset/puutarhan-riesasta-ruokaa-etanapannu-odottaa-jo/1288567079225?nomobile=4
Mt
-
Kiitos MT, taiampa kokkeilla :kahvi:
-
Pyryharakkka, mikä on oudoin sapuska minkä ooot kokanna ? :kahvi:
-
Jaa, enpä muista, mitä outoa olisi tullut kokattua. Oudoin mitä olen maistanut, oli lehmän utare. Tätini paistoi niitä koirille ja antoi maistaa. Sitäkin söisi, jos ruuasta oikeasti olisi pulaa.
Luonnonyrtit ja raakaruoka voi monestakin tuntua oudolta, mutta niiden ruokien harrastajia sentään on ja kirjallisuuttakin asiasta. Kerran minusta tehtiin juttu paikallislehden kesänumeroon nimen omaan luonnonyrttien käytöstä. Kokkailin toimittajalle salaattia, missä oli vuohenputkea ja kurttulehteä tavallisen lehtisalaatin jatkeena. Mukana oli tietenkin tomaattia ja kurkkua yms. Keitin häenlle "köyhän miehen parsaa" eli nuoria horsman versoja. Tein vihreän munakkaan, jossa oli horsman lehtiä. Jälkiruuaksi tein nokkospannaria, jonka kyytipoikana oli kuusenkerkkäsiirappi.
Joku voi pitää outona nokkospestoa, jossa on raakaa nokkosta, basilikaa, valkosipulia ym. Mutta se on erityisen hyvää. Käy salaatin kastikkeeksi, tai keitettyjen kasvisten kanssa, tai mihin vain, mihin pestoakin käytetään.
Minulla on Marttaliiton julkaisema kirjanen: Kanankaalista karpaloon, luonnonruokaa keväästä syksyyn. Kirjoittajina Pirjo Kytövuori ja Arja Hopsu-Neuvonen. Siinä kerrotaan syötävien kasvien tuntomerkit, kerrotaan niiden keräämisestä ja käsittelystä, sekä annetaan paljon hyviä reseptejä. Suosittelen.
Tiitiäiseltä olen saanut lahjaksi Mea Salon Hellaton kokki, raakaravintoa kasviksista, kustannusosakeyhtiö Moreeni.
-
Suklaan ystävänä sitä on kuulemma tullut popsittua erinäinen määrä hyönteisiä mukana, kun niitä jauhautuu kaakaopapujen mukana aika lailla mukaan. Jospa ovat kovinkin olennainen osa suklaan ihanasta mausta!
Heinäsirkkoja taasen varmaan syötäisiin täälläkin, jos niitä laskeutuisi yhtä sankkoina parvina tänne kuin Pohjois-Afrikkaan. Jos pitäisi täkäläisistä sirkoista ravintoa metsästää, taitaisi nälkä jäädä. Hyvä kun joskus soittelijan saa näkökenttäänsä, vaikka sirityksen vielä kuuleekin.
Sammakonreisiä ja etanoita on tullut ravintolassa maistettua Ranskassa, mutta varmaan ovat pulskempia lajikkeita siellä kuin täällä. Porvoolaisessa etanaravintolassa saa kyllä melko hyviä etana-annoksia täälläkin, mutta kuten edellä todettiin, lähinnä niissä maistuu ohessa tirisevä valkosipulivoi.
Kaipaisin neuvoa nokkosten keräämisestä ja käytöstä. (Varmaan Marttojen sivustoilta löytyisi.) Mutta miten siis itseään polttamatta voi niitä hyödyntää? PItääkö ryöpätä?
-
Kumihansikkaat ja sakset on oiva apu nokkosen keruussa. Keruu kannattaa kohdistaa paikkaan, missä nokkoset on puhtaimmillaan ja mieluusti ei liian vahvasta maasta. Siis meillä ei kerätä navetan takaa vieläkään, vaikka lehmät on olleet jo kauan sitten pois talosta.
Nokkoset kannattaa kerätä nuorina versoina. Satoa saa pitkin kesää samasta paikasta, kun aina latvoo nokkoset, niin se työntää uutta nuorta versoa.
Kerätyt nokkoset huuhdotaan lävikössä kylmällä vedellä. Nokkospestoon en ryöppää nokkosia vaan laitan ne muiden aineidenkanssa tehosekoittimeen. Muutoin käytän nokkosia aivan samaan tapaan kuin pinaattia, eli kevyt ryöppäys ja sitten ruokaan.
Muuten aivan ihana kastike tulee nokkosesta ja tomaattimurskasta. Sopii esim. hauelle.
-
Onko kukkaan Martoissa, sieltä vois sada tittoon miten nuo etanat.
En ole martta, mutta paikallinen aviisimme rientää apuun: http://moro.aamulehti.fi/2013/05/17/kansaa-kannustetaan-popsimaan-hyonteisia-tassa-kaksi-herkullista-reseptia/ (http://moro.aamulehti.fi/2013/05/17/kansaa-kannustetaan-popsimaan-hyonteisia-tassa-kaksi-herkullista-reseptia/). Otsikosta huolimatta jutussa siis kaksi lehtokotiloreseptiä.
Se tuosta ei oikein selviä, millaisissa tiloissa ja oloissa kotiloita tulisi säilyttää suolenpuhdistuksen ajan, ja onko jauhoja koko ajan tarjolla vai kertasatsillako homma hoituu.
Itse en taida viitsiä ryhtyä hommaan, mutta jo joku tarjoaa, niin maistan kyllä. Oikeista hyönteisistä tehtyä ruokaakin olisin valmis kokeilemaan. Kesäiltojen hyttyset kun saisikin pihaltaan puristettua pihviksi, vaihdettua syöjän ja syötävän roolit.
-
Nuo Pyrtsin jutut alkaa kyllä makuhermoja kutitella :eusa_angel:
Monenmoista on ja ohjetta näköjään löytyy.
Homman toteutus taitaa kyllä jäädä, mutta koskaan ei voi sanoa ei koskaan...
-
Mulla oli kotorannan katiska aivan täynnä lahanoja, notta savulahanaa ruuan särpimeksi tänään. Kutuaika sai varmahan lahanat kokoontumahan mun katiskahan. Suurin n. 1,5kg. :109: Nokkooskastiketta olis mukava kokeella.
Kerätyt nokkoset huuhdotaan lävikössä kylmällä vedellä. Nokkospestoon en ryöppää nokkosia vaan laitan ne muiden aineidenkanssa tehosekoittimeen. Muutoin käytän nokkosia aivan samaan tapaan kuin pinaattia, eli kevyt ryöppäys ja sitten ruokaan.
Muuten aivan ihana kastike tulee nokkosesta ja tomaattimurskasta. Sopii esim. hauelle.
-
Pyryharakan nokkospesto on kokeilemisen arvoinen.
Pesto on aika arvokasta, ainkin mulle, koska syön sen purkillisen yhällä kerralla,nam.
Muutenkin on ihme makutotttumukset, juon nesteet, ananas, persikka, maustekurkku, tomaattisilli, sinappisilli jne ... purkeista, nam
-
Istutin puutarhaan 5kpl Goji-marian taimia. Goji-maria on ravintosisällöltään varsinaanen ihime, joka sisältää: "22 kivennäisainetta ja 18 aminohappoa. Kyseinen supermarja sisältää kaikki kehollemme välttämättömät aminohapot, ja sen painosta huikeat 10-14% on proteiinia".
http://www.superfoodit.com/goji.html
Jos taimet kestää lakeuren tuiskut, niin kolomen vuoden päästä saan kerätä ensimmääset mariat.
-
Oliko nuo Gojit minkä hintasia ?
Alkoi kiinnostaa kokeilu. :kahvi:
-
Agrimarketin hinta oli joku 14€ kpl ja HongKongin viherpualella oli saksalaisia Gojin taimia 8,95€, mutta voivat jo myirä eioota niiren kohralla.
Saksalaiset taimet oli huamattavati parempia ku suomalaasen taimiston taimet, mutta talavenkestävyys ratkaasoo jatkon. https://fbcdn-sphotos-b-a.akamaihd.net/hphotos-ak-prn1/936943_576510365704620_1305713040_n.jpg
-
Agri täältä löytys, honkun konkua ei lähellä. :kahvi:
-
Pyryharakkka, mikä on oudoin sapuska minkä ooot kokanna ? :kahvi:
Olinpa unohtanut mainita Lapin lemmenjuoman. Sitä olen tehnyt vain yhden ainoan kerran. Se oli kesällä 1981 ja vaikutus näkyy vielä. :icon_wink:
Juotin sitä eräälle paikalliselle poikamiesisännälle. Seuraavana keväänä meidät vihittiin ja olemme edelleen onnellisesti yhdessä.
Tässä tarkemipi ohje nokkospestoon. Ohje on edellä mainitsemastani kirjasta: Hellaton kokki.
3 dl nokkosen lehtiä
1dl tuoretta basilikaa, myös varsia
2 tl kuivattua basilikaa
1 dl manteli-, cashewpähkinä- tai pinjansiemenjauhetta
1-2 valkosipulin kynttä
1 dl oliiviöljyä
1tl suolaa
3 rkl oluthiivaa
(vettä)
Sekoita tehosekoittimessa ainekset tasaiseksi. Lisää vähän vettä tarpeen mukaan.
Noin sanoo ohje, mutta kun minulla ei ole ollut oluthiivaa, niin olen veden asemasta laittanut olutta. :023:
-
Hulluruohon syönti on hullun hommaa, mutta entäs kun teet sen vahingossa.
Joskus olen kuullut köyhien hippien polttaneen 1970-luvulla hulluruohon siemenkotia ja myöskin hullukaalia. Vaikka viranomaiset sanoisivat, että tämä on hengenvaarallisen myrkyllistä niin viranomaisilta jää tahallaan kertomatta n. 3000 vuotta sitten löytynyt huumausaine.
-
Juu, kyllä ne aikannaan poltteli.
Shamaanit kan polttel.
Valkoisesta kärpässienestä lapissa kuivas ja sniffas shamaanit, mennen matkalle henkiä tapaamaan. :kahvi:
-
Tuota Pyryharakan reseptiä pitää kokeilla,"inhoan" :kahvi: pestoa, heti kun nään, niin syön pois kuleksimasta. ; )
-
Valkoisesta kärpässienestä lapissa kuivas ja sniffas shamaanit, mennen matkalle henkiä tapaamaan. :kahvi:
Taisi olla punaista kuitenkin. Valkoinen vaikuttaa maksaan ja munuaisiin, punainen (sopivasti käytettynä) hermostoon niin että voipi päästä jännälle matkalle (en ole kokeillut). Kuivausohjeita löytyy netistä kun hakee. Olisihan siinä kotimaista luomua päihteeksi.
-
voi olla niinki
-
Kiitos MT, taiampa kokkeilla :kahvi:
Ole hyvä, ja tässäpä projektin toinen osa:
http://www.ruokala.net/uutiset/puutarhan-riesakotiloista-tuli-aivan-loistavaa-ruokaa-katso-valmistusvideo-ja-resepti/1288568237682
Mt
-
Hauduttelin leivinuunissa sorvia voin ja sipulin kera. :023:
-
^Hetken kesti tajuta, että perusmuoto on sorva eikä sorvi...
-
Hauduttelin leivinuunissa sorvia voin ja sipulin kera. :023:
En ole kalaihminen, joten kiinnostaa tieto, että pyydetäänkö sorvia katiskalla vain pitääkö olla verkko. Luulen, että täälläpäin ei ole tätä sorvaa.
-
"Sorva tarttuu mato-onkeen, pohja-onkeen sekä pilkkiin, yleensä sivusaaliina. Sitkeähenkisenä kalana sorva on hyvä syöttikala mm. hauelle."
http://kalassa.net/kalapedia/index.php/Sorva
-
Niin kuin Mörtin tuossa linkittikin, wiki kertoo että, juuri nyt sorva kutee matalissa kaislikoissa. Meillä kun on katiskat olleet matalassa kaislikossa haukia pyytämässä, niin nyt sinne ilmestyy sorvat.
Wiki kertoo, ettei sorvalla ole merkitystä ruokakalana. Se on makuasia. Syön sorvaa siinä kuin särkeäkin. Sillä on kovat kylkiruodot. Selkäruotoja on paljon, niin kuin lahnallakin, mutta sorvan selkäruodot on niin pehmeitä, ettei niiden syöminen tuota vaikeuksia.
-
Särki on tosi hyvvää, suolattuna ,nam :kahvi:
-
Ostin eilen kalakaverilta 10 killoo muikkkuja, Nam.
Vein parriin talloon niiitä, kun ei kerkkee kaikkee syömään.
Pistin pakkasseen osan, jos tarjois siilperhheelle ? :kahvi:
-
Pienille lahnoille tehdään niin, että paistopussiin pari ruokalusikallista jauho-suolaseosta, ravistetaan. Peratut kalat pussiin, ravistetaan uudelleen. Pussin kiinni ja kulmaan pikku reikä, paistetaan viisi tuntia vähän yli sadassa asteessa. Ruodot pehmenevät niin että voi syödä ruotoineen, saa siis kalsiumia samalla.
-
Kiitos Öppiäinen kokkeilen. :kahvi:
-
Kiitos Öppiäinen, tuota täytyy heti kokeilla kun saa lahnoja.