Isotädin syntymäkodissa veisattiin Siionin virsiä, sama perinne tarttui myös hänen miehensä kotiin. Amerikassa hän osallistui aktiivisesti oman seurakuntansa toimintaan, mm. esiintyi kirkossa laulajana. Hänellä oli siis todennäköisesti lempivirsi, joka ei välttämättä ollut silloisista Siionin virsistä. En tiedä, oliko hänen seurakuntansa siellä laestadiolainen vai skandinaavinen luterilainen. Nehän eivät siellä sopineet samaan seurakuntaan.
Nykyinen Suomen Hengellinen laulukirja on koottu myöhemmin. Amerikassa laestadiolaisilla oli samannniminen laulukirja, joka sekin on painettu vasta v. 1920. Pitäisi siis etsiä sellainen kokoelma, jossa vuonna 1917 oli tuo numero.