Olen lukenut yllä mainitut Pauliina Rauhalan ja Hotakaisen, molemmat hyviä, vaikka hyvin erilaisia. Nyt on menossa Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme. Siinä keritään todellisuutta auki kuin sipulia, kerros kerrokselta. Jännite tiivistyy ja päähenkilöistä paljastuu olennaisia asioita vasta vähä vähältä, joten ei kannata lannistua, jos alussa tuntuu, ettei tajua mitään. Tämä on kirjailijaelämänkerta sotien välisestä Itä-Euroopasta vakoilun, vastavakoilun ja Stalinin vainon, harhaisuuden ja vainoharhaisuuden ajalta.