Ylpeydestä ( ja nöyryydestä )

[PekkaV]

 "Keskustelu vaikuttaa useintoisten ohipuhumiselta. Hyvä niin. Siitä voi jotain syntyä." ----  Mitä tuo sitten tarkoitti ?

   Ohipuhumisen ja lipsumisen ero on siinä, että edellinen on yhteyden hakemista. Lipsuminen johtuu tarkkaavaisuuden puutteesta, etten sanoisi välinpitämättömyydestä. On se kieltämättä myös välineiden kulumisesta johtuvaa. Käyttö kuluttaa. Onneksi uusia saa kaupasta. 

[Riitta-mummi]

Hyviä argumenttejä sinulla. Tämä se on keskustelua tällainen. Ihmiset eivät riitele, eikä sapeleita kalistella. Vähän vain hiotaan kaikessa ystävyydessä. 

Koetan olla tarkempi ilmaisuissa. Sormenkaan ei tarvitse olla aina liipaisimella. 

[vn]

En tiedä liittyykö aiheeseen.
Koen että itselleni on aika vaikeaa suostuminen, tyytyminen, tyyntyminen, nöyryys, nöyrtyminen.
Olen ilmeisen itseriittoinen.
Toisaalta ylpeänä en itseäni pidä, eri asia miltä näyttää ulospäin, mutta itse koen olevani muita huonompi.

Uskon elämään liittyenkin, välillä unohdan että uskoni ei suinkaan perustu siihen miten itse uskon,
elän, tunnen, koen...vaan siihen mitä Jeesus on tehnyt puolestani, ja mitä Jeesus on.

[Leena]

En tiedä liittyykö aiheeseen.
Koen että itselleni on aika vaikeaa suostuminen, tyytyminen, tyyntyminen, nöyryys, nöyrtyminen.
Olen ilmeisen itseriittoinen.
Toisaalta ylpeänä en itseäni pidä, eri asia miltä näyttää ulospäin, mutta itse koen olevani muita huonompi.

Uskon elämään liittyenkin, välillä unohdan että uskoni ei suinkaan perustu siihen miten itse uskon,
elän, tunnen, koen...vaan siihen mitä Jeesus on tehnyt puolestani, ja mitä Jeesus on.

Silloin onkin hyvä hetki ajatella tuokio muuta kuin itseään ja omia erilaisia puoliaan. Virkistää, usko pois. 

[Leena]

Tääl Docens!

Kun minua jaksottain synkkyys vankilassa ahdistaa uhkasi ja liikaa itseäni vatvomaan lankesin, myötänään, kuka minä olem, kyselin, minä kysymyksen vaihdoin.

Se oivalliseksi osoittautui.
Minä "kenen minä olen" muotoon sen asettelin.
Siihen vastauksen nopeasti havaitsin.

Sinun Jumalani minä olen.

Welien, suo tämän välineen itsellesi lohtu tuottaa. Tähän päivittäin kilvoittele. Tahi jaksamisen mukaan niin toimi. Vointisi paranevan taata saatan.

[vn]

Kiitos sanoistasi, Leena. Tahdonpa niitä yrittää muistaa. 

[Mansipaani]

Nöyryydellä on parhaimmillaan paljon hyvää tekevää vaikutusta, kun se on aitoa ja tiedostamatonta. Se lisää yhteyttä, rakkautta, hyväksyntää. Se myös hoitaa mielenterveyttä koska nöyrä pysyttelee lähellä maanpintaa, on rehellinen, eikä kuvittele itsestään liikoja. Aitoa nöyrää on helppo lähestyä. Aidossa nöyryydessä on jotain Jumalallista, koska ihminen on luonnostaan itseriittoinen.

[1944]

Taidan olla luonnostaan itseriittoinen 

[vn]

Jeps...näinpä...en vaan tiedä miksikä nykyisin eväät loppuu aika tihiään siihen nähden mitä
muistan olleen 30 vuotta sitten ??
Joko kulutus on lisääntynyt tai sitten eväät vähentyneet.

[Mansipaani]

Taidan olla luonnostaan itseriittoinen 

Niin minäkin.

[vn]

Kertokaas mitä tuo itseriittoisuus tarkoittaa?

[1944]

No, kehun itseäni ja elämääni ja sellaista. Voisihan sitä olla hiljaakin. En  tietysti haluaisi esiintyä kopeana.

[vn]

Tuo saattaa tarkoittaa varmaankin monenkaltaista asiaa.
Ehkä sitä esim. kun minä vaan vapisevin käsin yritän kuskata omaa kahvikuppiani pöytään,
enkä ota vastaan apua vaikka tarjottaiskin.
Ja monta muutakin tilannetta, en suostu ottamaan apua vastaan.
Ja ehkä sellaista että en anna aikaani toisille, pidän kiinni omista oikeuksistani.
Uskon asioissahan on paha juttu jos koen että en tarvitse Jumalaa, pärjään omillani.
Tällaista hajanaista tuli itselläni tästä mieleen.

[öppiäinen]

Minusta itsensä kehuskelu ei ole itseriittoista ollenkaan, jos siis muille ääneen kehuskelee. Siinähän on nimittäin riippuvainen siitä, miten muut vastaavat, heidän arviostaan. Kerjää kehuja.

Itseriittoinen tulee hyvin toimeen kuulematta muiden mielipiteitä, ottamatta vastaan apua. Ei tarvitse muita ihmisiä viihdyttämään itseään. Sopiva annos itseriittoisuutta on hyväksi.

Pohjalaisuudesta sen verran, että minusta on vaikuttanut että sieltä kotoisin olevat koettaisivat pärjätä omillaan. Jonkinasteista kilpailunhalua olen myös ollut havaitsevinani (tyyliin Esko Aho, jonka kuulemma piti saada pelata pokeria niin pitkään kunnes itse oli voitolla, ja muuttui nyreäksi jos kaveri halusi lopettaa ennen tätä). Kai tuollaista voi ympäristönsä asenteista itseensä imeä. Onko se sitten ylpeyttä vai jotain muuta. Ja tämä havaintoni koskee siis suomenkielisiä pohjalaisia, pohjanmaan rantaruotsalaiset ovat ihan eri tapaus.

[Riitta-mummi]

Pohjalaisten vahvuus ei minusta ole ylpeilyä, se on reiruutta.

Nynnyys ei ole nöyryyttä. Se on itsensä häpeämista. Asioiden vähättely on silloin  ominaista. Se ei ole rehellistä.