Keli on edelleen liukas, ehkä sentin paksuinen, jalan alla palasiksi narskahteleva kerstehanki ja sen alla liukas jää. Pakkanen on lauhtunut pariin miinus asteeseen.
Päätin, että menen katsomaan postilaatikkoa, jotta onko posti tullut. Laitoin liukuesteet kenkien alle ja otin lapion kävelykepiksi.
Hitaasti ja keskittyen kävelin postilaatikolle. Se oli tietenkin jäässä sekin, mutta lapion terällä napsuttelin jäät siitä kannen päältä pois ja laatikko aukesi. No, eilinen posti siellä oli. Mutta juuri, kun olin lähdössä pois, tuli tämän päivän postinjakaja ja hän laittoi postin laatikkoomme. Ehkä se olisi jäänyt jakamatta, jos laatikon kansi ei olisi ollut avattavissa. Kaatuilematta selvisin tästä kävelystä.
Ihan vakavasti tämä:
Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. (Jer. 31:9)
