Pienenä minut vietiin - hyvä että vietiin - säännöllisesti helluntaiseurakunnan kokoukseen.
Sain ostaa ennen kokousta salmiakkiaskin, josta sitten söin salmiakkia kokouksen aikana.
Joskus laitoin itse vähän lisää rahaa siihen ja sain 2 askia.
Muulloinkin toki söin salmiakkia.
Lapsuuden ajan salmiakit maistuivat kunnon salmiakilta, tuntuu siltä, että jossain vaiheessa salmiakkia miedonnettiin eivätkä ne enää maistu samalta nykyään.
Tällaisia merkkejä muistan, en varma, että kaikki ovat niiden oikeita nimiä: Kissasalmiakki (rasiassa paljon punaista), Supersalmiakki (tätä on vieläkin, mutta ei enää maistu samalta), Pantterisalmiakki, Väkevä salmiakki (keltapohjainen aski, jossa pieniä kovia pastilleja), Merirosvorahoja (näitä saa varmaan vieläkin, mutta maku ja koko on erilainen), Salmiakkirenkaat, oli niitä muitakin, mutta tässä päälimmäiset, jotka nyt tulivat mieleeni.