Mielikuvitussyntisestä - olkoon se mitä tahansa - tuli yksi toinen ehkä vähän saman
tapainen asia mieleeni...
Johon itselläni ehkä on taipumus "syyllistyä".
Saatamme rukoilla ja pyytää Jumalalta anteeksi jotain, kenties kauan, vuosikymmeniä.
Ahdistumme ja tuskastumme kun tilanne ei muutu, saatamme ajatella että emme saa
anteeksi, tilanne ei muutu.
Syynä ei ole se että Jumala ei ole antanut anteeksi.
Vaan syynä on oma itsekeskeisyytemme, se että emme anna itsellemme anteeksi,
emme jaksa iloita Jeesuksen lunastustyöstä.