Jos sinä olet langennut syntiin etkä sitä itse ymmärrä niin etkö sinä tahtoisi, että veljesi tekisi rakkauden teon ja sinua nuhtelisi, että et joutuisi kadotukseen syntisi kanssa ?
Huoh. Mitäpä se veljen nuhtelu auttaa? Ei se ainakaan kadotukselta pelasta. Luterilaisina emme usko, että armon edellytyksenä olisi ymmärtää kaikki syntinsä.
Muuten kyllä joskus oikealla ajalla ja oikealla tavalla asetettu pikku kysymys "onko tuo nyt ihan oikein mitä teet" voi olla paikallaan.
Mutta se saattaa siltä kysyjältä vaatia aika paljon taitoa. Kandee miettiä, mikä kysymisen motiivi oikein on. Onko motiivi tosiaan sen lähimmäisen paras? Jos lähimmäinen ei annettua neuvoa tottele, niin haluatko että hänet silti armahdetaan, vai näkisitkö mieluummin hänen saavan rangaistuksen?
Vai onko motiivi sittenkin vain se sama syyhymäinen tunne "tuo tekee tuon väärin!", jota itse koen, kun joku pyöräilee niin että poljin on keskellä jalkapohjaa eikä päkiän kohdalla.