Kirjoittaja Aihe: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII  (Luettu 128583 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34156
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #105 : 01.06.24 - klo:13:56 »
Nyt äänikirjat ovat tulleet suosituiksi. Siispä kustantamot toimittavat myös vanhoja hyviä kirjoja luettuina.
Tällainen on esim. Harper leen Kuin surmaisi satakielen. Erja Manto lukee, ja se on jo suositus sinänsä.

Kuin surmaisi satakielen
äänikirja ja e-kirja

Kuin surmaisi satakielen on unohtumaton klassikko, jonka sanoma yllättää ajankohtaisuudellaan.

Kahdeksanvuotias Scout asuu isänsä Atticuksen ja veljensä Jemin kanssa 1930-luvun Alabamassa, Maycombin kaupungissa. Aurinkoiset kesäpäivät ovat täynnä sopivan kokoisia seikkailuja, ja Scout on onnellinen juostessaan vapaana veljensä ja parhaan ystävänsä Dillin kanssa ympäri kaupunkia.

Scout on rakastettavan tuittupäinen, oikean ja väärän eroa opetteleva lapsi. Isänsä tavoin hän näkee ihmiset pintaa syvemmältä, ja toisin kuin monet muut Maycombissa, hän ei ole vielä oppinut tuomitsemaan ihmisiä pelkän ihonvärin perusteella. Kun Scoutin isä saa tehtäväkseen puolustaa oikeudessa nuorta mustaa miestä, jota syytetään valkoisen naisen raiskauksesta, Maycomb näyttää todelliset värinsä.

Kuin surmaisi satakielen on yksi amerikkalaisen nykykirjallisuuden kulmakivistä, ja siitä tuli heti ilmestyessään vuonna 1960 kriitikoiden ja lukijoiden suosikki. Teos on hätkähdyttävän tuore rasisminvastainen puheenvuoro, vaikka siinä näkyykin aikansa todellisuus ja kieli. Harper Leen teos kuvaa harvinaisella taidolla, miltä rasismi näkyy ja tuntuu - yhä edelleen.

KirjatRomaanitModerni kaunokirjallisuusKuin surmaisi satakielen


Olen alussa, mutta jo aika hurmaantunut aikakauteen sekä amerikkalaisuuteen mitä se oli silloin Alabamassa.
Kouluun meno ja kaikki mitä siellä kohdattiin on mainio kuvaus !
Olen saattanut tämän nähdä leffana, sillä googlailussa tuli vastaan kuvia jossa Gregory Beck on mukana, ja se tuntui tutulta. Taisi napata Oscarin Atticuksen osasta.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34156
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #106 : 02.06.24 - klo:09:10 »
Vanhoista kotimaisista kuuntelin hiljakkoin Juhani Ahon Papin tytär ja Papin rouva-kirjat.
Kyllä ilmaisu on varovaisen moraalista, mutta siksi kiinnostavaa, nykyiseen verraten. Nykyään kaikki rakkauteen ja seksiin liittyvä kerrotaan suorin sanoin, usein karkeasti. Juhani Aho peitteli asian ja vain väläytti kuin oven raosta. Erotiikassa se toimiikin paremmin.
Kaikki leijui ilmassa, mutta aistittavasti.

Taisi olla toissapäivänä kun sain kuunneltua loppuun Aapelin Siunatun hulluuden.
Mainioita savolaistyyppejä veitikkamaisen ironisesti Aapeli kuvaa. Hienoin häneltä on mielestäni Pikku Pietarin piha !
Savolainen puheentapa on herkullista sanontoineen ja jaanaamisineen.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10479
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #107 : 05.06.24 - klo:13:33 »
   
   Konttinen: Boheemi elämä - Venny Soldan-Brofelt'in taiteilijan tie.

Kiitos juhlista!
Ensi kesänä Salossa, jos Jumala suo.
Kritiikki on arvokasta. Arvokkaampaa on optimismi.
Näillä eväillä huomiseen, rakkaat ystävät:

Vain armo rauhoittaa
sydäntä uskovaa.
Näin jäljessäsi lähden
rakkautesi tähden
kärsimään vaivaa tiellä,
kuljethan itse siellä.

SV 60:6

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10479
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #108 : 22.06.24 - klo:06:51 »

   Janne Gallen-Kallela-Siren: Minä palaan jalanjäljilleni - Akseli Gallen-Kallelan elämä ja taide

"... Gallen siis toteutti Joukahaisen koston realistisen maalaustaiteen periaatteita noudattaen. ..." (Kalela, Kalevala ja suomalainen identiteetti, s. 245)


Kiitos juhlista!
Ensi kesänä Salossa, jos Jumala suo.
Kritiikki on arvokasta. Arvokkaampaa on optimismi.
Näillä eväillä huomiseen, rakkaat ystävät:

Vain armo rauhoittaa
sydäntä uskovaa.
Näin jäljessäsi lähden
rakkautesi tähden
kärsimään vaivaa tiellä,
kuljethan itse siellä.

SV 60:6

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34156
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #109 : 11.07.24 - klo:20:19 »
Olen deletoinut monen monta kirjaa heti alkuunsa. Ne ovat joko liian ulkomaalaisia, liian siirappisia tai liian karkeita kieleltä.

Löysin vanhaa taattua kotimaista, Eila Pennasen Himmun rakkaudet.

Nyt saa jo runsaammin hyvää vanhempaakin äänitettyinä. Tämä onkin trilogian ensimmäinen osa. Tuntuu heti hyvältä.

Olen tuntenut Eila Pennasen pojanpojan Jootarkka Pennasen. Hän oli meillä teatterinjohtajana joskus 1990-luvulla. Olimme Pietarin-matkalla samassa porukassakin.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10479
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #110 : 29.07.24 - klo:18:14 »

   Claes Andersson: Luova mieli

H. K. Riikonen: Klinge

Kiitos juhlista!
Ensi kesänä Salossa, jos Jumala suo.
Kritiikki on arvokasta. Arvokkaampaa on optimismi.
Näillä eväillä huomiseen, rakkaat ystävät:

Vain armo rauhoittaa
sydäntä uskovaa.
Näin jäljessäsi lähden
rakkautesi tähden
kärsimään vaivaa tiellä,
kuljethan itse siellä.

SV 60:6

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34156
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #111 : 29.07.24 - klo:20:29 »
Juhani Aho, Yksin.

Aho oli kova mies rakastumaan. Kun luin hänen Papin tytr ja Papin rouva-kirjat hän kertoi siinä itsestään. Hän rakastui, tyttäreeseen, rouvaan ja piikaan.
Tosielämässä hän oli kihloissa ennen kuin nai Venny Soldan-Brofeltin, jonka sisar oli oli lankonsa rakastajatar ja pojan äiti myös.
Sitten oli huima rakkaus Aino Järnefeltiin, sekä myös Ainon äitiin. Ja pettymys oli suuri kun Aino valitsi Jean Sibeliuksen.

Ja Pariisissa hän tietysti rakasti lukemattomia naisia.
Aikansa play-boy varmaan.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34156
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #112 : 31.07.24 - klo:09:20 »
Kaikenkaikkiaan Juhani Ahon Yksin-kirja oli hienoa tekstiä. Etenkin lopun kuvaus jouluaaton vietosta Pariisin kaduilla ja kahvilassa oli kuin impressionistin maalaus. Niistähän pidänkin kovasti, ja tämä oli kuin pääsy senaikaisen Pariisi yöhön.

Yllättävä kirja tyylillisesti aikaisempiin kuulemiini. Lukija oli hyvä.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34156
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #113 : 31.07.24 - klo:11:56 »
Kouluaikana olen lukenut pakolliset Minna Canth´n tekset, mutta ei me kaikkia luettu.
Nyt jos vaan äänikirjana löytyy aioin paneutua Minnan ja muutaman muunkin maamme 'kunnia-kirjailijan ' töihin.

Historia kun myös kiinnostaa, saan samalla opintomatkan siihen lempiaiheeseeni.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10479
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #114 : 31.07.24 - klo:12:21 »
   Claes Andersson: Luova mieli

"... Unissa näyttäytyvät myös luovan prosessin tunnusmerkit: kaikkivoipaisuuden kokemukset, tarve idealisoida, suvereeni ja laaja aikakäsitys - menneen, nykyhetken ja tulevaisuuden yhtaikaisuus "sirkulaarisena" aikakokemuksena. ..."


H. K. Riikonen: Klinge

"... Klinge nostaa esille useita unohdettuja mutta ansiokkaita tutkimuksia. Suomalaisessa historiografiassa syrjäytettynä suurteoksena hän pitää Edv. Berghin 1884-1888 ilmestynyttä, 1600 -sivuista aineistokokoelmaa Aleksanteri II:n hallituskaudesta, Vår styrelse och våra landtdagar. Samoin tuodaan näyttävästi esille Immanuel Ilmonin sairaus- ja ilmastohistoriallinen teos Bidrag till Nordens sjukdoms- historia (1846-1853). Huomiota saavat myös tutkimuksen aukot ja julkaisematon lähdeaineisto. Esimerkiksi ministerivaltiosihteeri Robert Henrik Rehbinderitä kirjoitettu laajin elämäkerta on edelleenkin nuorena kuolleenRobert Castrenin 90-sivuinen esitys, joka ilmestyi vuonna 1882 Castrenin teoksessa Skildringar till Finlands nyare historia. ..."

Kiitos juhlista!
Ensi kesänä Salossa, jos Jumala suo.
Kritiikki on arvokasta. Arvokkaampaa on optimismi.
Näillä eväillä huomiseen, rakkaat ystävät:

Vain armo rauhoittaa
sydäntä uskovaa.
Näin jäljessäsi lähden
rakkautesi tähden
kärsimään vaivaa tiellä,
kuljethan itse siellä.

SV 60:6

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34156
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #115 : 31.07.24 - klo:15:08 »
Ja heti tärppäsi kun Nestory tarjosi seuraavaksi luettavaksi Aino kallksen Reigin pappi-nimistä kirjaa. Muistan äidillä tämän olleen, mutta hän ei antanut  minun lukea silloin.
Ehkä olen nyt kypsynyt lukija-ikään. Ja väkevää tekstiähän Aino Kallas käyttääkin, argaaista kuten Otava esittelyssä mainitsee.
Kiinnostaa kyllä ja Kallaskin on minulle uutta.

Reigin pappi
Aino Kallaksen klassikkoteoksessa roihuaa kolmiodraama.


Pappi Paavali Lempeliuksen elämä suistuu kokonaan raiteiltaan. 1600-luvun ankarassa maailmassa kohtalo heittää hänet vaimoineen syrjäiselle Hiidenmaalle. Pappilaan saapuva apulainen saa Paavalin vaimon sydämen sykkimään niin, että pian klassisen tragedian ainekset ovat koossa.

Kallaksen omaperäinen, arkaainen tyyli hyödyntää vanhanajan suomenkieltä kaikkine sävyineen. Balladityylinen teos kuvaa niin onnea ja täyttymystä kuin rakkauden päättymistä kuolemaan – sekä sovintoa maailman kanssa.

Teos ilmestyi ensimmäistä kertaa 1926, ja sitä pidetään yhtenä Kallaksen parhaimmista. Teoksen hahmoilla oli todelliset esikuvat.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34156
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #116 : 01.08.24 - klo:16:25 »
Olen edennyt Reigin papin kuuntelussa loppupuolelle. Henkeä haukkoen olen kuunnellut tuota arkaaista kieltä jonka Aini Kallas hallitsee 'kuin tyhjää vaan'.

Tarinakin on mahtava. Ollaan kirkollisissa ympyröissä, mutta aika on osin taikauskon sekoittamaa moralismia. Intohimo omistamiseen, tässä tapauksessa naisen, on vahvaa. Vahva ja iso on mieskin, kookas ja vahava kuin karhu. Kirkkoherra harrastaa hylkeenpyyntiäkin, ja nukkuu lumituiskussa ulkona olkikasassa.
Mustasukkaisuus saa mustat siivet, ja se ei ymmärrä nuorten rakastumista.

Ja kuten aina, googlailin faktat. Kas tässä jotakin:

https://hiiumaa.ee/fi/objekt/reigi-pastoraat/
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34156
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #117 : 03.08.24 - klo:15:07 »
Kirjan loppu oli sekä tekstin puolesta, että hengelliseltä anniltaan niin hieno kaikkine vertauskuvineen, etten ole moista ennen kokenut.

Varmaan oma pitkä, monia vaikeitakin vaiheita sisältänyt matkani yhtyi täysin näihin yksinäisen miehen ajatuksiin.

Kuoleman kysymys on jo jokapäiväinen tuttu, usein toivottukin asia. Sitä ei käy kuitenkaan itse ratkaista, vaan antaa sen tulla kun sen aika on. Merkit tulevat selvemmiksi kun se lähestyy. Siihen valmistetaan ja siihen valmistuu,

Lumoava kirja, mielestäni.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34156
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #118 : 04.08.24 - klo:09:24 »
Ei liene vaikea arvata että otin Aino Kallaksen Suden morsian-romaanin seuraavaksi kuultavaksi. Lukija on A.W.Yrjänä, jo se teki sen etten yötä vasten kuunnellut kuin pienen pätkän.

Kyllä täytyy etsiä useampiakin maamme sata vuotta sitten syntyneitä kirjoja kuultavaksi. Silloin osattiin, erilaisella tyylillä. Se tekee kirjasta arvokkaan, historiallisen, ja rohkeankin usein.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34156
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #119 : 05.08.24 - klo:16:56 »
Suden morsian on kuin kansantaru uskonnollisin höystein. Onneksi aavistin sen enkä alkanut sitä illalla kuunnella, sillä A.W. Yrjänän lukijan-ääni on kuin vuorenpeikon. Sinänsä oivallinen valinta tähän kirjaan.

Kyllä Aino Kallas osaa tällaista kirjoittaa, aina siihen astikin että minulle tuli kammottava tunne ihmissusien todellisuudesta.
Jätin vielä loput 20 min toiseen kertaan johon valmistaudun ruokouksella.

Ovatkohan virolaiset erikoistuneet kertomaan taikauskoisia tarinoita tuonpuoleisista. Niitä on vilahdellut Paula Havasteen kirjoissa jotka sijoittuvat samoille saarille Viroon.

1600-luvulla kirkko edesauttoi taikauskon aineita. Noitia poltettiin ,kunhan oli ensin vesikokeella todettu hänet noidaksi. Eli ihminen joka osasi uida oli usein noita.

Vieläkin vanhat ihmiset saattavat mainita Näkin, metsänpeiton tai maahiset. Samoja satuolentoja ovat myös tontut ja keijikaiset. Lapsi meissä aikuisissakin rakastaa satuja, mutta joskus liika vaan on liikaa..

Tämä kirja on saanut viisi tähteä. Minä annan kolme.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)