Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Jampe - 05.06.11 - klo:09:40
-
Taas käytiin kolmessa ylioppilasjuhlassa. Nuorten laumasieluisuus ja kokemattomuus aiheuttaa sen, että heillä ei ole järkeä päässä hiirtä enempää. On nähty paljon vaivaa opiskellessa ylioppilaaksi mutta tulevaisuuden uraa varten ei ole osattu uhrata paljoakaan ajatuksia. Mennään sinne minne muutkin eli ammattikorkeakoulun tradenomilinjalle kun ei muusta tiedetä eikä viitsitä ottaa selvää. Kaikista tulee amk-tradenomeja. Ollapa 18- vuotias ylioppilas ja tämä kokemus/järki... -tietäisin tasan tarkkaan mitä haluan ja mihin pyrin.
Vahinko ettei nuorena ihmisellä ole vielä omaa aivotoimintaa kun kaikki mahdollisuudet ovat auki. Vanhempana kun ne on jo huomattavasti rajatummat, olisi järkeä ja näkemystä.
-
Taas käytiin kolmessa ylioppilasjuhlassa. Nuorten laumasieluisuus ja kokemattomuus aiheuttaa sen, että heillä ei ole järkeä päässä hiirtä enempää. On nähty paljon vaivaa opiskellessa ylioppilaaksi mutta tulevaisuuden uraa varten ei ole osattu uhrata paljoakaan ajatuksia. Mennään sinne minne muutkin eli ammattikorkeakoulun tradenomilinjalle kun ei muusta tiedetä eikä viitsitä ottaa selvää. Kaikista tulee amk-tradenomeja. Ollapa 18- vuotias ylioppilas ja tämä kokemus/järki... -tietäisin tasan tarkkaan mitä haluan ja mihin pyrin.
Vahinko ettei nuorena ihmisellä ole vielä omaa aivotoimintaa kun kaikki mahdollisuudet ovat auki. Vanhempana kun ne on jo huomattavasti rajatummat, olisi järkeä ja näkemystä.
Minulla on aina ollut pieni kade lentokapteeneille. Hyvä palkka, kevyt työ ja työt eivät tule kotiin. Lisäksi ammatti on arvostettu.
-
Toisilla se uravalinta on erittäin selvä ihan lapsesta saakka ja toiset eivät tiedä vielä ylioppilaaksi päästyäänkään, miksi haluavat. Naapurin tyttö sanoi jo hiekkalaatikolla, että hänestä tulee sairaanhoitaja ja niin tuli. Minua alkoi ihan ahdistaa ajatus ammatinvalinnasta lukiossa, kun en tiennyt, mihin olisin halunnut. Sen toki tiesin, mihin en halunnut. Siihen asti kaikki oli niin selvää ja yhtäkkiä nousi seinä pystyyn. Ehkä silläkin oli oma tarkoituksensa. Herättäjäseuroissa yksi vanhempi mies lohdutti minua, että kyllä se sinullekin vielä oma paikka löytyy. Hän oli oikeassa.
-
Ainakin meidän lukiossa opinto-ohjaus oli aivan olematonta eikä yläasteellakaan annettu tietoa että minkälainen opintopolku on kätevin mihinkin työhön. Yläasteella suunnilleen sanottiin vain että menkää ammattikouluun. Jos opinto-ohjaus lukiossa on sitä että annetaan korkeakoulujen hakuoppaat käteen ja tehdään parit oppilaitosvierailut niin ei siitä vielä saa selville että mitä kaikkia sellaisia työ- ja opiskeluvaihtoehtoja on jotka itseä voisivat kiinnostaa...
-
Minä halusin oikikseen vuonna yksi ja kaksi. Olen laiska. Evankeliumi oli helpompaa. Luokkakokouksessa muutama vuosi sitten juttelin kymmenen luokkatoverini kanssa, jotka olivat olleet oikiksessa. Yhdellä kaverilla oli neljäs avioliitto menossa, muutamalla kolmas, lopuilla toinen. Olen juuttunut vaimooni, joka on kyllä aika diktaattori.
-
Ainakin meidän lukiossa opinto-ohjaus oli aivan olematonta eikä yläasteellakaan annettu tietoa että minkälainen opintopolku on kätevin mihinkin työhön. Yläasteella suunnilleen sanottiin vain että menkää ammattikouluun. Jos opinto-ohjaus lukiossa on sitä että annetaan korkeakoulujen hakuoppaat käteen ja tehdään parit oppilaitosvierailut niin ei siitä vielä saa selville että mitä kaikkia sellaisia työ- ja opiskeluvaihtoehtoja on jotka itseä voisivat kiinnostaa...
Tuo on varmasti kaikin puolin totta. Omien lasteni kanssa kun on keskusteltu ura/koulutusvalinnoista niin tuo on tullut kyllä esille ettei siitä opinto-ohjauksesta ole paljon apua.
Toisaalta olen huomannut omista jälkeläisistäni ja muistakin että monilla nuorilla on hirveästi ennakkoluuloja erilaisia aloja kohtaan. Kavereiden mieltymykset ohjaa hyvin monia ja muu on "ihan ufoa". Kunnioitan kovasti esim. teologiselle alalle meneviä koska se jo osoittaa jonkinlaista laumasieluisuudesta poikkeamista ja omaa ajattelua. Suuri osa kuitenkin ikäänkuin ajautuu vain jonnekin ja se on se raksa-lähihoitaja-tradenomi-tietotekniikkainsinööri linja kun muusta ei ole hajuakaan.
Omilla tenavilla olisi kuvaamataidon lahjoja, mielestäni ihan ammatiksikin asti mutta ei niillä ole rohkeutta. Ovat tietävinään "ettei semmoisella elä" ja muuta rikkiviisasta. Kaikki ylläolevasta luettelosta poikkeava tubntuu niin kovin kaukaiselta ja mahdottomalta. Nuoren (ainakin omieni) on vaikea tunnustaa sitäkin etteivät he vielä pysty objektiivisesti arvioimaan sitäkään mikä heitä kiinnostaa kun ei tiedä mistään mitään. Miten semmoisesta mistä ei oikeasti tiedä mitään, voi sanoa ettei se kiinnosta. (? omituista logiikkaa) No, kai se siitä sitten, joskus valkenee... -kaikille ei koskaan.
Suomessa vaan alkaa olla liikaa noita trdenomi-tietsikkainsinööri-lähihoitajiakin. Miksi kouluttaa itsensä työttömäksi.
Jos nyt alkaisin alusta, lähtisin lukemaan niinkuin sika rukiissa oikikseen eikä maisterin paperit vielä riittäisi. Kuppaisin ja hyödyntäisin vanhempiani niin paljon kuin pystyisin... Niin minä oon käskenyt omienikin tenavien kupata.
-
Meillä tämä opinto-ohjaus oli tarpeetonta. Kaikki neljä menivät teknilliseen korkeakoulun. Tosin yksi oli epävarma ja kävi välillä puolitoista vuotta lääkiksessä ja luki sitten muut kiinni. Meillä matikka on aina ollut kakruilla vahva puoli eikä kieletkään vaikeita.
-
Minä opiskelen oikiksessa, mutta en silti 26-vuotiaanakaan tiedä mikä minusta isona tulee. Siitä hyvä tutkinto, että ei oikeastaan sulje ovia millekään alalle.
Minun mielestä ei ole hyvä juttu, että vaaditaan yhä nuorempana päättämään mitä haluaa tehdä seuraavat 40 vuotta ja suuntautumaan yhä aiemmin. Lukion pitäisi olla yleissivistävä koulutus, eikä mikään ammatin alkeiskoulutus. Tietysti valinnaisuus on hyvä juttu, mutta kyllä lukiossa tulee vielä opiskella niitä ei-niin-kiinnostaviakin juttuja.
-
Siitä hyvä tutkinto, että ei oikeastaan sulje ovia millekään alalle.
Järkevää ja kypsää/vastuullista ajattelua! Juurikin noin. :kahvi: Oikiksen opinnot ovat hyvät mille alalle hyvänsä.
-
Harva nykyään opiskelee johonkin ammattiin tai tehtävään. Vasta elämä näyttää minne tie vie. Toisekseen ammatit muuttuvat. Kun jäin eläkkeelle ei ollut yhtään samaa laitetta firmassa käytössä kuin tullessani vaan kaikki oli vaihtunut kuten koko ajattelutapa. Elämä on jatkuvaa oppimista ja muutosta.
-
Minä vannoin vielä yläasteella etten koskaan lähde hoitoalalle, enkä ainakaan kuntoutustöihin. Toisin kävi, lukio kävi ylivoimaiseksi. Kohtasin eräänä päivänä nykyisen kollegan ja työt vaikuttivat mielenkiintoiselta. Niin vaan asiasta ottamaan selvää ja hakupaperit vetämään. Montakaan päivää en ole ajatellut alanvaihtoa vaan huomennakin on mukava lähteä töihin.
-
Taas käytiin kolmessa ylioppilasjuhlassa. Nuorten laumasieluisuus ja kokemattomuus aiheuttaa sen, että heillä ei ole järkeä päässä hiirtä enempää. On nähty paljon vaivaa opiskellessa ylioppilaaksi mutta tulevaisuuden uraa varten ei ole osattu uhrata paljoakaan ajatuksia. Mennään sinne minne muutkin eli ammattikorkeakoulun tradenomilinjalle kun ei muusta tiedetä eikä viitsitä ottaa selvää. Kaikista tulee amk-tradenomeja. Ollapa 18- vuotias ylioppilas ja tämä kokemus/järki... -tietäisin tasan tarkkaan mitä haluan ja mihin pyrin.
Vahinko ettei nuorena ihmisellä ole vielä omaa aivotoimintaa kun kaikki mahdollisuudet ovat auki. Vanhempana kun ne on jo huomattavasti rajatummat, olisi järkeä ja näkemystä.
höpöhöpö,sanon minä!
-
Työt vaihtuu alati.
Olen käynyt vain apuusepäksi ja tekun( kone, automaatio)
Tehnyt puusepäntöitä, rakentnut valokaapeliverkkoja pitkin tellusta. Viljellyt maata, korjannut raskasta kalustoa ja nostureita, poranut kaivoksissa ja panostanut.
Nyt olen vappaa-aikaisin opetellut niksautteleen nikamia kohalleen ja sähköakupunktiota, kun sukulaisukko joka on todella taitava sillä alalla antoi kaikki laitteensa mulle ja opettaa asiaa samalla ( todella taitava, tehnyt monia alan oppikirjojakin ) siinä sivussa hoidan vanhempiani jotka asuu samalla paikkakunnalla.
Vieläkään en tiedä mikä minusta ISONA tulee, Taitaa aika loppua tiimalasista. :icon_wink:
-
Oikea haaveammatti ja/tai haave-elämä olisi kun saisi olla päätoiminen lakimies joka asuu meren rannalla ja toimia siinä samalla sivutoimisena kalastajana! Kesäaamulla varhain vähän ennen auringonnousua vetäisi päälleen kalastajan työasun ja suuntaisi veneensä ulapalle rysille joita kävisi kokemassa ja nostaisi silakkaa, paljon silakkaa... Sitten kuuden maissa takaisin kotilaituriin, suihkuun ja aamukahville ja siitä päivän töihin lakikiemuroiden pariin. Vaimo jäisi kotiin käsittelemään silakkaa ja hoitamaan lampaita. Työtä hänelle saisi olla kork. puolipäivään asti aamusta ja loppupäivä vapaata. Illalla käytäisiin yhdessä ruokkimassa lampaat ja huoltamassa kalastusvälineitä... yhdeksältä illalla nukkumaan ennen auringonlaskua...
En pyytäisi edes lomaa tuon lisäksi!
-
Heh, aikamoinen haave. Ei liene mahdollinen 90% juristikunnasta. Tosin on meilläkin yliopistolla ihan mahtava professori, joka on tutkija, kirjailija, opettaja, firman osakas, jossa työskentelee osa-aikaisesti ja perheellinen ihminen.