Laulaminen han on yhdenlajin urheilua, pitkälle lihastoiminnan ja sen koordinoinnin onnistumista. Minähän melkein aikanaan sain shokin kun tajusin että kastraattilaulajat todella siis, antoivat sukukalleutensa lauläänestä. Murtomaa kun luennoi länsimaisen taidemusiikin historiaa, sillä oli vielä savikiekko jolla joku viimeisistä kastraattilaulajista esiintyi. Minä tivaamaan että no menestyikö ne sitten kaikki... tämä että no eihän toki, ei sitä' vielä siinä vaiheessa voi tietää kun antaa saksien napsahtaa. Melkein koko loppuluennon jumputin ja olin kaikin puolin äimän käkenä.
Laulamisesta!!!
Tiedän tietysti että lauluäänestä on uhrattu rahat, autot, mökit, tehty vekseleitä, tärvelty ihmissuhteita, tärvelty oma maine, terveys ja mielenterveys... se oli outo maailma... melkein jo unohtunut mutta palasi mieleen. Mutta se oli minulle liikaa, että... siis että todella...!!! Sitä alkoi kyllä miettiä miten tärkeää se lopultakaan on.