Kirjoittaja Aihe: Sairauteni II  (Luettu 46455 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34144
Sairauteni II
« : 09.04.15 - klo:13:49 »
Eilen ilmaantui minulle ensimmäisen kerran hypoglygeminen kohtaus.  Olimme kaupassa jossa kiertelimme jonkin aikaa ja yks' kaks' alkoivat jalkani täristä, voimat uupua ja kylmä hiki tulla pintaan.
Olimme onneksi jo kassalle menossa. Vielä hätäännyttyäni hoksasin napata karkkihyllystä jogurttirusinoita ja parapähkinöitä pienen pussillisen. Jäätelölaarista otin yhden ja sanoin kassalle että syön tämän tässä. Kuorin paperin josta hän otti hinnan.
Matin avulla pääsin autoon. Kotiin oli 5 min matka. Juotavaa oli saatava heti.
Koska olin jo popsinut autossa makeaa oli turha mitata arvo. Se on ollut lievemmissä tauksissa n. 3,7, nyt oli arvaten alempi.  Sillä sokerimäärällä se nousi pian ja liiankin korkealle, mutta iltaa kohden oli taas normaali. Lepäsin paljon.

En tiennyt että parapähkinöiää on ' ominaisuuksia' mm. rasvaa 60 %. 100 gr sitä antaa 685 kaloria.
Tänään oli aamuarvo aika korkea. Lähdin lenkille sauvoineni, ja kun mittasin sen jälkeen arvo oli taas normaali mutta pudonnut liian nopeasti. Se tekee kummallisen olon. Sydän esim. pompottaa.

Sain ystävältä kuulla Talviveisuissa ohjeita 2-tyypin diabeteksen kursseita ja kasvisravinnosta.
Olen huono lähtemään mihinkään yhdistyksiin sairauksieni tähden. Näkövammaisia tuen ja luen mitä netistä löytyy. Sydän ja keuhkot ja metabolisuus on myös tutkittuna, mutta
viisastua vielä pitäisi.

Myyrä !  Kerro voinnistasi. :039:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: Sairauteni II
« Vastaus #1 : 09.04.15 - klo:14:32 »
Eilen ilmaantui minulle ensimmäisen kerran hypoglygeminen kohtaus.  Olimme kaupassa jossa kiertelimme jonkin aikaa ja yks' kaks' alkoivat jalkani täristä, voimat uupua ja kylmä hiki tulla pintaan.
Olimme onneksi jo kassalle menossa. Vielä hätäännyttyäni hoksasin napata karkkihyllystä jogurttirusinoita ja parapähkinöitä pienen pussillisen. Jäätelölaarista otin yhden ja sanoin kassalle että syön tämän tässä. Kuorin paperin josta hän otti hinnan.
Matin avulla pääsin autoon. Kotiin oli 5 min matka. Juotavaa oli saatava heti.
Koska olin jo popsinut autossa makeaa oli turha mitata arvo. Se on ollut lievemmissä tauksissa n. 3,7, nyt oli arvaten alempi.  Sillä sokerimäärällä se nousi pian ja liiankin korkealle, mutta iltaa kohden oli taas normaali. Lepäsin paljon.

En tiennyt että parapähkinöiää on ' ominaisuuksia' mm. rasvaa 60 %. 100 gr sitä antaa 685 kaloria.
Tänään oli aamuarvo aika korkea. Lähdin lenkille sauvoineni, ja kun mittasin sen jälkeen arvo oli taas normaali mutta pudonnut liian nopeasti. Se tekee kummallisen olon. Sydän esim. pompottaa.

Sain ystävältä kuulla Talviveisuissa ohjeita 2-tyypin diabeteksen kursseita ja kasvisravinnosta.
Olen huono lähtemään mihinkään yhdistyksiin sairauksieni tähden. Näkövammaisia tuen ja luen mitä netistä löytyy. Sydän ja keuhkot ja metabolisuus on myös tutkittuna, mutta
viisastua vielä pitäisi.

Myyrä !  Kerro voinnistasi. :039:
Niin se on tämä vanheneminen. Syöpää ja HIV:tä en ole vielä tutustunut.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34144
Vs: Sairauteni II
« Vastaus #2 : 09.04.15 - klo:14:39 »
Näin. Viisautta saisi ikä lisätä myös.  Onkohan meillä juhanin kanssa samat geenit kun minullakaan ei ole mainittuja vielä ollut.  :017:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16876
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Sairauteni II
« Vastaus #3 : 09.04.15 - klo:14:52 »
Ei minullakaan niitä tauteja, mutta hypoglykemiaa senkin edestä. Nopein tapa hoitaa se on kaataa sokerikokis kurkusta alas. Siinä on sokeri valmiiksi nesteeseen liuotettuna ja lisävauhtia antavina aineina hiilidioksidi ja kofeiini. Söin aikoinaan  lääkettä, joka aiheutti tuota päivittän ja ei muuta kun työpaikan limonaadiautomaatille ja  liemet sisään. Toinen mistä olen se myöhemmin saanut on hiilihydraatiton ateria.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: Sairauteni II
« Vastaus #4 : 09.04.15 - klo:14:59 »
mistä olen se myöhemmin saanut on hiilihydraatiton ateria.

Atkinsonin dieetti oli jo 1960-luvulla paras siihen aikoihin... Kermaa, voita ja lihaa syötiin. Olen syönyt dieettiä parisen kymmentä vuotta. Pastat, leivät, perunat yms. en syö vaikkakin joutuu pikkasen syömään juhlissa.
« Viimeksi muokattu: 09.04.15 - klo:15:06 kirjoittanut juhani »
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34144
Vs: Sairauteni II
« Vastaus #5 : 09.04.15 - klo:20:07 »
Kotona tai työpaikalla tms. saa paremmin limpparia tai mehua. Olen huomannut että appelsiinimehu ja banaani ovat kotona heti auttaneet. Kauppareissulla suuressa Prismassa
oli vaikeaa, pyörtyminen tuntui mahdolliselta. En ole koskaan pyörtynyt.

Matti siinä säikähti niin ettei olisi osannut toimia jos olisin pyytänyt jotakin. Kassalta kotiin oli jo turvallista.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11609
Vs: Sairauteni II
« Vastaus #6 : 09.04.15 - klo:20:53 »
Kotona tai työpaikalla tms. saa paremmin limpparia tai mehua. Olen huomannut että appelsiinimehu ja banaani ovat kotona heti auttaneet. Kauppareissulla suuressa Prismassa
oli vaikeaa, pyörtyminen tuntui mahdolliselta. En ole koskaan pyörtynyt.

Matti siinä säikähti niin ettei olisi osannut toimia jos olisin pyytänyt jotakin. Kassalta kotiin oli jo turvallista.

Pitäisköhän olla jokin varajuttu kuulehan sie aina taskussa, pillimehu vaikka. Tuo kuulostaa epämiellyttävältä, on vähän kuin nämä minun paitti että oksennan ja menee tajuni siinä. Taksikuskit näköjään pelkää että elleivät aja varovasti tuo känninen nainen oksentaa, on paha kun menee puhe niin ei voi selittää että en juo, nyt kaasu pohjaan, niin saatan ennättää konttaamata kotiin.  :003:

Mutta oikein totta!  Auttaisiko jos olisi koko ajan joku hyvin helposti ja nopeasti esille saatava vaikka juuri pillimehu mukana?  Ei ne ole tuoremehun veroisia lainkaan, joskus oli tuoremehuakin selkaisessa. Tai siripiri apteekista suuhun, liukenee äkkiä.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34144
Vs: Sairauteni II
« Vastaus #7 : 10.04.15 - klo:07:15 »
Kiva kun Leena taas muistutti. Ajattelin jotain tämän suuntaista itsekin. Sokeripalaa olen kantanut jo vuosien ajan ulkoilutakkini taskussa, mutta jano siinä on se pahin.

Keksin hyvän idean.  Meillä on olemassa sellainen hyvin pieni, ja ihan litteä ' tasku-Matti'.
Matin 50-vuotislahja. Siihen vettä ja sokeria, ja vot.
Vastaisesti jos kaupassa käy näin ryntään pillimehujen kimppuun.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6450
Vs: Sairauteni II
« Vastaus #8 : 11.04.15 - klo:19:53 »
on paha kun menee puhe niin ei voi selittää että en juo, nyt kaasu pohjaan, niin saatan ennättää konttaamata kotiin.  :003:

Mites olisi mukana kuljetettava lappu, johon olet etukäteen miettinyt tekstin taksikuskin tai muidenkin henkilöiden luettavaksi. Lyhyt kuvaus siitä, mistä oireissasi on kysymys ja mitä pitää tehdä.

Minulla aikoinaan oli aina kynä ja paperia mukana, jotta saan viestittyä silloinkin, jos menee leuka sijoiltaan. Minulta on muutamakin kerta pistetty tapaturmapoleilla suu kiinni, kun en itse saa. Sitten Töölössä kyllästyivät ja kysyivät, saisiko sen leikata. Löysättiin sitten niveliä entisestään, ja ongelmat loppuivat siihen. Edelleen haukottelen parikymmentä sijoiltaanmenoa päivässä (arvio), mutta saan itse korjattua tilanteen.

Hassua muuten, kun itse ei pysty puhumaan, niin vastapuoli rupeaa huutamaan tai puhumaan liioitellun selkeästi. Vaikka kuulen kyllä ihan normaalisi edelleen.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8572
Vs: Sairauteni II
« Vastaus #9 : 11.04.15 - klo:22:30 »
 :)
Pitäisköhän lyödä päätä pöytään, kun armosta ei tän enempiä tauteja.

Sympatiat puolellanne täältä.

Huh, onneksi Jeesus kärsiviä erityisesti rakastaa.
Kaikki valta tekoälylle!

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16876
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Sairauteni II
« Vastaus #10 : 11.04.15 - klo:22:50 »
Atkinsonin dieetti oli jo 1960-luvulla paras siihen aikoihin... Kermaa, voita ja lihaa syötiin. Olen syönyt dieettiä parisen kymmentä vuotta. Pastat, leivät, perunat yms. en syö vaikkakin joutuu pikkasen syömään juhlissa.

Atkinsonin dieetti ei onnistu, jos samaan aikaan syö diabeteslääkkeitä.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11609
Vs: Sairauteni II
« Vastaus #11 : 12.04.15 - klo:07:14 »
Mites olisi mukana kuljetettava lappu, johon olet etukäteen miettinyt tekstin taksikuskin tai muidenkin henkilöiden luettavaksi. Lyhyt kuvaus siitä, mistä oireissasi on kysymys ja mitä pitää tehdä.

Minulla aikoinaan oli aina kynä ja paperia mukana, jotta saan viestittyä silloinkin, jos menee leuka sijoiltaan. Minulta on muutamakin kerta pistetty tapaturmapoleilla suu kiinni, kun en itse saa. Sitten Töölössä kyllästyivät ja kysyivät, saisiko sen leikata. Löysättiin sitten niveliä entisestään, ja ongelmat loppuivat siihen. Edelleen haukottelen parikymmentä sijoiltaanmenoa päivässä (arvio), mutta saan itse korjattua tilanteen.

Hassua muuten, kun itse ei pysty puhumaan, niin vastapuoli rupeaa huutamaan tai puhumaan liioitellun selkeästi. Vaikka kuulen kyllä ihan normaalisi edelleen.

Se on tavattoman välkky ajatus ja ulkomailla on ollutkin, monenkielinen. Sitten se katosi enkä jotenkin viitsinyt väsätä uutta. SOS-passi olisi hyvä mutta se teksti on valmiiksi tuherrettu muita seikkoja täyteen. Ja sen ketju katkesi koko ajan. Epilepsialiiton tunnusta ei kukaan tunne. "Aikun ihana koru!"

Oikein hyvä ystävä, jonka kanssa kasvoin samassa talossa, ehdotti kotiin turvaranneketta, mutta kun en tiedä mistä semmosen saa. Merkillistä. Jos olisi potilaalle melskaisin kunnes se on.

On vähän kokemukset että ihmiset tyrmistyy, että mitä sinä tämmösellä siis oletko lääkäri... Potilas? Siis poteva lääkäri? Siis kenelle?  Eeeihän... Siis mitä, itsellekö?  Ne jotenkin utsii tuollaiset selville ja myyvät eiooota. >:(

Mutta sen kortin taas teen kun kuuma kesäkin tulee ja muovitan.
« Viimeksi muokattu: 12.04.15 - klo:07:20 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34144
Vs: Sairauteni II
« Vastaus #12 : 13.04.15 - klo:07:07 »
Tänään ja ylihuomena on käynnit silmäpolilla. Näkökenttäkontrolli ja lääkärin luona käynnit odottavat.
En luule juurikaan muutosta edelliseen tapahtuneen. Ei ainakaan parempaan. Onneni on oikea silmä, se näkee hyvin.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6450
Vs: Sairauteni II
« Vastaus #13 : 05.05.15 - klo:14:36 »
Tuntuu, että jatkuvassa käytössä oleva unilääkkeeni on alkanut aiheuttaa sivuvaikutuksena lihasjännitystä ja -vapinaa  :-\. Olen luullut, ettei niin kävisi näin pienillä annoksilla.

Työelämän odotuksista poikkeavaa vuorokausirytmiä en osaa pitää sairautena, mutta näitä sen norminmukaiseksi rukkaamisen (ehkä) aiheuttamia oireita kyllä.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

myyrä

  • Vieras
Vs: Sairauteni II
« Vastaus #14 : 20.05.15 - klo:15:56 »
Kun alapää olisi kunnossa niin yläpäässä huimaa. Pystyisin siis jo hyvin liikkumaan kun vaan uskaltaisi. Nimittäin huimaus on mennyt parin viime viikon aikana niin mahdottomaksi, että jopa lähikaupassa käynti pitää ajoittaa sellaiseen aikaan kun vähiten tuntuu huimaavan. Samoin lenkkeily. Aloitettiin uudestaan pitkän leikkaustauon jälkeen reumalääketiputus ja heti auttoi turvonneeseen käsivarteen ja yleisvointi parani. Niveltulehduksiin se minulla onkin käytössä. Siihen asti meni hyvin, mutta sitten alkoivat vaikeudet. Normaalisti minulla on tiputusväli 7 viikkoa, mutta sain seuraavan annoksen jo 4 viikon päästä edellisestä ja se oli virhe. Lisäksi sydänlääke vielä pahentaa reumalääkkeen vaikutusta ja päinvastoin. Toinen on alfa- ja toinen beetasalpaaja. Nyt ei auta kun odottaa reumalääkkeen vaikutuksen hiipumista ja siihen menee viikkoja. Molempia lääkkeitä kyllä tarvitsisin, mutta en niitä ainakaan yhdessä voi käyttää. Illalla kävin päivystyksessä ja kaikki arvot ja keuhkokuva olivat ok. Pelkäsin, että on nestettä keuhkoissa kun hengenahdistus ei millään meinannut loppua. Muitakin sivuoireita kyllä on tullut.