Olen jo pitkään varautunut vanhuuden vaivojen hankaloittamaan arkeen. Olen tehnyt useita ratkaisuja, kuten omat lääkäripalveluni, kotimme puhtauden on siivooja hoitanut jo kaksi ja puoli vuotta. Ratkaisu siivouksesta oli tehtävä nopeasti Matin infarktin jälkeen. Matti ei enää voinut siivota , luonnollisesti niin. Minä en ole imuroinut kuin alle viisikymppisenä.
Nyt aloimme ajatella tulevaa syys- ja talvikautta huonoine keleineen, kylmine autoineen. Akkukin on pari kertaa ollut tyhjä, ja kelit mitä milloinkin.
Tänään kävin Prismassa tekemässä palvelusopimuksen jolla voin ostaa netin kautta ja tavarat kuljetetaan kotiin pientä maksua vastaan.
Tätä pidän hyvänä meille molemmille. Minun näköni on käynyt huonommaksi. En tahdo nähdä alahyllyille, enkä tekstejä muutoinkaan. Matti taas pääsee sisääntulo-aulassa odottelusta. Vielä hän minua lääkäreihin jaksaa kuskata, se ei tapahdu joka viikko.
Kuolinsiivousta olen tehnyt jatkuvasti. Tutkin kaappeja ja laatikoita, ja teen roskiinpantaviin ja säilytettäviin eriin milloin mitäkin.
Kirjat on seuraava kohde. Pitämättömät vaatteet seuraava.
Nyt on vielä sen verran voimia jäljellä, että teen tätä mielelläni ajankuluksi ja itselleni iloksi. Perikuntakin on sitten aikanaan tyytyväinen kun enin turha on siivottu pois.
Vielä elämä maistuu hyvältä. On kesä, puoliso elossa ja lapset lähellä, ja se tärkein,
Armo kannattelee.