Nyt olisi taas yksi muistettava lisää. Mummo nukkui pois eilen illalla.
Otan osaa. 
Kiitoksia. Nyt on oikeastaan jo vähän parempi olo. Oltiin siellä mummolassa päivä. Kaikki tuntui niin oudolta, kun siellä oli kaikki kuten ennenkin, vain mummo puuttui. Kahvit juotiin ja niin edes päin. Oli mukavaa kuulla, että kaikki olivat sitä mieltä, että mummo oli viime päivät ollut ihmeen pirteä ja toipumassa hyvää vauhtia. Serkkuni oli eilen käynyt siellä muutamaa tuntia ennen ja sanoi, että mummo oli "mummomaisempi" kuin aikoihin, laski leikkiä jne. Tk:sta olivat sanoneet, että vielä kymmenen aikaan illalla oli käyty katsomassa ja kaikki oli ollut normaalisti. Sitten puolen kahdentoista aikaa oli soitettu setälle, että mummo on nukkunut pois. Sillä välin oli tullut verta suusta, mutta ei osattu sanoa, miksi. Toivottavasti ei ole ollut tuskainen kuolema, mutta ketään ei ole ollut katsomassa. Oli sanottu, että jos omaiset haluavat, että tehdään ruumiinavaus kuolinsyyn selvittämiseksi, niin se voidaan tehdä. Kaikki oltiin kuitenkin sitä mieltä, että sillä ei ole mitään väliä. Mummo sai arvoisensa lähdön kun ei tarvinnut pitkään sairaalassa kitua. Vain tuo kaksi viikkoa ja sekin siinä toivossa, että pian kotiin. Kotona olleessaan kuitenkin oli vielä asiat ok, kun ei ollut vielä keppejäkään käytössä tms. Itsekin haluaisin lähteä noin, ettei tarvitse tietää kuolemaansa. Ei se ruumiinavaus mitään muuta. Oliko annettu liikaa marevan-lääkitystä ja veret menneet keuhkoissa liian ohkaiseksi, oliko tullut jokin käsiin räjähtänyt oireeton keuhkosyöpä tai muu keuhkotauti? Mitä väliä sillä on, mummo sai lähteä niin kuin itse halusi.
Vaikeinta se on toiselle sedälle, isän kaksoisveljelle. Hän on kehitysvammainen, kun on vaurioitunut jossakin siihen aikaan käytetyssä pihtisynnytyksessä tms. Mummo hoiti lastaan reilusti 50 vuotta ja muutaman vuoden tämä on ollut hoitokodissa ja ollut viikonloppuisin mummon luona. Mummon toive oli, että hän olisi saanut viedä poikansa hautaan, ettei jäisi tänne vieraisiin käsiin retuutettavaksi, vaan tietäisi, että tällä on kaikki hyvin. No, aina eivät kaikki toiveet toteudu. Kyllähän me aikuiset aina jaksamme, mutta setälle tämä on vaikeinta, kun joutuu yhtäkkiä luopumaan äidistään. Mummo aina passasi sitä ja molemmat olivat toisilleen kaikki kaikessa. Tietäähän sen kehitysvammaiset, miten he näkevät maailman eri tavalla. Nyt pitää vain yrittää setää tukea tämän yli.
